Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan kirja Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi

Kirjailijat Aila Ruoho ja Vuokko Ilola nousivat Tieto-Finlandia -palkintoehdokkaiksi. – Kuva: Martti Kainulainen, Lehtikuva.

Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan teos, Usko, toivo ja raskaus, raportti vanhoillislestadiolaisesta perhe-elämästä ja sen taustalla voimallisesti vaikuttavasta omintakeisesta opinkäsityksestä, on saavuttanut huomattavan tunnustuksen. Teos on valittu Tieto Finlandia -palkintoehdokkaaksi. Kirja on ”poikkeuksellisen rohkea avaus kipeästä aiheesta”, todetaan

Lestadiolaiset vievät ehkäisykielto-oppia Länsi-Afrikan naisille

Vanhoillislestadiolaiset ovat päättäneet vahvistaa lähetystyötään Länsi-Afrikan maissa,  erityisesti Togossa, Kongossa, Senegalissa, Gambiassa ja Ghanassa. Lestadiolaisten lähetystyön tavoitteena  on saada paikalliset ihmiset kääntymään vanhoillislestadiolaisiksi sekä sitoutumaan olemaan käyttämättä raskauden ehkäisyä. Ehkäisykielto on yksi olennaisimmista vanhoillislestadiolaisuuden opinkappaleista.

Vasemmalla: Lapsia kotipihallaan Togossa. Oikealla: SRK:n puheenjohtaja Viljo Juntunen haastattelussa Helsingin Sanomissa 7.9.2014.

Lestadiolaisuuden leviäminen  tulee Länsi-Afrikan oloissa johtamaan naisten ja myös pikkulasten kuolleisuuden

Tästä päivästä eteenpäin elämme loppuvuoden taas velaksi

Onneksi olkoon, olemme käyttäneet kaikki tämän vuoden luonnonvarat

Meitä asuu sata ihmistä tässä kylässä

Meitä ihmisiä ei ehkä elele missään muualla maailmankaikkeudessa, vain tällä pienellä Maapallolla. Meitä onkin täällä jo todella paljon, likimain 7 miljardia. Se on niin suunnaton luku, että sitä on vaikea ymmärtää.

Kuvittele, että maailman väestö supistetaan niin että kaikki ihmiset mahtuvat yhteen kylään

Vanhoillislestadiolaisuutta Togoon, mutta miksi?

Miten perustellaan aidsilta suojaavan kondomin ja kaikki muutkin ehkäisymenetelmät kieltävän vanhoillislestadiolaisuuden levittäminen Togossa, Länsi-Afrikassa? 

Terveyden menetykseen ja tragedioihin johtavan  ideologian vienti köyhille lähenee ihmisoikeusrikosta. Togo on yksi maailman köyhimpiä maita. Suuri osa väestöstä kärsii aidsista, ja monet varsinkin naisista ovat lukutaidottomia. Togolaislapsia uhkaavat aidsin rinnalla lapsikauppa ja orjuus.Vanhoillislestadiolaiset yrittävät juurruttaa lestadiolaisuutta erityisesti maan lapsiin ja nuoriin. Vanhoillislestadiolaisten sananjulistus murentaa terveysvalitusta Länsi-Afrikassa ja johtaa naisten ja lasten entistä suurempiin kärsimyksiin.

Mihin Togon asukkaat tarvitsevat vanhoillislestadiolaisuutta – vai tarvitseeko vanhoillislestadiolaisuus Togoa?

SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen kertoi medialle Liperin suviseurojen yhteydessä heinäkuussa 2010 ulkomaille suunnatusta lähetystyöstä. SRK tekee omaa lähetystyötään Länsi-Afrikassa: Togossa, Ghanassa ja Gambiassa. Sitä tehdään tarkasti erillään ev.-lut. kirkon lähetystyöstä, mutta yhteistyössä Yhdysvalloissa toimivan SRK:n sisarjärjestön  The Laestadian Lutheran Church (LLC ) –kirkon kanssa.

Jos vanhoillislestadiolaiset tekisivät lähetystyötään ev.-lut. kirkkomme yhteydessä, kuten muut suomalaiset luterilaiset yhteisöt, heidän tulisi sopeuttaa toimintansa krikon eettisiin ja ihmisoiekuuksia kunnioittaviin periaatetisiin. Itsenäisenä SRK voi tehdä työtä Afrikassa ilman että mikään taho valvoo heidän menettelytapojaan ja käytäntöjään.

Voittosen mukaan lähetystyö Länsi-Afrikassa on menestynyt hyvin ”sekä toiminnallisesti että taloudellisesti”.  Tarkempaa tietoa vanhoillislestadiolaisuuden lähetystyön periaatteista, lähetystyöntekijöiden määrästä  enempää kuin tuloksistakaan ei annettu julkisuuteen.

Köyhissä Afrikan maissa ovat monet vaurastuneet perustamalla uusia hengellisiä yhteisöjä.

The Laestadian Lutheran Church toteaa nettisivullaan, että Togoon ja Ecuadoriin tehdään lähetysmatkoja yhdessä SRK:n kanssa. Käytännön työmuotoina ovat seurat, pyhäkoulut ja rippikoululeirit.  Kohteena ovat siis ennen kaikkea näiden köyhien maiden lapset ja nuoret.

On outoa, että vanhoillislestadiolaiset ovat lähteneet merten taakse Afrikkaan opettamaan Ruotsin lapissa syntynyttä lestadiolaista uskoa.

Mikä intressi vanhoillislestadiolaisilla on käännyttää maailman köyhimpien maiden asukkaita vanhoillislestadiolaisiksi? Joku vanhoillislestadiolainen pystynee vastaamaan otsikon kysymykseen, millä perusteella SRK:n lähetystön kohdemaat valitaan.

 

Afrikassa on uskonnoilla vielä kysyntää

SRK:n Afrikka-kiinnostuksen yksi syy on todennäköisesti  se, että vanhoillislestadiolaisuus ei enää Suomessa kasva  eikä se ole vetovoimainen muuallakaan Euroopassa. Liikkeeseen liitytään aikuisena vain hyvin harvoin.

Vanhoillislestadiolaisuus on kasvanut nykyiseen kokoonsa, 89 000 – 100 000 jäsentä, ehkäisykiellon ansiosta. SRK:n  johto luottaa siihen kasvutekijänä jatkossakin, kuten todettiin suviseurojen tiedotustilaisuudessa 2010.

Mutta tosiasia on, että nykyisin monet nuoret jättävät lestadiolaisyhteisön aikuistuessaan. On todennäköistä, että liike ei enää Suomessa kasva.

