Tyttären kysymys vanhoillislestadiolaiselle isälle

Viiden tyttären isä kertoo.

Ajelemme iltapimeällä tyttäreni kanssa kotia kohti. Tällaisissa tilanteissa syntyy usein hyviä keskusteluja. Niissä huomaan välillä joutuvani vaikeuksiin yrittäessäni löytää hyviä perusteluja itsestäänselvinä pitämilleni kysymyksille.

Mutta jokainen sukupolvi kysyy samalla tavalla, uteliaasti, ehkä kyseenalaistaenkin. Ja vanhemman tehtävä on vastata.

Taaskaan ei jälkikasvu päästä vähällä. Keskustelu liikkuu tasa-arvoteemassa.

– Isä, miksi naiset eivät ole seuroissa puhujina? Miksi miehet ovat kuuluttajina, kantavat kolehtia, ovat järjestyksenvalvojina? Miksi naiset eivät ole johtajia?

Tyttö on kulkenut silmät ja korvat auki.

Kysymysten sävy ei ole vaativa vaan ihmettelevä.

– Miksi suviseuroissa esilaulajana ovat vain miehet?

Parikin asiaa Aino Kanniaiselle ja muillekin

”Toimittajat kysyivät lähinnä naisen asemaan liittyviä kysymyksiä. Aino Kanniaisen vastauksessa tuli esille, että naiset ja miehet ovat vanhoillislestadiolaisuudessa tasavertaisia toimijoita, roolit jakautuvat hyvinkin monella tavalla, ei ole jakoa miesten ja naisten töihin.” – Päivämies 26.6.2014.

”Kanniaisen mukaan naisille on vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä tarjolla monia tehtäviä, vaikka puhujien ja pappien roolit on varattu miehille.
-Naiset voivat olla esimerkiksi keittiö-, lastenhoito- ja tiedotustehtävissä. Naisia on myös rauhanyhdistysten johtokunnissa.  – MTV uutiset 26.6.2014.

Johannes Leppänen, Aino Kanniainen ja Olavi Voittonen SRK:n tiedotustilaisuudessa 26.6.2014. – Kuva: Miia Lahti, Raahen seutu.

Aino Kanniainen pohti puheenvuorossaan sitä, millaista on olla vanhoillislestadiolainen nainen. Hänen mielestään

Naisten hengellinen syrjintä on syntiä

Suviseurojen äänimaisemassa kaikuu yksi ääni, vain miehen ääni. Se on se ainoa sopivaksi katsottu, sukupuoleen sidottu, ääni puhumaan ihmisille Jumalasta, toistaiseksi. Naista pidetään yhä ”sopimattomana” ja epäilyttävänä tulemaan esille uskomme julkisille foorumeille, ihmisenä jolle Jumala myös antoi äänen ja uskon lahjan. Nainen, ”naisväki”, pysyköön niissä tehtävissä jotka hänelle miehet ovat osoittaneet, kuten tuottamassa uusia jälkeläisiä ja hoitamassa työvuorojansa talkoissa ja myyjäisissä. Julkiset hengelliset tehtävät pidetään edelleen poissa naisten ulottuvilta.

Kyse on syrjinnästä, kyse on vallasta.

Tässä näkyy liikkeen sisäinen jäykistyminen 1900-luvun alun yhteiskunnan ulkonaiseen rakenteeseen, aikaan jolloin syrjintä sukupuolen perusteella oli valtavirtaa yhteiskunnassa. Aikaan jolloin naisella ei ollut äänivaltaa eikä yhdenvertaista semaa juridisesti eikä taloudellisesti, eikä myöskään hengellisesti. Nainen oli miehen alainen esimerkiksi lainkäytössä.

Eikä nyt monikaan älyä sanoa ääneen, että tässä on kyse ihmisopista, miesten itse keksimästä mallista. Sitä saadaan jotkut uskovaiset naisetkin toistelemaan julki mediassa, kuten psyko- ja perheterapeutti Aino Kanniainen tällä kertaa SRK:n tiedotustilaisuudessa. Kanniainen vaikuttaa myös SRK:n perhe- ja diakoniatyöryhmän jäsenenä.

Psyko- ja perheterapeutti, SRK:n perhe- ja diakoniatyöryhmän jäsen Aino Kanniainen ja johtokunnan puheenjohtaja, rovasti Olavi Voittonen. – Kuva: Päivämies.

SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen ilmoitti

Katso, hän on poikani

Sastamalan seurakunnan kirkkoherra Ari Paavilainen kirjoitti seurakuntansa lehden Sananjalan pääkirjoituksessa, miten hän on kasvanut ymmärtämään ja hyväksymään oman poikansa homoseksuaalisuuden. Asia oli selvinnyt hänelle noin vuosi sitten.

”Hän istuu auton penkillä vaiti. Tiedän hänen olevan mietteissään ja ahdistunut.

Olen tuntenut tämän nuoren miehen kauan.

