Vähemmistöön kuuluva, kirjoita tutkijalle kokemuksistasi vl-uskosta ja yhteisöstä


Suviseurat_sateenkaarilippu_2

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien vanhoillislestadiolaisten ja vl-taustaisten henkilöiden kokemuksista herätysliikkeessä on pian saatavilla vankkaa ja perusteltua tietoa, sillä tutkimus aiheesta on alkamassa. Aineistonkeruu tutkimusta varten on käynnissä parhaillaan.

Osallistu ja kerro tutkijalle kokemuksistasi!

Tutkija, teologian tohtori Eetu Kejonen etsii nyt omaelämäkerrallista, vapaamuotoista aineistoa kaikilta niiltä johonkin sukupuolivähemmistöön kuuluvilta, joilla on henkilökohtainen side vanhoillislestadiolaisuuteen.

Tutkija pyytää lähettämään kirjoituksen sähköpostite tai kirjeitse 15.11.2015 mennessä. Lähetysosoite ja muut yhteystiedot löytyvät ohjeista alempana.

Kirjoituksia käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti ja kirjoittajien anonymiteetti taataan.

Kejosen tavoitteena on selvittää, miten vähemmistöön kuuluva on kokenut liikkeensä asennoitumisen omassa elämässään.

– Vanhoillislestadiolaisuudessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt hyväksytään lähimmäisinä, mutta seksuaalisuuden toteuttamista ei hyväksytä. Minua kiinnostaa, mitä tämä virallinen opetus merkitsee ihmisten elämässä, täsmentää Eetu Kejonen Kotimaa24:ssa julkaistussa uutisessa.

Kejonen tekee tutkimusta Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, yhteistyössä Åbo Akademin Humanististen tieteiden, psykologian ja teologian tiedekunnan kanssa.

Eetu Kejosen kirjoituspyyntö:

Sukupuolivähemmistöt ja seksuaalinen moninaisuus vanhoillislestadiolaisuudessa

Teen Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa (yhteistyössä Åbo Akademin kanssa) tutkimusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien vanhoillislestadiolaisten ja vanhoillislestadiolaistaustaisten ihmisten kokemuksista. Tutkimustani varten kerään kirjoituksia kaikenikäisiltä ihmisiltä, joilla on omakohtainen side vanhoillislestadiolaisuuteen ja jotka kokevat kuuluvansa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön.

Olen kiinnostunut esimerkiksi seuraavanlaisista kysymyksistä:

  • Miten olet kokenut uskonnollisen vakaumuksesi tai taustayhteisösi ihanteiden ja oman seksuaalisuutesi/sukupuolisuutesi yhdistämisen?
  • Mitä vanhoillislestadiolaisuus on merkinnyt ja merkitsee sinulle?
  • Miten olet elänyt vanhoillislestadiolais(taustais)ena sukupuoli- tai seksuaalivähemmistön edustajana?
  • Ovatko lapsettomuus, yksinäisyys tai mahdollinen selibaatissa eläminen vaikuttaneet elämääsi?

Pyydän sinua ensisijaisesti kirjoittamaan aiheesta. Voit kirjoittaa täysin vapaamuotoisesti, omin sanoin ja mistä tahansa näkökulmasta. Tekstisi ei tarvitse rajoittua edellä listattuihin kysymyksiin.

Kirjoita mieluiten sähköisesti ja lähetä tekstisi sähköpostina tai sähköpostin liitetiedostona. Voit myös kirjoittaa käsin ja lähettää tekstisi kirjeenä. Liitä kirjoitukseesi nimesi tai nimimerkkisi, tieto sukupuolestasi, kotipaikkakunnastasi, ikäsi ja ammattisi.

Voit kirjoittaa myös pelkällä nimimerkillä, mutta liitä silloinkin mukaan tieto sukupuolestasi sekä kotipaikkakunnastasi, ikäsi ja ammattisi.

Tekstin pituudella ei ole alarajaa. Voit kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Pyydän kirjoituksia 15.11.2015 mennessä.

Tutkimustulosten yhteydessä kirjoituksista julkaistaan esimerkkiotteita. Niistä muutetaan henkilönimet ja muut tunnistamisen mahdollistavat tiedot.

