
Viiden tyttären isä kertoo.
Ajelemme iltapimeällä tyttäreni kanssa kotia kohti. Tällaisissa tilanteissa syntyy usein hyviä keskusteluja. Niissä huomaan välillä joutuvani vaikeuksiin yrittäessäni löytää hyviä perusteluja itsestäänselvinä pitämilleni kysymyksille.
Mutta jokainen sukupolvi kysyy samalla tavalla, uteliaasti, ehkä kyseenalaistaenkin. Ja vanhemman tehtävä on vastata.

Taaskaan ei jälkikasvu päästä vähällä. Keskustelu liikkuu tasa-arvoteemassa.
– Isä, miksi naiset eivät ole seuroissa puhujina? Miksi miehet ovat kuuluttajina, kantavat kolehtia, ovat järjestyksenvalvojina? Miksi naiset eivät ole johtajia?
Tyttö on kulkenut silmät ja korvat auki.

Kysymysten sävy ei ole vaativa vaan ihmettelevä.
– Miksi suviseuroissa esilaulajana ovat vain miehet? … Lue koko artikkeli…
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kategoria(t): eettisyys, epäily, erehtymättömyys, ihmisarvo, ihmisoikeudet, isyys, johtokunta, kaksinaismoralismi, kasvatus, kiellot, kontrollointi, lapset, miehen asema, naisen asema, naiseus, naispappeus, naissaarnaajat, normit, norms, nuoret, opilliset kysymykset, puhujat, sananjulistajat, sananvapaus, seurat, SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, syrjintä, tasa-arvo, vallankäyttö, valta
Avainsanat: arvot, esilaulaja, ihmisoikeudet, kasvatus, kyseenalaistaminen, lestadiolaisuus, miehen asema, miesvalta, naisen asema, naispappeus, naispuhujat, naissaarnaajat, nuoret, oikeudenmukaisuus, patriarkaatti, sananjulistajat, seurat, sukupuolijärjestelmä, sukupuolinen syrjintä, suviseurat, syrjintä, tasa-arvo, tytöt, vanhoillislestadiolaisuus, yhdenvertaisuus