Tutkimusten mukaan Afrikassa on uskonnoilla suuri kysyntä. Hengellisen sanoman levittäjillä on otolliset markkinat, varsinkin köyhimmän väestön keskuudessa. Samaan aikaan perinteiset kristilliset kirkot Euroopassa  ovat menettämässä jäseniään ja yhteiskunnat ovat pitkälle maallistuneet.

Korkea syntyvyys ja väestönkasvu Togon köyhyyden taustalla

Togolaiset ovat hyvin köyhiä millä hyvän-sä mittarilla mitaten. Kolmasosa 6,1 mil-joonan väestöstä, kaksi miljoonaa, elää köyhyysrajan alapuo-lella. Alle puolella väestöstä on käytös-sään puhdasta vettä. Lapsikuolleisuus on erittäin korkea.

Elinajanodote on miehillä 57 vuotta, maisilla 62 vuotta. Vertaa: suomalainen nainen voi odottaa elävänsä 82-vuotiaaksi, ja mies 75-vuotiaaksi.

Ravinto- ja terveydenhoito-olot ovat surkeat. Maassa on yli 130 000 aidsia sairastavaa ja vuosittain aidsiin kuolee yli kymmenentuhatta ihmistä.

Togossa on 88 asukasta neliökilometriä kohden (Suomessa 15 as. neliökilometrillä) ja väestönkasvu on erittäin korkea. Lasten määrä naista kohden on maailman korkeimpia, keskimäärin 7 lasta/nainen.  Väestönkasvua pidetäänkin Togon monien muiden ongelmien perussyynä. Kehitysyhteistyöjärjestö Planin For the price of a bike -raportin mukaan arviolta 12 prosenttia togolaisista lapsista on joutunut lapsikaupan uhriksi.

Aikuisväestöstä huomattava osa on lukutaidottomia. Naisista 43 % ja miehistä 25% ei osaa lukea.

Togon väestö koostuu 37-40 erilaisesta etnisestä ryhmästä. Suurimmat väestöryhmät ovat ewe-adjat 43,1%; tem-kabret 26,7%; gurmat 16,1%; kebu-akposot 3,8%; ana-ifet 3,2%. Lisäksi on 36 muuta, pienempää väestöryhmää.

Noin 50%  togolaisista harjoittaa omia alkuperäisiä uskontojaan. Lisäksi on katolisia on 23 %, muslimeja 15%, ja prostestantteja (joita esim. lestadiolaiset ovat) on 12 %.

SRK:n lähetystyö on ihmisoikeusrikos

Kuinka mielekäs on aidsilta suojaavan kondomin ja kaikki muutkin ehkäisymenetelmät kieltävä vanhoillislestadiolaisuus Togossa? Terveyden menetykseen ja tragedioihin johtavan  ideologian vienti köyhille lähenee ihmisoikeusrikosta.

Herää kysymys miksi vanhoillislestadiolaiset ovat kohdistaneet käännytystyönsä juuri yhteen maailman heikoimmassa asemassa olevista maista? Miksi juuri togolaisiin ihmisiin?

Siksikö, kun tietämättömyys ja köyhyys on siellä niin syvää?

Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia – naiset ja lapset kärsivät eniten

Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry:n johtokunta julkisti 2009 uusimman lausuntonsa, jossa todetaan:
”Lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan, ja lapsen syntymän ehkäiseminen on kaikissa tilanteissa syntiä.”

Ihmisoikeusliitto ryhtyi tutkimaan vanhoillislestadiolaisten ehkäisykieltoa viime vuonna. Ihmisoikeuskysymyksiin erikoistuneet juristit totesivat lausunnossaan, että ehkäisykielto loukkaa kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, joka sisältyy Suomen perustuslakiin.

SRK:n lähetystyö Afrikassa loukkaa samoin ihmisoikeuksia. Ehkäisykielteinen käännytystyö Togossa tekee tyhjäksi muiden lähetys- ja kehitystyöjärjestöjen  AIDS-avustustyön ja valistuksen.

Seurauksena erityisesti naisten ja lasten kärsimykset vain lisääntyvät entisestään.

Onko vanhoillislestadiolaisten opetuksen levittäminen Togon olosuhteissa eettisesti ongelmallista ev.-lut. kirkon kannalta?

LCC:n Humanitaarisen avun komitean avustustoiminta

Vaikuttaa siltä, että amerikkalaiset lestadiolaiset ovat kohdistaneet varoja myös ihmisten aineellisten elinolojen parantamiseen kohdemaissa.

LCC on perustanut Humanitaarisen avun komitean (The LLC Humanitarian Aid Committee, HAC), joka saa LCC:n budjettivaroja vuosittain lähetettäväksi Togoon ja Ecuadoriin.

Kummankin maan lestadiolaisiksi kääntyneet saavat rahastosta käyttöönsä 5000 dollarin avustuksen vuosittain.  Paikallisten ihmisten ryhmä jakaa siitä harkintansa mukaan avustuksia vaikeuksiiin joutuneille (ilmeisesti niinikään lestadiolaisille maanmiehilleen) erilaisiin käytännön tarpeisiin.

Avustusta on jaettu esimerkiksi terveydenhoitoon ja ennakoimattomiin hätätilanteisiin, kuten syöpähoitoihin, silmäleikkaukseen, elintarvikkeisiin ja tulipalon tuhoaman talon korjaukseen.  Ecuadorissa  HAC rahoitti juoksevan veden yli 60 asuntoon sekä auttoi perustamaan kylään vihannes- ja hedelmäkaupan, josta paikalliset voivat ostaa tuoreita hedelmiä tavallista edullisemmin.

Lisäksi HAC lähettää vuosittain kumpaankin maahan 1000 dollaria lasten koulutarvikkeisiin ja 1000 dollaria joulujuhliin.  Ei ole tiedossa, osallistuuko SRK   avustustyön rahoitukseen.

Terveydenhoitoon ja lasten koulutukseen liittyvää avustustyötä ei kukaan varmasti pidä kyseenalaisena. Jeesus kehotti Vuorisaarnassaan lähimmäisenrakkauteen ja painotti että kaikki ihmiset kuuluvat lähimmäistemme piiriin.

Tavallisten ihmisten käynnistämä avustustoiminta saattaa olla täysin ratkaiseva esimerkiksi monen nuoren ihmisen tulevan elämän kannalta. Mitä enemmän voidaan synnyttää arkipäivän tason verkostoja rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välille, sen parempi. Yhteistoiminnasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta voivat hyötyä kaikki.

