Lestadiolaiset käynnistivät Kaleva-boikotin – mediasensuuriko takaisin?

Suuttuivatko lestadiolaiset lehdelle, joka näytti vl-yhteisölle peiliä?

Sanomalehti Kaleva on julkistanut tiedon, että ryhmittymä vanhoillis-lestadiolaisessa herätysliikkeessä on käynnistänyt boikotin lehteä vastaan.

Boikotin syyksi on arveltu lehden pääkirjoitusta 5.7., jossa arvosteltiin herätysliikkeen keskusyhdistyksen SRK:n johtoa hyväksikäyttörikosten vähättelystä ja asian huonosta hoidosta.

Pääkirjoituksessa paheksuttiin myös sitä, että edelleenkään liikkeen keskusyhdistyksen johtokuntaan ei valittu yhtään naista. Pääkirjoitus päättyi toteamukseen: ”Liikkeen johtajilla on vahvat tukijansa. Mutta jos SRK:n johto luulee, että kaikki seisovat yhtenäisenä rintamana sen takana, se erehtyy. Sisällä on paineita, jotka aikansa kasvettuaan tulevat purkautumaan ulos.”

Kalevan päätomittajalle Markku Mantilalle on tullut vanhoillis-lestadiolaisilta puheluita ja satoja sähköpostiviestejä, joissa on ilmoitettu tilausten peruuttamisesta ja uhkailtu, että jos Kalevan vanhoillislestadiolaisuutta koskeva kirjoittelu ja leimaaminen ei lopu, Mantila ”ei ole kovin kauan päätoimittajana”.

Toistaiseksi ei ole tietoa, että lestadiolaistaustaiset yritykset olisivat ilmoittaneet vetävänsä ilmoituksiaan pois Kalevasta.

Viisas yhteisö käyttäisi ulkopuolelta tulevan kritiikin hyödyksi

Julkisuudessa, kuten nyt Kalevassa,  esitetty huoli ja kritiikki ei ole kohdistettu yksityisiin vl-uskovaisiin yksityishenkilöinä, vaan liikkeen toimintatapoihin ja rakenteisiin, jotka mahdollistavat julmuuksia. Tästä ovat kaikki liikkeeseen kuuluvat vastuussa. Herätysliike on vastuussa omista menettelytavoistaan, opetuksestaan ja käytännöistään. Sen yksityiset jäsenet ovat vastuussa siitä, miten heidän valitsemansa henkilöt johdossa hoitavat tehtävänsä.  Huomio on suunnattava näihin tekijöihin, kun tulee hälytysmerkkejä ulkopuolelta.

Lehdistö on kuin peili joka näyttää sisällä oleville, miltä toiminta näyttää ulospäin. Peilikuvan torjuminen on lapsekasta pään pistämistä pensaaseen.

On todennäköistä, että merkittävänä pontimena boikottiliikkeen käynnistämisessä olivat SRK:n edellisen puheenjohtajan, maanviljelijä ja liikkeen maallikkosaarnaaja Matti Lääkön suviseurojen tiedotustilaisuudessa  esittämät kovat puheet.

Hän julisti tiedotustilaisuudessa,  että tiedotusvälineet julkaistessaan kriittiä näkemyksiä vl-liikkeestä rikkovat Suomen perustuslakia ja syyllistyvät hyökkäykseen kansanryhmää vastaan.

Ajatus siitä että demokratiassa vapaa lehdistä rikkoisi lakia kun se toimii ilman ennakkosensuuria, on tietenkin paradoksi, sillä median tehtävä avoimessa yhteiskunnassa on nimenomaan kenenkään estämättä tuoda esiin ongelmia, joita ei ole aiemmin tunnistettu. Näin vapaa lehdistö voi valvoa yhteiskunnassa valtaa käyttävien tahojen toimia. Yleensä yhteisöt ja yritykset seuraavat tarkkaan sitä, mitä oma toiminta ulkopuolelta näyttää. Sitä tietoa ei voi muualta saada. Kritiikki auttaa niitä parantaan toimintaa ja korajaamaan epäkohtia.

Surkuhupaisa yksityiskohta. Lääkkö oli paheksunut  suviseurojen tiedotustilaisuudessa sitä, että useat tiedotusvälineet olivat kertoneet SRK:n 7.4. pitämästä tiedotustilaisuudesta.

