Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. – Ps 139:13, 16.
Kiitos, nimimerkille 1 x 18 kysymyksestä. Psalmi 139 oli yhtenä asiana tuossa edellisessä tekstissäni, mutta lopussa päätin toimituksen suosituksesta jättää sen käsittelyn pois kirjoituksen lyhentämiseksi.
Aluksi tahdon vielä muistuttaa uudestaan tästä. Meillä on vain ihmisen rajallinen kyky nähdä ja ymmärtää. Se on vajavainen, Jumalan täydelliseen tietämiseen rinnastettuna.
Täällä me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, kirjoittaa Paavali. Kaikki yrityksemme tajuta Jumalan kaikkitietävyyttä ja kaikkivaltiutta jäävät auttamatta vain kömpelöiksi yritelmiksi. Jumalan kaikkitietävyys ja -näkevyys menee ylitse kaiken inhimillisen ymmärryksen. Siksi sen asian kanssa spekulointi on välillä aika tarpeettoman tuntoista. Meidät on luotu ihmisiksi, ei jumaliksi.
Yllä mainitut psalmin 139 säkeet ovat suosittuja seurapuheissa. Monikin puhuja on saarnoissaan nostanut ne epäsuorasti ”perusteluksi” ajatukselleen ihmisen ennalta olemassaolosta ja ”ihmisvarastosta”, ja samoin käsitykselleen, että raskauden ehkäisy olisi syntiä.
Voihan sanoista niinkin joku päätellä. Mutta tarkemmin Raamattua lukiessa sille käsitykselle on kuitenkin vaikea saada tukea.
Kuten aina, tätäkin kohtaa kannattaa lukea harkiten ja kysellen. Itse en näe siinä viittausta olemassaoloon tuonpuoleisuudessa, ennen hedelmöittymistä.
Psalmi kannattaa kyllä lukea huolellisesti, sillä se avaa meille tärkeän ja aidosti hengellisen näkymän, kuten Jumalan sana aina tekee.
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. – Ps 139:13.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. – Ps 139:16.
Psalmissa todetaan ensinnäkin Jumalan luomistyö kaiken ihmiselämän lähtökohtana.
Kysyit myös : ”Jos kerran elävä sielu /elämän henki on ikuinen, miksi sitä ei olisi ennalta olemassa? Jeesus sikisi pyhästä hengestä, -sitäkään ei ole helppo uskoa, jos ei uskoa ole ensin annettu.”
Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, sanotaan luomiskertomuksessa. Tämä osoittaa sen, että jokaisella ihmisellä on ihmiskunnan jäseneksi syntyneenä elävä sielu, saatu Jumalalta. Mutta on huomattava, että sielu on aina yhteydessä ruumiiseen. Aivan kuten jo luomisessa oli ruumis, johon Jumala loi elävän sielun.
Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. Ihmisarvo perustuu siihen että on ihminen, Jumalan luomana ihmiseksi syntynyt.
Toiseksi psalmissa 139 kuvataan miten ihminen kehittyy ihmiseksi luomistyön tuloksena. Riveillä kuvataan hengellisellä kielellä luonnollista asiaa: ihmisyksilön kehitystä, joka toistuu jokaisen kohdalla, ja on aina yhtä suuri ihme. Samalla sillä on Jumalan luomana luonnolliset vaiheensa.
Ihmislapsen kehitystä (lääkärien kielellä embryologista kehitysbiologiaa eli alkiokehitysoppia) ei tietenkään 2000 vuotta sitten tunnettu. Tässäkin valossa on ihmeteltävää, miten viisasti psalminkirjoittaja on osannut sanat asetella.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu
Äidin kohdussa ihmisen alkio lähtee kehittymään siittiön hedelmöittämästä munasolusta, kun solut alkavat jakautua ja erikoistua eri tarkoituksiin. Ihminen on siis ”idullaan” juuri niinä hetkessä ennen kuin solujen jakautuminen lähtee kiihtymään. Alkionkehitystä ohjaa solun geenistö, jonka voimme katsoa saaneen alkunsa siitä hetkestä, kun Jumala loi eri lajit, mukaan lukien ihmisen.
Ihmisen alkio, kolmas raskausviikko. Solujen jakaantuminen on käynnistynyt.
Geenistössä on valmiina ikään kuin kartta syntyvästä eliöstä, jokaisella lajilla omansa.
Ihmisalkio on Jumalan luoma ”Aadamin jälkeläinen”, jonka ihmiseksi kehittymistä Luoja ei jättänyt mitenkään sattuman varaan. Ihmisen kehittyminen yksisoluisesta, hedemöittyneestä idusta sikiöksi ja lopulta uudeksi ihmiseksi noudattaa Luojan ennalta kirjoittamaa, kehitystä vääjäämättä suuntaavaa ”kirjaa”. Sama tapahtuu sekä ihmisen että muidenkin lajien kohdalla.
Se määrää kehittyvälle alkiolle ennalta sekä ihmislajin yleiset ominaisuudet että juuri tämän yksilön vanhemmilta tulevasta perimästä määrittyvän, ”kirjoittuvan” ja täysin yksilöllisen DNA:n.
