Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäisen pääkirjoitus (Luovuttamaton yhdenvertaisuus, 28.8.2010) tarkasteli ihmisten tasavertaisuutta ihonvärin, uskonnon ja seksuaalisen suuntautumisen näkökulmasta.
Pentikäinen nostaa havainnollisesti esiin tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden historiallisen jatkumon, jossa on edetty kohti yhteiskuntaa, jossa ihmisen syntymässä saadut ominaisuudet eivät oikeuta syrjimään ketään. Tasavertaisuus on demokratian perusta. Myös homoseksuaaleilla on tasavertainen oikeus elämänkumppaniin ja avioliittoon yhtä lailla kuin heteroseksuaaleilla.
Pentikäinen kirjoittaa:
”…meillä on paljon yhteisöjä, yhdistyksiä ja myös yrityksiä, joissa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat utuisia unelmia. – – Samaa ja eri sukupuolta olevat parit eivät tätä nykyä ole lain edessä yhdenvertaisia. Yhteiskunnassa, joka rakentuu yhdenvertaisuuden varaan, tilanne on ongelmallinen.
Uskonnonvapauteen kuuluu se, että kirkkojen pitää saada tehdä omat valintansa omassa tahdissaan. – – Uskonnonvapauteen kuuluu sekin, että joissakin asioissa kirkot voivat päätyä eri kannalle kuin yhteiskunnan enemmistö. Yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden yläpuolelle ne eivät voi kuitenkaan nousta.”
Lestadiolaisyhteisö syrjii homoseksuaaleja: he ovat ”perverssi ilmiö”
Laki samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröimisestä tuli voimaan jo vuonna 2002. Seuraavaksi avioliittolainsäädäntöä on tarkoitus muuttaa niin että kaikki parit ovat tasavertaisia lain edessä, mitä enemmistö puuolueista ja yli puolet suomalaisista kannattavat.
Mutta edelleenkään ei vanhoillislestadiolainen samaa sukupuolta oleva pari voi solmia avioliittoa joutumatta erotetuksi uskonyhteisöstä. Rauhanyhdistyksessä ei ole vieläkään tilaa homoseksuaaleille tasavertaisina uskovaisina, joille puoliso on samanveroinen Jumalan lahja, kuten asia ymmärretään silloin kun kyseessä on hetero.
SRK:n kannanotossa vuodelta 2005 pääsihteeri Aimo Hautamäki toteaa: ”Viime vuosina keskusteluun ovat nousseet myös ns. perverssi-ilmiöt kuten suhtautuminen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. – – Homoseksuaalisuus on ”siveettömyyttä ja sellaisenaan synti. ”
Jotkut vanhoillislestadiolaiset homoseksuaalit ovat päättäneet hyväksyä liikkeen opetuksen sellai-senaan ja alistuvat elämään yksinäisyydessä. Toiset taas ratkaisevat asian joko salaamalla homoutensa ja kumppaninsa tai yrittämällä elää hetero-kulissiavioliitossa. Kaikki nämä ratkaisut ovat yleensä aina ristiriidassa yksilön hyvinvoinnin ja onnellisen elämän kanssa ja johtavat ihmisen ja hänen läheisensä kärsimyksiin. Asetelma ei ole terve kenenkään kannalta.
Vanhoillislestadiolainen, keski-ikäinen homomies kertoo elämänkokemuk-sistaan hiljattain ilmestyneessä Lehdon ja Koveron tutkimuksessa. Myös Kirkko ja Kaupunki-lehden haastateltavista kaksi on vanhoillislestadiolaista. Toinen heistä joutui jättämään yhteisön, koska ei halunnut elää elämäänsä ilman elämänkumppania, kun taas toinen on päättänyt kokonaan luopua elämänkumppanihaaveista.
Pahinta on elää kaapissa
Vanhoillislestadiolainen homo Tuomas ei aio elää koskaan parisuhteessa, koska se on hänen mielestään Raamatun vastaista.