– Silloin kun asia (huhtikuussa) julkistettiin, neljässä tai viidessä radiolähetyksessä tuli sama asia esille, Lääkkö paheksui. (Kaleva 3.7.2011.)

Tarkoittaako Lääkkö todella, että silloinkaan media ei saisi kertoa uutisia lestadiolaisuudesta, kun SRK:n johtokunta itse uutisista tiedottaa? Onko Lääkön kanta se, että muita uskontoja saa käsitellä lehdistössä vapaasti, mutta lestadiolaisuutta ei?

Kalevan em. pääkirjoitusta siteerattiin muualla mediassa laajasti, mm. YLE:n aamulähetyksessä ja Helsingin Sanomissa.

Kalevan uutisessa todetaan:

”Vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä on pantu liikkeelle kampanja Kalevaa vastaan. Tekstiviesteissä ja nettipalstoilla leviävässä kehotuksessa on viime päivinä kannustettu Kalevan tilausten perumiseen.

Toimia lehteä vastaan perustellaan sillä, että lehden katsotaan käsitelleen vanhoillislestadiolaisia ja heidän vakaumustaan vääristellen. Suuttumusta ovat herättäneet ennen kaikkea Kalevan kirjoitukset, jotka ovat käsitelleet liikkeessä julki tulleita lasten hyväksikäyttötapauksia ja niiden hoitoa.

Osa peruuttajista on myös pahastunut liikkeen johtohenkilöitä ja -elimiä koskeviin arviointeihin. Lehden toimitukseen tulleissa liikkeen jäsenten soitoissa on uhattu jopa tuhansien tilausten perumisella.”

Kalevan vastaisesta kampanjoinnista tiedottivat myös Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja YLE.

Sensuuriko takaisin?

Sanomalehti Kalevassa on julkaistu ammattimaisen journalismin periaattein uutisia hyväksikäyttörikoksista tuomituista lestadiolaisista sekä raportoitu mm. SRK:n omasta tiedotustilaisuudesta 7.4. Lehdessä on annettu tilaa lastensuojeluun ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvälle keskustelulle, jota on käyty herätysliikkeen sisällä.

Lestadiolaisten omassa lehdessä Päivämiehessä ei minkäänlaista keskustelua ole. Suviseuroista julkaistiin uutisia päivittäin, kuten tapana on.

Muutos takavuosiin on siinä, että Pohjois-Suomessakin on voitu lukea nykyisin asiantuntevaa, ammattimaista ja kunnianhimoisesti uutistyöhön asennoituvaa journalismia myös lestadiolaisuudesta.

Herätysliike on mitä keskeisin valtatekijä pohjoissuomalaisessa elämänmuodossa. Aikaisemmin media vältteli viimeiseen saakka käsittelemästä mitään lestadiolaisuuden kannalta kriittisiä tai vaikeita kysymyksiä ja kohteli herätysliikettä kuin valtiota valtiossa. Uutiset olivat aina vain sitä mitä SRK halusi, mutta eivät aitoa journalismia.

Vanhoillislestadiolaiset ovat nyt joutuneet heräämään nykytodellisuuteen, avoimeen suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa erehtymättömäksi julistautuminen ei suojele kritiikiltä. SRK:n johdossa tarvittaisiin monipuolista media-ammattitaitoa, halua kuunnella muita, tilannetajua, kykyä analysoida mediaa ja taitoa korjata rakenteita.

Markku Mantila: Kalevassa pidetään kiinni journalismista ja uskottavuudesta

Päätoimittaja Markku Mantilan ilmoituksen mukaan Kaleva on menettänyt viimeisen noin puolentoista viikon aikana peräti 200 tilausta. Suurin piikki peruutuksissa oli tullut 5.7. julkaistun pääkirjoituksen jälkeen.

– Suren jokaista menetettyä tilausta, mutta uskottavuus on kaikkein tärkeintä, totesi Mantila Kotimaa24:n ja Helsingin Sanomien haastattelussa.

– Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa journalismia. Kalevassa ei nautita hyväksikäyttötapausten uutisoimisesta, mutta media heijastelee ympäröivää yhteiskuntaa. Ei mikään toimitus, joka kunnioittaa itseään, voi olla niistä kirjoittamatta, olkoonkin, että palaute voi olla hurjaa ja voi aiheuttaa tuntuvia tappioita talousmielessä. Päätoimittajana tärkein huoli on pitää kiinni uskottavuudesta. Suurin syy siihen, miksi joku maksaa vuosikertaa, on lehden uskottavuus.