On siis aivan faktisestikin totta, että ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu”.
Ja tämä kehitys, solujen erilaistumisprosessi on sanottu vanhassa psalmissa!
Jumala loi tämän jokaisessa samat vaiheet toistavan kehittymisprosessin ihmiseen luomisessa, yhdellä kertaa aikojen alun luomistapahtumassa. Hän loi mallin ihmiskunnan kaikille yksilöille, millä tavalla ne ”monistuvat”. Edellytyksiltään ja tuloksiltaan samaksi kaikille ihmislapsille, ihonväristä ja asuinpaikasta riippumatta.
Tämä on meille yhteistä, tekee meistä ihmisiä, veljiä ja sisaria keskenämme.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut
Tässäkin voimme nähdä, miten psalminkirjoittajan sanat pitävät kirjaimelleen paikkansa. Tänä päivänä tiedämme, että elämän pituus on ensinnäkin lajisidonnainen. Kullakin lajilla on enimmäisikänsä, jonka Jumala asetti luodessaan kyseisen lajin. Mikäli olosuhteet ovat suotuisat, lajikohtainen elinikä saattaa evoluution tuloksena pidentyä. Nykyisin ihmisellä yläraja on luokkaa 120 vuotta.
Toiseksi, elämän pituuden määräytymisessa on yksilöllinen elementti. Kehittyvän ihmisenalun geeneihin on jo ”kirjoittunut” myös juuri tämän yksilön elämän mahdollinen pituus. Jo ennen syntymää, alkion saamissa perintötekijöissä. Arkielämässä olemme havainneetkin, että pitkäikäisyys kulkee usein perheissä ja suvuissa.
Ihmisen elämän pituuden tärkein tekijähän on juuri perimä, ja vasta toisena sitä määräävät elämäntavat ja ympäristö. Suotuisat ja epäsuotuisat ulkoiset olosuhteet sekä tavat ja taidot sopeutua niihin vaikuttavat suuresti vanhenemiseen. Juuri perintötekijät ohjailevat ihmisyksilössä myös kykyjä sopeutua ympäristöön.
Ykköstekijä ovat geenit, eli perityt ominaisuudet – periytymisen prosessi jonka Jumala asetti meihin jo luomisessa. ”Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni luodut.”
Psalmirunoilija on tuonut esiin ilmiön, jonka vasta 1900-luvun lääketiede on tieteellisesti todistanut.
Kristinuskossa ei ole Raamattuun pohjautuvasti syytä opettaa ihmisen olemassaoloa ennen hedelmöittymistä. Raamattu ei siihen ajatukseen anna tukea, ei tämäkään psalmi. Ei myöskään kristinoppi.
Psalmi ei myöskään tue käsitystä siitä, että raskauden ehkäisy olisi syntiä. Mikään psalmissa ei viittaa sellaiseen tulkintaan. Se ei esitä että ihmisparin moraalinen tai hengellinen velvollisuus olisi lisääntyä rajoittamatta. Psalmin lähtökohta on että ihminen yleensä lisääntyy, luonnostaan, mikäli olosuhteet eivät sitä rajoita.
Psalmi kertoo siitä, että Jumala on ihmisen Luoja.
Jumalan Pojan sanoma Uudessa testamentissa muistuttaa puolestaan siitä, että emme ole syntyneet maailmaan erillisiksi toisistamme, vaan toisistamme vastuullisiksi. On velvoite huolehtia, suojella ja auttaa.
Jumala kutsuu ja kehottaa rakkauden käskyssä pitämään huolta toinen toisistamme. Hän lähetti Poikansa uhraten itsensä syntiemme tähden. vapahtaja jätti meille käskyistä suurimman:
– Opettaja, mikä on lain suurin käsky? Jeesus vastasi: – Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. – Matt. 22:34–40.
Ehkäisemättömyys velvoitteeksi, jopa ”uskonkappaleeksi” kohotettuna voi johtaa onnettomuuteen, vahingoittaa rakkaitamme ja omaa itseämme. Raamattu ei tue ehkäisyn pitämistä syntinä. Raamatussa ei ole otettu kysymykseen kantaa. Asiaa harkitessaan uskovaisen näkymää kehystää rakkauden kaksoiskäsky. Ei mikään muu.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Eetu Putkiperho.
* * *
Lue lisää:
Aputeolooki: Milloin sielu tulee ihmiseen?
M4 Sherman: Luomiskertomuksen sanoma
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Mielestäni kuvaat kirjoituksessasi Jumalan luomistyötä hyvin. Jumala on luonut lisääntymisen mahdollistavan biologisen prosessin kuten kaiken muunkin täällä maan päällä. Tässä biologiassa ja luonnonlakien täydellisyydessä onkin se luomistyön ihme.
Totisesti ei kaikkivaltias Jumala ole luomistyössään ihmisestä riippuvainen. Ja totisesti on niin, että ne syntyvät, jotka Jumala on tarkoittanut syntyä, eikä ketään jää syntymättä.
