Arkkipiispa Kari Mäkisen teologinen sihteeri, pappi ja teologian tohtori Risto Leppänen on äskettäin joutunut käymään keskustelemassa Turun Rauhanyhdistyksellä yhdistyksen johtokunnan ja puhujien kanssa. Häen kutsuttiin tekemään tiliä naispappeuden hyväksyvästä kannastaan, mutta ainakaan tässä vaiheessa häntä ei päätetty hyllyttää.
Keskustelu oli lähtökohdiltaan sen kaltainen, jota aikaisemmin on ollut tapana nimittää hoitokokoukseksi.
Nykyisin rauhanyhdistyksissä puhutaan häveliäästi vain ”keskusteluista”. SRK:n johtokuntahan on ilmoittanut julkisesti, että hoitokokouksia ei enää järjestetä ja että johtokunta pahoittelee hoitokokousten väkivaltaa. Väkivalta ja painostaminen ei kuitenkaan ole kadonnut vanhoillislestadiolaisuudesta minnekään.
Painostamisen syynä myönteinen kanta naisten pappeuteen
Risto Leppänen on rohkaissut vl-teologinaisia ottamaan vastaan papin kutsumuksen. Keskustelu, jota koskeva sähköposti on vuodettu nettiin, järjestettiin juuri Leppäsen myönteisen naispappeuskannan vuoksi.
Häntä koskevan kokouksen koollekutsujana toimi Turun rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Puolitaival, joka on myös SRK:n johtokunnan jäsen. Hän oli merkinyt käsiteltäväksi asiaksi Heikki Leppäsen ”vapauttamisen puhujan tehtävästä”.
Leppäsen puoliso vaimonsa Mari Leppänen vihitään papiksi maaliskuussa Suomen kansallispyhätössä, Turun tuomiokirkossa. Mari Leppäsestä tulee ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi.
Vanhoillislestadiolainen liike ei hyväksy naispappeutta. Tämän ovat liikkeen puhujat ja SRK:n johto tuonut toistuvasti esiin myös aivan hiljattain. SRK:n johtokunnan jäsen ja varapuheenjohtaja Matti Taskila totesi kielteisen kannan hiljattain haastattelussa Keskipohjanmaa -lehdessä. Korkeissa viroissa Oulun tuomiokapitulissa toiminut lestadiolainen pappi, teologian tohtori Keijo Nissilä kirjoitti hiljattain Päivämies-lehdessä kielteisestä kannasta naisten pappeuteen.
Rovasti Seppo Lohi on todennut haastattelussaa Kotimaa-lehden verkkosivulla kommenttinaan uutiseen ensimmäisen vanhoillislestadiolaisen naisen pappisvihkimyksestä:
– Se ei ole mikään salaisuus, että vanhoillislestadiolaisuudessa ei hyväksytä naispappeutta. Sitä pidetään harhaoppina.
Risto Leppänen on kommentoinut Turun rauhanyhdistyksen johtokunnan ja puhujien läsnä ollessa hänen henkilökohtaisesesta asemastaan käytyä keskustelua Kotimaa24:n haastattelussa toimittaja Johannes Ijäksen mukaan vähäsanaisesti.
– Oloni on nyt helpottunut. Kävimme pitkän ja suoran keskustelun. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tukea ja että minua on kannettu tämän jo melko pitkän prosessin aikana. Nyt toivon, että saan rauhassa keskittyä viranhoitooni ja perhe-elämääni.
Turun rauhanyhdistyksen johtokunnan tarkoituksena kokouksessa oli tarkastella Leppäsen mahdollista vapauttamista rauhanyhdistyksen puhujantehtävästä. 
Häntä ei kuitenaan päätetty hyllyttää.
– Johtopäätökseksi sain kokouksesta viestin, jossa minun toivotaan jatkavan liikkeessä kaltaisenani ja normaalisti puhujan tehtävissä, on Heikki Leppänen todennut.
Leppänen itse sanoo jatkavansa rauhanyhdistyksen puhujana.