Hänninen toivoo keskustelua ja korostaa medialukutaitoa, mutta ymmärtää boikotoijia 

SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen on kiistänyt, että kyseessä olisi minkäänlainen organisoitu kampanja. Hänninen kertoo kuitenkin ymmärtävänsä tilauksensa peruuttaneita vanhoillislestadiolaisia.

– Kaleva on uutisoinut asiasta hyvin aktiivisesti, eikä tapa ole kaikkia miellyttänyt, arvioi Hänninen Kotimaa24:n haastattelussa.  Helsingin Sanomissa Hänninen tarkensi:

– Toisaalta lehti toteuttaa tyylillään tehtäväänsä, joka maakuntalehdellä tuolla alueella on.

Hänninen osoittaa oivallista harkintakykyä todetessaan, että eri osapuolien keskustelua on lisättävä ja lukijoilla tulee olla medialukutaitoa lehtiä lukiessaan.

Hänninen korostaa rakentavan keskustelun tarpeellisuutta.

– Meidän aikuisten pitäisi kyetä juupas-eipäs-väittelyn sijasta rakentavaan keskusteluun niin, että kaikki tulisi julki. On kyse lapsista, ja joka ainoa tapaus on väärin.

Kalevan 5.7. pääkirjoituksen jälkeen tapahtunut peruutuspiikki saattaa Hännisen mukaan olla ”seurausta juuri päättyneiden suviseurojen aiheuttamasta herkästä tunnetilasta”. (Helsingin Sanomat 8.7.2011.)

– Vaikka meitä on paljon, emme halua vaikuttaa massiivisuudella yhteiskunnallisiin päätöksiin, eikä minkään yksittäisen organisaation toimintaan. Se ei kuulu meidän toimintaperiaatteisiimme. Sanoisin, että se ei kuulu kristillisiin arvoihin, ei SRK:n eikä yksittäisten rauhanyhdistysten toimintaperiaatteisiin, vakuuttaa Hänninen Kalevassa.

Hännisen kommentit julkisuudessa ovat huomattavan maltillisia ja harkitsevia.

Painostamisen perinne

Jo eläkkeellä olevilla yksityishenkilöillä Pohjois-Pohjanmaalla on tietoa ja kokemusta siitä, että vielä 1970-80-luvulla sensuurivaatimukset ja painostaminen olivat tuttuja monessa lehdessä.

Median painostaminen ei siis ole uutta vl-liikkeessä.  Kalevan toimittajana pitkään toiminut Tuulikki Ukkola totesi blogisaan, että uhkaukset ja painostaminen olivat tulleet lehden johdolle ja toimittajille tutuksi jo vuosikymmeniä sitten.

 – Jokainen päätoimittaja lähes 40-vuotisen toimittajaurani aikana on ollut helisemässä tämän joukon kanssa.

Takavuosilta tunnetaan useita tiedotusvälineisiin kohdistettuja, vakavia pelottelu-, uhkailu- ja painostustapauksia, jotka ovat yleensä jääneet julkisuudesta pimentoon. Jopa SRK:n työvaliokunnan jäsenten tiedetään olleen aktiivisia lehdistön taloudellisessa painostamisessa ja sensuurivaatimuksissa 1960-80-luvulla. (Työvaliokunta koostuu johtokunnan 6 jäsenestä.)

Suomen kaltaisessa vapaan tiedonvälityksen maassa, jossa lehdistönvapaus on säädetty perustuslaissa, organisaation tasolla tapahtuva median uhkailu ja painostaminen sensuuriin on enää melko harvinaista. Kansalaiset ovat luonnollisesti kaikissa tapauksissa vapaita ratkaisemaan itse,  mitä tiedotusvälineitä seuraavat. (Poikkeuksena lestadiolaiset itse, heillehän televisio on kielletty organisaation päätöksellä.) Ihmiset ovat myös vapaita osallistumaan ja vaikuttamaan  julkiseen keskusteluun ja mediaan. Mutta uhkailuun turvautuminen  tiedon- ja sananvapauden rajoittamiseksi ja asiallisen uutisoinnin estämiseksi ei ole oikea tie.