Lestadiolaisuuden hengellisen opetuksen levittäminen kehitysmaihin on sen sijaan ongelmallista.

John Stewart ja hänen veljensä panivat toimeksi

LLC: n piirissä toimivat amerikkalaiset yksityishenkilöt ovat luoneet vapaaehtoistyöorganisaation Educational and Entrepreneurial Foundation for Developing Countries (EEFDC), jota johtaa John Stewart Snohomishista, Washingtonin osavaltiosta, Yhdysvaltojen luoteiskulmasta. Hän perusti sen yhdessä veljensä kanssa käytyään Togossa ensi kerran vuonna 2003.

Järjestö kertoo keräävänsä varoja mm. Snohomishin seutukunnassa ja nettisivullaan, tavoitteenaan edistää togolaisnuorten koulunkäyntiä ja terveydenhoitoa. Järjestö ei viittaa julkisuudessa sanallakaan yhteisön taustalla olevan vanhoillislestadiolaiseen sananjulistukseen. Se kertoo vain vapaaehtoisvoimin tehtävästä kehitysyhteistyöstä.

Tiedoista ei käy ilmi, saako vapaaehtoisjärjestö rahoitusta LCC:lta eikä se, mikä  yhteys toiminnalla  ylipäätään on vanhoillislestadiolaisuuden lähetystyöhön Togossa. Päivämiehessä julkaistun lähetysmatkakuvauksen mukaan tietoteknikka-alalla toiminut, jo eläkkeelle siirtynyt Stewart on myös LCC:n puhuja. Hän on pitänyt seuroja Togossa ainakin vuonna 2007, yhdessä suomalaisten, SRK:n rahoittamien puhujien kanssa.

Esiintyminen ”neutraalina” avustusjärjestönä on luultavasti hyödyllistä ja tuo paremmin myötämielisiä lahjoittajia kun avustustyötä ei tunnisteta lestadiolaiseksi käännytykseksi.

Lehtitietojen mukaan järjestön toiminnalla, jolla pyritään kannustamaan ihmiset auttamaan itse itseään parantamalla terveydenhoitoa, tukemalla nuorten kouluttautumista ja myöntämällä lainarahoitusta, on saatu tuloksia aikaan. Joitakin nuoria on valmistunut ammattiin ja jonkin verran on edistetty paikallisten omaa yritystomintaa.

*     *     *

Ajattelemisen aihetta antoi M N. (Kuvat amerikkalaislestadiolaisten järjestön EEFDC:n nettisivuilta.)

Taustaa:

Lestadiolaisuus-info:

”Vanhoillislestadiolaisuus on saanut Togossa alkunsa henkilökontakteista, jotka ovat syntyneet Ruotsissa 1990-luvun puolivälissä vanhoillislestadiolaisten ja silloin Ruotsissa asuneiden togolaisten välille. Togoon Ruotsista palannut Nicolas Koffi Deh oli ”saanut parannuksen armon” ja puheli uskon asioista maamiestensä kanssa. Togoon muodostui näin vähitellen pieni vanhoillislestadiolaisten yhteisö, joka on ollut yhteydessä lähinnä Amerikan vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestön Laestadian Lutheran Churchin (LLC) kanssa. LLC:n lähettämät papit ja saarnaajat ovat vierailleet muutamia kertoja Togossa. Vanhoillislestadiolaisten määrä lienee Togossa tällä hetkellä noin 150 – 200 henkeä. Togon lestadiolaiset kuuluvat ewe-heimoon.”

http://lestadiolaisuus.info/maat/togo/

Aiheeseen liittyvää:

Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. 4.3.2009.

Minä uskon Jumalaan, Isään. SRK:n johtokunnan kannanotto ehkäisyyn. Alustus suviseurojen tiedotustilaisuudessa Oripäässä a 27. 6.2009. (Seppo Lohi)

Taina Pelkonen: Köyhän Nigerian pastoreilla suihkukoneita. Kotimaa24 15.6.2011.

Päivämiehen juttu Togoon tehdystä matkasta, Paivamies 14.2.2007, referaatti Suomi24-palstalla.

EEFDC: amerikkalaisilla lestadiolaisilla käynnissä oleva kehityhanke

The World Factbook: Togo. Central Intelligence Agency (CIA).

BBC Country profile: Togo.

Ilkka Salo: Epäeettistä lähetystyötä Afrikassa. Blogikirjoitus 3.2.2016, Uusi Suomi.

Snohomish brothers’ nonprofit helps Africans realize dreams. Snohomish County News 13.1.2010.

Snohomish group casts a wide net of help in African country. Everett Washington Herald 26.1.2010.

SRK tekee lähetystyötä 19 maassa. Päivämies 12.6.2014.

Plan Suomi: Togolaisista lapsista joka kahdeksas lapsikaupan uhriksi

Luomiskertomuksen sanoma

Luomiskertomuksessa kerrottu Jumalan sana ” lisääntykää ja täyttäkää maa” on yksi väärinymmärretyimpiä jakeita Raamatussa. Näin Jumala sanoi kun eläimet ja ihminen luotiin.

Jumalan luomisen työ tapahtuu Hänen sanallaan. ”Tulkoon valkeus!”  ”Olkaa hedelmälliset!” ”Lisääntykää!”

”Sanalla luominen” tulee tässä ymmärtää teologisena, hengellisenä käsitteenä. Jumala luo sanallaan, joka ei ole vain informaatiota, vaan vaikuttavaa, konstituoivaa, todellisuutta rakentavaa sanaa. (Ks. esim. Karimies 2013).

Kun Jumala lausui: ”Lisääntykää”, se ei ollut käsky, ei hengellinen tai maallinen, vaan silloin Jumala sanallaan loi ihmiselle lisääntymiskyvyn, seksuaalisuuden. Jumala varmisti sen, ettei ihmislaji häviä sukupuuttoon. Saman lisääntymiskyvyn Jumala asetti myös kaikille eläimille, kasveille, bakteereille jne. Kaikille mikä on elävää.

Hengelliset käskyt puolestaan annettiin Mooseksen laintauluissa, ja näitä Jeesus täsmensi puheissaan. Erityisesti Vuorisaarnassa. Niissä meillä on tieto mitä Jumala tahtoo ihmisen tekevän.

Mutta lisääntyminen ei ole ”käsky”, vaan luomisessa luotu kyky kunkin lajin säilymiseksi. Jumala varmisti luomiensa lajien moninaisuuden.