Mutta Liisan ja Annikan mielestä parisuhde on tarkoitettu elämän voimavaraksi lesboillekin. Kaikki kolme ovat siitä yhtä mieltä, että pahinta olisi joutua salaamaan homoutensa peläten ympäristön hyljeksintää.
Tuomas on nuori mies Pohjois-Suomesta. Hän ei puhu julkisuudessa omalla nimellään, mutta haluaisi herättää keskustelua asiasta, joka koskettaa suurta ihmisryhmää. Homoseksuaaleja, miehiä ja naisia, on arviolta 2–4 prosenttia väestöstä, ja sama osuus heitä on myös vanhoillislestadiolaisista.
– Ilmeisesti kaikki vanhoillislestadiolaiset eivät tiedosta, että meidänkin keskuudessamme on homoseksuaaleja, ja monet heistä joutuvat kärsimään hiljaa, Tuomas painottaa.
– Jos homoseksuaalisuudesta tiedettäisiin enemmän, voitaisiin paremmin auttaa sen kanssa kamppailevia. Haluaisin auttaa luomaan rakkauden ilmapiiriä, jossa homoseksuaali saisi tukea, niin että jaksaisi taipumuksestaan huolimatta pysyä uskomassa.
– Homoseksuaalinen taipumus ei sinänsä ole synti, mutta sen toteuttaminen merkitsee uskosta luopumista, selvittää Tuomas vanhoillislestadiolaisten näkemystä.
”Homoseksuaalisuuden toteuttamisella” vanhoillislestadiolaiset tarkoittavat parisuhteessa elämistä ja sukupuolielämää. Käytännössä vl-homo on tuomittu elämänmittaiseen täydeliseen selibaattiin, koska sukupuolielmä on totaalisesti kiellettyä ja myös marsturbointi syntiä.
Tuomas on miettinyt pitkään, voisiko hän sittenkin mennä naimisiin naisen kanssa. Sille vl yhteisö antaisi siunauksensa.
Mutta hän on päättänyt katsoa totuutta silmästä silmään. Homoseksuaalinen taipumus on syntymässä saatu inhimillinen ominaisuus, joka pysyy. 
– Koen, etten minä voi heteroksi muuttua. Mutta Jumala voi silti johdattaa minut avioliittoon.
Kaikki kristityt eivät jaa yhtä jyrkkää raamatuntulkintaa kuin vanhoillislestadiolaiset. Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä on pappeja, jotka siunaavat samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkko ei ole vielä ottanut asiaan lopullista virallista kantaa. Kirkkovihkimystä homopareille ei Suomessa toistaiseksi tarjota, mutta liiton siunaaminen kirkossa on mahdollista.
Mahdollinen avioliittolainsäädännön muutos voi muuttaa myös kirkon käytäntöjä.
Vaihtoehdot vähissä
Liisa Kunnari on myös lähtöisin vanhoillislestadiolaisesta kodista, mutta hän valitsi elämälleen toisen suunnan. Kunnari toimii aktiivisesti Oulun Setassa, joka on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintää vastustava järjestö.
– Jos olisin halunnut pysyä uskossa, olisivat kulissiavioliitto tai parisuhteesta kokonaan kieltäytyminen olleet ainoat vaihtoehdot. Kumpikaan ei tunnu ollenkaan realistiselta vaihtoehdolta itselleni, Kunnari huokaa.
Välit perheeseen ovat pysyneet hyvinä, vaikka mielipiteet välillä törmäävätkin yhteen. Kun hänellä oli murrosikäisenä tarve käydä läpi identiteettiään, hän puhui mieluummin ei-lestadiolaisten ystävien kanssa.
– Heidän kanssaan saattoi keskustella ilman, että tarvitsi pelätä tuomitsemista. Nyt voin olla avoimesti se mikä olen. Olen löytänyt sisäisen rauhan.