Puhujakieltoon asettaminen merkitsee toisinaan vain sitä, että asianomaista ei enää kutsuta puhumaan rauhanyhdistyksen seuroihin. Myöskään mikään muu rauhanyhdistys ei silloin voi kutsua hyllytettyä puhujaa seurojenpitoon.
Toisinaan puhujakiellosta seuraa myös eristäminen hengellisesti, toisin sanoen sulkeminen ulos uskovaisten yhteisöstä. Näin tapahtuu, mikä asianomaisella katsotaan olevan ”vääriä mielipiteitä”. Tällöin asianomaista lakataan tervehtimästä SRK-lestadiolaisten vain toisilleen varaamalla keskinäisellä tervehdyksellä Jumalan terve ja Jumalan rauhaan. Henkilön katsotaan ”teoillaan kieltäneen uskonsa” ja hänen katsostaan joutuneen Kristuksen armon ulkopuolelle.
Turun rauhanyhdistyksen johtokunnan päätöksessä on taustalla vaikuttamassa nähtävästi Risto Leppäsen läheinen suhde luterilaisen kirkon ylimpään johtoon, mikä ollut rajoittamassa SRK:n mielivaltaa.
Arkkipiispa ja kaksi muuta piispaa kävivät viime elokuussa SRK:n johtokunnan edustajien kanssa neuvotteluja, joiden yhtenä aiheena olivat hoitokokoukset ja todennäköisesti myös suhtautuminen naispappeuteen. Mukana kokouksessa oli Turun piispa Kaarlo Kalliala, joka tulee olemaan yksi Mari Leppäsen ordinaatiota järjestävistä piispoista. SRK:n johtokunta, joka on prosessin taustavoima, nähtävästi katsoi, että siitä seuraava julkisuus ja ristiriita olisi liikkeelle haitallinen tässä vaiheessa.
Prosessi ei kuitenkaan ole päättymässä tähän, vaan Turun rauhanyhdistyksen johtokunnalla on aikomus palata myöhemmin tutkimaan asiaa uudelleen.
Turun rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Puolitaival on kommentoinut asiaa Kotimaa24:lle tekstiviestillä.
– Eilinen keskustelu oli avoin ja rakentava. Keskeisimpänä teemana oli se, että saisimme säilyttää Raamatun mukaisen uskon ja hyvän omantunnon. Yleisesti todettiin, että palaamme asiaan myöhemmin uudestaan. Uutta ajankohtaa ei ole vielä sovittu.
Puolitaipaleen viestittämään asiaan palaamiseen uutena ajankohtana Leppänen toteaa:
– Nyt toivon, että saan rauhassa keskittyä viranhoitooni ja perhe-elämääni.
Puolitaival puolestaan viestittää Leppäsen jatkamisesta puhujana näin:
– Puhujantehtävään ei eilisessä keskustelussa sovittu muutoksia.
Seuraavana kanttori…
Myös Turun Maarian seurakunnan johtava kanttori Heikki Rainio on kutsuttu ensi viikolla rauhanyhdistykselle ”keskusteluun”. Rainio itse on arvioinut, että häneen kohdistettu painostaminen johtuu siitä, että hän on rohjennut arvostella julkisesti herätysliikkeen johdon menettelyä, liittyen 2010-2011 paljastuneeseen lasten sukupuolisen hyväksikäytön rikosvyyhteen.
Kimmo Puolitaival on yksi SRK:n johtokunnan 24 jäsenestä.
Toinen jo vuosikausia jatkunut Rainioon kohdistuneen syyttelyn aihe on ollut se, että hän on paitsi seurakunnan kanttori, ammatiltaan myös klassisen koulutuksen saanut diplomilaulaja ja kuoronjohtaja. Hän on toteuttanut useita lajajoja kirkkomusiikkiteoksia ja esiintynyt itse ko. teoksissa.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on pidetty muusikon ammattia syntinä 1960-1970-luvulta lähtien.
(Kirj. R.K.)
PS. Lue kertomuksen jatko-osa.
PS.2. Lue kertomuksen toinen jatko-osa.