Samaa tarkoittaa Luther, kun hän sanoo kyseisestä kohdasta, ettei ole ihmisen asia estää tätä. Hän ei suinkaan tarkoita raskauden estämistä, vaan sukuvietin estämistä. Koko puheenvuoro kun hyökkää katolisten pappien, munkkien ja nunnien selibaattioppia vastaan.

Lutherin mukaan lupa avioliittoon ja jälkeläisten saamiseen, omaan perheeseen, kuuluu kaikille ihmisille, myös papeille. Luomisessa meihin luodun sekä kumppanin kaipuun että lisääntymisvietin takia. ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.”

Seksuaalisuus Raamatussa a) sisältyy miehen ja naisen avioliittoon b) miehen ja naisen yhteys on analoginen Kristuksen ja seurakunnan yhteyden kanssa c) tihkuu kaikkea ihanaa, josta Jumala on puhjennut runoilemaan Laulujen laulussa. Tunnettiin vanhassa käännöksessä nimellä Korkea Veisu.

Vielä pitää huomauttaa, että alkukielellä kohta ’lisääntykää ja täyttäkää maa’ kääntyy pikemminkin ’olla riittävästi, kylliksi, tarpeeksi’, ei suinkaan velvoitteena lisääntyä rajoittamatta, maksimaalisesti.

*    *     *

Ajattelemisen aihetta antoi M4 Sherman.

Aiheesta ja vierestä:

Avoin kirje herätysliikkeelleni (Rauhan Tervehdys)

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla

Hautamäki ei perustele Raamatulla

Herpert: Seppo Lohen perustelut kristinopillisesti kiistanalaisia

Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille (Terttu Holmi)

Jes-mies: Ennustus: ajaudumme umpikujaan

Jes-mies: Onanin tapaus ja Juudan vapaa seksuaalisuus

Ilmari Karimies: Luterilainen seksuaalisuuden teologia ja nykypäivä. Kirkonkellari 18.4.2013.

K-ma: Vuorisaarnasta

Korpijaakko: Puhe murhasta kääntyi puheeksi seksin pyhyydestä ja sukusolujen oikeuksista

Kari Kuula: Erotiikan riemujuhlaa – Raamatussa

Pena: On väärin vääntää väkisin Raamatusta vahvistusta keksitylle ehkäisykiellolle

Perheellinen vl: Kun luin Päikkäriä: “Aina on nähty kaikenlainen ehkäisy synniksi”

Maria Saari: Ehkäisykiellosta on muodostunut tabu

Jumalako se naisen nujertaa? (Merja Saarnio)

UUDET kymmenen käskyä

Verstaalla pohtija: Emme elä paratiisillisessa tilassa

Giusto de Menabuoi:  Adamin  ja Evan luominen. Padova 1378.

Oliko sinulla lapsi isänä tai äitinä?

Miksi minulla on lapsuudestani painajaismaisia muistikuvia äidistä itkemässä vähän väliä, hätyyttämässä vihaisesti pois lapsia, jotka haluaisivat päästä syliin, ja antamassa selkäsaunoja? Yritin auttaa äitiä kaikin voimin  jo ihan pienenä ja toivoin että hän sillä leppyisi. Että hän tulisi onnelliseksi ja …kääntyisi katsomaan minua… iloisesti hymyillen. Mutta usein koin olevani liikaa, äidille vaivaksi, hankala ja rasittava. Meitä oli toistakymmentä, se oli hänelle liikaa.

Aikuisena ymmärrän häntä tasavertaisen aikuisen tasolla, mutta pieni lapsi sisälläni jatkaa sitkästi yrittämistään. Rakastaako minua kukaan?

Sanot että lyhythän se aika on. Sellaista vaihetta kesti vain muutamia vuosia…

Äitini onkin ne ajat  jo onnellisesti unohtanut. Hän tosiaan muistelee lasten pienenäoloaikoja onnellisena aikana itselleen. ”Elämäni parasta aikaa.” Niin hän kertoo kaikille… En ole hänelle puhunut omista muistoistani! En koskaan. Enkä siitäkään, miten sinä äiti asetit aina isän tarpeet ensimmäiseksi, ohi lasten.

Lapsi on tuleva isä tai äiti

Jos ihminen on itse saanut hyväksyvää rakkautta, turvallisuutta ja huolenpitoa osakseen, hänen on helpompi tarjota sitä myös muille, kuten omille lapsilleen. Ei se sen kummempaa ole.

Iso Lapsi isänä tai äitinä…

Jos taas aikuisten omat tarpeet ovat jääneet heidän lapsuudessaan täyttymättä, aikuisen oma ”lapsenomainen” tarvitsevuus menee lasten tarpeiden edelle hänen perheessään. Isä tai äiti voi olla jopa mustasukkainen, tilanteissa kun puoliso antaa huomiota ja rakkautta lapsille.

Tällainen aikuinen ei kykene vastaamaan lastensa tarpeisiin. Hän ei osaa toimia kypsänä ja turvallisuutta antavana aikuisena lapsiperheen vaihtuvissa tilanteissa. Hän on itsekin yhä turvaton ”lapsi”, joka yrittää ensi sijassa tyydyttää omia tarpeitaan, saavuttaakseen turvallisuudentunteen.

Hän on silloin kyvytön tunnistamaan omien lastensa tarvitsevuutta.Vajaaksi jääneen lapsuuden kokenut isä tai äiti ei pysty kantamaan aikuisen vastuuta. Mutta lapsi, lojaalisuuttaan vanhempiaan kohtaan, alkaa kantaa aikuisen vastuuta perheessä. Hän alkaa suorittaa ja huolehtia, sillä vain siten hän voi saada lapsiksi jääneiltä vanhemmiltaan rakkautta ja hyväksymistä.

Kierre jatkuu… eikö kukaan pysty katkaisemaan?

(”Keksinmuru”)

Lue lisää:

Tutkimus lasten suojelusta uskonnollisissa yhteisöissä käynnistymässä

Minulla ei ollut äitiä

Conservative Laestadians in Oulu

Dr. Edward Dutton, a British anthropologist and journalist, lives in Oulu in northern Finland and is married to a Finnish Lutheran priest. He has met Conservative Laestadians and spoken with them about their faith and rules. He visited Oulun rauhanyhdistys and published his sightings and experiences in the magazine 65 Degrees North.

*    *    *

Conservative Laestadians: Separate or not Separate?

Every expatriate in Oulu has heard of ”the Laestadians”. Many locals seem to describe them as a sinister religious sect whose members have enormous families, are against television, alcohol and woman priests and in which women – who don’t wear make-up or ear-rings – fulfil traditional home-making roles. But what are Oulu’s Laestadians really like?