Kunnari ei jättänyt uskonyhteisöä siksi, ettei usko olisi ollut hänelle tärkeää. Mutta rehellisyys itseä ja muita kohtaan oli välttämätöntä.
– Pahinta olisi hankkia kulissiavioliitto ja vetää jotakin roolia koko ikänsä. Se olisi väärin myös puolisoa kohtaan, koska silloin häntä käytettäisiin välineenä. Kai se on lastenkin paras, että vanhemmat ovat toisilleen rehellisiä ja rakastavat toisiaan.
Salailu ja selibaatti kuormittavat ihmistä
Kunnari ei usko, että fyysisen rakkauden kieltäminen tekisi hänet paremmaksi ihmiseksi. Päinvastoin: voisi olla vaikeaa olla rakastava muita ihmisiä kohtaan, jos olisi täysin kiellettävä itseltään asia, joka on useimmille itsestäänselvyys.
– Jollain tavalla se tulisi ulos. Aggressiona, masennuksena tai huonommuuden tunteena. Koko ajan kyselisi katkerana, miksi Jumala on kieltänyt itseltä parisuhteen, mutta antanut sen toisille suurimmaksi siunaukseksi.
– Kyllä niitä yleisönosastokirjoittajia riittää, jotka julistavat, ettei tietyillä ihmisillä ole oikeutta hankkia parisuhdetta. On helpompi heitellä kommenttejaan paperilla kuin sanoa asiansa naamatusten, Kunnari tietää.
Hänen mielestään vaikein tilanne on niillä, jotka joutuvat salaamaan taipumuksensa jopa läheisiltään välien katkeamisen pelossa. Jos poikkeavaa seksuaalista suuntautumistaan ei pysty käsittelemään edes puhumalla, ihminen voi mennä lukkoon ja eristäytyä täysin.
Kunnari ymmärtää hyvin, miksi Setan toimintaan tulee vanhempiakin ihmisiä – myös uskonnollisesta taustasta – jotka haluavat vihdoin viimein selvittää identiteettiään kaltaistensa kanssa.
”Jokaisella on ristinsä, minulla tämä”
Tuomaksen olemuksesta ei aisti katkeruutta. Itse asiassa hän on kiitollinen siitä, ettei kaikki ole ollut hänelle itsestään selvää.
– Koen, että homoseksuaalinen taipumus on Jumalan rakkautta minua kohtaan. Se on minulle annettu koettelemus. Jokaisella on ristinsä kannettavana, ja minulla on tämä. Se, että joudun jatkuvasti kamppailemaan taipumukseni kanssa, auttaa pitämään uskon päämäärän tärkeänä.
Tuomas ei ole jäänyt yksin uskonyhteisössään, vaikka on taipumuksestaan puhunutkin. Ennakkoluulottomia ihmisiä on löytynyt varsinkin nuoremman sukupolven, mutta myös elämää kokeneempien joukosta.
– Rohkea ja puhelias luonne on auttanut siinä, että olen saanut tulpan auki, nuori mies toteaa.
Tuomaksen mielestä hänen taipumuksensa on yksi niistä vieteistä, joille on tervettä asettaa rajat.
– Ihmisillä voi olla taipumusta moniin asioihin, vaikkapa varastamiseen. Mutta kaikkia taipumuksia ei saa toteuttaa. Usko varjelee ja näyttää suuntaa, mikä on oikein. Raamatussa sanotaan, että avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi. Paavalin mukaan on ihmisiä, jotka eivät sovi avioliittoon, Tuomas perustelee.
Hän tuntee ihmisiä, jotka ovat luopuneet vanhoillislestadiolaisesta uskosta ja ryhtyneet toteuttamaan homoseksuaalista taipumustaan.
– Minullakin on ollut välillä tosi vaikeaa. Olen ollut masentunut ja maahan lyöty, ja olen miettinyt, sovinko mihinkään muottiin. Mutta haluan pysyä taivastiellä.
