Johanna Hurtig ja Mari Leppänen:
Maijan tarina – Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana
Teologi Mari Leppäsen ja lastensuojelun tutkijan Johanna Hurtigin toimittama kirja Maijan tarina kertoo koskettavan elämänkohtalon herätysliikkeen piirissä tapahtuneesta vakavasta hyväksikäyttötapauksesta. Lisäksi teos avaa laajemmin näkyville uskonnollisen yhteisön toimintamekanismeja puolustuskyvyttömään lapseen kohdistuneen rikoksen ja yksilöä, perhettä ja koko yhteisöä vahingoittaneen, traumaattisen kokemuksen käsittelyn yhteydessä.
Kirjan tekijät saivat Vuoden kristillisen kirjan palkinnon 2012. Valinnan teki ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo.
Maijan tarina on peräisin Johanna Hurtigin tutkimusaineistosta. Maija itse halusi kirjoittaa kirjan kokemuksistaan. Mari Leppänen auttoi häntä kirjoittamisessa ja viimeisteli kertomuksen kirjaan.
– Kirjassa Maijan nimi on muutettu, paikkakuntaa tai perhettä ei voi tunnistaa. Toivomme että kirja toisi uhrin kokemukset ja näkökulman esiin, Mari Leppänen sanoo.
Kirjassa kerrotaan Maijan tarina hänen itsensä kertomana ja käsitellään seksuaalista väkivaltaa niin yhteiskunnallisena ilmiönä kuin yksilön ja perheen salaisuutena.
Vahva puhujainstituutio rikosten peittelyn taustavoimana
Kirja sisältää myös kristillisen etiikan tutkijan, pastori Heikki Nenosen artikkelin, jossa hän tarkastelee vanhoillislestadiolaisuuden omintakeista anteeksipyytämisen ja -antamisen oppia osana hyväksikäyttörikosten peittelyä. Lapseen kohdistunut vuosia kestänyt hyväksikäyttö ja raiskaaminen hoidettiin liikkeen sisällä syntinä ”jotta asiat voitaisiin sopia niin kuin uskovaiset tekevät”, eikä rikoksena yhteiskunnallisen lainsäädännön mukaan.
Vaikka vanhoillislestadiolaisuudessa on aina korostettu kuuliaisuutta esivallalle, Nenonen kehottaa liikettä pohtimaan, mikä on liikkeen opetuksen suhde maalliseen tuomioistuimeen, kun kyseessä on niin kutsuttu ”armoalttari”, eli tilanne, jossa ihminen saa synninpäästön kertoessaan katuvansa rikosta ja pyytäessään sitä anteeksi. Maijankin asia piti sopia liikkeen saarnaajien edessä, ettei häneen vuosikausia kohdistunut seksuaalinen väkivalta vain joutuisi poliisin käsittelyyn.
Nenonen kirjoittaa:
Tapahtuneen rikoksen selvittäminen rauhanyhdistyksellä ja sen käsittäminen anteeksiannettavaksi synniksi voidaan nähdä siis vaihtoehtoisena ja jopa parempana toimintatapana kuin asian käsitteleminen maallisessa tuomioistuimessa. Tapahtumien selvittelyhetkellä asia tosin oli jo rikosoikeudellisesti vanhentunut, mutta muualla tekstissä tulee vahvasti esille toive, että asia voidaan hoitaa ilman poliisia: ”Siellä puheenjohtaja oli tullut pyytämään hänet [Maijan miehen] sivuun ja sanonut, että nyt on asiat sovittava pian, muuten asiat menevät poliisille.” Johtopäätös on jälleen samantyyppinen: koska kaikki moraaliset vääryydet ovat ensisijaisesti uskonelämän virheitä, niiden hoitaminen uskonnollisella synninpäästöllä on paras mahdollinen tapa, ja kun näin on toimittu, eivät muut, toissijaiset selvittelyt ole enää välttämättömiä.
Maijan tarina osoittaa mielenkiintoisen ristiriidan. Toisaalta vanhoillislestadiolaisuus on profiloitunut hyvin esivaltauskollisena liikkeenä, jossa ihanteita ovat lakien noudattaminen, kansalaisvelvollisuuksien täyttäminen, aktiivinen yhteiskunnallinen osallistuminen ja nuhteeton elämä. Toisaalta kuitenkin oikeuslaitoksen legitimiteetti voidaan kyseenalaistaa tilanteessa, jossa sen toiminta on ristiriidassa vanhoillislestadiolaisuuden ”sisäisen oikeuslaitoksen” eli asioiden uskonnollisen selvittelyn kanssa.”
Heikki Nenonen osoittaa analyysissaan, että ydinongelma vanhoillislestadioalisuuden suhtautumisessa lasten hyväksikäyttöön on yksilöllisen uskon ja etiikan sekoittaminen yhteen ja vieläpä niin, että yksilön menettelyjä säätelee ensi sijassa yhteisön kollektiivinen valta, liikkeen erittäin vahva puhujainstituutio.
Aikuiset ihmiset, suuren perheen vanhemmat, jotka ovat vastuussa lapsistaan, saattavat todellakin ulkoistaa oman vastuunsa ja siirtää sen puhujille! Nämä taas eivät ole omalta kohdaltaan tästä eettisestä ja moraalisesta vastuusta piitanneet. Silloin kaikkein heikoimmalle, eli lapselle, on käynyt erittäin huonosti.
Näin Nenonen:
Maijan tarinassa tulee muutenkin esille liikkeen vahva, voimakkaan institutionaalisia piirteitä saanut puhujan tehtävä: läpi koko kolmannen ja neljännen luvun viittaillaan puhujien mukanaoloon asian selvittelyssä. Maija itsekin toimii saamansa mallin mukaisesti ja hakee asioihinsa ratkaisuja puhujilta. Jos joku puhuja olisi hyväksynnällään siunannut rikosilmoituksen tekemisen tai suorastaan kehottanut siihen, Maijan vanhemmat olisivat saaneet päätökselle todellisen moraalisen subjektin, rauhanyhdistys-kollektiivin. He itse olivat osa tuota kollektiivia, mutta siten, etteivät kokeneet olevansa oman elämänsä moraalisia subjekteja itse, vaan että tarvitsivat asiasta kollektiivisen päätöksen. – –
Liikkeen sisällä olevat aikuiset yksilöt ulkoistavat oman elämänsä moraalisen vastuun heille, mutta ottavatko yhteisön moraalista valtaa käyttävät henkilöt tästä vastuun, ja kuuluuko heidän ottaa sitä?
Uhrin raskaat kokemukset
Leppäsen ja Hurtigin mukaan kirjassa oli välttämätöntä säilyttää Maijan uskonnollinen viitekehys. Tarinassa on niin paljon yksityiskohtia, jotka eivät tulisi ymmärretyiksi, ellei lukija tiedä, että on kyse juuri vanhoillislestadiolaisuudesta. Onkin ilmeistä, että juuri nykyisen lestadiolaisuuden vaikenemisen ja anteeksiantamisen opetus on luonut otollisen maaperän rikosten salaamiselle ja niin monien rikosten syyteoikeuden vanhenemiselle.