I went to their regular Wednesday night meeting to find out.

Ten Child Families

The first thing that hits you at the ”Peace Society House’” on Professorintie near Oulu Polytechnic is how young everybody is and how many people there are. There must have been around three hundred people arriving for the 7pm at meeting of Oulu’s ”Conservative Laestadians” (which is what Finns mean when they say ”Laestadians”). Almost nobody appeared to be over the age of thirty and there were numerous teenagers. There were then a few who appeared to be in their sixties.

According to one Laestadian man I spoke to, ”This is because, as you probably know, we are against contraception because of what the Bible says so we tend to have very large families.”

This is certainly true. According to sociologist Leena Pesalä, the average Laestadian family has ten children with the most she came across in her research being a brood of twenty-one. Laestadians often marry as young as eighteen and, with the large families, presumably most who are married with children were at home looking after them.

Stylish without Makeup

Many of the stereo-types about Laestadians appeared to be true. None of the numerous young woman wore make-up or ear-rings and, most obviously, none of them had dyed hair which meant that there were a lot of girls with the supposedly typical western Finnish hair colour which one former member of a Laestadian splinter group Rauhansana referred to as ”the colour of the road”.

One young, female Laestadian I spoke to said that she did not wear make-up ”because I want to be like the other believers. It’s just a personal thing. But there is a way in which we have our own culture and beliefs and we want to be separate . . . but also not separate.”

One of the most striking things about this young woman – and everybody else there – was how well and how fashionably they dressed. Almost all the Laestadians seemed to have the latest fashions, hair-cuts straight from Hollywood movie stars, hair they’d obviously put a lot of time and effort into and the woman often wore lots of necklaces, perhaps because ear-rings are forbidden by the group.

There can’t be that many highly conservative religious meetings in which young, male ”believers” – as they termed themselves – walk in dressed like gangster rappers or the woman look like they’ve been to a beauty salon . . . without the make-up.

Often, conservative Christians tend not to smoke, citing verses in the Bible where it says, ”Your body is a temple of the Lord” but not so with the Laestadians. Many smoked outside before the meeting and went back outside to smoke after it had finished.

One male Laestadian summed this up saying, ”The Bible says that alcohol is not allowed. But it is says nothing about smoking. And maybe you know that we don’t drink alcohol, so maybe that’s why we smoke”. They stubbed out as the meeting started.

Largest Revival Group

Laestadians are the largest revival group within the Finnish Lutheran Church. They were founded by Swedish priest Lars Laestadius (1800 – 1861). While he was inspecting congregations in Lapland in 1844 he met a Sami woman called Milla Clementsdottir and through his relationship with her he experienced a kind of religious awakening. He began to preach and his views influenced first the Samis in Sweden and then spread to Finland and Norway. His was a highly conservative interpretation of Lutheranism, returning to traditional belief and rejecting liberal strains of thought.

The group draws a strong distinction between themselves and others whom they mostly expect to go to Hell. Laestadius also encouraged people to stop drinking in order to commit themselves to Christ and Conservative Lestadians argue that, ”In many localities, the revival movement caused complete changes in ways of life, drunks repented, the tavern keepers closed their bars . . .”

The movement also spread due to popularity of Temperance Movements and by the end of Laestadius’ life it was as far south as Oulu.

This group split into three main movements at the end of the nineteenth century – Conservative Laestadians are by far the largest group, then there is the First Born and finally Rauhan Sana. The Laestadians have about 110,000 members worldwide of which about 100,000 are in Finland, with the rest in Norway Sweden and the USA. Of these Finnish Laestadians, seventy-five percent are ”Conservative Lestadians”. The Conservative Lestadians are highly conservative in theological terms believing in Biblical inerrancy and that the Bible can only be revealed through a learned mediator.

One becomes a member by confessing ones sins to another Laestadian. Members I spoke to referred to themselves as ”Laestadians” or ”believers” in contrast to the other Laestadian groups. The other groups are more liberal. However, the debate over women priests in Oulu has been particularly fierce because of the refusal of a Rauhan Sana priest to work with his female colleague.

English Problems

The meeting itself was, basically, a half hour sermon by a Conservative Laestadian priest after which almost everybody left to go and have coffee while a few remained to sing Bible verses. It was after the meeting that I got talking to some Laestadians. The group is known to be quite educated but it was hard to find anybody that spoke English. This was because, according to those I spoke to, ”We don’t have television so I suppose we don’t learn English. There can be sex and violence on television.”

Despite their conservatism, the Laestadians seemed to be very friendly and willing to talk to me. Finnish friends had predicted that they would ”stare’” and ignore me as an ”unbeliever”. This did not happen at all.

Heaven for the Finns

Another idea about Laestadians is that they believe that all non-Laestadians go to Hell which would make Heaven a primarily Finnish-speaking domain.

Members I spoke to denied this saying ”only God can know who is a Christian” and ”people are saved if they have confessed their sins to a believer”. But ”believer’” did seem to mean ”Laestadian”.

Also, one young woman felt that Laestadianism was successful because, ”It is the work of God that there are so many Laestadians. The Bible says that in the End Times ’God’s hand will be over the Nordic Lands’.”

One Conservative Laestadian, originally from Jakobstad, said that sone of the stereotypes about them are plain wrong, ”Of course we are allowed to use washing machines!” he said, ”But it is true, I think, that we were told to shop at Prisma rather than the other supermarkets.”

Negative Ideas

However, many very negative ideas about Laestadians persist amongst Oulu people.

One teacher told me about a mother who forbade her children to play with non-Laestadians ”or you won’t be welcome home for dinner”. In general, Laestadians are seen as ”separate” not having much to do with non-members.

Almost all the Laestadians were slim with one Oulu resident commenting that, ”that’s because they don’t get enough food at home!” Many Oulu people were also convinced that the Laestadians were popular because, ”they stop Finns from drinking and Finns have a problem with alcohol” as one elderly man put it.

There are also numerous blogs by ex-Laestadians accusing the group of brainwashing and psychological abuse, including threats of being shunned by family friends if you disobey Laestadian rules.

But Oulu’s Conservative Laestadians certainly weren’t the unfriendly cult I’d be led to expect they’d be.

65 Degrees on North; 22 August 2007.

*    *    *

Please be free to give your comments here or by e-mail: verkosto@luukku.com.