Tuomas myöntää kaipaavansa välillä fyysistä läheisyyttä. Hän ei silti koe, että olisi kieltänyt rakkauden itseltään – rakkauden lajejahan on monia.
– Minulla on paljon ystäviä ja muita läheisiä. Ihminen voi olla perheellinen, vaikkei ole parisuhteessa, Tuomas vakuuttaa.
Enemmän pelkoa vai rakkautta?
Mielipiteet jakautuvat kirkon sisälläkin siinä, kuinka kristillisestä näkökulmasta tulisi suhtautua homoseksuaalisuuteen. Tulisiko kirkon tukea kaikkia pariskuntia, jotka haluavat sitoutua vakavaan parisuhteeseen? Arkkipiispa Kari Mäkinen on vahvasti tätä mieltä, mutta toivoo että kirkko saa aikaa käsitellä tätä kysymystä ja edetä omaa tahtiaan.
Voidaan kysyä, onko Jumala antanut ihmisille valtuudet kieltää joitakin ihmisiä rakastamasta toisiaan? Eikö rakkauden kaksoiskäsky ulotukaan niihin, jotka rakastavat eri tavalla?
Liisa tietää tapauksen, jossa samaa sukupuolta oleva pari käännytettiin pois kirkon järjestämältä parisuhdekurssilta. Perusteeksi sanottiin, ettei seurakunnalla ole heille mitään tarjottavaa.
Tuomaksen kanta homoseksuaalisuuden toteuttamiseen on toinen kuin Setan kannattajilla. Mutta hänenkin kohdallaan oman tilanteen tiedostaminen ja hyväksyminen vaati pitkällistä itsetutkiskelua ja keskusteluja läheisten kanssa.
Tuomas pohtii realistisesti, ettei aika ehkä ole kypsä homoseksuaalisuuden avoimelle käsittelylle uskovaisissa piireissä.
– Toivon kuitenkin, ettei kukaan ymmärtämättömyyttään loukkaisi ketään ja näin aiheuttaisi kärsimystä lähimmäiselle, Tuomas sanoo. Liisakin haluaa lievittää kanssaihmistensä turhaa kärsimystä.
– Haluaisin uskoa sellaiseen Jumalaan, joka rakastaa enemmän kuin tavallinen ihminen. Maanpäällinen helvetti on se, jos joutuu esittämään muuta kuin on, Liisa kiteyttää.
Asiallista tietoa haukkumasanojen sijaan
Liisa Kunnari ja Annika Perttula ovat Seta ry:n aktiiveja. Nuoret naiset haluavat jakaa asiallista tietoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Perttula on kiertänyt puhumassa muun muassa kouluilla.
– Kun nuoret homottelevat toisiaan, he eivät tiedä mistä on kyse, hän sanoo.
– Homoutta ajatellaan kauhean seksikeskeisenä. Seksihän on vain yksi ihmisyyden osa-alue. Ei seksuaalisuus leimaa homoja sen enempää kuin muitakaan, Perttula sanoo.
Sama seksistinen käsitys voi olla Setan toiminnasta. Järjestön tarkoitus on ajaa seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoa ja vastustaa yhteiskunnallista syrjintää. Keskeistä on avun tarvitsijoiden tukeminen.
Myös sateenkaariperheitä tuetaan. Järjestön mukaan perhe, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, voi olla lapselle aivan yhtä hyvä kasvuympäristö kuin perinteinenkin perhe.
Homous ei näy päälle
Annika Perttulan mukaan yleistä on sekoittaa keskenään seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti. Ajatellaan virheellisesti, että homous näkyy päälle päin. Kuitenkaan kenestäkään ei tee homoa se, ettei hän halua sopeutua perinteisiin miehen tai naisen roolimalleihin.
