Raamattu jäi toiseksi

Raamatun toisarvoisuus vanhoillislestadiolaisuudessa auktoriteettina seurakuntaan verraten on ilmiselvää jokaiselle, joka vanhoillislestadiolaisuutta ja Raamattua vähänkin tuntee ja joka ei kieltäydy näkemästä tosiasioita.

Kirkon kannan mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje.

Perinteisen lestadiolaisen näkemyksen mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje.

Vielä vuonna 1909 yksimielinen lestadiolainen kanta oli kristallinkirkas, ”emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta”.

”Sitten seurasi veli Ryselinin esittämä kysymys: Onko oikein sanoa: ”Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet” vai riittääkö sanoa: ”Raamattuun perustuvat puheet”. Veli Kanniainen vastasi seuraavaan tapaan: Missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. SEURAKUNTA VOI JOSKUS EREHTYÄ. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen RINNALLE pannaan mitään muuta perustusta. Iin Kanniainen muistutti vielä Jeesuksen sanoja: ”Joka uskoo niin kuin RAAMATTU sanoo, hänen kohdustaan pitää elämän veden virrat vuotaman”, sekä ”Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta Minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuman”. Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin.

Näihin Kanniaisten sanoihin yhtyivät toisetkin veljet ja heidän lausuntonsa pidettiin vastauksena veli Ryselinin kysymykseen. (Kertomus ja pöytäkirja neljän maan, Suomen, Ruotsin, Norjan ja Amerikan lestadiolaisten yhteisestä kokouksesta v. 1909.)

Juhani Alaranta Oulun syysseuroissa 2007:

”On tärkeää, että kuuntelemme herkällä korvalla seurakuntaäidin ääntä ja neuvoja. On huono tilanne, jos meille alkaa kertyä asioita, joista olemme eri mieltä toisten uskovaisten kanssa. Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus, mutta yksittäinen Jumalan lapsi tai jopa ryhmä uskovaisia voi erehtyä ja eksyä.”

Aarno Haho 5. lokakuuta 2008 Minneapolisissa:

”Suomessa on ollut sellaista, että jotkut ovat sanoneet, että minun omatuntoni voi tehdä sitä ja sitä, ja ne ovat eri mieltä Jumalan seurakunnan omantunnon kanssa, Pyhän Hengen äänen kanssa. Minusta on vaarallista lähteä tälle tielle. — Ja me sanomme näin että kun sitten tulee Jumalan aika, ja sitten tulee seurakunnassa puhdistuksen aika, sanomme sitä että sitten kun eriseura syntyy, niin ne jotka jaetulla omallatunnolla kulkevat, saattavat joutua väärälle puolelle.On vaarallista se ettei ole yksimielinen Jumalan seurakunnan kanssa. Kannattaa sitä (ennemmin) luopua ja kantaa ristiä kuin olla tottelematon.”

Näiden kahden lainauksen valossa SRK:n nettisivuilta osiossa ”Näin me uskomme” oleva väite ”Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä” on leikinlaskua turhan vakavilla asioilla.

SRK, olet eri mieltä Raamatun, Lutherin, Laestadiuksen, vielä vuonna 1909 yksimielisen lestadiolaisuuden sekä kansankirkkomme kanssa tästä asiasta.

Miksi Raamattu ei ole sinulle ylin auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä?

(Hulluinhuonelainen Hakomajassa 10.11.2008; lyhennelmä)

*     *      *

Lue myös:

Harhaoppia puhujienkokouksessa 2007

Vuokko Ilola: ”Sun ristis olkoon ainoa mun matkallain tienviittana.”

Juhani Alaranta ja ontto kumina kuuliaisuudesta

Jumalan sana – vanhoillislestadiolaisten hyljeksimä armonväline

Kysymys kuuliaisuudesta ja omastatunnosta (Juho Kalliokoski 2009)

Topi Linjama: Olemmeko luterilaisia?