Se ei myöskään sovi nykyaikaiseen johtamiseen, jossa korostuvat tasapuolisuus, lakien kunnioittaminen, kumppanuus ja  yhteistoiminta yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa. vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole vieläkään ymmärretty avoimen länsimaisen yhteiskunnan perustaa, sanan- ja mielipiteen vapautta ja avoimuutta.

Huolestuttavinta vapaan tiedonvälityksen kannalta on painostamisen vaikutus muihin lehtiin. Ne voivat korruptoitua itsesensuurin tielle. Pistäväkö nyt Helsingin Sanomat ja muut lehdet sordinon päälle aina kun uutinen koskee lestadiolaisuutta? Ryhtyvätkö lehdet salailemaan uskonnollisiin yhteisöihin liittyviä epäkohtia boikotin pelossa?

Lestadiolaisen herätysliikkeenkin tulee pyrkiä saamaan oma sanomansa välitetyksi riippumattoman ja vapaan lehdistön kautta osaksi moniäänistä julkista keskustelua – aivan normaalilla ammattimaisella tavalla, ei painostamalla.

Viisaampi vastaus SRK:n dilemmaan saattaisi olla entistä avoimempi vuorovaikutus ja keskusteluyhteys median ja muiden tahojen kanssa.

Myös tutkija pitää Voittosen ”tilastointipuhetta” yrityksenä mitätöidä keskustelu lasten seksuaalisen hyväksikäytön taustoista 

Mitä Kalevan pääkirjoituksessa sitten oli, joka on koettu virheelliseksi tai loukkaavaksi herätysliikkeen kannalta?

Se Kalevassa julkaistu tieto, että edelleenkään ei naisvaltaisen herätysliikkeen 24-jäseniseen johtokuntaan valittu yhtään naista, on tietysti silkka tosiasia, ei mielipide.

Kalevan pääkirjoituksen toinen kysymys,  puheen-johtaja Olavi Voitto-sen vähättelevänä pidetty asenne hyväksikäyttö-tapauksiin saa puolestaan tukea vanhoillislestadiolaiselta lastensuojelun tutkijalta Johanna Hurtigilta. Myös nettikeskusteluissa Vottoisen asennetta ja puhetta on pidetty vähättelevänä.

Puheenjohtaja Voittonen tarkasteli suviseurojen juhlapuheessaan  lasten sukupuoliseen hyväksikäyttöön liittyviä tilastoja, viestittäen niiden avulla kuulijoille,että lestadiolaisuudessa palajstuneiden rikostapausten lukumäärää ei voida pitää korkeana.

Hurtig on pitänyt määrällistä lähtökohtaa yhteisön vastuunkantajan suunnalta valitettavana, ja luonnehtinut sitä yritykseksi mitätöidä liikkeen sisäistä keskustelua, joka hyväksikäytön yhteisöllisistä piirteistä on virinnyt.

– Harva asia ohittaa niin totaalisesti uhrit ja heidän kärsimyksensä kuin tämänkaltainen yleisyys tai lukumääräkeskustelu. Tällainen ajattelu voidaan kokea myös ilmiötä vähättelevänä. Ikään kuin asiasta olisi syytä keskustella vasta sitten, kun ilmiö on meillä yleisempi kuin muualla. Jos lähtökohta lapsiin kohdistuvassa väkivallassa on nollatoleranssi, satojen uhrien määrä yhteisössä pitäisi olla erittäin vahva peruste asiasta puhumiseen, syiden pohtimiseen ja yhteisölliseen vastuunottamiseen, totesi Hurtig Kotimaa24:n haastattelussa.

Johanna Hurtig korosti, että lukumäärien ja tilastojen sijaan nyt on syytä keskustella vanhoillislestadiolaisen yhteisön sisäisiin rakenteisiin ja opetukseen liittyvistä piirteistä, jotka ovat yhteydessä näihin rikoksiin. Lestadiolaisessa liikkeessä hyväksikäyttötapauksiin liittyy sille ominaisia erityispiirteitä. Tutkijana Hurtig on analysoinut näitä piirteitä keräämiensä tapausselostusten perusteella. Tätä kautta voitaisiin löytää keinoja tunnistaa riskit ja ehkäistä rikoksia ennalta.

– Tulisi katsoa niitä lukujen sijaan. Niiden ymmärtäminen on avain siihen, että voidaan toimia ennaltaehkäisevästi vaikuttaa asioihin, toteaa Hurtig.