Varhaisesta hyväksikäytöstä alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa nimenomaan pahensi perheessä ja lähiympäristössä vaikuttanut vanhoillislestadiolaisuuden vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti hyväksikäytön jatkumisen vuosikausia.
– Uutisia hyväksikäyttötapauksista vanhoillislestadiolaisuuden parissa on ollut viime aikoina paljon julkisuudessa. Lyhyissä lehtijutuissa ei ole voinut paneutua tarkemmin mekanismeihin, jotka tekevät asian käsittelyn liikkeen sisällä uhrin kannalta erityisen vaikeaksi, sanoo Johanna Hurtig.
Hurtig viittaa ajatukseen, että yhteisön sisällä menettely nojaa siihen ajatukseen, että pelkkä anteeksianto parantaa sekä syyllisen että uhrin.
– Tällöin väistetään sekä juridinen että moraalinen vastuu, toteaa Hurtig.
Näin lain edellyttämä rikosprosessi pyritään välttämisen anteeksiantamisen avulla.
Hurtigin mukaan kaikkein raskainta on vaihe, jossa asia tulee julki, mutta uhri ei tule kohdatuksi ja kuulluksi. Maija kuuli usein lauseen: ”Sinun on helppo olla, kun olet vain uhri”.
– Maijankin kohdalla näen että kirjan tarina on osa epätoivoista prosessia yrittää kertoa kokemuksistaan ja tulla kuulluksi, toteaa Johanna Hurtig.
Sosiaalityön tutkija, lastensuojeluun erikoistunut YTT Johanna Hurtig tutkii tällä hetkellä Tampereen yliopistossa vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä tapahtuneita lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Uusia tapauksia ei ole enää tullut esiin kovin monta.
– Hyväksikäytettyjen poikien tapauksia on aineistossani vain muutama. Kansainvälisten tutkimusten valossa poikien hyväksikäyttötapausten määrä suhteessa tyttöjen tapauksiin on suurempi kuin omassa aineistossani. Tämän vuoksi uskon, että niitä tosiasiassa on enemmän, mutta ne tulevat vaikeammin ja hitaammin esiin.
Hurtig painottaa, että lasten hyväksikäyttöön liittyvät riskit koskettavat vanhoillislestadiolaisuudessa jokaista rauhanyhdistystä tavalla tai toisella.
Ankaran uskonnollisen yhteisön vaaralliset mekanismit
Teoksessa selvitetään myös vanhoillislestadiolaisen yhteisön roolia hyväksikäytön tapahtumaympäristönä. Tiukat moraalinormit ja ulkokohtaisesti omaksutut uskonkappaleet voivat kääntyä itseään vastaan missä tahansa kiinteässä yhteisössä.
SRK:n johtokunta myönsi 7.4.2011 pitämässään lehdistötilaisuudessa, että herätysliikkeen sisällä on paljastunut 70 – 100 lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapausta, joihin liikkeeseen kuuluvat ovat syyllistyneet viimeisen 20-30 vuoden mittaan. Uhreja on tiedossa noin sata, mutta heitä saattaa olla useita satoja. Uhrien todellista lukumäärää ei ole tiedossa. Samoin rikollisia on todennköisesti enemmän kuin tiedossa olevat, sillä tekoja on systemaattiseti salattu ns. maallikko-rippisalaisuuden avulla. Näin rikosten syyteoikeus on päästetty vanhenemaan eikä tapauksista ole tehty ilmoituksia viranomaisille.
Uhreille ei ole myöskään haettu apua.
Rikollinen, insestiä harjoittanut miespuolinen sukulainen, on pyytänyt aina rikoksensa jälkeen uhriltaan tekoja anteeksi, usein lisäksi vierittäen syyn lapsen niskoille.
Vanhoillislestadiolaisen kasvatuksen saanut lapsi tietää ja pitää velvollisuutenaan, että anteeksi on annettava ja sen jälkeen asiasta on pakko olla hiljaa. Siitä ei ole luvallista enää kenellekään puhua. Usein raiskaaja on myös erikseen tähdentänyt uhrilleen vaikenemisen velvoitetta.
SRK:n ja herätysliikkeen jäsenten omaksuma nykyinen käsitys maallikkosalaripistä ja siihen liittyvästä absoluuttisesta anteeksiantamisesta vaikenemisvelvoitteineen on todettu virheelliseksi ja lakien vastaiseksi. Vallinneen käytännön seurauksena rauhanyhdistyksissä liikkuu yhä tänään vapaalla jalalla tuntematon määrä lasten hyväksikäyttäjiä. He muodostavat todellisen riskin turvallisuudelle yhteisössä, jossa on ehkäisykiellon ansiosta luonnollisesti erityisen runsaasti lapsia ja nuoria.
Johanna Hurtigin mukaan vanhoillislestadiolaisuuden erityispiirre on yhteisön sisäinen vaikenemisen kulttuuri.
Osa herätysliikkeen jäsenistä on edelleen sitä mieltä, että myös hyväksikäyttörikoksista olisi pitänyt vaieta.
– Hiljaisuus ei kuitenkaan auta korjaamaan epäkohtia, eikä tuo uhreille oikeutta, Hurtig on muistuttanut.
Avoin keskustelu herätysliikkeen sisäisistä ongelmista on käytännössä mahdotonta. Tämä on käynyt selväksi toistuvasti, kun jotkut vanhoillislestadiolaiset ovat tehneet yrityksiä käynnistää avointa keskustelua liikkeen ongelmista. Rauhanyhdistysten johtohenkilöt ja SRK:n johtokunnan jäsenet ovat toistuvasti kohdistaneet painostustoimia näitä henkilöitä kohtaan.
Herätysliike on lisäksi kärsinyt jo pitkään, vuosikymmeniä, hengellisestä väkivallasta, ns. hoitokokousmenettelystä, jota pidetään ”sielunhoitomenetelmänä”. Tosiasiassa kyse on painostamisesta ja vallankäytöstä, henkisestä ja hengellisestä väkivallasta.
Väkivalta on Hurtigin mukaan keskeisesti epätasa-arvon ja vallankäytön oire. Siellä, missä on vain yksi hyväksytty totuus, syntyy helposti sairaita valtarakenteita. Niihin voi ajan kuluessa kietoutua myös synkkiä salaisuuksia, kuten lasten sukupuolista hyväksikäyttöä.
Monille vanhoillislestadiolaisille oma yhteisö on kallisarvoinen, jopa jumalan kaltainen, täydellistä koskemattomuutta nauttiva yhteisö erehtymättömyydessään.
Hurtigin mukaan useimpien lestadiolaisten kokemus omasta yhteisöstä on niin valoisa ja luottamuksen sävyttämä, että heidän on ollut vaikeaa ottaa vastaan tietoa rikoksista ja rikollisuuden laajuudesta rauhanyhdistysten piirissä.