Maalaispoika: Kuka vastaa Päivämiehen harhaopetuksesta? Kommentteja Päivämiehen “armoneuvot”-päääkirjoitukseen 29.7.2009.

Mitä jää puuttumaan, jos sitoo omantunnon vain Jumalan sanaan? (Juho Kalliokoski 2009)

SRK kieltänyt synninpäästön julkaisemisen tekstissä

Tunnetko Raamattua. Minä lähdin pois -blogi.

Vanhoillislestadiolaisuus opillisesti katolilaisuutta

Verstaalla pohtija: Armoneuvot päälaellaan

*   *   *

Kuvassa osa vanhimmasta Raamatun käsikirjoituksesta, joka tunnetaan nimellä  Codex Sinaiticus 

Codex Sinaiticus on hellenistisen ajan kreikan kielellä yli 1600 vuotta sitten eli 300-luvulla jKr. kirjoitettu käsikirjoitus, jossa on alun perin ollut yli 1 400 sivua. Tekstikokoelma sisälsi ensimmäisen tunnetun koko Raamatun, tekstejä sekä Vanhasta että Uudesta testamentista. Teksti on kirjoitettu pergamentille, eläimen nahasta valmistetulle materiaalille. Siitä on säilynyt noin 800 sivua tekstikatkelmina.Tutkijat löysivät käsikirjoituksen Pyhän Katariinan luostarista Siinailta 1800-luvulla.

Neljässä eri kirjastossa eri maissa tallella olleista katkelmista koottu tekstikokonaisuus on tänä vuonna talletettu internetiin kaikkien vapaasti käytettäväksi ja tutkittavaksi.  Lisätietoja englanniksi ja linkki tekstin online-versioon.

Lisätietoja suomeksi.

Termi ’Raamattu’ tulee kreikan kielen sanasta grammata, joka merkitsee suomeksi ’kirjoitukset’ (vrt. viron kielen sana raamat = kirja). Joskus Raamatusta käytetään sanaa ’Biblia’. Se on kreikkaa ja tarkoittaa ’kirjakääröt’ (vrt. ruotsin ja saksan Bibel, englannin ja ranskan Bible). Raamatun kirjat kirjoitettiin alun perin papyruskaislasta valmistetulle materiaalille ja säilytettiin kääröinä.

Raamattu jaetaan kahteen osaan: Vanhaan testamenttiin (VT) ja Uuteen testamenttiin (UT). VT kirjoitettiin alun perin hepreaksi (ja pieniltä osin arameaksi, joka on heprean sukukieli). UT:n kieli on kreikka.

Lähde:

Outi Lehtipuu: Raamatun tutkimus ja tulkinta. Helsingin yliopisto.

Ylempi kuva: ensimmäinen suomenkielinen Raamattu, suomennos Mikael Agricola, 1642.

Juhani Alaranta ja ontto kumina kuuliaisuudesta

”Kannatan naispappeutta…. Mä lähtökohtaisesti haluan uskoa muutokseen, mutta muutokset ovat lestadiolaisuudessa hitaita. Lestadiolaisuutta leimaa muutoksen ja uudistuksen pelko. Minun ajattelu on samankaltaista kuin oman ikäpolveni, mutta kyllä minä toistaiseksi olen saanut vapauden ajatella tällä tavoin. Olen myös saanut tukea, sillä ikäisteni seurassa tämmöinen ajattelu on aivan luonnollista.”

(Hanna-Leena Nissilä A-Studiossa.)

Huoli yhtenäisyydestä

Jotkut SRK:ssa ovat  huolestuneet kuuliaisuudesta ja opin ymmärryksen yhtenäisyydestä. Huoli on näkynyt Päivämiehen ja Siionin Lähetyslehden kirjoituksissa, joissa toistuu toistumistaan sana kuuliaisuus. Juhani Alaranta on jäänyt mieleen taannoisen SLL:n kirjoituksensa vaativana sävynä.  

”Raja näkyy kilvoituksessa”

”Jumalan valtakunnan rajat kulkevat sydämestä sydämeen, uskovaisen ihmisen sydämestä toisen uskovaisen ihmisen sydämeen.