* * *
Lue aiheesta:
Jan Ahonen: Lestadiolaisia naispappeja tulossa lisää. Kotimaa24 16.1.2012.
Jan Ahonen: Voittonen: Keskustelunavaukset naispappeudesta kapea-alaisia. Kotimaa24 19.1.2012.
Johannes Alaranta: Ajankohtaisia aiheita
Johannes Ijäs: Arkkipiispan sihteeri saa jatkaa vanhoillislestadiolaisen liikkeen puhujana. Kotimaa24 3.2.2012.
Johannes Ijäs: Kanttori pelkää hyväksikäyttöasian hautautuvan naispappeuskeskustelun alle. Kotimaa24 19.1.2012.
Johannes Ijäs: Tutkija lestadiolaisesta naispapista: Tämä on historiaa! Kotimaa24 5.1.2012.
Johannes Ijäs: Vanhoillislestadiolaiset pitäytyvät miesten pappeudessa. Kotimaa 18.9.2010.
Korpijaakko: Stiven Naatus: Vl-naispappeus on käytännön järjestely, ei hengellinen kysymys
Mari Leppänen: Lestadiolaisen herätysliikkeen naispappeuskanta murroksessa? Vartija 1/2011, s. 9 – 21.
Mari Leppänen: Monet lestadiolaispapit kannattavat naispappeutta – SRK tyrmännyt toistuvasti ehdotuksen
Mari Leppänen: Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosina 1975-2010. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. 2011.
Topi Linjama: Pappeudesta
Lucas: Turun rauhanyhdistyksen johtokunta suvaitsevaisuuden tiellä
Maria Sofia & ESA: Leppäsen haastattelemat naiset: suorat sanat kutsumuksesta, syrjinnästä ja SRK:sta
Maria Sofia, R.K. ja ESA: Hurtig ja Kallio: Naisten on aika saada tilaa lestadiolaisessa liikkeessä
Keijo Nissilä: Pappeudesta – yhteisestä pappeudesta erityisesti. Päivämies 2/2012.
Skribentti: Mari Leppänen vihitään papiksi Turun tuomiokirkossa 4.3.2012
Ville Talola: Useat lestadiolaiset naiset toivovat pappisvihkimystä. Kotimaa24-uutiset 7.10.2010.
A. A. Tami: Erehtymätön seurakunta
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Uudessaliitossahan jokainen Pyhän Hengen saanut uskova on pappi. Ei tarvita erityistä välittäjäkuntaa ihmisen ja Jumalan välille. Jeesus avasi tien kaikkein pyhimpään, jonne vt:ssä papit pääsivät, uhrikuolemallaan.
Vapaissa suunnissa on paljon naisia erilaisissa hengellisissä tehtävissä. Jumala on heidät kutsunut ja seurakunta siunannut sen kutsun.
Mutta jonkinlaista jakoa sukupuolten välillä uskon tehtävissä olevan. Seurakunnan johtajana näen miehen. Mutta toisaalta johtajan tehtävä on palvelijan tehtävä. Jeesus antoi itse esimerkin jalkojenpesulla. Joka teistä tahtoo suurin olla, olkoon kaikkien palvelija. Tämä on rakkaudellinen ajatus joka kulkee läpi Raamtun. Nöyräksi palvelijaksi ei ole tässä maailmassa tunkua. Vallankäyttöön sen sijaan on ja etujen napsimiseen itselle toisten kustannuksella.
Näen naisen tehtävän äitinä arvokkaana. Sitä tehtävää ei mies voi ottaa, vaikka kunka yritetään samanlaistaa sukupuolet. Uskon jumalan näkevän myös tämän tehtävän niin arvokkaana, että kehittyvä lapsi ja äiti tarvitsevat suojakseen perheen. Naiset eivät tässä maassa suuremmin arvosta äidin tehtävää, vaan haluavat samoille valtapaikoille, kuin missä miehet ovat perinteisesti olleet.
Jumala itse osoittakoon meille kullekin oman tehtävämme ja palveluspaikkamme.