– Ihmiset pelkäävät sitä, minkä tuntevat huonosti. Monissa perheissä sukupuoliasioista vaietaan, koska ihmiset pelkäävät ja häpeävät jopa heteroseksuaalisuutta. Ollaan huolissaan siitä, sopiiko oma seksuaalisuus tiettyyn muottiin tai keskiarvoon, Liisa Kunnari sanoo.
– Seksuaalinen suuntautuminen on jatkumo, jonka toisessa päässä on homous ja toisessa heterous. On paljon ihmisiä, jotka ovat jotakin homon ja heteron väliltä. Biseksuaalit voivat kokea vetoa molempia sukupuolia kohtaan, Annika tietää.
Nykyisin arvellaan, että seksuaalinen suuntautuminen määrittyy ennen syntymää. Yksi teoria on, että homoseksuaalisuus johtuu äidin alkuraskauden aikaisesta hormonitasapainon vaihtelusta. Äidin erittämät hormonit vaikuttavat sikiön aivojen rakenteeseen. Erilainen aivotoiminta voi selittää, miksi homoseksuaalien käytöksessä ja kiinnostuksen kohteissa on usein lapsesta alkaen vastakkaisen sukupuolen piirteitä.
– Itse olen ollut lapsesta saakka kiinnostunut pukeutumisesta, mikä ei ole pojille niin tavallista, naurahtaa Tuomas.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi ”Yksi meistä”.
Lähteet:
Juhani E. Lehto & Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Lilith 2010.
Mikael Pentikäinen: Luovuttamaton yhdenvertaisuus. Helsingin Sanomat 29.8.2010, pääkirjoitussivu, A2.
Riikka Vuorijärvi: Pahinta on elää kaapissa. Kirkko ja kaupunki 14.4.2008.
* * *
Lue lisää:
Mikael Pentikäinen: Luovuttamaton yhdenvertaisuus. Helsingin Sanomat 29.8.2010, pääkirjoitussivu, A2.
Jan Ahonen: Kanadan suurin luterilainen kirkko muutti homokantojaan. Kotimaa24 22.7.2011.
Aimo Hautamäki: Oikea ja väärä. Alustus Perhon suviseuroissa 2.7.2005.
Johannes Leppänen: Arvojen muutosten vaikutuksia kirkossa ja yhteiskunnassa. Agrologi, silloisen kansanedustajan ja SRK:n johtokunnan jäsenen Johannes Leppäsen alustus tiedotustilaisuudessa 26.6.2008 Sievin suviseuroissa.
Juhani E. Lehto & Camilla Kovero: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Lilith 2010.
Kirkkoneuvosto: Kajaanin kirkossa lupa rukoilla rekisteröidyn parisuhteen puolesta
Leanne Waldal: How does “sweetie” become shunned? (Lestadiolaisen lesbon syrjintä ja eristäminen)
Elina Järvinen: Homoseksuaali ja vanhoillislestadiolainen (Suomen Kuvalehti 50/2007)
Kirkkokansa ojentaisi käden vähemmistöille. Helsingin Sanomat 30.10.2010, pääkirjoitus.
Johannes Ijäs & Ville Talola: Vanhoillislestadiolaisia edustajia pyytänyt anteeksi kirkolliskokousäänestystään. Kotimaa24 30.12.2010.
Uskovaisena rekisteröidyssä parisuhteessa?
Vanhemmilleni olen kuin kuollut – vanhoillislestadiolainen homo toivoo keskustelua liikkeen sisälle
Kun perheenjäsen kertoo olevansa homo
Piispa Kari Mäkinen: Kirkon tulee tukea myös samaa sukupuolta olevien parisuhdetta
R. K.: Nöyryyttävä päätös: kirkko ei kohtele homoseksuaaleja yhdenvertaisina seurakunnassa
Parisuhdelain seuraukset kirkossa: piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle 2010. (Pohjana kirkolliskokouksessa käsittelylle keväällä ja syksyllä 2010.)