*   *    *

Dr. Edward Dutton on tullut tunnetuksi  Suomessakin antropologina hänen julkaistuaan analyysin suomalaisuudesta: The Finnuit – Finnish Culture and the Religion of Uniqueness. Hän vertaa teoksessa suomalaisia ja arvomaailmaamme grönlantilaisten kultuuriin. Molemmilla kansoilla on Duttonin mukaan ollut vaikeuksia sopeutua moderniin elämäntapaan. Tämä ilmenee muun muassa uskonnollisuutena, nostalgisena menneisyyden haikailuna, runsaana alkoholinkäyttönä ja suurina itsemurhalukuina.

Uskonnollisuus näkyy Duttonin mukaan siinä, että sekä Suomessa että Grönlannissa on vahvoja kristillisiä herätysliikkeitä. Yhtäältä herätysliikkeet heijastavat luterilaisen synnintunnon ja häpeän nostattamaa vertaisryhmän tarvetta, toisaalta ne ilmentävät vastareaktiota perinteistä identiteettiä uhkaaviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Hänen käsityksensä mukaan sekä Suomessa että Grönlannissa kristinuskoon on sekoittunut myös pakanallista mystiikkaa, jossa on šamanistisia piirteitä.

Lue lisää:

Edward Dutton 2007:  A Shared Pre-Christian Past? Contemporary Finnish Baptism in Light of Greenlandic Naming Rituals.

Halla: I was brainwashed into raging Laestadian beliefs

Tutkija: Suomi on kuin laimennettu Grönlanti. Helsingin Sanomat  15.9.2009.

Tutkimus: Luonnontieteilijät ovat yhteiskuntatieteilijöitä älykkäämpiä. Kotimaa24 1.3.2014.

Nuoret jättävät vanhoillislestadiolaisuuden

”Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa”

Rajanveto on suuri kiusaus, sanoo kasvatustieteen maisteri, tutkija Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen Kalevan haastattelussa.  – Lestadiolainen voi kokea toiseutta myös omiensa joukossa.

Kun Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen oli pieni tyttö, alle 5-vuotias, hän pohti, onko Jumalalla parta.  Aikansa pohdittuaan tyttö päätyi siihen, että Jumala on ajanut partansa. ”Silloin äiti sanoi minulle, että ei Jumala ole mies eikä nainen. Hän on henki, jota ei kukaan voi ymmärtää. Ei edes aikuinen.”

Ei Tanja ymmärtänyt, mitä äiti oikein puhuu, mutta sanat jäivät merkillisellä tavalla mieleen.

Nyt hän on neljän lapsen äiti, 35-vuotias nainen, joka valmistelee tutkijakoulussa väitöskirjaansa rajoista, jotka aiheuttavat toiseutta, erityisesti lestadiolaisuudessa.

Toiseudella hän tarkoittaa eräänlaista lasiseinää, joka voi nousta ihmisten väliin joko omassa ryhmässä tai suhteessa toiseen ryhmään.

Aihe tulee monin tavoin lähelle.

 – Niin lähelle, että tekee kipeääkin. Toisaalta toiseus on juuri nimi kivulle, ja jos johonkin rakennetaan raja, se koskettaa aina rajan molemmilla puolilla olevia.

Iso perhe itsessään on asia, joka aiheuttaa toiseutta.

– Joskus tuntuu, että jo neljän lapsen äitiys voi tehdä ihmisestä jollakin tavalla oudon, sellaisen, jonka asemaan on mahdotonta asettua missään muussakaan asiassa.

Tanjan lapsuuden perheeseen kuuluu kolmetoista lasta, joista hän on vanhin. Melko varhain hän ymmärsi, että perhe on kokonsa puolesta poikkeuksellinen. Toisaalta sosiaalinen elämä rakentui ympyröissä, joiden tunnussanaksi kävivät kirjaimet ry.

– Lapsuuden kesiin kuuluivat suviseurat, joihin yhdistettiin kesälomamatkat mummolaan. Samaan juhlaan osuivat vielä syntymäpäivät, Lamminmäki-Kärkkäinen kertoo.

Aika riensi eteenpäin ja synttärien kultaamia suviseuramuistoja kertyi kesä kesältä, kunnes eräänä päivänä Tanja oli suviseuroilla neljän pienen lapsen äitinä.

Puoliso, uskonnonopettaja ja pappi, oli lupautunut noin seitsemän tuntia kestävään ehtoollisenjakoon. Jo menomatkalla touhua leimasi kiire, joka sopii tietysti tavattoman huonosti lasten kanssa matkustamiseen.  Ja kun molemmat sattuivat olemaan vielä viime tipan ihmisiä…

– Siinä sitä sitten juostiin ja kannettiin papinpukua rapakoitten yli. Suviseurojen ihme tuppasi muuttumaan ihmettelyksi siitä, kuinka saan yksin pidettyä itseni ja lapseni hengissä tässä hulinassa,Tanja nauraa.

Onneksi hän sai viime kesänä takaisin jotakin entisestä suviseuratunnelmasta, koska koko perheellä oli taas mahdollisuus osallistua tapahtumaan yhdessä.

– Suviseurojen yhteislaulussa koettu yhteisöllisyys koskettaa yhä,Lamminmäki-Kärkkäinen myöntää,

Lestadiolaisuus on niin merkillinen yhdistelmä uskontoa, sosiaalista elämää ja tapakulttuuria, että lestadiolaiseksi tunnustautuva nainen joutuu kysymään yhä itseltäänkin, mitä lestadiolaisuus on.

– Selvittelen erityisesti sitä, kuinka paljon on kyse kulttuurista, kuinka paljon uskonnosta. Eihän edes nimi ”lestadiolaisuus” viittaa uskon kohteeseen.

Tanja Kärkkäinen-Lamminmäki on huolissaan siitä, että ryhmän erityisyys, jota ylläpidetään sekä sisältä että ulkoapäin, on saanut niin korostuneen aseman.

Lestadiolaisten suurin kiusaus: lähimmäisten uskon arviointi

– Jako elävään ja kuolleeseen uskoon, rajojen ylläpito ja lestadiolaisen kulttuurin erityisyyden vaaliminen ovat lestadiolaisten suurimpia kiusauksia.

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen on joutunut huomaamaan, että suurinta toiseutta voi kokea oman ryhmän sisällä.

– Koska juuri siellä luulisi tulevansa ymmärretyksi täydellisesti.

Mutta voiko häntä itseään ymmärtää perinpohjin kukaan muu kuin lestadiolainen nainen?

– Toisaalta ei minua voi kukaan, edes oma puoliso, ymmärtää perinpohjin, mutta lestadiolaisuudessa kasvaneena luulen, että on asioita, joita vain toinen lestadiolaisuuteen kasvanut voi ymmärtää.