Jos emme näin usko, väitämme, ettei Jumala ole kaikkivaltias. Yhtälailla ei kukaan myöskään kuole, ennen kuin hänen on määrä kuolla. Eivät elämän loppupäästäkään elämättä jääneet päivät tule kenenkään kummiteltaviksi tuonpuoleisessa, tälläisiä päiviä kun ei ole. Vaikka A murhaa B:n, ei B:ltä jää yhtään päivää elämättä. Jumala tietää ennalta, että B, joka syntyy tulevaisuudessa hetkellä t1, murhataan hetkellä t2 A:n toimesta. Näin on käyvä.
Oman poikansa ”syntymästä ja kuolemasta” Jumala ilmoitti ihmiskunnalle etukäteen. Uskontunnustuksessa me kristityt tunnustamme uskovamme tähän kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään Jumalaan.
Mutta tästä kaikesta pitää erottaa kysymys: Mitä on synti, miten meidän tulee toimia? Vastaus löytyy laista.
Toinen kysymys kuuluu, miten me tulemme Jumalalle kelpaaviksi, kun laki on meille mahdoton täyttää? Vastaus on: Yksin armosta, sillä Jumala jo lain säätäessään tiesi, ettei kukaan muu kuin hänen poikansa voi hänen lakiaan täyttää.
Amen!
”Fatalismin äärimmäisessä muodossa uskotaan Jumalaan, joka saa tahtonsa toteutumaan kaikissa olosuhteissa kaikkialla, eikä kukaan tai mikään voi estää hänen tahtoaan tapahtumasta. Luotujen olentojen vapaa tahto on siinä mielessä harhakuva, että me voimme valita ja päättää vain sen, mitä Jumala on määrännyt jo ennen syntymäämme, ja jopa ennen maailman luomista. Vaikka tekemämme valinnat ja päätökset tuntuvat meistä ”itse tehdyiltä”, voimme kuitenkin vain valita ja tehdä sen, mitä Jumala saa meidät valitsemaan ja tekemään. Jumala vaikuttaa siten tahtoomme ja tekemiseemme, vaikka emme sitä tietäisi.
Jos Jumala toimisi edeltä mainitulla tavalla kaikkien luotujen kaiken tahtomisen ja tekemisen vaikuttajana, olisi hän murhamies, valehtelija, avionrikkoja ja syyllinen kaikkiin synteihin. Jumala toimisi siten itse säätämiään lakeja vastaan ja olisi synnin aiheuttaja ja sen isä. Fatalismi aiheuttaakin hyvin paljon syntiä maailmassa. Sen johdosta on surmattu ja kidutettu ihmisiä, sillä nämä hirmuteot on uskottu Jumalan määräämiksi ja käskemiksi, jotta hänen tahtonsa toteutuisi. Fatalismi saa ihmiset kiduttamaan ja surmaamaan muita, ja poistaa pahimmillaan syyllisyydentunnon kokonaan, koska fatalisti uskoo olevansa Jumalan lähettiläs ja hänen asiallaan.” (inri.fi)
Mielenkiintoista, että ehkäisyä usein puolustellaan juuri fatalismilla :
#Totisesti ei kaikkivaltias Jumala ole luomistyössään ihmisestä riippuvainen. Ja totisesti on niin, että ne syntyvät, jotka Jumala on tarkoittanut syntyä, eikä ketään jää syntymättä.#
#Vaikka A murhaa B:n, ei B:ltä jää yhtään päivää elämättä. Jumala tietää ennalta, että B, joka syntyy tulevaisuudessa hetkellä t1, murhataan hetkellä t2 A:n toimesta. Näin on käyvä.#
Uskotko kun Raamatussa sanotaan että Jumala on elämän ja kuoleman Herra? Kumoaako ihminen tämän ehkäisemällä? Minun mielestä ei. On aivan toinen asia riistää henki toiselta pahuuden työnä kuin ehkäistä sen vuoksi että ei kykene ottamaan lahjaa vastaan tai suojelee elämää, onhan myös sanottu älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.
Ajatus, toit tärkeän näkökulman esille! Lainasit tuossa kirjoitustani, jota en tarkoittanut kuvaamallasi tavoin radikaalin fatalistiseksi. Yritin sanoa, kuten olen aiemmin tällä keskustelupalstalla tuonut esiin, että Jumalalla on viime kädessä valta kaikkeen. Kaikki, mitä hän on tarkoittanut tapahtuvan, tapahtuu.
Kuten oikein täsmensit, lienee selvää, että Jumala ei kuitenkaan ole ennalta määrännyt kaikkea, vaikka voisi. Kommentissani pyrin tuomaan esille, että luominen, ihmisen toiminta, synti, ennalta määrääminen ja ennalta tietäminen ovat kaikki toisistaan erillisiä asioita, vaikkakin voivat liittyä toinen toisiinsa.