Niklas Herlin: Kristityt homoja parantamassa
Polliisi Karhunen: Uskovainen ja järki
Mikael Pentikäisen tilanneanalyysi
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Kiitos. Tuhannet kiitokset edellä olevasta upeasta tekstistä. Se on parhainta mitä, kenties, aiheesta olen koskaan lukenut. Minua suuresti ihastuttaa Tuomaksen, Liisa Kunnarin ja Annika Perttulan kerronnan selkeys, rehtiys ja vilpittömyys, joka tekstistä on aistittavissa. Samoin Mikael Pentikäisen kirjoitus on loistavan upeaa luettavaa.Sanon vielä, vaikka se onkin jo kerran sanotun toistoa, K I I T O S. Tuomakselle, Liisa Kunnarille, Annika Perttulalle ja Mikael Pentikäiselle toivotan kaikesta sydämestäni ONNEA ELÄMÄÄN!
M.Pentikäinen.. Olet sie aikamoinen petturi Lestadiolaisessa liikkeessä..
Millä RAAMATUN LAUSEELLA sie perustelet homojen oikeuksia terveessä raamatullisessa yhteiskunnassa? Mun mielestä sun pitää ottaa vielä lisää etäisyyttä Lestadiolaisiin ja erota koko yhdistyksestä!
Terveisin Jorma Soukka Haminasta
Suomi ei ole mikään ”raamatullinen yhteiskunta” eikä Raamatun lauseilla pidä olla mitään merkitystä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Lainsäädäntö on voitava perustella sekularistisesti.
Hyvä Jorma, oikeaa asiaa !
Niin, Suomen tasavalta ei ole teokratia, vaan demokratia. Meidän lainsäädäntömme perustuu kuitenkin roomalaiseen oikeuteen ja on kristillisten periaatteiden kyllästämä. Nykyaikana on korostunut etenkin ihmisten tasavertaisuuden ajatus.
Seksuaalisten vähemmistöjen asema on parantunut yhteiskunnassamme. Takana on ollut ajatus, että samaa sukupuolta olevatkin voivat halutetessaan perustaa laillisen parisuhteen, velvollisuuksineen ja oikeuksineen.
Kirkot elävät vuorovaikutuksessa ”maallisen” vallan ja yhteiskunnan kanssa. Suurempi kansankirkkomme on viime aikoina kipuillut sen kanssa, voiko samansukupuolisten liitoille antaa kirkollista siunausta tai edes rukoilla suhteen osapuolien puolesta.
Pienempi kansankirkkomme on käsittääkseni edelleen elänyt rauhassa ko. asian kanssa. Ortodoksinen kirkko ei voi siunata ko. liitoja, koska avioiitto on sakramentti ja se kuuluu luonnollisesti eri sukupuolta olevalle parille. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö esim. kotia, jossa asuu kaksi samaa sukupuolta olevaa, voisi siunata.
Mikael Pentikäinen näyttää vanhoillislestadiolaisena ymmärtävän hienosti tasavertaisuuden periaatteen. Kristillisen uskon näkökulmasta on ongelmallista se, että Uuden Testamentin raamatunkohdat, jotka puhuvat homoseksuaalisuudesta, puhuvat siitä liittyen epäjumalanpalvelukseen, temppeliprostituutioon. Se ei raamatunkirjoittajien mukaan ole tietenkään sopivaa kristitylle. Niinkuin ei yleensäkään haureuden (poneia) harjoittaminen. Kristittyjen käsketään karttaamaan haureutta.
Eivätkö ne, jotka ovat päättäneet solmia samansukupuolisen parisuhteen pyrikin juuri haureellisen elämän välttämiseen? Eiväkö he todennäköisemmin halua sitoutua yhteen seksikumppaniin? Meitä sellaisia [kristittyjä] on paljon! Omalla kohdallani, en kaipaa parisuhteeni kirkollista siunaamista. Jumalan siunausta voi pyytää itsekin ja kumppaninsa kanssa. Näin tehdessäni (ja tehdessämme) olen sitä myös runsaasti saanut.