Kirjoitukset arkistoidaan Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon mahdollista myöhempää tieteellistä tutkimusta varten. Tässä yhteydessä kirjoittajien nimi- ja kotipaikkatiedot hävitetään.

Aineistoa tullaan käyttämään vain tutkimustarkoituksessa ja käyttäjiltä edellytetään kirjallinen käyttöehto- ja vaitiolositoumus. Mikäli et halua, että kirjoituksesi arkistoidaan tutkimuksen päätyttyä, kerro se kirjoituksesi alussa. Tällöin kirjoituksesi hävitetään tutkimuksen valmistuttua.

Kirjoitustasi käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti ja kirjoittajien anonymiteetti taataan.

Kejonen_EetuTutkimus on osa akatemiaprofessori Elina Vuolan johtamaa, Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Ruumiillinen uskonto. Ruumiillisuuden ja sukupuolen muuttuvat merkitykset uskonnollisen identiteetin nykymuodoissa Suomessa.

Vastaan mielelläni kysymyksiin ja kiitän lämpimästi osallistumisestasi!

Eetu Kejonen, tutkijatohtori, Ruumiillinen uskonto -projekti

Åbo Akademi, Piispankatu 16, 20500 Turku

Sähköposti: eetu.kejonen@helsinki.fi, puh. (050) 448 9149

Lisätietoja tutkimushankkeesta antaa myös:

Elina Vuola, akatemiaprofessori, tutkimushankkeen johtaja

Teologinen tiedekunta, PL 4, 00014 Helsingin yliopisto

Sähköposti: elina.vuola@helsinki.fi, puh. (050) 311 1972

Näkymättömänä vanhoillislestadiolaisena –  yhteisössä tai sen ulkopuolella

Eetu Kejonen tarkasteli jo väitöskirjassaan (2014) kahden suomalaisen herätysliikkeen, herännäisyyden ja vanhoillislestadiolaisuuden, homoseksuaalisuutta koskevia kannanottoja. Kejonen tutki tarkemmin sanoen sitä, miten vanhoillislestadiolaisuus ja herännäisyys ovat käsitelleet lehdissään, julkaisuissaan ja opetuksessaan moderniin ja myöhäismoderniin yhteiskuntaan, muuttuvaan kirkkoon ja homoseksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä vuosina 1970—2011. 

Kejosella ei itsellään ole vanhoillislestadiolaista taustaa. Hänen juurensa ovat herännäisyydessä.

Tämä uusi tutkimus nojautuu siihen, mitä ihmiset itse tutkijalle kokemuksistaan kertovat. Tätä varten Kejonen kerää nyt  ihmisiltä heidän omaelämäkerrallisia kuvauksiaan ja kirjoituksiaan tutkimusaineistoksi.

Kejosen mukaan vanhoillislestadiolaisuuden piirissä olevien seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustajat ovat kokeneet olevansa ikään kuin näkymättömiä.

– Liikkeessä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt hyväksytään lähimmäisinä, mutta seksuaalisuuden toteuttamista ei hyväksytä. Minua kiinnostaa, mitä tämä virallinen opetus merkitsee ihmisten elämässä. Se on idealistista ja perinteistä, mutta millaiseksi ilmiöksi se kasvaa, kun on kyse oikeista ihmisistä, hän toteaa.

Hanna Salomäen väitöskirjan tulosten mukaan vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat kaikkein jyrkimmin kielteisesti homoseksuaaleihin. Pieni rukoilevaisten liike on jyrkkyydessään samoissa lukemissa.

Vanhoillislestadiolaisista 92 prosenttia ei pidä homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä.  

Herännäisyys puolestaan on Suomen kirkon herätysliikkeistä homoseksuaaleihin suhtautumisessaan kaikkein suvaitsevaisin, sillä vain 20% ”körteistä” ei pidä homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä. Liikkeen eettisiä periaatteita valottavassa kannanotossa ”Oikea ja väärä” (2005) todetaan homoseksuaaleista, että kyseessä on siveettömyys ja synti, sekä ”perverssi ilmiö”.

Kaksi erilaista käsitystä uskosta ja etiikasta

Vanhoillislestadiolaisuudessa onkin kritisoitu vahvasti yhteiskunnan ja kirkon ratkaisuja liittyen homoseksuaalisuuteen. Samaan aikaan herännäisyys on kehittynyt moniarvoiseksi liikkeeksi, jonka julkaisuissa ja erityisesti nuoremman polven keskuudessa homoseksuaalien oikeuksia on puolustettu aktiivisesti.