Ajattelen, kuitenkin niin ,että jos Jumala on jonkin tarkoittanut tapahtuvan, sitä ei voi ihminen estää. Ihminen ei myöskään ole elämän luoja, eikä ihminen voi estää luomista. Luodessaan Jumala toimii yksin. Mitä olisi ihmisellä siinä rinnalla annettavaa.
Mitä sitten Jumala on ennalta säätänyt?
Mielestäni raamatusta on esim. nähtävissä, että Jumala oli ennalta säätänyt että Juudas pettää Jeesuksen ja ihmiset hänet tappavat. Voi olla että olen väärässäkin, mutta näin olen asian mieltänyt. Että kyse ei ollut vain siitä, että Jumala tiesi tapahtumat ennalta. Raamatussa myös sanotaan, että maailman loppu tulee, kun luku on täynnä. Kun oikea määrä ihmisiä on syntynyt.
Fatalismin toinen ääripää on uskon ja toiminnan perustaminen siihen, että Jumala auttaa ja antaa voimia, jos ajamme itsemme tilanteeseen, josta emme omin avuin selviä. Tämäkin liittyy tähän ehkäisy teemaan, ja tällaista fatalismia seuroissakin välillä kuulee saarnattavan. Opetetaan myös että ihminen ei voi tehdä mitään pelastuakseen. Vain jos Jumala antas uskon, ihminen uskoo. Tämän ajattelutavan mukaan se olisi ennalta päätetty, ketkä saavat uskon, pysyvät uskossa ja pääsevät kerran perille.
Vaikeita kysymyksiä! Mutta tarviiko meidän kaikkea ymmärtääkään?
Ps. Katson, että Jumala ei voi rikkoa lakeja, koska lait eivät koske häntä. Emmehän syytä Jumalaa siitäkään, että hän laiminlyö puuttua tapahtumiin, esim. raiskaukseen, vaikka voisi.
Mielenkiintoisia näkökohtia. Huomasin muuten, Joona Korteniemellä oli hänen blogissaan tällainen perustelu: että ”seksuaalisuus ja lisääntyminen kuuluvat yhteen. Lisäätymistä ei saisi tahallisesti leikata seksuaalisuudesta erilleen, koska tällöin toimitaan luonnonvastaisesti”.
Tämä ajatus ei pidä paikkaansa. Tietenkin seksuaalisuus ja lisääntyminen liittyvät toisiinsa, mutta sekä ihmisillä että eläimillä esiintyy seksuaalisuutta ilman lisääntymistä. Eläintieteilijöillä on tästä paljon kerrottavaa.
Erityisesti ihmisellä seksuaalisuutta esiintyy yleisesti ilman lisääntymistarkoitusta ja -mahdollisuutta. Kuten nykyisin jo tiedetään, ihminen on eri tavoin seksuaalinen olento läpi elämänsä, pienestä lapsesta lähtien ja vanhuuteen saakka. N
Esimerkiksi naisen seksuaalinen kiinnostus ja halu jatkuu vielä pitkään hedelmällisyysajan päättymisen jälkeen. Lisää tietoa tästä löytyy esimerkiksi kirjasta ”Miksi seksi on hauskaa”.
Aina kun joku käyttää heppoisesti leimaa ”luonnonvastainen”, pitäisi ajattelevalla ihmisellä varoituskello kilahtaa. Sanaa käytetään usein ilman todellista asiatietoa, vain omien luulojen ja ennakkokäsitysten pohjalta.
Minua aina kauhiasti loukkaa, että minun rakkaasta Taivaallisesta Isästäni puhutaan sävyyn, niinkuin Hän olisi pahuuden takana.
Eivätkö nämä tällaista puvuat, yleensä miehet muista, että Jumala on antanut Saatanalle joksikin määrätyksi ajaksi ”Maailmanruhtinaan ” tehtävät. Paha tulee häneltä, ei Jumalalta.
Lestadiolaisuudessa on annettu ihmismielelle ja seksuaalisuudelle liian suuri sija. Siis tämän radikaalin vuoden 1960 jälkeen.
Muistan hyvin omasta nuoruudestani, miten lestadiolaiset miehet olivat kimpussani ja yrittivät jo viidentoista vuoden iässä riistää minulta mahdollisuuden opiskeluun ja vapauteen. Hirveitä seksinälkäisiä petoja.
Onneksi äitikulta ajoi nämä kosijat tiehensä. Kyllä he keksivät, että kävivät muka veljiäni katsomassa, mutta veljet vähän välittivät heistä ja olivat vihaisia pikkusisarensa häiritsemisestä.
Eikö olisi parempi antaa naisten opiskella itselleen ammatti, jolloin he menisivät vasta kymmenenkin vuotta myöhemmin avioon ja siten säästyisivät tämmöiseltä vääristyneeltä pakolta synnyttää joka vuosi.
Vanhanaikainen kasvatus kristillisyydessämme oli neuvoa pidättyväisyyteen kaikissa maailman nautinnoissa ja suunnata katseensa kohti taivasta. Siinä samassa rakentaa isänmaata ja tehdä ahkerasti työtä.