Olisihan se mukavaa olla oikein ymmärtävä ja ”suvaitseva” näissä asioissa, mutta kun sitten on se omatunto ja ymmärrys näissä asioissa sidottu luomiskertomukseen. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Mieheksi ja naiseksi täydentämään ja auttamaan toisiaan ja sitten siunasi ihmiskunnan lisääntymisen lahjalla.
Sitten tuli syntiinlankeemus ja pilasi kaiken. Mikään ei ole niinkun on tarkoitettu. Ja vanhantestamentin alueelta saa sen käsityksen, että varsinkin tämä lisääntymisen ja seksuaalisuuden alue oli melkoisen mellastuksen kohteena. Kuitenkin Jumala laittoi rajoja tälle alueelle varsinkin sille kansalle, jonka hän otti pappiskansakseen. Noista rajoista voi päätellä millaisen Jumala tahtoi maailman olevan.
Ihmiseen on tullut paljon valuvikoja ajan saatossa. Sanotaan geeniemme rappeutuvan vähitellen, eikä kehittyvän kohti parempaa.
Ihminen voi rakastaa kaikkia joihin ylettää, mutta seksuaalisuus on eri juttu. Miehestä ja naisesta on puhuttu yhtenä lihana. Tähän liittoon liittyy esikuvallisuutta seurakunnan ja Jeesuksen suhteesta. Avioliitto on pyhä. Tässä liitossa on tarkoitus lasten syntyä turvalliseen yhteyteen. lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. Äidillä ja isällä saa olla omat roolinsa. Miehet ja naiset ovat erilaisia.
Nyt on pinnalla hyökkäys niitä kohtaan, jotka puhuvat, että seksuaalisuus voi Jumalan voimasta muuttua. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta mahdollista. Joten sekin mahdollisuus on oltava. Ja on oltava myös mahdollisuus uskoa, että seksuaalisuuden totetuttaminen toisiinsa sitoutuneen miehen ja naisen välillä on suunnitelma, jonka Luoja on tarkoittanut.
Ihmisen seksuaalisuus voi olla niin monenlaista. Emme voi osoittaa muitakaan suuntauksia Jumalantahdon vastaisiksi, jos ajattellemme, että kaikki seksuaaliset suuntaukset ovat Jumlan luomia.
Enemmän kuin hormooni myrskyihin kohdussa uskon, seksuaaliidentiteetin kehittymiseen turvallisissa isä ja äiti suhteissa. Olen nähnyt naisellisia miehiä, jotka ovat heteroita jne.
Mutta silti en tahdo tuomita ketään, mutta vapaus ajatella on myös tässä asiassa. Silti voi rakastaa ja siunata homoseksuaaleja. Kaikissa ihimissä on muutakin kun seksuaalisuus. On ihmispersoona joak on kullakin ainutlaatuinen.
Niin lisäisin vielä sen, että koska kaikki kumminkin olemme vastuussa itse Jumalan edessä, niin päättäköön kukin omantuntonsa mukaan miten ajattelee. Mutta koen kyllä nykyisin, että paljon on painostusta ajatella yhdellä tavalla näissä asioissa. Tulee solvauksia ja tuomiota myös perinteisesti ajatteleville. Ei sekään ole rakkautta. Miten eläisimme ilman tuomiota, koska Jumala on se joka tuntee jokaisen sydämen. Rehellisyys on tärkeintä ja Jumalalle voimme olla rehellisiä tunteissamme.
Nämä rakkauden ja liittymisen alueet ovat kaikilla ihmisillä kovin vajavaisia ja rikkinäisiä. Kukaan ei voi leuhkia eheydellään, eivät heterotkaan.
Jumala on kuitenkin ilmoittanut itsensä meille turvallisena Isänä.
Hän tuntee todellisen identiteettimme.