Pyrkiessään levittämään tietoa lasten ja nuorten elämään liittyvistä riskeistä ja hyväksikäytön ennaltaehkäisystä Johanna Hurtig onkin itse joutunut liikkeen sisällä pahantahtoisten huhujen ja mustamaalaamisen kohteeksi.
Hänen tutkimustuloksensa ja tapansa kertoa niistä eivät ole miellyttäneet SRK:n johtoa eikä kaikkia liikkeen jäseniä, vaan hän on joutunut erittäin rajun ryöpytyksen kohteeksi. Häntä on painostettu, uhkailtu ja nöyryytetty. Hänet on leimattu jopa mielisairaaksi.
Johanna Hurtigin ja Mari Leppäsen toimittama Maijan tarina – Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana ilmestyy huhtikuussa 2012 Kirjapajan kustantamana. Kirjan voi ennakkotilata omasta lähikirjakaupasta, tai suoraan kustantajalta:
Kirjapaja, kustantajan kirjakauppa, Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki
www.kotimaakauppa.fi
Avoinna ma–pe 9–17, puh. 020 754 2350.
Myös kirjakaupoissa, tavarataloissa ja marketeissa kautta maan.
(Kirj. Lucas)
Johannes Alaranta: Artikkeli. Blogikirjoitus 25.4.2012.
Johannes Alaranta: Maallikkosalaripin harhaoppi. Blogikirjoitus 31.3.2011.
Johannes Alaranta: Saako Asioista oikeasti puhua?
Asteriski: Rippisalaisuuden purku ei auta, kirkon puututtava SRK:n rippiopetukseen ja väkivaltaan
Ville Blåfield: Sairas salaisuus. Pedofiili satuttaa lasta pahimmalla mahdollisella tavalla. Suomen Kuvalehti 40/2003, s. 40-45.
Hyväksikäyttötapaus ”Maijan tarina”. Päivämies 2.5.2012.
Kapu: Alaranta ja Linjama: SRK-kriittinen nettikirjoittelu johti painostustoimiin
”Maija on ennen kaikkea yhteisöllinen uhri.” Toivon tuomiokapitulin erikoislähetyksessä puhutaan Maijan tarinan syistä ja seurauksista. YTT Johanna Hurtigin haastattelu, Radio Dei 18.5.2012. Haastattelijana Mikko Salmi.
Marja Kuparinen: Selvitettävää on paljon. Kirkko ja Kaupunki 4.6.2012.
Marko-Oskari Lehtonen: Pelon piirit. Iltalehti 8.4.2011. ( – Haastattelussa SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen myöntää, että hyväksikäyttötapaukset ulottuvat saarnamiehistä keskusjärjestön hallintoon ja luottamuselimiin saakka.)
Topi Linjama: Maija ja erilaiset todellisuudet. Kotimaa24 4.5.2012.
Topi Linjama: Tarina hyväksikäytöstä
Lucas: Alaranta nojaa Suomen lakiin – Hautamäki Katekismukseen
Lucas: Alinta kastia ovat naiset ja lapset
Lucas: Hyväksikäytetty Minna – valtakunnansyyttäjä ottanut asian selvitettäväksi
Lucas: Kun pyhästä paljastuu pahuus
Lucas: SRK:n johtokunta torjui tiedon levittämisen lasten hyväksikäyttörikoksista
Lucas: Syytteet insestistä
Tommi Nieminen: Syyttäjänvirasto haluaa selvittää lestadiolaisten pedofiilitapauksen. HS 7..5.2010.
Tommi Nieminen: Hyväksikäytetty Minna: tutut miehet raiskasivat, lestadiolaisyhteisö vaikeni. Helsingin Sanomat 1.5.2010, D2. (Kopio Mopin palstalla ja Vapaa sana -foorumilla.)
Heikki Rainio: Suljettujen yhteisöjen sairaus. Turun Sanomat 12.4.2011.
Olli Seppälä: ”Maijan tarina” antaa hyväksikäytön uhrille äänen. Kotimaa24 7.3.2012.
Olli Seppälä: Maijan tarina nousi Mitä Suomi lukee -listalle. Kotimaa24 5.5.2012.
Sisäinen selvitys lasten hyväksikäyttöön liittyvien asioiden hoidosta: SRK:n lehdistötiedote.
Uskovaisten miesten saamat hyväksikäyttötuomiot pitkiä
LUKIJOIDEN LUKUKOKEMUKSIA JA ARVIOITA:
Johanna Hurtig & Mari Leppänen (toim.) : Maijan tarina. Unni lukee -blogi.
Jori: Johanna Hurtig & Mari Leppänen (toim.): Maijan tarina. Kaiken voi lukea -blogi.
Mikko Sulander: Rohkean naisen selviytymistarina. Kirkonkellari nro 3, 2012.
Minna J.: ”kaikkien henkilöiden nimet on muutettu”. Oisko tulta -blogi.
Vuokko Vänskä: Järkyttävä ja eheyttävä Maijan tarina. Seurakuntalainen.fi
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Kummastuttaa niin tässä Maijan tarinassa kuin myös aiemmin tällä palstalla olleessa Minnan tarinassa se, että miten nuo vl-miehet ovat tienneet hyväksikäyttää samaa lasta?
Heidän on ollut pakko puhua asiasta keskenään, ja vinkata tietystä lapsesta toisilleen.
Ehkäpä asia selviää Maijan tarinasta. Täytyypä hakea kirja heti kirjastosta kun se sinne saadaan.
Olen ihmetellyt ihan samaa. Psykologiasta kuitenkin tiedän sen verran, että tietynlaiset asiat altistavat pedofilialle, eli tekevät lapsesta helpon uhrin useammalle rikolliselle. Näitä altistavia tekijöitä on vl-piireissä, -perheissä ja -lapsissa poikkeuksellisen paljon. On myös oletettavaa, että samansuuntainen haavoituneisuus ajaa saman perheen muita tyttäriä juuri pedofiilien tyttöystäviksi ja vaimoiksi – eivät tunnista varoitusmerkkejä. Hirvittävän surullista.
Lestadiolaisvaikuttaja sai 4 vuotta vankeutta insestistä
KOTIMAA | 10.03.2011 klo 15.52 | Länsi-Suomi
”Lestadiolaisvaikuttaja on saanut neljä vuotta vankeutta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Espoon käräjäoikeuden mukaan tuomittu S— T— oli yhdynnässä sukulaislapsensa kanssa useita kertoja vuosina 2003–2005. Tekojen alkaessa lapsi oli 7-vuotias.
Samaa ja erästä toista lasta käytti hyväkseen myös T—n sukulaismies, joka sai oikeudessa vuoden ja kahdeksan kuukautta ehdollista vankeutta.