Supralaprarismi ja laprarismi on luterilaisuuden vastaista oppia. Luther opettaa ”armonvalintaoppia”, joka siis tarkoittaa, että Jumala on valinnut kaikki pelastukseen, mutta me voimme estää Hänen tahtonsa tapahtumisen asettamalla omat halumme ja himomme esteeksi.
Kysyn vielä, mihin tarvitsemme rukousta, jos Jumala on jo kaiken määrännyt etukäteen. Muistan kyllä, että kaikkea ns. ”tapakristillisyyttä ” pelättiin aikaisemminkin, esim. yhteisiä rukouksia kodeissa. Se kai liittyi jotenkin omavanhurskauden pelkoon. Samoin Jumalan Sanan itsenäinen opiskelu.
Nykyisin kristillisyytemme on näivettynyt samojen raamatunkohtien veivaamiseen. Kuitenkin Jumalan ilmoitus, varsinkin Uuden Testamentin osalta on ja tulee olemaan tärkein oppikirjamme.- ja uskomme perusta.
Hyvin kirjoitit
Meidän ei loppujen lopuksi tarvitse ymmärtää näitä kaikkein syvällisimpiä ja vaikeimpia kysymyksiä. Riittää, että ymmärrämme, miten pelastumme. Liikaa pohtimalla voimme pian eksyä tieltä.
Aamenta tähän kommenttiin!
Eihän Jumalan olisi tarvinnut säätää edes lakia ja laittaa ihmistä koetukselle, ellei ihmisen kuuliaisuudella olisi uskon ja pelastuksen kannalta mitään merkitystä. Oman aikansa Jumala kyllä sietää niskurointia, mutta jos ei sydän taivu, niin on toiminut ”oman tahdon mukaan”, ja senhän
kyllä arvaa mihin ihmisen omat himot ja halut kuljettaa.
Jaakobin kirje 2
”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.”
1×18
Piti vielä palata tähän keskisteluketjuun muutama ajatus lisäämässä. Tämä luomisteema on sen verran mielenkiintoinen.
Tässä kun olen asiaa pohdiskellut ja ihmisten esittämiä käsityksiä tutkiskellut, niin en ole voinut olla havaitsematta, kuinka meidän kaikkien käsitykset ovat niin puutteellisia ja kirjoitukset ristiriitaisia. Toisaalta tämä sen huomaaminen on ollut lohduttavaa. Kun emme voi asiota täydellisesti ymmärtää, ei meidän taivaspaikkammekaan ole siitä kiinni, jos ja kun olemme jotain väärin ymmärtäneet ja siitä syystä väärin puhuneet tai toimineet. Viittaan tässä yhtäältä luomisoppiin ja toisaalta lain tulkintaan. Mielestäni Joona kuvaa uusimmassa rippiä koskevassa blogikirjoituksessaan hienosti sen, mitä tarkoittaa, että pelastumme yksin uskosta: Kaikki syntimme on jo sovitettu eikä matkalla kertnyt synti tai sen pois paneminen ole taivaspaikkamme esteenä tai ehtona. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, ettei laki enää olisi voimassa ja syntiä olisi, että voisimme elää miten haluamme. Oikea pelastava usko on uskoa Jeesukseen Kristukseen ja halua vaeltaa Jumalan sanan mukaan. Sitä, että ymmärrämme oikein, miten meidän tulee elää, että osaamme tulkita lakia oikein, ei edellytetä yhtä lailla kuin ei edellytetä lain täyttämistäkään. Näihin ei kukaan kykene.
Tältä pohjalta uskallan vielä palata tähän luomis- ja ehkäisyteemaan. Ehkä taas sanon paljon väärin ja vain rahtusen oikein, mutta Jumalan sana kehottaa meitä raamattua yhdessä tutkimaan. Niinpä sanon ajatukseni, joka on seuraavanlainen.
Olen raamatun tekstien valossa taipuvainen ajattelemaan niin, että ihminen ei ole Jumalan työtoveri luomisessa, vaan uskovainen ihminen ainoastaan on hänen palvelijansa. Jumala yksin siis on elämän luoja.
Toisaalta raamatusta kiistatta ilmenee, että Jumalan tahto oli, että maailma täyttyy elämästä. Ei hän halunnut tänne yhtä lintua ja kalaa sekä aadamia ja eevaa, ensimmäistä sielun omaavaa ihmisparia, yksin asustamaan. Siksi hän loi lisääntymisen mahdollistavan systeemin.
Tahtonsa Jumala kirkasti myös Noalle, jonka tehtävä oli huolehtia, että maa voi taas vedenpaisumuksen jälkeen täyttyä elämästä: Arkki piti täyttää siten, että elämä voi jatkaa kehittymistään muiden tultua tapetuiksi.