Julkisen keskustelun taito

Kummastuttaa, eikö boikotoijilla ole halua käydä keskustelua normaalissa järjestyksessä eli tuoda omia kantojaan esiin esimerkiksi kirjoittamalla lehteen? Kun avoimesti ja uskottavasti perustellen tuo esiin kantojaan yhteisessä keskustelussa, palvelee uskonliikkeen asiaa  paremmin ja kestävämmällä tavalla kuin boikotit ja uhkailut.

Vanhoillislestadiolaisuus ei voi toimia yhteiskunnassa kuin salaseura, sillä se on julkinen instituutio ja merkittävä yhteiskunnallinen voimatekijä. Päätoimittaja Mantila on verrannnut SRK.n johdon asemaa ja julkista vastuuta kunnanjohtajan asemaan. Johdon tulee osata toimia yhteistyössä median kanssa. Sensuuri- ja vaikenemisvaatimukset eivät ole tätä päivää.

Moniäänisessä vapaassa demokratiassa ei mikään ryhmä voi vaatia itselleen erityiskohtelua eikä tietenkään myöskään loukata perustuslakia.

Siinäkään tapauksessa, että yhteisö itse pitää itseään erehtymättömänä, se ei voi asettua demokrattisessa maassa julkisen kritiikin yläpuolelle, vaatien ettei sitä ole luvallista arvostella vapaasti. Tästä tulee mieleen lähinnä Pohjois-Korean diktatuurin otteet.

Kaksi mittausta SRK:n johtokunnan toimista lasten hyväksikäyttökysymyksessä – kumpi on uskottavampi?

Uhkailu ja painostaminen heittävät ilkeän varjon vl-liikkeen yhteiskuntasuhteisiin eivätkä ole hyviä viestejä myöskään herätysliikkeen julkisuuskuvan kannalta.

SRK:n johtokunta piti tiedotustilaisuuden Oulussa 7.4.2011 jossa varapuheenjohtaja Matti Taskila totesi: ”Kaikki mistä meitä on syytetty, on totta”. Tämä nöyryydestä viestinyt tunnustus ja  tiedottaminen sisäisestä selvityksestä antoi lupaavan kuvan siitä missä ollaan mennossa. Arkkipiispa Kari Mäkinen evästi silloin herätysliikkeen johtoa ja jäseniä:

– Tämä on se tilanne, jossa lestadiolaisessa liikkeessä joudutaan katsomaan aika tavalla peiliin – onko toiminnassa, käytännössä tai sisäisessä kulttuurissa jotain sellaista, joka tekee tilanteen mahdolliseksi tai joka edesauttaa sitä [lasten sukupuolista hyväksikäyttöä]. Arkkipiispa peräänkuulutti liikkeen sisäistä keskustelua.

Kalevan Taloustutkimuksella teettämässä mielipidemittauksessa 74 prosenttia kaikista vastaajista katsoo vanhoillislestadiolaisuuden johdon toimineen lasten hyväksikäyttöasiassa joko erittäin huonosti tai melko huonosti.

Liikkeen sisällä näkemykset menevät ristiin. Nelisenkymmentä prosenttia vanhoillislestadiolaisista katsoo liikkeen johdon toimineen jupakassa melko hyvin tai erittäin hyvin. Noin neljännes liikkeeseen kuuluvista vastaajista taas katsoo liikkeen johdon toimineen asiassa erittäin huonosti tai melko huonosti.

Tutkimukseen osallistui 1034 viisitoista vuotta täyttänyttä asukasta Oulun seudulta. Haastattelut tehtiin kesäkuussa ennen suviseuroja.

Suuttuivatko lestadiolaiset siis viestintuojalle, lehdelle joka näytti liikkeelle peiliä?

Kalevan teettämä mittaus rinnastuu mielenkiintoisella tavalla SRK:n johtokunnan itsensä omasta toiminnastaan teettämään sisäiseen selvitykseen (ks. lehdistötiedote). Johtokunta arvioi SRK:n johdon toimineen luottamusta herättävällä tavalla. Hyväksikäyttörikosvyyhdessä on toimittu hyvin ja oikein! SRK ei ole julkaissut sisäistä selvitystä, mutta KRP on pyytänyt sen käyttöönsä.