Kejosen väitöstutkimus osoitti, että herätysliikkeiden suhtautuminen seksuaalieettisiin kysymyksiin ja yhteiskunnan maallistumiseen ovat lujasti kytköksissä liikkeiden itseymmärrykseen sekä niiden opetukseen uskon ja etiikan suhteesta.

— Vanhoillislestadiolaisuus on monoliittinen eli varsin ehjä ja yhtenäinen liike, jonka opetuksissa usko ja etiikka kuuluvat intiimisti yhteen. Eettisissä kysymyksissä ei liikkeessä oikeastaan voida tehdä uusia avauksia, koska ne näyttäisivät siltä, että myös usko muuttuu. Uskon muuttumattomuus on puolestaan heille erittäin tärkeä asia, toteaa Kejonen.

Vanhoillislestadiolaisuudessa kaikkia kysymyksiä lähestytään uskonymmärryksestä käsin. Kejonen päätyi tutkimuksessaan kuvaamaan heidän uskonnollisia lähtökohtiaan kokoavalla termillä elämänvanhurskaus.

sateenkaari_VL_1_lippu

— Herännäisyydessä on sen sijaan tehty ainakin Jaakko Eleniuksen ajoista lähtien hyvin tiukka ero uskon ja etiikan välille. Uskon ei katsota antavan eettistä tietoa, vaan nämä asiat on pidetty erillään.

— Niinpä herännäisyydessä uskon pohja ei ole uhattuna, vaikka eettisissä kysymyksissä muutettaisiin näkemyksiä radikaalistikin.

Vanhoillislestadiolaisten piirissä on tosin ollut puhujia ja muita uskovia, jotka ovat aika ajoin yrittäneet nostaa esiin tätä perustavaa eroa uskonopillisten ja eettisten kysymysten välillä.  Näitä näkemyksiä  eivät liikkeen johtotaso eivätkä saarnaajien enemmistö ole kuitenkaan ymmärtäneet alkuunkaan.

Kun puhutaan homoudesta, puhutaanko myös ihmisistä joita asia koskee?

Vanhoillislestadiolaisille moraali ja etiikka ovat pitkälti yhteisöllisiä asioita. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että liikeken virallinen kanta on samalla liikkeen jäsenen kanta. Mikäli liikkeen jäsen ei viralliseen näkmeykseen, seuraa ennemmin tai myöhemmin vaikeuksia saada kuulua liikkeeseen.

Vanhhoillislestadiolaisuus on siten moraalisesti ja eettisesti kollektiivina toimiva yhteisö ja näyttäytyy elämäntapojensa ja moraalinäkemystensä puolesta vastavoimana yhteiskunnan yksilöllistymiskehitykselle.

Yksityinen uskova ei muodosta kantaansa eettisiin kysymyksiin ja muihin asioihin itsenäisesti,  vaan hänen on seurattava yhteisössä omaksuttua kantaa.

Homoseksuaalisuudesta käydään vanhoillislestadiolaisuudessa vain ilmiötason keskustelua. Julkisessa opetuksessa homoseksuaalien ihmisten kohtaaminen ja sielunhoidollinen näkökulma ovat jääneet Kejosen mukaan ohuiksi.

Auktoriteettien pelko ja yhteisöllinen moraali sivuuttavat yksilön ja yksittäisten perheiden todellisuuden.

Toisaalta Kejonen näkee vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä myös myönteistä. Liike kasvattaa työteliäitä, ahkeria, rehellisiä ja raittiita ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa kirkossa ja yhteiskunnassa. Kejonen näkee periaatteessa jonkinlaisia mahdollisuuksia myös liikkeen muuttumiselle.

— Seitsemänkymmentäluvulle ole enää paluuta. Internet ja sosiaalinen media ovat avanneet uuden avoimemman keskustelun ajan myös vanhoillislestadiolaisuudessa. Uskon, että uuden sukupolven johtajat eivät jatka liikkeessä aivan samassa määrin sulkeutuneisuuteen pyrkivää linjaa.