Jumalan valtakunnan rajat tulevat esille uskovaisten jokapäiväisessä kilvoituksessa. Elämän tie on kaita. Vaaroja on sekä oikealla että vasemmalla puolella. Oikealla on omanvanhurskauden ja tämän maailman jumalisuuden vaarat, vasemmalla maailmallisuuden ja lihan vapauden vaarat.

Oripään suviseurojen yhteydessä julkaistiin eri lehdissä haastatteluja joista syntyi käsitys, ettei meidän kilvoituksessamme olisi mitään yhteisesti hyväksi nähtyjä rajoja, vaan että jokainen uskovainen itse päättäisi ja valitsisi oman elämänsä rajat.

Vuoden 2005 suviseuroissa Perhossa SRK:n vuosikokous otti kantaa moniin asioihin otsikolla ”Oikea ja väärä”. Esillä olivat Raamatun arvovalta, uskonvanhurskaus, eutanasia eli armokuolema, abortti, homoseksuaalisuus, raittius ym.

Tällaisissakin asioissa on raja Jumalan valtakunnan ja maailman välillä. Jumala on ilmoittanut sanassaan sen, mikä on syntiä, mikä on väärää ja mikä on oikein Jumalan edessä. Tälläkin ajalla Pyhä Henki kirkastaa nämä asiat yksityiselle uskovaiselle ja koko Jumalan seurakunnalle.

Eräs raja-asia on suhtautuminen elämän syntymiseen. Me uskovaiset uskomme, että elämä on Jumalan lahjaa ja ettei Jumala ole antanut ihmiselle valtuuksia rajoittaa Jumalan luomistyötä. Tämä ei ole helppo asia. Järjen on monesti vaikea tyytyä taivaan Isän tahtoon; usko voi olla koetuksella. Uskovaiset ovat maailman merkitsemiä suurten perheidensä vuoksi. Joskus järki voi voittaa uskon. Vahinkojakin tapahtuu. Jumala on kuitenkin yhä virassaan. Hän on elämän ja kuoleman Herra.

Myös raittius on eräs rajapyykki. Me uskovaiset emme voi hyväksyä minkäänlaista alkoholin käyttöä. Jumalan Sana opettaa näin elämään.

Uskonelämässä ei kannata kokeilla, mihin asti kestää mennä maailman tapojen suuntaan, ennen kuin usko menee. Ihminen voi mieltyä syntiin. Emme tiedä, antaako Jumala parannuksen ja palaamisen armon. ”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri.” (1. Sam. 15:22.) Jumalan armo opettaa Jumalan mielen mukaiseen elämään.

Uskovaisen elämä ei ole kieltoja ja käskyjä, vaan ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”.

Juhani Alaranta”

Voi olla avoimesti myös eri mieltä

Alarannalla oli ehkä mielessään Terttu H:n, Vuokko I:n, Riikka Maria S:n, Hanna-Leena Nissilän ja Juuso ja Maria-Riitta K:n kaltaiset  julkiset lausunnot mediassa. Hänellä oli varmasti kohteenaan myös laajaksi paisunut keskustelu netissä.

”Kyllä, ihminen voi olla uskomassa ja ehkäistä. Ehkäisy ei ole opillinen kysymys, vaan jokaisen perheen henkilökohtaisen keskustelun asia.” (Oululainen Riikka-Maria S. Kotimaassa 2.7.2009.)

”Helsingistä suviseuroihin saapuneet Maria-Riitta ja Juuso K. kertovat liikkeen ilmapiirin muuttuneen merkittävästi 1980-luvulta.

– Ennen suhtauduttiin paljon mustavalkoisemmin siihen, mikä on syntiä. Kun olin lapsi, ei voinut harrastaa urheilua. Omille lapsilleni aion antaa siihen mahdollisuuden. ja nyt voin kasvattaa partaa ja pitää melko pitkiä hiuksia. Tosin joskus minua kohtaan luodaan sen vuoksi murhaavia katseita, Juuso nauraa.