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen kertoo, että todella tärkeä, todellisen kohtaamisen ja ymmärtämisen hetkiä hän on kokenut omaan uskonnolliseen yhteisöönsä kuulumattomienkin ystävien kanssa.

– Joskus tälläinen ”ystävyys” on voinut olla vaikkapa vain junamatkan pituinen aika nimettömäksi jääneen ihmisen vieressä.

Lamminmäki-Kärkkäinen iloitsee yhtä lailla ei-lestadiolaisista kuin lestadiolaisista ystävistään. Käytännön sanelemana jälkimmäisiä on enemmän.

– Kun opiskeluaikana vietti kolme iltaa viikossa ry:llä, ei kerta kaikkiaan ehtinyt tavata juuri muita. Lestadiolaisuudelle on juuri ominaista, että sosiaalisen elämän ja uskonnon kudos kattaa koko elämän.

Tanja muistelee, että nuorena oli enemmän sääntö kuin poikkeus myöhästyä alkurukouksesta.

– Eihän siellä uskonnon takia oltu, vaan 90-prosenttisesti tapaamassa toisia nuoria.

Kun Tanja opiskeli Uumajassa, hän myöhästelijäluonteestaan huolimatta huomasi yllättäen rientävänsä kiireellä myös seurojen alkurukouksiin.

– Kai niillä sitten on jotakin tekemistä myös hengellisen elämän kanssa, pyhäkoulunopettajana toimiva nainen virnistää.

Nyt hän osallistuu seuroihin noin kerran kuukaudessa, ja on vuorollaan myös järjestämässä seuroja pienen Pikkaralan ry:n joukoissa.
Hänen miehensä on toiminut pitkään seurapuhujana, mutta on jättänyt sitä puolta vähemmälle nyt, kun lapset ovat pieniä.

– Seuroihin osallistuminen on ollut eri elämäntilanteissa erilaista. Kun menin naimisiin puhujan kanssa, tuli seuroista myös työkeikkoja, mitä olen joutunut jopa suremaan.

Useasti ihmetellään, kuinka kiltisti lestadiolaislapset jaksavatkaan istua seuroissa ja myös kirkonmenoissa. Tanja-äiti myöntää vähän nolona, että hän ei taida kuulua siihen armoitettujen joukkoon, jotka osaavat pitää lapsensa paikallaan.

– Joskus tuntuu, että on helpompi käydä kirkossa, jossa muutkin lapset pitävät elämää, kuin yrittää pitää omia lapsia hiljaisina seuroissa.

Joskus kuulee myös opettajien ihastelua siitä, kuinka lestadiolaislapsille tunti paikallaoloa ei näytä olevan konsti, eikä mikään.

– On hyvä taito pystyä jo lapsena kuuntelemaan ja keskittymään, hän miettii, vaikka näkee ”kiltteydessä” myös omat vaaransa.

Kun Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen miettii herätysliikkeensä tapoja, nousee hyvänä esimerkkinä mieleen kättelytapa.

– Kättelytavan taustalla on nähdäkseni halu todella kohdata toinen ihminen, vaikka tietysti siitäkin on tullut pintakulttuuria,hän sanoo.

Monet lestadiolaisuuteen liittyvät tavat ovat Tanjan mielestä enemmän opittuun kulttuuriin kuin uskoon saatikka syntikäsitykseen liittyviä.

– Koska en ole oppinut meikkaamaan lapsuudessani, tuntuisi hyvin työläältä opetella sitä enää. Minun luonteellani ei muistettaisi tarkistaa peilistä, onko meikki kunnossa, eikä levinnyt huulipuna olisi edes erityisen kohtelias ele, Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen huvittuu.

Vaikka lestadiolaisuus on patriarkaalinen kulttuuri, on Lamminmäki-Kärkkäinen miettinyt myös sitä, että meikkaamattomuus voi olla myös vapauttavaa.

– Länsimaisessa nykykulttuurissa, jolloin nainen nähdään objektina ja katseiden kohteena, on yhtä relevantti kysymys, saako nainen olla meikkaamatta. Kauneusihanteet ovat määräytyneet niin itsestään selvän mieskeskeisiksi, että niitä on vaikea edes analysoida.

Lestadiolaisperheissä ei yleensä katsota televisiota, mutta videoiden ja internetin harkittu käyttö on arkipäivää.

– Kun näen lööpit, joissa kerrotaan edellispäivän Big Brotherista, tunnen iloa siitä, että on näinkin iso ryhmä, joka on tähän asti aika hyvin säilynyt tuon tirkistelykulttuurin ulkopuolella, joka on nyt tosin jo levinnyt nettiinkin. Sinänsä koko televisioasia turhan komplisoitunut. On ammatteja, joisssa on seurattava, mitä maailmalla tapahtuu, myös lestadiolaisen.

Lamminmäki-Kärkkäinen uskoo, että television katsomattomuus on sinänsä vahvistanut lestadiolaisryhmän yhteenkuuluvuutta ja jopa mahdollistanut yhteisön säilymisen yhteiskunnan rakennemuutoksessa, kuten Jussi Melkas on artikkelissaan pohtinut.

Lestadiolaisten ehkäisykriittisyys on asia, joka kiinnostaa varsinkin ulkopuolisia.

– Jos jotakin, niin lestadiolaisten kykyä kunnioittaa ihmisyyden mysteeriä, minä kunnioitan. Lapsia ei hankita, niitä voi saada Jumalan lahjana.

Tämän Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen sanoo silläkin uhalla, että hänen on vaikea käsittää, miksi lestadiolaisessa kulttuurissa miehet viitsivät käyttää valtaa asioissa, joista he eivät kanna vastuuta.

– Ihmiset tekevät asioita, joita en voi hyväksyä, mutta niitä tapahtuu myös koko kansamme mittakaavassa ja siitä huolimatta minusta on mukavaa saada olla suomalainen. Sama koskee koko ihmisyyttä, vaikka tuntuu, että ihminen on juuri nyt luomakunnan suurin uhka.

Ristiriitojen keskellä Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen on huomannut eri elämäntilanteissa palaavansa yhä uudelleen siihen hetkeen, kun äiti sanoi, ettei Jumalaa voi täysin ymmärtää kukaan.

– Merkillisesti se ajatus lohduttaa minua.

Lähde: Kaleva 4.12.2005

Lue myös:

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen: Identiteetin kulttuuriprofiili ja toiseuden purkaminen. Oulun yliopisto 2002.

Etniset vanhoillislestadiolaiset

Hanna-Leena Nissilän haastattelu

Vanhoillislestadiolainen ateisti, Jumalan terve!