Rikokset aiheuttivat lapselle voimakasta kipua ja vakavia psykosomaattisia oireita, jotka veivät hänet pyörätuoliin.”
Hyi miten raakaa, käsittämätöntä, ei millään tasolla voi ymmärtää miten ihminen voi ensinnäkään seksuaalisesti kiihottua lapsesta. Sairautta! Käsittämätöntä ymmärtää. No sen nyt voi ymmärtää että tekijät ovat usein itsekkin olleet hyväksikäytön uhreja ja tämä on jotenkin vääristänyt heidän psyykettään, mutta jostain käsittämättömästä pahuudesta nämä teot alkujaan lähtevät. Näitä kun tarkemmin ajattelee niin pientä on uhrien kärsimyksen rinnalla se, että myös syyttömät uskovaiset saavat osansa, kun jotkut ihmiset leimaavat kaikki uskovaiset.
Hyi !!!Oksettaa-ja he ovat niitä ainuita taivasperillisiä omasta mielestään-nuo lasten raiiskaajat!
Lastenraiskaajat ovat SAIRAITA, ei heillä ole mitään uskonkäsitystä sen kummemmin kuin muutakaan käsitystä.
Sairaita omaan ”valtaan” soketuneita ja todennäköisesti huonolla itsetunnolla varustettuja miehiä. Onneksi omat vanhempani ovat aina kunnioittaneet ja arvostaneet meitä lapsia ja kasvattaneet meille vahvan itsetunnon.
Vaikka lestadiolaiset saarnajat luulisi lukeneen raamatusta tekstin: Jokainen, joka tekee vääryyttä yhdellekkään näistä pienimmistä on parempi ripustaa myllynkivi kaulaan ja upottaa merensyvyteen.
Myös hyväksikäytettyjen lasten vanhemmat asettaa syytteeseen, jos eivät ilmoita rikosta polisille. Lasta ei voi pakottaa antamaan anteeksi rikoksen tekijälle. Herätkää hyvät vanhemmat ja auttakaa lapsianne !
Se joka vaikenee on verrattavissa tekijään. Tekijää puolustava.
Maijan tarina on tärkeimpiä kirjoja, joita olen lukenut. Kertomuksessa moni asia herättää hämmästystä, esimerkiksi se, miten alakerrassa syödään päivällistä ja yläkerrassa raiskataan pikkutyttöä. Miten tällainen voi olla mahdollista?
Ihmettelen myös sitä, mitä nuoret miehet saavat siitä, että he pahoinpitelevät, nöyryyttävät, uhkailevat ja pelottelevat nuorta tyttöä.
Maijan tarinasta käy ilmi se, ettei väkivalta lopu vaikka raiskaukset loppuvat. Se jatkuu henkisenä väkivaltana, takanapäin puhumisena, hengellisenä alistamisena, eristämisenä, mitätöintinä ja ohittamisena. Eräs seksuaalisen väkivallan uhri kertoi, että hänen kokemusten mitätöinti ja ohittaminen satuttivat häntä vielä enemmän kuin raiskaus.
Jumala siunatkoon Maijaa ja kaikkia muita, joita on kohdeltu väärin.
Suomessa on vain yksi seurakunta oikeasta armon opetuksesta. Tämä seurakunta on myös avoin, eli sinne vain tullaan, jos siltä tuntuu. Kirja ”Simply by Grace”, jonka on kirjoittanut tohtori Charles C. Bing, pitäisi olla pakollinen kaikille saarnamiehille, ettei armoa käytettäisi väärin.
Lestadiolaisten pedofiilien nimet julki Herran nimessä! Työpaikalle tieto asiasta myös. Se on paras rangaistus jos rikokset ovat nyt ns. ”vanhentuneet”!
Mikä oikeus se on just lestadiolaiset pedofiilit nostaa nimitiedoilla julkisuuteen, kun ei muitakaan ole julkaistu?
kuku haluaa ja miksi näitä sarvipäitä, jotka tällaisia tekoja tekevät- vielä suojella?? miksi??
ketä kostamaan paha pahalla? jos ei peto suostu tunnustamaan tekojaan olkoon omassa rauhassa tunnustamatta.
Mutta väärinkäytöksen työvälineet voisin napata nätisti pois kaiken varuiksi, ettei vaaaaan enää mitään pahaa pääsis syntyyn 😍
Ostin juuri kirjan ja olen lukenut n. 50 sivua ja täytyy sanoa että itse uhrina tunnistan. Onnekseni olen myös uskova mutta en ole joutunut näin yhteisön sisällä hyväksikäytetyksi kuin mitä tarina kertoo. Ajattelisin näin että yhteisön sisällä teot ovat tuomittavammiksi koettavia. Eiuskovien joukossa voi mielestäni tapahtua mitä vain mutta— Ok–perustelen asian sillä että itse mentyäni uskovana uskovien yhteyteen minulle oli yllätys se että yksinhuoltajana en ollut hyväksytty. Kun vaihdoin srk. ja menin yksin jouduin hyväksikäytön uhriksi ja uskovaisen miehen taholta. Oma luottavaisuuteni uskovaiseen ihmiseen oli 100 %. N. puoli vuotta sitten terapiassa kerroin että olisin valmis kirjoittamaan kirja kokemuksistani. Kerrottuani omista kokemuksistani sisarilleni tunsin samaa tylytystä kuin tarinan Maija. -Jumala siunatkoo Maija sinua ja perhettäsi.
Nimim.varjo – Kirjoitit: ”Se joka vaikenee on verrattavissa tekijään. Tekijää puolustava”.
Tarkoitatko, että puolustat sitä (isää) joka on rohjennut seksuaalisesti hyväksi käyttää tytärtään (insesti) Tai sitten pedofiiliä???
Tarkoitin että se joka vaikenee vaikenee uhrin vahingoksi. –Missään tapauksessa ei tulisi vaieta! – Salassapitovelvollistenkin tulisi asia kertoa – ehdottomasti.
Hei Johanna ja Mari. Haluaisin vaihtaa kanssanne pari ajatusta… olen vl- liikkeen johtavassa asemassa olevan ( nyttemmin jo edesmenneen) ihmisen omainen ja läheinen… Olkaa yhteydessä!!!
En keksi mitään raukkamaisempaa kuin käyttää viattomia lapsia hyväksi. Sitten vielä pitäisi hiljaisuudessa unohtaa koko asia, tai korkeintaan pikkuporukassa pyytää anteeksi joltakin. Tällä kaikella on erittäin tuhoisat vaikutukset lapsen elämään. Johanna Hurtig ja Mari Leppänen ovat osoittaneet harvinaista rohkeutta ja suoraselkäisyyttä kun ovat asettuneet puolustamaan omalla nimellään ja kasvoillaan liian kauan unohdettuja, syvästi kärsineitä, näitä kaikkein heikoimpia hyväksikäytön uhreja. Jopa vastoin tämän uskon liikkeen auktoriteetteja. Heidän työnsä ansiosta voidaan tulevaisuudessa välttää lapsiin kohdistuvia rikoksia, ja se ei ole ihan vähän. Voimia ja rohkeutta edelleen teille, Johanna ja Mari, älkää antako periksi. Työnne ansaitsee kaiken kiitoksen ja tunnustuksen.