Mutta Jumala ei kirjannut lakiinsa erillistä käskyä ”Lisääntykää”. Toisaalta lakiin ei ole kirjattu monia muitakaan seikkoja, kuten ”älä juopottele, ”älä puhu sopimattomia”, ”älä vietä siveetöntä elämää”, ”älä harrasta sukupuolielämää ennen avioliittoa – edes kihlattusi kanssa”. Jeesus kuitenkin opetti, että kaikki käskyt ja kiellot on sisällytetty ensimmäiseen käskyyn. Ensimmäisen käskyn vastaista on toimia Jumalan tahdon, kristillisten arvojen, vastaisesti sekä tavalla, joka on omiaan erottamaan meidät Jumalasta.
Takaisin ehkäisykysymykseen: Onko nyt niin, että ehkäisy olisi kategorisesti synti? Jumalahan on osoittanut tahtonsa olevan, että ihmiset ja eläimet lisääntyvät ja maailma täyttyy elämästä. Jotta voisimme antaa vastauksen, meidän on löydettävä lain johtava tulkintaperiaate. Sillä selvitämme, mikä on oikein, kun edessämme on tilanne, jossa lain käskyt johtavat eri suuntiin tai laki ei suoraan anna vastausta. Joona Korteniemen mukaan tämä tulkintaperiaate on luonnonoikeus. Minun mielestä rakkaus, kuten Jeesus meille opetti. Lisäksi meidän on vielä erikseen tulkittava, mitä Jumala on halunnut kun hän antoi ihmiselle lisääntymiskyvyn ja järjen. Halusiko hän, että jokainen lisääntymiskykyinen ihminen a) lisääntyy, b) mahdollisimman paljon, c) mahdollisimman nopeasti?
Mitä sinä ajattelet, mikä on Herran tahto? Onko täysin hallitsematon (vastuuton eli nimim. Ajatuksen sanaa lainaten fatalistinen) lisääntyminen Jumalan sanan mukaista? Oliko Jumalan tahto luoda kaaos maanpäälle, jossa minkään eliölajin lisääntymistä ei rajoittaisi mikään tekijä: Toinen laji tai laji itse? Onko lisääntyminen avioliiton päätarkoitus? SAAKO ihminen lisääntyä rakkauden käskyn vastaisesti?
Näiden keskustelujen äärellä meidän on hyvä muistaa kunnioittaa ja pitää arvossa kaiken kokoisia perheitä, niin isoja kuin pieniä. Samalla meidän on tärkeää jakaa kokemuksiamme: Miten olemme perheellisyyden kokeneet? Mitä hyvää se on antanut? Mikä on ollut rakasta? Miten perheellisyys on vaikuttanut uskonelämäämme?
Kiitos osuvista ajatuksista, vs.
Eli: ”On syntini anteeksi suuret, koko velkani maksettu. Ole kiitetty Herrani Jeesus, ole kiitetty, kiitetty.”
Joo, yhdyn näihin Joonan ajatuksiin . ”Pelastumme yksin uskosta: Kaikki syntimme on jo sovitettu eikä matkalla kertynyt synti tai sen pois paneminen ole taivaspaikkamme esteenä tai ehtona.”
Joku tais tuolla alempana arvella että me ollaan oltu olemassa ennen syntymää taivaassa. Perustellen sitä tällä:
”Jeesus vastasi: ’Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi — minä olin.’ ”
Asia on juuri kuin Jeesus sanoo. Kristinuskossa on kautta aikojen oltu sillä Raamatun kannalla että on ollut yksi, joka käveli maan pinnalla, ja joka on ollut ennen syntymää olemassa. Vain yksi.
Eli pre-eksistenssissä löytyy vain se tapaus kun kyse on Jumalan Pojasta. Joka oli sekä Jumala että ihminen.
Tämänkin lausumme todeksi uskontunnustuksessa.
Lisääntyminen ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen velvollisuus. Se on ihmiskunnan luonnollinen ”velvollisuus”. Ja Jumala järjesti sen niin että se kyllä hoituu.
Yksilöinä meitä velvoittaa, kuten sinäkin vs sanoit, rakkaus. Näin myös lapsi-asiassa, kuten muissakin ratkaisuissa. Lähimmäisen etu edellä!
Uskomiseen ei pidä lisätä mitään mitä ei Raamatussa ole. Uskominen on pohjimmiltaan aivan yksinkertainen asia ja kestää ajasta aikaan.
Lapset ovat Jumalan lahja ja siunaus. Ei Jumala anna huonoja lahjoja.
Lapset eivät ole luomassa kaaosta maan päälle vaan tuomassa nimenomaan siunausta.
Ongelma on siinä, että nykyihminen ei sitä usko, koska se siunaus ei tuokaan helppoa elämää. Kuitenkin se Jumalan lupaama siunaus on jotain sellaista joka on meille hyväksi. Monesti sen napisijakin huomaa jälkeenpäin.
Lahja ja siunaus. Siinä on kaikki. Jos meillä olisi vahva usko, ei kenellekään
järkevälle ihmiselle tulisi mieleenkään ehkäistä. Heikkouskoisina ja napisijoina meidän tulee kuitenkin olla kuuliaisia Jumalan sanalle.
Kuuliaisuudellakin on siunaus.