Vanhoillislestadiolaisuus, amishit, hutteriitit ja mennoniitit

Viiden veljen sisko: Ihmistä ei saa kutistaa

*    *    *

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen työskentelee Oulun yliopistossa, kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimusryhmässä, jonka tutkimuskohdetta kuvataan seuraavasti:

”Transformatiivinen interkulttuurinen pedagogiikka (tip) interventiona koulussa ja yhteiskunnassa tapahtuvaa marginalisaatiota ja epätasa-arvoa vastaan

(Suomen Akatemia SYREENI-tutkimusohjelma 2001-2003)

Vastuullinen johtaja: professori Rauni Räsänen

Tutkimusryhmän tavoitteena on 1) tutkia epätasa-arvoistavia rakenteita ja prosesseja koulussa ja 2) kehittää pedagogiikkaa, joka tekisi niistä tietoiseksi ja toimisi siten interventiona niiden ehkäisemiseksi.

Tutkimusryhmän jäsenet pitävät kasvatusta keskeisenä tekijänä yksilöllisessä ja yhteiskunnallisessa muutoksessa.

Siksi projektissa paneudutaan erityisesti opettajankoulutuksen uudistamiseen ja antamaan tuleville opettajille valmiuksia tunnistaa epätasa-arvoistavia tekijöitä ja toimia niiden ehkäisemiseksi. Pedagogiassa kiinnitetään huomiota kulttuuriseen herkkyyteen, interkulttuuriseen kompetenssiin sekä rohkeuteen toimia oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta.

Uudistamisen kohteena ovat opettajankoulutuksen sisällöt, opetusmuodot, prosessit ja rakenteet. Kokeiluryhmänä on Oulun kasvatustieteiden ja opettajakoulutuksen yksikön MEd International -koulutus. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat erityisesti teoriat toiseuden rakentamisesta ja purkamisesta sekä kriittisen monikulttuurisuuskasvatuksen mallit.

Pohjois-Suomi tutkimuskontekstina tarjoaa erityishaasteita vanhoine ja uusine etnisine ja uskonnollisine vähemmistöineen. Nämä pyritään huomioimaan tutkimuksessa ja tutkimaan erityisesti seuraavan kolmen tekijän osuutta epätasa-arvoistavissa prosesseissa: etnisyys, maailmankatsomus/ uskonto, sosiaalinen sukupuoli. Vaikka nämä tekijät ovat erityisesti huomion kohteena, niitä tarkastellaan integroituneena toisiinsa ja muihin osa-alueisiin kuten sosiaaliluokkaan, kieleen ja kotitaustaan.

Epätasa-arvoistavien prosessien tutkimiseksi käytetään monia kvalitatiivisen lähestymistavan menetelmiä, kuten luokkahuone-etnografiaa, elämänkertatutkimusta, diskurssianalyyttisiä tutkimustapoja. Opettajankoulutuksen osalta menetelmänä on toimintatutkimus.”

Vuorisaarnasta

Kun kysytään mikä on syntiä, taikka kysyykö kukaan.  Mehän kyllä jo nämä tiedämme. Opimme ne jo äidinmaidossa! Omatunto on herkkä näissä, ainakin lapsena. Mutta jossain vaiheessa  uskovaisella herää seuraava kysymys: mitä Jeesus opettaa synnistä? Tämän me haluaisimme oppia, Jumalan sanan mukaisesti. ”Opettakaa heidät pitämään kaikki minkä minä olen käskenyt teidän pitää.” Mutta onko se meille suorastaan liian yksinkertainen asia, mitä Jumalan Poika tästä opetti?

Jeesus meni vuorelle. Ja suuri joukko ihmisiä seurasi häntä. Hän opetti heitä, ja sitä puhetta on totuttu nimittämään Vuorisaarnaksi.

Synti orjuuttaa ihmisen ja erottaa hänet Elävästä Jumalasta. Mutta monta kertaa ajatellaan että synti on yksittäinen irrallinen teko, kuten esimerkiksi ehkäisy. Missä tilanteessa ehkäisy olisi synti? Esimerkiksi silloin jos mies pakottaa vaimonsa ehkäisemään, eikä lapsiasiasta keskustella yhdessä. Ei keskustella keskenään mitä siinä asiassa ajatellaan ja toivotaan. Vaimo ehkä haluaisi lisää lapsia mutta mies ei suostu neuvottelemaankaan asiasta. Taikka toisinpäin. Tämä on yhtä lailla synti kuin olisi toisen pakottaminen raskauteen. Ei ne tuommoiset ole rakkauden hedelmiä, ei.

Kun ihminen rikkoo lähimmäisenrakkautta vastaan, silloin hän tekee syntiä. Näin Jeeesus opetti Vuorisaarnassa. Mutta kun harkitsee puolisonsa kanssa yhdessä sen millaisesta perheestä jaksaa huolehtia, se ei ole syntiä. Näin tämän ymmärtää Raamatun mukaan.

Lapsi on Jumalan lahja, josta seuraa velvoite huolenpitoon ja vastuuseen ”näistä kaikkein pienimmistä”. Vanhempien vastuu lapsista ulottuu myös siihen, että heidän velvollisuus on suojella lapsia, myös lasten mielenterveyttä. Ja huolehtia lasten kaikinpuolisesta hyvinvoinnista.

Synnyttämispakko ei voi olla oikein eikä sellaista tule siksi vaatia keneltäkään. Silloinhan ihminen ottaakin lapsen itselleen välineeksi autuuteen kun kuvittelee sillä taivaspaikan saavansa. Lapsi ei voi olla koskaan aikuiselle väline pelastukseen.

Lisäksi, huolehtimisvelvollisuus ulottuu myös lastenlapsiin, tulevaisuuden sukupolviin ja kaikkeen Jumalan antamaan luontoon. Ei ole luvallista että valintamme johtaisi elinympäristön tuhotumiseen. Kahdeksas käsky kieltää uskovaista varastamasta. Varastaminen on synti. Kristityn tulee ainakin yrittää karttaa syntiä. Tähän meitä kehottaa Jumalan sana. Tässä valossa rajatta  lisääntyminen näkyy synnillisenä.

Lopuksi, muistinvirkistykseksi, lukekaamme mitä Jeesus opettaa Vuorisaarnassa:

27 ”Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.

28 Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.

29 Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin.

30 Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.

31 ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.

32 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta.

33 Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin.

34 Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran.

35 Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.

36 ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.

37 ”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.

38 Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”

Luuk. 6:27-38.

(K-ma)