Vanhoillislestadiolaisuus liikkeen jättäneen identiteettinä

Kejonen uskoo, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien vanhoillislestadiolaisten tai vanhoillislestadiolaistaustaisten eli etnisten vanhoillislestadiolaisten kokemukset ovat erilaisia.

– On varmaan monenlaisia elämänkohtaloita ja vaihteluja. Sukupolveen kuuluminen varmasti vaikuttaa ja kaupungin koko kuin lähipiiri ja paikallinen rauhanyhdistys. En usko, että yhtenäistä kuvaa saa. Kiinnostavaa on, tuleeko kuva monipuoliseksi. Onko voimautumista, jaksamista ja hyväksytyksi tulemista vai torjutuksi tulemista ja traumautisoitumista?

– Etnisten vanhoillislestadiolaisten kohdalla kiinnostaa erityisesti, voiko henkilön identiteetti olla siitä huolimatta yhä vanhoillislestadiolainen. Voiko usko antaa voimaa ja rakentaa silti identiteettiä, vaikkei henkilöä sinänsä enää määritellä enää uskovaiseksi?

Kejosen tutkimus on osa akatemiaprofessori Elina Vuolan Helsingin yliopistossa johtamaa Ruumiillinen uskonto -tutkimushanketta.

*        *         *

Lue lisää aiheesta:

Dr. Propelli: Vl-liikkeen jättänyt Matias: Elämä on lahja

Johannes Ijäs: Lestadiolaisista vähemmistöistä tehdään tutkimus. Kotimaa24 23.10.2015.

Emilia Karhu: Lestadiolaisten ja heränneiden suhde homouteen kuin yö ja päivä. Kotimaa PRO 9.12.2014.

Emilia Karhu: ”Seksuaalisuuden kieltäminen johtaa vain salailuun ja valheeseen”. Kotimaa PRO 24.5.2015.

Riku Karppinen: Usko on minulle taas voimavara eikä rasite. Kotimaa24 23.7.2013.

Eetu Kejonen: Sexualitet i en brytningstid: en etisk analys av två finländska väckelserörelsers syn på samhälle, kyrka och homosexualitet åren 1970–2011. Åbo Akademi, teologiska fakulteten, teologisk etik med religionsfilosofi, 2014.

Eetu Kejonen & Meri-Anna Hintsala: Torjuttuna vai ymmärrettynä? Homoseksuaalisuuden kohtaaminen. Teoksessa: Tuoreet oksat viinipuussa, s. 145 – 172. Toim. M-A. Hintsala ja M. Kinnunen. Kirjapaja 2013.

Lestadiolaiset tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Facebook-sivut.

Heikki Leppä: Kirkon on tehtävä päätös. Kotimaa24 11.9.2015.

Reijo Liimatainen:  Juridista tai teologista estettä ei ole – luterilainen kirkko voi vihkiä nais- ja miespareja. Helsingin Sanomat 5.9.2015.

Martti Nissinen: On väärin käyttää Raamattua samasukupuolisten parisuhteiden ja heidän perheidensä tuomitsemisessa

Mikael Pentikäinen: homojen parisuhteille tasavertainen asema  – Artikkelissa myös kahden vanhoillislestadiolaisen homon haastattelu.

Hanna Salomäki: Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen. Jyväskylän yliopisto, Kirkon tutkimuskeskus 2010.

Uskovaisena rekisteröidyssä parisuhteessa?

Uutta tutkimusta: lestadiolaisuus ja sukupuoli

Vanhemmilleni olen kuin kuollut – vanhoillislestadiolainen homo toivoo keskustelua liikkeen sisälle

Väitös kahden herätysliikkeen suhtautumista seksuaalisuuteen modernin ja myöhäismodernin murroksessa. Åbo Akademi, väitöstiedote 25.11.2014.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): eettisyys, eristäminen, hengellisyys, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, kontrollointi, lapsuus, lähihistoria, luonto, luterilaisuus, mielenterveys, naiseus, normit, norms, nuoret, pelko, pelot, perhe, perheettömyys, seksuaalivähemmistöt, sukupuolijärjestelmä, suvaitsevaisuus, syyllistäminen, tasa-arvo, tiede, tieto, tutkimus, vallankäyttö, yhteisö, yhteisöllisyys, yksinäisyys

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s