Minäkin voisin kertoa tarinani kyseisen liikkeen parista! Iso-veli yritti raiskata useasti. Vanhemmat hyssyttelivät juuri tällä tutulla lauseella: ” Anna anteeksi. On pakko antaa, muuten se olet sinä, joka on teot tehnyt!” Kaikki Valtias Jumala, ei opeta näin! Lestadiolaisten opetus ei kaikin ajoin ole edes Raamatun ja Jumalan todellisen sanan mukaista! Jännä nähä, ketkä siellä taivaassa aikanaan todella ovat! Kiitos Herralle pelastuksesta!
Niinpä, aika yleistä että isoveli on käyttänyt hyväksi.. Miksi on olemassa ikäraja rikosoikeudelliseen vastuuseen? Mikä järki siinä on? Se pitäisi poistaa välittömästi!
nimerkillä metsästä tullut ,,tulin herätys liikkeeseen elikä sain parannuksen armon 2.7.1988 nummelan suviseuroissa ja elämä näytti olevan kuin taivaan portilla ,se toi turvan ja hyvän elämän ,toimin espoon myyjäis toimikunnassa vastuu henkilönä monta vuotta ,ja elettiin 2002 helmikuuta kunnes herrat lemppasi minut ulos myyjäis toimikunnasta ja kertomatta minulle mitään syytä tai puhuttelematta tai mitään sanomatta ,,silloin hajosi kaikki turva ,ystävät ja kaikki ,kävin itse murhan partaalla kunnes uskova Merja tuli 7 vuoden päästä ja pelasti ,,jäin henkiin ,,
-Nyt kirjoitin Olavi Voittoselle kuukausi sitten kirjeen ja kerroin oman elämäni tarinan ja olen odottanut jotain vastausta ,mutta hän on niin ylhäinen herra ja hän ei varmaan ole koskaan kuullut että yksi kadonnut lammas on tärke ja jos niitä on kaksi niin vielä tärkeämpi ,,näin mestarimme Jeesus Kristus opetti ollessaan maan päällä ,LESTIS LIIKKEESSÄ on paljon hyvää ,,ARMO ,JA EVANKELJUMI ,,Mutta sitten se julmuus ja yli mielisyys ja uskon nojalla henkinen väki valta ,Johto portaan ja johtokunnan miehet on ottanut yli jumalan aseman ,jos on tehnyt väärin ,ei tarvitse pyytää anteeksi ,ei tarvitse ymmärtää ,,heitä pitää pokkuroida ja kumartaa ,,Jos Olavi Voittosella olisi vähääkään sydäntä ,hän olisi vastannut minun hätä huutoo ,koska sitä se kirje oli ,,hänelle on saman tekevää roikkuuko se yksi kadonnut lammas rotkon reunalla ja putoaa helvetin kuiluun ja sitten tälläiset sudet johtaa heikkoja uskovien joukkoa ,,Haluan kertoa julki oman tarinani ja tulen tekemään sen ,Maijan tarina oli julma raiskaus kertomus ,mutta minun on henkistä väkivaltaa ja julmuutta ,,Lesta liikkeessä on hyviä tosi uskovia jumalan ihmisiä ja sitten pönötys ukko porukka ,hyvä veli peri aate ,,
Maijan tarinan kirjoittajat eivät usko samalla tavalla kuin itse uskon. Heillä on tarkoitus hajoittaa vanhoillislestadiolaisen joukko 60-70 luvun tapaan. On kerrottu, että silloin syntyi viisi erilaista hajottavaa liikettä, ja ne kaikki ovat edelleen olemassa. Nyt tämä alle 10-hengen porukka ylläpitää julkisuudessa pedofiliauutisointia ja onkin saanut ”hyvän” vastaaoton sensaatiohakuisessa yhteiskunnassa ja mediassa näillä järkyttävillä yksittäistapauksilla.
Pedofiliaa ja insestiä ilmenee uskovaisten piirissä alle 5 %, mikä on selvästi vähemmän kuin valtaväestössä. Jos tikun nokkaan nostettaisiin esim. nuorten suosimien lajien urheiluseurat, puhumattakaan tanssikouluista, ne kait jouduttaisiin lopettamaan, niin paljon pahaa ja rikoksia tehdään siellä.
Hyvä Veli Ponteva!
Vähän valistusta sinulle!
Maijan tarinan kirjoittajilla ei ole mitään tekemistä minkään eriseuran tai sen asian kanssa että vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on tullut ilmi huolestuttavan paljon lasten hyväksikäyttötapauksia. Toinen heistä, sosiaalialan ammattilainen, on työnsä puolesta joutunut saanut kosketuspintaa ja todellisuuspohjaa näille pf tapauksille. Toinen heistä on kirjoittanut ”Maijan” kokemuksen julkaistavaan muotoon. Se että ovatko he uskomassa vai eivät, ei ole muiden uskovaisten tuomittavana, eiköhän se ole vapahtajamme käsissä se asia! Se miksi nämä asiat tulivat julkisuuteen ja median kohtuuttomaankin käsittelyyn, johtuu vain ja ainoastaan sitä että henkilöitä jotka saivat tietää pf-tapauksista, ei kuunneltu SRK:ssa kun he asiaa sinne lähtivät kertomaan jotta apua saataisiin uhreille ja asiasta ruvettaisiin keskustelemaan yhteisön sisällä. Joten mielestäni johtohenkilöt voivat nyt ihan itse kantaa vastuun median repostelusta.
On niin väärin puhujilta seurapuheissa pelotella uskovaisia ja väläytellä eriseurakorttia ja kertoa että on n.10 hengen porukka joka tätä pf-asiaa julkisuudessa ajaa. Tai ainakaan se ei voi olla pyhän hengen valaisemaa saarnaa vaan kyseisen puhujan omaa ajatusta.
Jokaisen sydämestään uskovaisen ihmisen pitäisi nyt tehdä kaikkensa sen eteen että pf uhrit saavat kaiken tarvitsemansa avun ja tuen myös uskovaisilta ja että jokainen tekijä joutuu vastuuseen teoistaan ja että jatkossa ei tapahtuisi yhtäkään lapsen hyväksikäyttöä. On kohdattava se asia että pedofiliaa ja insestiä on esiintynyt uskovaistenkin joukossa eikä hyssytellä ja laskea prosentteja että ei meillä sen enempää kuin muuallakaan… Yksikin tapaus on liikaa!
Lestadiolaisissa piireissä on ilmeisesti ongelmista puhuminenkin kielletty, kun kaikki vaan kuitataan jumalan koettelemus termillä ja muutenkin piiloudutaan jumalan selän taakse, eikä haluta kohdata asioita ja puhua niistä niin kuin ne on. Kai se on sitä pelkoa, että saatetaan huomata, että meidän lahko saattaa sittenkin olla väärässä.