Hän on aina ollut herkkä, erittäin älykäs ja hänellä on loistava huumorintaju. Koulussa on sujunut hyvin.  Hän on tavattoman lahjakas piirtämään. Teini-iässä hän oli lupaava suunnistaja.

Rippikoulun jälkeen hän oli isosena ja kristillinen elämänkatsomus tuli

Kristuksen morsian

Heini Junkkaalan näytelmästä Kristuksen morsian (2011) on ohjaaja Kari Paljakka ohjannut 2013 elokuvan. YLE esitti sen 16.3.2014 ja se on nähtävänä noin kuukauden ajan YLE Areenalta. Kristuksen morsian käsittelee kristinuskon suhdetta ihmisen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen sekä uskovien vaikeuksia hyväksyä ihmisten erilaisuutta.

Näytelmä kuvaa seurustelevan uskovan naisparin suhdetta toisiinsa ja läheisiin perheenjäseniin. Se kertoo myös avioliittohaaveista ja kristittyjen piireissä esiintyvästä vihasta ja torjunnasta seksuaalivähemmistöihin kuuluvia kohtaan.

Esitykset: TV1 sunnuntaina 16.3.2014 klo 21.05 – 22.30, uusinta maanantaina 17.3. klo 22.25

Katsottavissa  Yle Areenassa vielä 29 päivää. Suora linkki tässä.

Junkkaalan näytelmä esitettiin Kansallisteatterissa kaudella 2010-2011. Näytelmä oli menestys herätti runsaasti julkista keskustelua.

Erottelematta, yhdenvertaiseksi Suomen lain edessä

Homoseksuaaleihin kohdistuva hyväksymättömyys ja torjunta on vanhoillislestadiolaisten piirissä huomattavasti suurempaa kuin kirkossa tai yhteiskunnassa keskimäärin. YTT Hanna Salomäen tutkimuksen mukaan vanhoillislestadiolaisista 92 prosenttia ei pidä homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä. Mirka-Maria kertoo omakohtaisia kokemuksiaan blogikirjoituksessaan (katkelma luettavana postauksessa alempana).

Lestadiolaiset tuomitsevat homoseksuaalit jopa ankarammin kuin muslimit, joista 80% eli neljä viidestä suhtautuu kielteisesti homoseksuaalisuuteen.

Ei ymmärretä, että myös me olemme Taivaan Isän armahtamia ja uskovaisia ja tahdomme elää jumalanlapsina, uskoen omat synnit anteeksi tässä joukossa. Meihin kohdistettu jyrkkyys ja tuomitseminen on väärin ja siksi kipeä asia. Myös homoseksuaalit uskovaiset kaipaavat ja tarvitsevat oman siionin hyväksyntää ja lupaa olla avoimesti kaltaisenaan uskomassa.

Tutkija ja pappi Meri-Anna Hintsala on todennut:

– Uskonnollinen yhteisö edustaa ihmisille usein jumalallista arvovaltaa, ja siksi yhteisön hyväksyntä merkitsee myös Jumalan hyväksyvää suhtautumista luomaansa ihmiseen.

Torjunta ja tuomitseminen aiheuttaa Hintsalan mukaan ilmiön piiloutumisen rauhanyhdistyksellä. On selvää että salailu tekee homoseksuaalien elämän yhteisössä erittäin vaikeaksi. On raskasta kun ei voi elää ja uskoa omassa siionissa avoimesti

Talostelun järjestys

Tänne pyydettiin kirjoittamaan, että minkälainen orkanisaatio on firmassa. Ihan klassinen on.

1. SRK:n työvaliokunta. Pääesikunta. Työvaliokunnan jäsenistä osa kuuluu johtokuntaan. Tämä on kuitenkin hommelin aivot ja terävin strateginen kärki.
2. SRK:n johtokaksikko: puheenjohtaja ja pääsihteeri. Kasvot ulospäin, halusit tai et.
3. SRK:n muu johtokunta. Ns. Turha Joukko, kaikkiaan 24 miestä, jotka katsovat historiallisena jatkumona edustavansa suoraan apostolista suksessiota. Itse teettämänsä ja salaiseksi julistamansa sisäisen selvityksen  perusteella virheettömäksi todistettu miesjoukko. Nauttivat

Homoseksuaali uskovainen – keskustelutilaisuus Helsingissä

Torjuttuna vai ymmärrettynä?

on teemana keskustelutilaisuudessa homoseksuaalien asemasta vanhoillislestadiolaisuudessa. Tilaisuus järjestetään Helsingissä keskiviikkona 27.11 klo 18, Johanneksen seurakunnan seurakuntasalissa, Korkeavuorenkatu 10 E, 2. krs.