”Lapset ovat Jumalan lahja ja siunaus. Ei Jumala anna huonoja lahjoja. – – Lahja ja siunaus. Siinä on kaikki. Jos meillä olisi vahva usko, ei kenellekään
järkevälle ihmiselle tulisi mieleenkään ehkäistä.”
– Jumalan sanan mukaista on se, että aviopari ottaa uuden elämän vastaan kiitoksella ja ylistyksellä. Vanhemmilla on aina lupa ajatella, että lapsi on heille annettu lahja, vieläpä erittäin arvokas sellainen.
Koen Ajatus, että kun sinä puhut lapsista Jumalan lahjoina, tarkoitat jotain muuta mitä Raamatussa tällä on tarkoitettu. Eräs syy tähän on se, että käytät sanaa ’lahja’ merkityksessä, jota sillä ei ole suomen kielessä tai muissakaan kielissä. Puhut siis eri asiasta kuin raamattu kun sanot, että lapset ovat Jumalan lahjoja. En lähde tässä semantiikan eli merkitysopin avulla Raamatun sanamuotoja ja lahja-käsitettä tarkemmin avaamaan, mutta esitän kaksi havainnollistavaa esimerkkitilannetta:
A) x on pettänyt aviopuolisoaan y z:n kanssa. Tämän seurauksena x tulee raskaaksi. Onko y:n raamatun tekstien valossa ajateltava että tuleva lapsi on Jumalan lahja hänelle ja x:lle, erikseen ja yhdessä? Mitä jos y ei tunne kiitollisuutta lapsen syntymän johdosta, vaikka Jumalan sanalle kuuliaisena tätä hoitaisikin? Tarvitseeko hänen edes kiitollisuutta tuntea? Tarvitseeko y:n pitää lasta hänelle annettuna lahjana? (todettakoon, että vieraan miehen eli z:n lapsi olisi Suomen lain mukaan y:n, ei z:n).
B) Toinen mielessäni ollut tilanne on se, että z raiskaa x:n, minkä seurauksena x tulee raskaaksi. X ja y katsovat, että eivät voi uskovaisina päätyä aborttiin. Lisäksi he haluavat yrittää itse kasvattaa lapsen uskovaisessa kodissaan sen sijaan, että antaisivat lapsen suoraan yhteiskunnan/ sijaisperheen hoidettavaksi. Mutta tarvitseeko heidän suhtautua uuteen elämään heille osoitettuna lahjana?
Kun puhumme tai tuotamme tekstiä, tulisi meidän määritellä käyttämämme sanat, jos käytämme niitä muussa kuin yleiskielisessä / viitatun lähteen mukaisessa merkityksessä.
”Lapset eivät ole luomassa kaaosta maan päälle”
– Eivät toki lapset/jälkeläiset itsessään ole kaaoksen aiheuttajia. Tuskin Ajatus kuitenkaan vakavissasi väität että siitä ei seuraisi kaaos, jos kaikki eliölajit lisääntyisivät minkään seikan sitä rajoittamatta. Kysymys on toki puhtaasti teoreettinen, sillä Jumala ei ole tällaista systeemiä luonut. Vaikka ihmislaji haluaisi, se ei voi lisääntyä kuin tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen liiallinen lisääntyminen johtaa väistämättä joko väestön tilapäiseen VÄHENTYMISEEN tai sukupuuttoon.
”Ongelma on siinä, että nykyihminen ei sitä usko, koska se siunaus ei tuokaan helppoa elämää.”
– Minulle helppo elämä olisi kauhistus. Näen sen myös vaaralliseksi haaveeksi. En halua sellaista tavoitella enkä rukoilla. Sen sijaan rukoilen sitä, että usko, perhe ja läheiset olisivat etusijalla elämässäni ja valinnoissani.
Helppoa ei voi olla kenenkään elämä, joka haluaa herraa palvella, ei yksinäisen eikä yhden lapsen / suurperheen vanhemman. Laki ei salli meidän olevan jouten ja elää itseämme varten. Helppo elämä on siten elämää synnissä. Mutta syntiä on myös piittaamattomuus omista ja puolison voimavaroista. Jumalan sana kehottaa ihmistä hylkäämään kaiken, mikä vaarantaa hänen kykynsä huolehtia läheisistään.
Kovasti viisaasti kirjoitat. Jos, kun, mikäli mahdollista ja olisikohan näin jne…
Tuo viimeinen lause meni väärin.
Jeesus kehotti ”joka tahtoo minun perässäni tulla, se ottakoon riatinsä ja seuratkoon minua.” Ja toisessa kohtaan sanoo, joka minun tähteni menettää puolison, karjan jne… hänen pitää ne satakertaisesti saaman.
Viisaita kirjoitat, vs.
Miten se Jumalan sana opettaa, mitä pitää hylätä ja milloin? Tuo viimeinen lause on ainakin minulle ihan outo.
Sen kyllä muistan, että Jumalan Poika lupasi 100kertaisesti tilalle, joka Hänen vuokseen luopuu äidistä, isästä, pellosta jne. Mutta tuo viittaus on uusi.