Täytyy sanoa, että on varmaan paljon yleistystä ja pahaa puhetta lestadiolaisuudesta, mutta on myös tervettä ravistelua ja aiheesta. Olen tehnyt päivätyöni joskus naistentaudeilla, synnärillä ja nyt erilaisissa psykiatrisissa laitoksissa ja avohoidossa aikuisten ja nuorten sekä lasten parissa terapeuttina. Itsekkin olen lestadiolaistaustainen, en kylläkään vanhoillislestadiolainen vaan aikanaan poispotikittu. Täytyy sanoa, että olen ilolla kuunnellut ja lukenut lestadiolaisia naisia jotka ovat ottaneet ongelmat puheeksi. Naisten aseman ja seksuaalisen hyväksikäytön ja kaikkinaisen patriarkaalisen yhteison pimeät puolet. Hyväksikäyteyt vammautuvat vakavasti ja todennäköisesti hyväksikäyttäjät ovat vammautuneet myös itse hyväksikäytettyinä. Anteeksianto ei ole uhrien ensimmäinen tehtävä! On todella järkyttävää ollut seurata yleistä keskustelua lestadiolaisten suulla käytynä ja sitä suurtä pimeyttä mikä asiaan liittyy! Patriarkaalinen systeemi, seurakuntaoppi sosiaalisine poissulkemisineen ja epävirallisine perinteineen vammauttaa ihmisiä todella. Ei pois potkiminen ole samaa kuin Jumalan rakkaudesta pois potkiminen, se on vain sosiaalisesta yhteydestä pois potkiminen ja samalla niin totaalisen raaka toimenpide, mistä seuraa paljon psyykkistä kärsimystä.
On hieno asia, että naiset ovat panneet itsensä likoon ja muutamat miehetkin todella tärkeän hengellisen väkivallan kitkemiseksi. Tarvitaan paljon toimia ja rukousta heidän puolestaan ja niiden kärsisvien puolesta, jotka kamppailevat omantuntonsa, järkensä ja hengellisen väkivallan ristipaineessa.
Aikamoista oman edun tavoittelua Mari Leppäseltä käyttää hyväksikäytettyä hyväksi oman asiansa ajamiseen elikkä naispappeuden (ensivaikutelmani). en usko, että tämä pääsee läpi sillä keskustelu ei näytä olevan avointa, vaan semmoista josta karsitaan kritiikki pois. Kirjoitan kuitenkin. Olen itsekkin insestin uhri ja tiedän mitenkä helposti semmoiseen tilanteeseen monissa ihmissuhteissa joutuu, että tulee hyväksikäytettyä toisten ihmisten tarkoitusperiin. Toinen asia tällä etnisten sivuilla joka tökkää silmiin on Lestadiolaisen herätysliikkeen mustamaalaaminen, miksi??? Pedofiilejä on suhteessa enemmän liikkeen ulkopuolella, mutta siellä ne ovat vielä kielletympi puheen aihe. En missään tapauksessa halua kieltää etteikö Maijan tarina ole todella tärkeä ja keskustelua herättävä(hyvällä tavalla) ja pedofiliasta puhuminen on todella puhdistavaa ja meidän uhrien kannalta todella kannustavaakin, mutta miksi nostetaan srk esille niin monessa keskustelussa? srk on mulle kirjapaino lähinnä, sinne jos on mennyt insestistä/pedofiliasta tieto, niin sitä on käsitellyt maallikot. tähän täytyy kertoa oma kokemukseni, kun eräs ystävä sai kuulla perheeni tilanteesta hän sanoi näin, ”olen aina kuvitellut kun olen kuullut pedofiliasta jotakin, että sitä kyllä on, mutta se tapahtuu jossain kaukana.” kyseessä oli vakaan ja tervejärkisen ihmisen kommentti, ei meillä kaikilla ole resursseja käsitellä näin raskaita asioita, miksi siis olettaa, että srk osaisi kirjapainona tämmöiseen asiaan suhtautua juuri niinkuin me nytten toivoittaisiin niitten aikoinaan suhtautuneen. srk on nimen omaan maallinen ei hengellinen organisaatio, eikä siellä kanneta vastuuta siitä mitä yksittäinen jäsen tekee taikka jättää tekemättä.
Hyvä nimimerkki ”Pastijapahaksikäytetty”. Kirjoitit: ”Keskustelu ei näytä olevan avointa, vaan semmoista josta karsitaan kritiikki pois”.
Kuten blogin säännöissä todetaan, yksityishenkilöitä herjaavia kirjoituksia ei julkaista. Kun haluat esittää kritiikkiä jonkun henkilön julkisista tekemisistä, kannanotoista, lausunnoista tms. menettelyistä, kritiikin tulee kohdistua selkeästi asiaan, sen tulee olla perusteltua ja sävyltään korrektia. Keskustelussa sopii esittää suorapuheista kritiikkiä ja kaikkea sopii kyseenalaistaa, mutta yksityishenkilöiden loukkaaminen ei kuulu asialliseen keskusteluun. Keskustellaan täällä asioista, ei yksityisistä ihmisistä.
Ystävällisin terveisin
Omat Polut -blogin toimitus
Aivan mielettömän surullista, että vielä riittää ihmisiä, jotka vähättelevät vl-pedofiliaa jollain tuulesta temmatuilla prosenttiluvuilla. Jopa uhrikin voi siis alentua tällaiseen! Kysymys ei myöskään ole yksittäistapauksista, vaan laajamittaisesta ilmiöstä, jonka yksityiskohdat kaikkialla noudattelevat samaa kaavaa.
Häiritsevää on sekin, että asiaa käsittelevissä artikkeleissa edelleen keskitytään siihen MILLÄ TAVOIN tapauksia käsitellään jälkeenpäin, eikä siihen, MIKSI tapauksia on niin paljon vanhoillislestadiolaisessa viitekehyksessä. Se on totta tosiaankin huomionarvoinen seikka kun puhutaan liikkeestä, joka tuomitsee synniksi aivan mitättömätkin ”taparikkomukset”.
Väite, jonka mukaan muualla yhteiskunnassa tapahtuviin pedofiliatapauksiin ei kiinnitettäisi huomiota, on täysin virheellinen.
Maijan tarinassa pöyristyttävintä oli Maijan vanhempien sekä muiden lestadiolaisten tunteeton ja välinpitämätön suhtautuminen tapahtuneeseen lapsen raiskaamiseen.
Miten vl-liikkeessä voidaan pitää arvossa ihmisiä, jotka eivät kadu tekoaan hetkeäkään, vaan sen sijaan kerskailevat muille raiskanneensa lapsen?
Aiheuttaako vl-liikkeen patriarkaalinen usko sen sovinismin, jolla miesten sallitaan kohdella tyttöjä/naisia ilman että näistä teoista joutuu minkäänlaiseen vastuuseen?