He muistuttavat myös siitä, että vanhoillislestadiolaiset eivät ole yhtä kuin se, mitä SRK eli heidän keskusjärjestönsä edustajat sanovat.
– Minä koen, että tässä liikkeessä voi olla avoimesti myös eri mieltä siitä, mitä organisaatio sanoo.”
(Turun Sanomat 28.6.2009)

”Kyllä nainen voi olla pappi.”

Toimittaja: ”Onko lestadiolaisen helppo kyseenalaistaa näitä sukupuolirooleja?”
Nissilä: ”Ei. Ei ole. Ei varmasti ole. kyllä se on näin. Jollakin tavalla ne sukupuoliroolit ovat siinä arjessa läsnä. Monet ei halua niitä kyseenalaistaa. Mä lähtökohtaisesti haluan uskoa muutokseen, mutta muutokset ovat lestadiolaisuudessa hitaita. Lestadiolaisuutta leimaa muutoksen ja uudistumisen pelko.”

Toimittaja: ”Kannatat naispappeutta. Onko näistä asioista helppo keskustella lestadiolaisuudessa julkisesti?”

Nissilä: ”Minun ajattelu on varmaankin samankaltaista ajattelua kuin oman ikäpolveni, mutta kyllä minä toistaiseksi olen saanut vapauden ajatella tällä tavalla. Olen myös saanut tukea, sillä tuttavapiirissäni ikäisteni seurassa tämmöinen ajattelu on aivan luonnollista.”
(Hanna-Leena Nissilä A-Studiossa 8.7.2009)

Nimimerkki Aino: ”Seppo Lohen alustus tuntuu minunkin mielestäni mustavalkoiselta ja suppealta näkemyksiltään ja kovalta ihmistä kohtaan, mikä on minusta niin ahdistavan surullista. Jotenkin tuntuu, että tässä on tolkku mennyt koko touhusta. Miten ihmeessä yksi asia nostetaan näin tärkeäksi? Missä on kaikki suhteellisuuden taju verrattuna Raamatun ydinsanomaan?

Jos lasten lukumäärän maksimointi todella olisi pelastumisemme kannalta näin olennainen asia, Jumala varmasti olisi sen sanassaan täsmällisesti ilmoittanut. Vaikka tehnyt siitä lain!”  (Mopin palsta 10.7.2009.)

Keskustelu Samuelin Torvi-  ja  Topi Linjaman blogeissa.

Yksimielisyyttä Alarannan vaatimasta kuuliaisuudesta seurakunnan neuvoille  ei ole olemassa. Se ei ole nyt paha asia, jos osaamme yhdessä mennä eteenpäin keskustelleen ja Raamattua tutkien. Nyt mennään todella perusteisiin ja kysytään, mistä uskomisessa on kysymys. Mille on oltava kuuliainen.

Alarannan kirjoituksen loppusanat ”uskovaisen elämä ei ole kieltoja ja käskyjä, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä” jää kumisemaan murheellisen onttona. Sillä ei ole aitoa yhteyttä siihen mitä hän edellä kirjoitti.

*          *          *

Lue myös:

Oikea ja väärä – SRK:n johtokunnan kannanotto 2006

Armoneuvot päälaellaan

Kysymys kuuliaisuudesta ja omastatunnosta (Juho Kalliokoski 2009)

Mitä jää puuttumaan, jos sitoo omantunnon vain Jumalan sanaan? (Juho Kalliokoski 2009)

Tarvitsemme-ko glasnostia? (Virpi Hyvärinen 2009)

Vastuu omastatunnosta puuttuu  (Virpi H. 2009)

Kulttuurikielloilla ei ole raamatullisia perusteita (Lassi Hyvärinen 2009)

Hoitokokoukset pitää selvittää (Vuokko Ilola 2008)

Kipupisteet kohdattava avoimesti (Mauri Kinnunen 2006)