Olavi Voittonen: ”Jos Mantila koki tämän painostuksena, niin ohhoh, minä sanon vain”

Päätomittaja Mantila on julkisuudessa kertonut, että SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen mainitsi  hänelle Kalevan tilauksien lopettamisesta keväällä siinä vaiheessa, kun Kalevassa oli uutisoitu Espoon käräjäoikeuden päätöksestä. Kyseessä oli hyväksikäyttörikos, jossa SRK:n luottamustehtävään valittu, suuren rauhanyhdistyksen puheenjohtajana toiminut mies oli saanut vankeustuomion insestistä.

SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen oli soittanut päätoimittaja Mantilalle  ja todennut, että rikoksesta tuomitun kuulumista vanhoillislestadiolaisuuteen eli uskonnollista vakaumusta ei olisi saanut  mainita uutisessa. Mantila on todennut perusteelleensa puheenjohtajalle, että vanhoillislestadiolaisuus mainittiin normaalien uutiskäytänteiden mukaan, koska henkilö oli ollut keskeisellä paikalla vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.

– Voittonen sanoi siihen, että tietenkin me voimme aina lakata tilaamasta Kalevaa.

Voittonen ei itse kuitenkaan koe painostaneensa millään tavoin Kalevan päätoimittajaa tai lehteä.

– Yksilöinähän jokaisella on mahdollisuus reagoida, jokainen tekee tietysti itse ratkaisuja, mitä lehtiä hän tilaa. Minä en tarkoittanut vain Kalevaa. Jos meitä jatkuvasti röykytetään, reagoimme asiaan yksilöinä, jokainen tekee ratkaisunsa yksilönä, emme me liikkeenä puutu asiaan, Voittonen selittää Kotimaa24:n haastattelussa.

– Jos Mantila koki tämän painostuksena, niin ohhoh, minä sanon vain. Pidin keskustelua täysin asiallisena, enkä voimakkaasti reagoinut millään tavalla. Ei kerta kaikkiaan, en ymmärrä. Kaleva on mieluumminkin painostanut minua! Sen voi jokainen voinut todeta, kuinka monta kertaa minun nimeni on laitettu yhteyteen, johon se ei välttämättä kuulu, toteaa Voittonen.

– Kyllähän meillä täytyy olla oikeus arvioida lehden päätoimittajalle lehden sisältöä, pidän sitä vähimpänä oikeutena mitä meillä on, Voittonen jatkaa.

Hän kertoo pitävänsä median viimeaikaista kirjoittelua vanhoillislestadiolaisuuteen liitetyistä hyväksikäyttötapauksista kohtuuttomana vanhoillislestadiolaisia kohtaan.

Kalevan pääkirjoitus 5.7.2011:

SRK ampui rivit suoriksi

”Vanhoillislestadiolaiset kokoontuivat poikkeuksellisen julkisuuden saattelemina herätysliikkeensä jokavuotiseen suurtapahtumaan suviseuroille Lumijoelle viime viikonvaihteessa. Liikkeen kannatuksen ydinalueilla pidetyille seuroille osallistui arviolta yli 80 000 seuravierasta.

Liikkeen ympärillä vellonut kohu herätti ennakkoon odotuksia johdon uudistamisesta suviseurojen yhteydessä pidetyssä rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen SRK:n vuosikokouksessa. Toisin kävi. SRK:n vanha johto säilytti paikkansa ja vielä yksimielisesti. Vain yksi viidestä erovuoroisesta johtokunnan jäsenestä vaihtui ja hänkin omasta tahdostaan. Edelleenkään liikkeen johtopaikoilla ei nähdä yhtään naista.

Vanhoillislestadiolainen liike nousi julkiseen keskusteluun runsas vuosi sitten, kun ilmi tuli lukuisia lasten seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia liikkeen piirissä.

Kohun saattelemana SRK:n johto teetätti tapauksista oman selvityksensä.

Se oli niin karua tekstiä, että johto oli pakotettu tunnustamaan huhtikuussa kaikkien esitettyjen syytösten todenperäisyys. Tunnustus oli poikkeuksellinen ja herätti toiveita siitä, että liike avautuisi keskustelulle vaikeista asioista.

Näin ei kuitenkaan näytä tapahtuneen. Nyt suviseurojen yhteydessä ilmeni, että ääni SRK:n johdon kellossa onkin vaihtunut sitten kevään. Kun vielä keväällä tunnustettiin hyväksikäytöt ja sen käsittelyssä tehdyt virheet, nyt suunnattiin hyökkäyksen kärki tiedotusvälineitä kohtaan.