Miten vl-liikkeessä juorumyllyillä saadaan aikaan se, että 13-vuotiasta pidetään miestennielijänä, joka on itse ansainnut raiskauksensa?
Mikä teitä lestadiolaisia vaivaa? Mikä on vinouttanut teidän oikeudentuntonne? Lestadiolainen uskonkäsityskö? Sokea auktoriteettiuskoko? Pahantahtoisuusko?
On totta, että insestiä/pedofiliaa esiityy paljon myös vl-liikkeen ulkopuolella, mutta väitän, että ei-uskovaisen lähipiirin suhtautuminen uhreihin on paljon terveempää, koska ymmärretään, että anteeksiantaminen on uhrin oma asia, eikä siihen voi kukaan /mikään muu painostaa.
On kumma,, että vaikka elän lestisalueella, en koskaan ole kuullut muitten, kuin näitten lestadiolaislasten lasten hyväksikäytöstä. Ja kuitenkin olin koko työelämäni ajan hyvin paljon ihmisten kanssa tekemisissä.Joskus ihmettelin näitten , muutamien lahkolaistyttöjen käytöstä ja päällepäin näkyvää pahaa oloa, mutta en edes pystynyt kuvittelemaan tällaista!
”On totta, että insestiä/pedofiliaa esiityy paljon myös vl-liikkeen ulkopuolella, mutta väitän, että ei-uskovaisen lähipiirin suhtautuminen uhreihin on paljon terveempää, koska ymmärretään, että anteeksiantaminen on uhrin oma asia, eikä siihen voi kukaan /mikään muu painostaa.”
Hankalia ovat käsitellä myös ne tapaukset, joissa tekijä on vl ja uhri ei. Itselläni on ollut tuo tilanne. Tekijä on lapsuudenkristitty (vanhoillislestadiolainen) ja yhteisössään arvostettu ja on edelleen. Itse en ole ollut aina vl, vasta myöhemmin saanut parannuksen armon. Minun sukuni (joka ei ole vl:iä) on silti tuon hyvämaineisen vl-pedofiilin tukena ja minut on leimattu sairaaksi ja katkeraksi.
Lähipiirin suhtautuminen ei riipu yhteisöstä.
Tiedän monta surullista tarinaa tälläisestä asetelmasta, jossa uhri ei ole vl, mutta tekijä on. Uhri jää surullisen yksin silloin kun suku on vl:iä ja uhri ei.
Eli kaikki yleistykset ovat yleistyksiä. Ei oo helppoja käsiteltäviä missään yhteisössä nämä asiat.
hei. minä olen entinen vl, kun se tieto tuli kavereiden tietoon, sanottiin et ei oo ihme jos sulle on päässä vikaa (aikoinaan sairastuin syvään masennukseen ja nyt lisäksi on persoonallisuus häiriö). kiellettyäni itse uskoni, sukulaiset katsoivat minua pitkin nenän vartta tai käänsivät suoraan selän mulle. mutta juuri siellä samassa perheessä oli uskonsa kieltäviä sisaruksia. Eiväthän ne mitään oo tehny kun ovat sisaruksia, mut minä olen se musta lammas kun olen serkku. minun sisarus parvesta olen vanhin ja meitä sisaruksia on muutama, joka kielsi uskon. minulla on myös erittäin ihana pikkusisko joka on uskovainen, jonka kanssa voin jutella monista vaikeista asioista, eikä hän ole minua tuominnut. Tänä vuonnakin olen edelleen suviseuroihin menossa kaikesta huolimatta. Hyvää suviseurojen odotusta kaikille toivoo ex-lessu
Hyvä ilman nimimerkkiä tästä aiheesta kommentoinut kirjoittaja! Kirjoituksesi sisältää lainvastaisilla teoilla uhkailua. Emme voi julkaista kommenttiasi. Kannustamme sinua harkintaan ja asiallisuuteen. Vaikeistakin asioista tulee julkisesti kommentoida rakentavasti ja rikkomatta lakeja.
Ystävällisin terveisin
Toimitus
Joudun puuttumaan tähän asiaan, kun ”tuomioistuimena” tuntuu olevan mm. oman alueen keskustelupalsta Suomi24:ssä. Ihmettelen ensinnäkin sitä, että siellä voidaan puhua asiasta nimillä. Miksi viesteihin ei puututa, koska näin palstalla rikotaan yksilön suojaa turvaamaan laadittuja säädöksiä. Jos kuulut vaikkapa johonkin yhdistykseen, et saa yksityisyyden suojan takia haltuusi yhdistyksen jäsenluotteloa. Jos joudut turvautumaan sairaanhoitoon, tietojasi ei niin vain voi luovuttaa toiselle hoitotaholle. Tarvitaan lupasi. – Lisäksi kannanotot tuntuvat suorastaan väkivaltaisilta.
En mitenkään kannata sitä, että jokin uskonto tai lahko voisi laatia menettelytavat, jotka menevät lakiemme ja oikeuslaitoksen yläpuolelle tai ohi. Voisit varastaa, pahoinpidella tai vaikkapa tappaa, jotka nekin tunnemme lainrikkomisiksi, kun tiedossasi olisi, että vaikkapa pastori antaa sinulle anteeksi, kun vain kadut – tai ainakin olet katuvinasi. Vaikka tiedossasi olisi jopa se, että paljon katumalla saa enemmän anteeksi! – Ei rikoksia siten selvitetä, ratkaista ja tuomita.
Toiseksi puheenvuoroissa otetaan kantaa rikoksiin arvaillun puolison asemaan. Neuvotaan ja kysellään suoraan eikö tämä osaa ymmärtää tilannetta. Tämä on niin ala-aravoista, että palstan ”poliisien” tulisi heti puuttua kannanottoihin.
Kolmanneksi yritetään tuhota epäillyn elämäntyö ja toimeentulo. Eikö meillä ole lakisääteisesti elinkeinonharjoittamisen vapaus?
Asia on vaikea, mutta tarvitaan avoimuutta ennaltaehkäisemään tilanteita vastaisuudessa, asiallista keskustelua, käsittelyt ja lainmukaiset ratkaisut. Kätkemiset, rukoilut, katumukset ja maalliset anteeksiannot, riepottelut ja ivailut eivät ratkaise mitään.
