Raamatun toisarvoisuus vanhoillislestadiolaisuudessa auktoriteettina seurakuntaan verraten on ilmiselvää jokaiselle, joka vanhoillislestadiolaisuutta ja Raamattua vähänkin tuntee ja joka ei kieltäydy näkemästä tosiasioita.
Kirkon kannan mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje.
Perinteisen lestadiolaisen näkemyksen mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje.
Vielä vuonna 1909 yksimielinen lestadiolainen kanta oli kristallinkirkas, ”emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta”.
”Sitten seurasi veli Ryselinin esittämä kysymys: Onko oikein sanoa: ”Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet” vai riittääkö sanoa: ”Raamattuun perustuvat puheet”. Veli Kanniainen vastasi seuraavaan tapaan: Missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. SEURAKUNTA VOI JOSKUS EREHTYÄ. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen RINNALLE pannaan mitään muuta perustusta. Iin Kanniainen muistutti vielä Jeesuksen sanoja: ”Joka uskoo niin kuin RAAMATTU sanoo, hänen kohdustaan pitää elämän veden virrat vuotaman”, sekä ”Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta Minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuman”. Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin.
Näihin Kanniaisten sanoihin yhtyivät toisetkin veljet ja heidän lausuntonsa pidettiin vastauksena veli Ryselinin kysymykseen. (Kertomus ja pöytäkirja neljän maan, Suomen, Ruotsin, Norjan ja Amerikan lestadiolaisten yhteisestä kokouksesta v. 1909.)
Juhani Alaranta Oulun syysseuroissa 2007:
”On tärkeää, että kuuntelemme herkällä korvalla seurakuntaäidin ääntä ja neuvoja. On huono tilanne, jos meille alkaa kertyä asioita, joista olemme eri mieltä toisten uskovaisten kanssa. Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus, mutta yksittäinen Jumalan lapsi tai jopa ryhmä uskovaisia voi erehtyä ja eksyä.”
Aarno Haho 5. lokakuuta 2008 Minneapolisissa:
”Suomessa on ollut sellaista, että jotkut ovat sanoneet, että minun omatuntoni voi tehdä sitä ja sitä, ja ne ovat eri mieltä Jumalan seurakunnan omantunnon kanssa, Pyhän Hengen äänen kanssa. Minusta on vaarallista lähteä tälle tielle. — Ja me sanomme näin että kun sitten tulee Jumalan aika, ja sitten tulee seurakunnassa puhdistuksen aika, sanomme sitä että sitten kun eriseura syntyy, niin ne jotka jaetulla omallatunnolla kulkevat, saattavat joutua väärälle puolelle.On vaarallista se ettei ole yksimielinen Jumalan seurakunnan kanssa. Kannattaa sitä (ennemmin) luopua ja kantaa ristiä kuin olla tottelematon.”
Näiden kahden lainauksen valossa SRK:n nettisivuilta osiossa ”Näin me uskomme” oleva väite ”Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä” on leikinlaskua turhan vakavilla asioilla.
SRK, olet eri mieltä Raamatun, Lutherin, Laestadiuksen, vielä vuonna 1909 yksimielisen lestadiolaisuuden sekä kansankirkkomme kanssa tästä asiasta.
Miksi Raamattu ei ole sinulle ylin auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä?
(Hulluinhuonelainen Hakomajassa 10.11.2008; lyhennelmä)
* * *
Lue myös:
Harhaoppia puhujienkokouksessa 2007
Vuokko Ilola: ”Sun ristis olkoon ainoa mun matkallain tienviittana.”
Juhani Alaranta ja ontto kumina kuuliaisuudesta
Jumalan sana – vanhoillislestadiolaisten hyljeksimä armonväline
Kysymys kuuliaisuudesta ja omastatunnosta (Juho Kalliokoski 2009)
Topi Linjama: Olemmeko luterilaisia?
Maalaispoika: Kuka vastaa Päivämiehen harhaopetuksesta? Kommentteja Päivämiehen “armoneuvot”-päääkirjoitukseen 29.7.2009.
Mitä jää puuttumaan, jos sitoo omantunnon vain Jumalan sanaan? (Juho Kalliokoski 2009)
SRK kieltänyt synninpäästön julkaisemisen tekstissä
Tunnetko Raamattua. Minä lähdin pois -blogi.
Vanhoillislestadiolaisuus opillisesti katolilaisuutta
Verstaalla pohtija: Armoneuvot päälaellaan
* * *
Kuvassa osa vanhimmasta Raamatun käsikirjoituksesta, joka tunnetaan nimellä Codex Sinaiticus
Codex Sinaiticus on hellenistisen ajan kreikan kielellä yli 1600 vuotta sitten eli 300-luvulla jKr. kirjoitettu käsikirjoitus, jossa on alun perin ollut yli 1 400 sivua. Tekstikokoelma sisälsi ensimmäisen tunnetun koko Raamatun, tekstejä sekä Vanhasta että Uudesta testamentista. Teksti on kirjoitettu pergamentille, eläimen nahasta valmistetulle materiaalille. Siitä on säilynyt noin 800 sivua tekstikatkelmina.Tutkijat löysivät käsikirjoituksen Pyhän Katariinan luostarista Siinailta 1800-luvulla.
Neljässä eri kirjastossa eri maissa tallella olleista katkelmista koottu tekstikokonaisuus on tänä vuonna talletettu internetiin kaikkien vapaasti käytettäväksi ja tutkittavaksi. Lisätietoja englanniksi ja linkki tekstin online-versioon.
Lisätietoja suomeksi.
Termi ’Raamattu’ tulee kreikan kielen sanasta grammata, joka merkitsee suomeksi ’kirjoitukset’ (vrt. viron kielen sana raamat = kirja). Joskus Raamatusta käytetään sanaa ’Biblia’. Se on kreikkaa ja tarkoittaa ’kirjakääröt’ (vrt. ruotsin ja saksan Bibel, englannin ja ranskan Bible). Raamatun kirjat kirjoitettiin alun perin papyruskaislasta valmistetulle materiaalille ja säilytettiin kääröinä.
Raamattu jaetaan kahteen osaan: Vanhaan testamenttiin (VT) ja Uuteen testamenttiin (UT). VT kirjoitettiin alun perin hepreaksi (ja pieniltä osin arameaksi, joka on heprean sukukieli). UT:n kieli on kreikka.
Lähde:
Outi Lehtipuu: Raamatun tutkimus ja tulkinta. Helsingin yliopisto.
Ylempi kuva: ensimmäinen suomenkielinen Raamattu, suomennos Mikael Agricola, 1642.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 