Erityisen pitkälle mediakritiikissä meni SRK:n entinen puheenjohtaja Matti Lääkkö. Hän arveli hyväksikäytön käsittelyn julkisuudessa olleen jopa perustuslain vastaista kohdistuessaan yhtä ihmisryhmää kohtaan.

SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen kertoi tiedotustilaisuudessa hyväksikäyttötapausten laajuuden olevan lestadiolaisten keskuudessa promillen luokkaa, kun se hänen mukaansa muualla on kahdesta neljään promillea.

Tällaisten lukujen esitteleminen on melkoista itsepetosta, sillä kukaan ei tiedä hyväksikäyttöjen todellista määrää. Se tiedetään, minkä verran tapaukset ovat johtaneet rikostutkintaan ja oikeuteen. Ja sekin tiedetään, että tämä on vain pieni osa todellisesta määrästä. Koko yhteiskunnassa valtaosa tapauksista jää piiloon.

On käsittämätöntä, että kaiken tapahtuneen jälkeen lestadiolaisliikkeen johto vielä haluaa tällä tavoin vähätellä niitä kärsimyksiä, joita lapsille on aiheutettu. Johtajien on aika ymmärtää, että he ovat epäonnistuneet lasten suojelemisessa ja asenteillaan tukeneet pahantekijöitä.

Nuoremman polven vanhoillislestadiolaiset odottivat johtokunnan uudistamista ja kannanottoja, jotka nostaisivat naisten asemaa liikkeessä. Näille toiveille SRK:n vuosikokous viittasi kintaalla.

Liikkeen johtajilla on vahvat tukijansa. Mutta jos SRK:n johto luulee, että kaikki seisovat yhtenäisenä rintamana sen takana, se erehtyy. Sisällä on paineita, jotka aikansa kasvettuaan tulevat purkautumaan ulos.”

*      *      *

(K-mo)

Lue lisää:

Jan Ahonen: Arkkipiispa kehottaa vanhoillislestadiolaisia katsomaan peiliin. Kotimaa24 13.4.2011.

Simo Alastalo: Tutkija: Lukumääräkeskustelu loukkaa hyväksikäytön uhreja. Kotimaa24 6.7.2011.

Johannes Ijäs: Kaleva: Mielikuvat vanhoillislestadiolaisuudesta huonontuneet. Kotimaa24 30.6.2011.

Johannes Ijäs: Päätoimittaja kokenut painostusta – Vanhoillislestadiolaiset peruvat Kalevan tilauksia. Kotimaa24 7.7.2011.

Jaakko Isoniemi: Lestadiolaisjohtajalle neljä vuotta insestistä. Iltalehti 10.3.2011.

Kaleva ehdolla Suuren journalistipalkinnon saajaksi. Kaleva 17.2.2012.

Kalevaa vastaan nostatettiin kampanja. Kaleva 7.7.2011.

Kalevan lukijapalautteesta 2.11.2011. Jarin B-loki.

K-mo: Toimittajat ja lehdistönvapaus painostuksen kohteena

Lestadiolaiset suuttuivat sanomalehti Kalevalle. Helsingin Sanomat 7.7.2011.

Lucas: SRK:n johtokunta torjui tiedon levittämisen lasten hyväksikäyttörikoksista

Lucas: Syytteet insestistä

Julkinen sana: Päätoimittaja Markku Mantilan helleviikot. YLE Areena 15.12.2011.

Laestadians threaten Kaleva subscription cancellations. YLE 8.7.2011.

Pekka Mikkola: SRK:n toiminta hyväksikäyttöjupakassa saa haukut kansalaisilta. Kaleva 30.6.2011.

Leena Pallari: Kalevan uutisointi suututti lestadiolaiset. Helsingin Sanomat 8.7.2011.

Teuvo Peltoniemi: Insesti jo vuosikymmeniä sitten lestadiolaisten yhteinen salaisuus

SRK ampui rivit suoriksi. Kaleva 5.7.2011, pääkirjoitus.

Ville Talola & Johannes Ijäs: IL:n blogisti väittää uskonliikkeen painostaneen lehteä. Kotimaa24 20.5.2011.

Torvi: Heinäkuu 2011

Uskovaisten miesten saamat hyväksikäyttötuomiot pitkiä (Johanna Hurtigin haastattelu HS:ssa)

Vanhoillislestadiolainen sensuuri iski? Hitaita raapaisuja -blogi 14.5.2013.