Tämä kirjoituksesi on täyttä ymmärrystä vailla, kritiikkisi kuuluu sinne missä näin tapahtuu ja kirjoitetaan. Toiseksi jos joku loukkaa nimellä jotakuta se on asianomistajan asia, eli ei juridisesti kuulu kenellekään muulle, toki on hyvä jos tiedetään kuka näin toimii, ojentaa ja neuvoa lopettamaan sellainen. Tuolla palstalla, johon viittaat, tämä herjaaminen on ollut jo pitkään, miksi se on jatkunut eikä siihen puututa, me emme voi tehdä muuta kuin olla lukematta ja kommentoimatta, usein nämä antavat vain vauhtia tuollaisille kun keskusteluun osallistuu ja avausta lukee. Se onko nämä syytökset totta, en ota kantaa. Sen voin vain sanoa että jos minuun itseeni kohdistuisi tuollainen, en missään tapauksessa olisi hiljaa vaan tekisin kaikkeni jotta se loppuu. Onko nyt kohteena oleva näin toiminut, en tiedä, varmaan palstan ylläpito toimisi toisin mikäli pyyntö palstan sensuroinnista näiltä osin tulisi poliisilta.
Vasta julkaistiin Turun yliopiston tutkimus, jossa todettiin puolet lasten seksuaalisesta hyväksikäyttöepäilyistä vääriksi. Tutkimuksessa oli haastateltu 10 000 suomalaista. Aika kovalla % ovat vääriä, toisaalta varmaan kuvaa myös aika matalaa kynnystä tehdä juttu hyväksikäytöstä. Mitä niille puolelle porukasta tapahtuu, jotka osoittautuvat vääriksi? Siis epäillylle tekijälle ja epäillyn jutun uhrille? Aika kovaa kohtaloa elävät. Toinen on leimattu hyväksikäyttäjäksi, ja toinen, jos on vielä pieni, ei käsitä olleensa todella ison asian nappulana…. ehkä joskus aikuisena sitten kuulee asiasta?
Toinen asia, onko minkälainen käsitys mareillameriannoillajohanneksillavuokoilla jne vl keskustelukulttuurista?
Kehottaisin menemään vaikka paikalliselle ry:lle vanhempain, aikuisten, veljien ja sisarteniltoihin kuuntelemaan. Sieltä saatte oikean käsityksen siitä, mitä ja kuinka paljon/vähän ja mistä asioista ja millä asioiden nimillä siellä puhutaan.
Väitän, ettei ole yhtään avoimempaa yhteisöä olemassa kuin vl porukka on. Väitän, että vl porukoiden keskuudessa hyväksikäyttötapaukset tulevat suuremmalla % julki, ja ovat aina tulleet.
Tuossa ylempänäkin joku sanoi, että normiyhteiskunnassa hyväksikäyttöasiat ovat vielä vaietumpia kuin vl porukoissa. Uskon niin olevan, koska aina silloin tällöin saattaa olla juttu vaikkapa ”kotiliedessä”, mutta vain silloin tällöin.
Oikeusministeriö innostui: pedofiileille ennalta ehkäisevää hoitoa
Julkaistu: 24.8.2012 18:14
Åbo Akademin tutkijaryhmän esittelemä mallista ollaan kiinnostuneita, mutta rahoitus on edelleen auki.
Åbo Akademin tutkijaryhmä pyrkii tuomaan Suomeen uudenlaisen hoitomahdollisuuden pedofiileille. Saksassa kehitetty malli tarjoaa ennalta ehkäisevää terapiaa riskiryhmän miehille, jotka pyrkisivät oma-aloitteisesti noin vuoden kestävään hoitoon.
– Hoitometodit itsessään eivät ole uusia. Uutta on se, että hoidetaan potentiaalisia rikoksentekijöitä eikä rikokseen jo syyllistyneitä, kertoo projektin koordinaattori Katarina Alanko Åbo Akademista.
Rahoituksesta on keskusteltu muun muassa oikeusministeriön kanssa. Apulaisosastopäällikkö Arto Kujala ministeriön kriminaalipoliittiselta osastolta arvelee, että ministeriö päättää rahoituksesta lähiaikoina.
– Käsittely on vielä kesken, mutta olemme jo ilmoittaneet että suhtaudumme asiaan äärimmäisen positiivisesti. Ennakkoon tehtävä hoito pedofiliaan taipuvaisille miehille on parasta mahdollista rikoksen torjuntaa, Kujala sanoo.
Oikeusministeriö ei rahoittaisi koko hanketta vaan osan siitä.
Lasten suojelu tärkeintä
Katarina Alanko painottaa, että olennaisinta on lasten suojelu ja rikosten ehkäisy etukäteen.
– Pedofilian osalta yhteiskunta ei ole tähän mennessä juuri pyrkinyt ennalta ehkäisyyn. Jos rahoitus järjestyy, hoito voisi alkaa vuonna 2013. Aluksi perustettaisiin yksi tai kaksi terapiaryhmää. Ryhmässä olisi enintään kymmenen henkeä. Helsingissä annettava terapia olisi maksutonta.
Jos hoidossa olisi neljätoista miestä, kustannukset olisivat noin 230 000 euroa vuodessa.
– Esimerkiksi uhrien hoito ja rikollisen mahdolliset vankilakustannukset nousevat niin korkeiksi, että ennalta ehkäisy voisi helposti maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.
Suomalaiset terapeutit saisivat oppia Saksasta, jossa hoitoon on osallistunut jo noin 130 miestä. Saksassa toimii kuusi klinikkaa ja lisää on tulossa.
Pedofiliasta tehtyjen rikosilmoitusten määrä on Alangon mukaan kasvanut viime vuosina. Kyseessä lienee ilmoituskynnyksen madaltuminen.
– Vaikka ilmoituksia on enemmän, itse rikosten määrä näyttää tutkimusten mukaan vähentyneen.
Mikko Niiles / STT
————–
Hyvä ”Nimetön 220”
Muistutamme, että kommenteissa tulee suosia rakentavaa ja asiallista otetta. Erityisesti kun käsitellään niin vakavia ja surullisia aiheita kuin kirjassa Maijan tarina, on jokaisen syytä kiinnittää erityistä huomiota kommenttiensa tyylilajiin. Tästä syystä emme voi julkaista kommenttiasi.
Ystävällisesti
Toimitus
Sairasta ja nuo sairaat tekijät vankilaan , siellä saisivat tuta mitä ovat tehneet. Ja Maijan sukulaiset sinne myös , miten vanhemmat voi olla noin raukkoja paskoja. No kyllä Jumala rankaisee , näitä ei anneta anteeksi!
Harmillinen ja vakava juttu. On kuitenkin vaikeaa – ehkä mahdotonta – saada selville, mikä on totuus tässä asiassa. Kyeseisistä rikollisista teosta epäillyt saattavat olla ainoita, jotka suunnilleen muistavat, mitä tapahtui (jos heidänkään muistiinsa voi luottaa).
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350
Kirjan toimittajat eivät ole juuri tarkistaneet tietojaan – ateisti, tiedetoimittaja Jani Kaarokin on arvostellut kirjailijoiden ja heidän esittämiensä tietojen kritiikitöntä vastaanottoa.
Kukaan ei kiellä, etteikö myös lestadiolaisten joukossa olisi pedoja siinä missä kaikissa muissakin ryhmissä, mutta totus on kuitenkin toinen, mitä lestadiolaisia tarkoituksellisesti mustamaalaavat väittävät!