Keskustelun avaa Helsingin yliopiston tutkija Meri-Anna Hintsala. Hintsala, joka on myös luterilaisen kirkon pappi,  on yhdessä Mauri Kinnusen kanssa tomittanut teoksen Tuoreet oksat viinipuussa: Vanhoillis-lestadiolaisuus peilissä (2013). Kirjaan sisältyy Hintsalan  yhdessä tutkija Eetu Kejosen kanssa kirjoittama artikkeli ”Torjuttuna vai ymmärrettynä? Homoseksuaalisuuden kohtaaminen”. Kirjoitus on merkittävä katsaus aiheeseen, jota ei tähän mennessä ole Suomessa tutkittu.

Keskustelutilaisuuden toisena alustajana on Pirkanmaan Setan hengellisen ryhmän jäsen Riku Karppinen, jolla

Jumalan laki?

Ajattelemisen aihetta antoi: Efva.

*       *       *

Lue lisää:

Hentilä: Jatkuuko homoseksuaalien uskovien syrjintä rauhanyhdistyksellä yhä?

Homoseksuaalisuus ja kristinusko. Wikipedia.

Homosuhteiden puolesta rukoilemista kannattaneet lestadiolaiset katuvat. YLE uutiset 14.11.2011.

Johannes Ijäs: Arkkipiispa Räsäsen puheista: Ei pidä sotkea kirkon kannanotoiksi. Kotimaa24 11.7.2013.

Sanna Jompero: Videoanalyysi: Maailma ministeri Räsäsen ympärillä on muuttunut. Helsingin Sanomat 11.7.2013.

Petri Karisma, Vapaa-ajattelijat ry. : Avoin kirje arkkipiispa Kari Mäkiselle. 12.7.2013.

Kirkko ei tuomitse Päivi Räsäsen Raamattu-kommentteja. YLE 11.7.2013.

K. K-nen: Meri-Anna: Jumala loi ihmiseen läheisyyden kaipauksen

R. K.: Kirkko ei puutu vanhoillislestadiolaisuuden homojen syrjintään

R. K.: Rauhanyhdistyksellä homoihin kohdistettu torjunta jyrkentynyt 2000-luvulla

R. K.: Räisänen: Homokysymys ei ratkea hakemalla vastausta Raamatusta

R. K.: Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille

Elina Korhonen & Riikka Närhi (toim.).: Uskonnot ja seksuaalisuus. Väestöliitto 2011.

Raamattu ja homoseksuaalisuus. Arcus.

Päivi Räsänen vertaa aborttia eläinten teurastukseen. YLE 10.7.2013.

Päivi Räsäsen puhe Kansalähetyspäivillä 6.7.2013.

Joona Raudaskoski: Poutiainen: Jumalan tahto maallisen lain ohi vain ääritilanteissa. Kotimaa24 13.7.2013.

Heikki Toivola:  Avioliiton kehitys: miten suhtautua tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Kirkonkellari 2013.

Vanhemmilleni olen kuin kuollut – vanhoillislestadiolainen homo toivoo keskustelua liikkeen sisälle

Riikka Vuorijärvi: Pahinta on elää kaapissa.  Kirkko ja Kaupunki 14.4.2008.

Yksi meistä: Mikael Pentikäinen: homojen parisuhteille tasavertainen asema

Anniina Wallius:  Suomen sijoitus tasa-arvomaana heikkeni. YLE uutiset 16.5.2013.

Miten Päivämiehen naiskuva rakennettiin

Ei meitä kukaan alista! Minä ainakin saan ihan itse päättää asioista, useimmat vanhoillislestadiolaiset naiset sanovat. – Sehän on ihan itsestä kiinni!

Kun naisen asemasta ja mahdollisuuksista puhutaan, asioita tarkastellaan niin Päivämiehessä kuin ”maailmankin mediassa” yksilöhaastattelujen kautta. Tällöin korostetaan sitä muka feministiseltä vaikuttavaa periaatetta, että ”sukupuolella ei ole mitään merkitystä”.

Yliopistonlehtori, kirkolliskokousedustaja Johanna Lumijärvi. (Kuva: Kotimaa24.)

Sukupuolen mukanaan tuomat normit ja rakenteet, eli patriarkaalinen sukupuolijärjestelmä, halutaan mielellään häivyttää näkyvistä ja korostetaan ”neutraalisti” vain yksilön omia kykyjä.

Päivämies tarjoaa kirjoituksissaan kuvauksia siitä, miten hyvin erinomaiset vl naiset voivat ja menestyvät, samalla kun suuren perheen lapset myös voivat hyvin ja menestyvät. Se ansaitsee kaiken arvostuksen, mutta yksilötason näkökulma on riittämätön kuvaamaan kokonaisuutta, rakennelmaa, jossa kaikkia kymmeniä tuhansia naisia yhdistää patriarkaatin sanelema normisto.

Päivämiehen lukijakyselystä paljastuikin, että monet lukijat pitävät lehden henkilöjuttuja todellisuudelle vieraana kaunisteluna.

Samaa individualistista ajattelua kuvastaa sattuvasti kirkolliskokouksen maallikkoedustajan, yliopistonlehtori Johanna Lumijärven kirjoitus muutama vuosi sitten Päivämiehessä. Lumijärvi onnistui