Tyttären kysymys vanhoillislestadiolaiselle isälle

Viiden tyttären isä kertoo.

Ajelemme iltapimeällä tyttäreni kanssa kotia kohti. Tällaisissa tilanteissa syntyy usein hyviä keskusteluja. Niissä huomaan välillä joutuvani vaikeuksiin yrittäessäni löytää hyviä perusteluja itsestäänselvinä pitämilleni kysymyksille.

Mutta jokainen sukupolvi kysyy samalla tavalla, uteliaasti, ehkä kyseenalaistaenkin. Ja vanhemman tehtävä on vastata.

Taaskaan ei jälkikasvu päästä vähällä. Keskustelu liikkuu tasa-arvoteemassa.

– Isä, miksi naiset eivät ole seuroissa puhujina? Miksi miehet ovat kuuluttajina, kantavat kolehtia, ovat järjestyksenvalvojina? Miksi naiset eivät ole johtajia?

Tyttö on kulkenut silmät ja korvat auki.

Kysymysten sävy ei ole vaativa vaan ihmettelevä.

– Miksi suviseuroissa esilaulajana ovat vain miehet?

Evankeliumin voima tulee ylösnousseesta Kristuksesta, ei ihmisestä

Ylösnousseesta Kristuksesta – mitä tällä on Raamatun mukaan ymmärrettävä?

Evankeliumin voima, Jumalan mittaamaton armo, ei tule ihmisestä eikä mistään mikä on inhimillistä ja ajalliseen ihmisruumiiseen sidottua. Ei mistään mikä on aikaan ja historiaan sidottua. Sillä evankeliumin voima perustuu yksin Kristuksen sovitukseen, ei esimerkiksi siihen että Vapahtaja ajassa eläessään oli ihminen ja sukupuoleltaan mies.

”Kristuksen lupauksia ei voi kahlita. Ne eivät ole evankeliumia julistavan ihmisen lupauksia vaan Jumalan Pojan lupauksia. Joka tahtoo saarnaajaksi, sen tulee suostua julistamaan Jumalan sanaa ja kieltää oma

Eristettynä ja ulossuljettuna suviseuroihin

Enää harvemmin jaksan provosoitua tervehtimättä jättämisestä, tuomitsevista katseista tai ikävistä sanoista, vaikka ne pahalta tuntuvatkin. Vääryyteen pitää väsymättä puuttua, mutta lopulta lohduttaudun siihen, että jokaisessa hylätyssä Kristus itse murtuu ja rukoilee: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.  – Ystävien tuella säilytin työkykyni. Sielun toipumisessa on sen sijaan mennyt vuosia.  – Risto Leppänen lehtikirjoituksessaan Ulossuljettujen suviseurat.

Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä väkivaltaa ja naisten mitätöintiä vastustaneen uskovaisen kohtalo on joutua ulossuljetuksi ja eristetyksi suvusta ja ystävistä. Herätysliikkeessä on kuitenkin tosiasiassa paljon niitä uskovia, jotka tosiasiassa kannattavat naisten hyväksymistä papiksia ja jotka niinikään ovat huolissaan liikkeessä harjoitettavasta hengellisestä alistamisesta ja väkivallasta (ns. hoitokokousmenettelystä). Mutta he pelkäävät ja siksi he vaikenevat. Yksikään heistä ei käy avoimesti puolustamaan

Naisten hengellinen syrjintä on syntiä

Suviseurojen äänimaisemassa kaikuu yksi ääni, vain miehen ääni. Se on se ainoa sopivaksi katsottu, sukupuoleen sidottu, ääni puhumaan ihmisille Jumalasta, toistaiseksi. Naista pidetään yhä ”sopimattomana” ja epäilyttävänä tulemaan esille uskomme julkisille foorumeille, ihmisenä jolle Jumala myös antoi äänen ja uskon lahjan. Nainen, ”naisväki”, pysyköön niissä tehtävissä jotka hänelle miehet ovat osoittaneet, kuten tuottamassa uusia jälkeläisiä ja hoitamassa työvuorojansa talkoissa ja myyjäisissä. Julkiset hengelliset tehtävät pidetään edelleen poissa naisten ulottuvilta.

Kyse on syrjinnästä, kyse on vallasta.

Tässä näkyy liikkeen sisäinen jäykistyminen 1900-luvun alun yhteiskunnan ulkonaiseen rakenteeseen, aikaan jolloin syrjintä sukupuolen perusteella oli valtavirtaa yhteiskunnassa. Aikaan jolloin naisella ei ollut äänivaltaa eikä yhdenvertaista semaa juridisesti eikä taloudellisesti, eikä myöskään hengellisesti. Nainen oli miehen alainen esimerkiksi lainkäytössä.

Eikä nyt monikaan älyä sanoa ääneen, että tässä on kyse ihmisopista, miesten itse keksimästä mallista. Sitä saadaan jotkut uskovaiset naisetkin toistelemaan julki mediassa, kuten psyko- ja perheterapeutti Aino Kanniainen tällä kertaa SRK:n tiedotustilaisuudessa. Kanniainen vaikuttaa myös SRK:n perhe- ja diakoniatyöryhmän jäsenenä.

Psyko- ja perheterapeutti, SRK:n perhe- ja diakoniatyöryhmän jäsen Aino Kanniainen ja johtokunnan puheenjohtaja, rovasti Olavi Voittonen. – Kuva: Päivämies.

SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen ilmoitti

Tutkijat HS:ssa: Herätysliike elää syvää murrosta

Van­hoil­lis­les­ta­dio­lai­nen lii­ke elää nyt voi­ma­kas­ta mur­ros­kaut­ta, arvioi Helsingin Sanomat 2.1.2014. Lehti perustaa arvionsa tutkijoiden näkemyksiin. Haastateltavana ovat FT Mauri Kinnunen, YTT Johanna Hurtig ja tutkija, pastori Mari Leppänen.

Vii­kon si­säl­lä liik­keen kak­si joh­to­hah­moa on il­moit­ta­nut

Armosta osaton? Elokuva lestadiolaisuudesta luopumisesta

Katso elokuva blogista. – Information in English here.

Kaksi nuorta naista taistelee sisimmässään uskomusten kanssa, joihin heidät on kasvatettu, mutta jotka ovat johtamassa heidät henkilökohtaiseen umpikujaan. Ristiriidat uskonnollisen yhteisön ja kodin muokkaaman identiteetin, aidon oman äänen kuuntelemisen ja haastavan arkielämän paineissa ovat kasva-neet ylipääsemättömiksi.

Voisiko ihminen elää omannäköistään elämää?

Miten Päivämiehen naiskuva rakennettiin

Ei meitä kukaan alista! Minä ainakin saan ihan itse päättää asioista, useimmat vanhoillislestadiolaiset naiset sanovat. – Sehän on ihan itsestä kiinni!

Kun naisen asemasta ja mahdollisuuksista puhutaan, asioita tarkastellaan niin Päivämiehessä kuin ”maailmankin mediassa” yksilöhaastattelujen kautta. Tällöin korostetaan sitä muka feministiseltä vaikuttavaa periaatetta, että ”sukupuolella ei ole mitään merkitystä”.

Yliopistonlehtori, kirkolliskokousedustaja Johanna Lumijärvi. (Kuva: Kotimaa24.)

Sukupuolen mukanaan tuomat normit ja rakenteet, eli patriarkaalinen sukupuolijärjestelmä, halutaan mielellään häivyttää näkyvistä ja korostetaan ”neutraalisti” vain yksilön omia kykyjä.

Päivämies tarjoaa kirjoituksissaan kuvauksia siitä, miten hyvin erinomaiset vl naiset voivat ja menestyvät, samalla kun suuren perheen lapset myös voivat hyvin ja menestyvät. Se ansaitsee kaiken arvostuksen, mutta yksilötason näkökulma on riittämätön kuvaamaan kokonaisuutta, rakennelmaa, jossa kaikkia kymmeniä tuhansia naisia yhdistää patriarkaatin sanelema normisto.

Päivämiehen lukijakyselystä paljastuikin, että monet lukijat pitävät lehden henkilöjuttuja todellisuudelle vieraana kaunisteluna.

Samaa individualistista ajattelua kuvastaa sattuvasti kirkolliskokouksen maallikkoedustajan, yliopistonlehtori Johanna Lumijärven kirjoitus muutama vuosi sitten Päivämiehessä. Lumijärvi onnistui

Söpöt Solsidan-vaimot ja vaaralliset vl-naiset

On heitetty arvio, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtotasolla ja paikallisissa rauhanyhdistyksissä pelätään nyt eniten naisia. Nuoria naisia. Näin arvioi esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuuden  hoitokokousten tutkija, dosentti Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta. Jos herätysliikkeen muutos sisältäpäin terveemmän yhteisön suuntaan on ylipäätään mahdollinen, se tapahtuu juuri nuorten naisten voimin. Linjakummun mukaan hetki muutokseen on nyt otollinen.

Vielä takavuosina vanhoillislestadiolaiset naiset tyytyivät nöyrästi niiaten heille osoitettuun osaan herätysliikkeessä. Nyt he eivät ole

Suru ihmissuhteiden menetyksestä muovautui taiteeksi

Helmikuun alussa 2013 Keravalla Galleria Allissa oli esillä näyttely Päiväkirjamerkintöjä, joka herätti kiinnostusta erityisesti niissä taiteen ystävissä, joita vanhoillislestadiolaisuus ja siitä irtautuminen kiinnostaa. Taiteilija kuvien takana on Minna Lumme, entinen vanhoillislestadiolainen ja kuvataiteilija, joka taiteen tekemisen rinnalla toimii työssään vaativassa johtavassa tehtävässä. Näyttely tarjosi vierailijalle virkistävän elämyksen persoonallisen kuvantekijän henkilökohtaisella otteella luoduista töistä.

Näyttelyn tarkoituksena oli Minna Lumpeen mukaan ottaa kantaa ja osoittaa lojaalisuutta ja tukea erityisesti niille naisille, jotka ovat rohkeasti tuoneet esille herätysliikkeen epäkohtia.

Alaranta: SRK vaatii jälleen kuuliaisuutta itselleen – puhujien kokous kumileimasimena

Perinteellinen vuodenvaihteen puhujienkokous on jälleen ajankohtainen. Tällä kertaa alustuksen teemana on tiettävästi ”kuuliaisuus seurakunnan äänelle”. Kyse on luonnollisesti kurinpidollisesta toimesta.

Kokouksen alustus ja sitä koskeva saatekirje ovat herättäneet ennalta keskustelua. Alustuksen laatija on SRK:n johtokunnan jäsen Viljo Juntunen. Hän on myös työvaliokunnan jäsen. Eräät vl-puhujat ovatkin pyytäneet  Johannes Alarantaa saattamaan julkisuuteen tämän tilanteen.