Inhimillishumaanifeminismiteologiaa tuo vs-saarna, joka ei lainkaan perustu Kristuksen sovitustyöhön.
Nimimerkille Ajatus.
Kiva nimimerkki. 🙂
Aivan totta, eivät lapset kaaosta luo. Aikuisten luomat olosuhteet sen sijana ovat toisinaan sellaisia että lasten tuominen siihen perheeseen tai kasvuympäristöön, siihen kaaokseen, on suurinpirtein sama kuin heitteillejättö. Jumala toivoo että me aikuisina havahdumme vastuuseen. On räikeää itsekkyyttä eli synti olla piittaamatta lasten hyvinvoinnista.
Vl -kristityt uskovat että Jumala on elämän ja kuoleman Herra, kaiken elämän antaja ja ylläpitäjä, sekä siihen , mitä Raamattu opettaa kristillisestä avioliitosta ja Jumalan luomistyöstä siinä. Samoin kuin Luther on aikanaan siitä opettanut:
#Vanhempien tulee rakastaa lapsiaan; tätä ei heille tosin tarvitse esittää käskynä, sillä se on heissä jo luonnostaan, ja minä epäilen suuresti löytyykö ihmisiä, jotka eivät rakasta lapsiaan.
Mutta vanhempien tulee pitää lapsiaan erityisenä Jumalan lahjana, niinkuin myöskin Ps. 127:3 sanotaan, ja kiittää Jumalaa niistä. Sillä lasten siittäminen ei ole miehen ja vaimon oma työ, vaan Jumalan,
joka on luonut heidät. He ovat ainoastaan välikappaleita, joiden kautta Jumala luo ja toimii.(Tohtori Martti Lutherin elämänohjeita kristitylle)#
Kuitenkin riippumatta siitä, mihin olosuhteisiin lapsi syntyy, hän itsessään aina on sitä mitä Jumala lupaa. Siis lahja ja siunaus. Aina, erottelematta.
”Minua ette enää ruumiillisilla silmillänne ole näkevä, Hän haluaa sanoa, ja sentähden minä haluan asettaa eteenne jotain muuta, jota teidän tulee pitää yhtä suuressa arvossa kuin minua , nimittäin pienen lapsen.
Minkä tähden minun tulee etsiä Kristusta jostain kaukaa tai mennä ylös taivaaseen? Näen täällä niin monta kristittyä lasta ja kristittyä ihmistä, jotka täydellisesti ovat minun rakkaan Herrani Kristuksen näköisiä
ja joissa Hän asustaa; ja jos näen heidät , näen Kristuksen, jos kuulen heitä, kuulen Kristusta, jos ojennan heille vesimaljan , ojennan sen Kristukselle, jos vaatetan heidät, vaatetan Kristuksen.
Missä tahansa tapaan lapsia, siellä tapaan, jos vain voin uskoa, yhtä useasti itse Kristuksen.”
( Luther : Sana ja Armo )
Luvatun maan porteilla kahdestatoista vakoojasta kymmenen palasi epäuskon saarnaajina. Ainoastaan Joosua ja Kaaleb, vaikka näkivät varmasti saman kuin ne kymmenen muuta, luottivat järjenvastaisesti ja lapsellisesti Jumalan lupaukseen.
Ilmeisesti nämä ”viisaasti kirjoitat” kommentit oli yhdeltä ja samalta henkilöltä? Tarkoitus oli kait pilkata? Minun on vaikea ymmärtää, miksi joku itseään uskovaisena pitävä osallistuu uskonnolliseen keskusteluun pilkkaamalla…Jumala ei ole pilkkaajan puolella. Toivon, että huomaat kuinka Ajatus vastasi asiallisesti, vaikka minä esitin kritiikkiä hänen sanojaan kohtaan. Kunnioitan hänen näkemystään ja keskustelupanostaan.
Tuosta lausumastani, että ”ihmisen tulee hylätä kaikki, mikä vaarantaa hänen kykynsä huolehtia lähimmäisistään”: Meinasin täsmentää, että ”paitsi uskoansa”. En nähnyt tarpeelliseksi täsmennystä kirjata, sillä ajattelen, että oikea usko ei ole ristiriidassa lähimmäisen rakkauden kanssa. Luulen, että sinä pilkkaaja tunnistit raamatunkohdat, joihin lausumani perustin, mutta halusit sen vääntää vääräksi vastaamalla lausumaan liittymättömällä raamatunkohdalla. Vai onko lähimmäisen auttaminen ihmiseltä jotain pois, joka Jumalan pitäisi korvata?
Ps. Olen antifeministihumanisti. 😊 En myöskään ole ohjelmallisen ehkäisyn puolestapuhuja. Mutta en myöskään ajattele, että ihmisellä ei Jumalan sanan mukaan olisi vastuuta tässä kysymyksessä. Miten muut ajattelevat. Esim sinä Ajatus. Koetko että ehkäisy on aina väärin eli päätös, jota ihmisellä ei ole koskaan lupa tehdä? Haluan vilpittömästi kuulla, mitä ihmiset tänä päivänä ajattelevat.