Pidän homojen ja lesbojen syrjimistä uskovaisten oman hengellisen elämän kannalta vahingollisena harhaoppina. Olen nähnyt varsinkin nyt käytyjen presidentinvaalien aikana ja niiden jälkeenkin henkilökohtaisesti, miten se on johtanut monia uskovaisia, varsinkin vapaiden suuntien edustajia ja vanhoillislestadiolaisia, aggressiiviseen käytökseen lähimmäisiään kohtaan ja likaisten juorujen levittämiseen.
Raamatusta on kaivettu esiin Sodomat ja Gomorrat ja heti seuraavassa hengenvedossa kerrottu perään suuresti nauttien ja naureskellen, kuinka aikoinaan armeijassakin palvelustaan suorittamassa ollut homoseksuaali oli hakattu oikein kunnolla, minkä jälkeen tämäkin oli ruvennut iltalomilla katselemaan tyttöjä. On nostettu jälleen kerran esiin nyt väistyvästä presidentistämme vihjailut hänen sukupuolisesta suuntautuneisuudestaan ”varmoina tosiseikkoina”. On vaalipäivänä soiteltu lähisukulaisten perään ja julistettu, että nämä ovat ateisteja, kun ovat kertoneet jo aiemmin äänestäneensä rekisteröidyssä parisuhteessa elävää ehdokasta. Nämä mellastajat ovat vain jatkaneet vaalien jälkeenkin ja nähtävästi saavat voimaa toiminnalleen sieltä tiiviistä seurakuntayhteydestään ja useista hengellisistä tilaisuuksista, joissa käyvät viikoittain.
Hedelmistään puu tunnetaan. Kun tietyissä piireissä voimassa oleva lupa tuomita homoseksuaalisuus syntinä aiheuttaa näin paljon vihapuhetta ja muuta uskovaiselle sopimatonta ajattelua ja käytöstä sekä homoseksuaaleja että ”näitä puolustavia” lähimmäisiä kohtaan, niin jo sekin on yksi vahva peruste itselleni pitää koko homoseksuaalisuuden tuomitsemista väärästä raamatuntulkinnasta nousevana harhaoppina. On meillä evankelis-luterilaisessa kirkossa ja tiettävästi myös vanhoillislestadiolaisten parissa jätetty monia muitakin raamatunkohtia toteuttamatta, koska niitä on pidetty voimakkaasti omaan aikaansa sidottuina ja suorastaan kristinuskon rakkauden kaksoiskäskyn vastaisina.
Perttulalla oli tuossa lause jota kannattaa pysähtyä ajattelemaan. ”Ei seksuaalisuus leimaa homoja sen enempää kuin muitakaan.” Me heterot seurustelemme ja harjoitamme seksiä, mutta kenellekään ei tule mieleenkään leimata hetero-työkaveria tai -esimiestä jatkuvasti seksiä harjoittasvaksi kieroontuneeksi tai sairaaksi tyypiksi. Ei silloinkaan kun näkee hänet puolisonsa kanssa seuroissa, ostoksilla tai vaikka lomamatkalla. Mutta homoseksuaali työkaveri hahmotetaan ennen kaikkea seksuaalisuuden kautta. Jos homopariskunta uskaltautuisi seuroihin pariskuntana, mitä siitä seuraisi?
Kuitenkin on niin, että ihminen ei voi vaatia muilta sellaista, mitä hän ei ole valmis hyväksymään omalle kohdalleen, eikä hän voi kieltää muilta sellaista, mitä hän pitää omana oikeutenaan. Kun hetero pitää oikeana että hänellä on rakastettu, on aviopuoliso ja perhe, niin kuinka sama ihminen voi kieltää samat asiat toiselta ihmiseltä? Jeesuksen Vuorisaarnassa sesittämä kultainen sääntö on kaikkien käskyjen kiteytymä: ”Siinä on laki ja profeetat.”