Vanhoillislestadiolaiset katselevat televisiota salaa


Televisiovastaanottimet yleistyivät Suomessa  1960-luvulla ja erityisesti vuosikymmenen loppupuolella.

Vuonna 1963 vanhoillislestadiolaisuuden organisaation, SRK:n vuosikokouksessa tehtiin päätös,  että ”Jumalan Sanan perusteella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia. – – Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat etsikööt sopivat henkilöt hoitamaan jäseniään tässäkin asiassa.” (SRK:n vuosikokous Ylivieskassa 10.7.1963.)

Päätös merkitsi sitä, että vanhoillislestadiolainen ei saanut myöskään myydä eikä levittää televisiovastaanottimia.

Vuonna 1971 SRK:n vuosikokous Ruukissa päätyi siihen, että television hankkineita oli puhuteltava kerran tai kahdesti, jonka jälkeen parannukseen taipumattomia pidettiin ’pakanoina ja publikaaneina’.

Vuodesta 1963 lähtien televisiolaitteen kotiinsa hankkinutta vl-uskovaista on kuulunut pitää ”teoillaan uskonsa kieltäneenä”. Tämä merkitseee, että häntä lakataan tervehtimästä eikä hänen katsota enää kuuluvan ”jumalanvaltakuntaan”.

Päätöksen takana oli alkuaan kaksi mallikkosaarnaajaa. He olivat vierailleet Yhdysvalloissa vuonna 1962 ja he olivat tutustuneet siellä amerikkalaisten kaupallisten tv-kanavien ohjelmistoon.Päätöstä oli valmisteltu koko edeltävä vuosi Päivämiehen kirjoituksilla, saarnoilla ja keskustelutilaisuuksissa pidetyillä alustuksilla. SRK:n pitkäaikainen matkapuhuja, rovasti Kullervo Hulkko moitti päätöstä virheeksi.

Sittemmin videoiden käyttö julistettiin myös synniksi, ja erityinen vaara nähtiin juuri siinä että  kuva liikkui.

*  *  *

Itse vanhoillislestadiolainen bloggaaja Samuel totesi:

Liikkuvan kuvan historia vanhoillislestadiolaisuudessa on kieltämättä vähän hassu: 1980-luvulla me lapset emme olleet varmoja, saiko meistä otettuja kaitafilmejä katsoa. Nyt sitten naljaillaan tälle televisio ei – internet kyllä – ristiriidalle. Naljailkoot vaan, se tekee hyvää. Laittaa miettimään (taas kerran).

Hän viittasi Kotimaa-lehdessä julkaistuun mielipidekirjoitukseen, joka on alla.

* * *

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä kasvaneena haluan tuoda keskusteluun vaietun aiheen: lestadiolaiset ja televisio.

televisio

Kotimaa 30.7. haastatteli Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) pääsihteeriä Aimo Hautamäkeä. Hän totesi lestadiolaisten maksavan kaavaillun mediamaksun, vaikka lestadiolaiskodeissa ei hänen mukaansa televisiota olekaan.

Tässäkään asiassa kaikki vanhoillislestadiolaiset eivät toimi tänä päivänä SRK:n ”sääntöjen” mukaan.On käsittämätöntä, että SRK ei seuraa aikaansa, vaan yhä viljellään vuosikymmeniä vanhoja fraaseja television turmiollisuudesta.

Sievin Suviseuroissa 2008 lestadiolaisuutta paljon tutkinut Simon kirkkoherra Seppo Lohi totesi julkisuudessa, että uskovaisissa kodeissakin on televisioita ja että tänä päivänä asia jo hyväksytään myös liikkeen sisällä, tosin televisiota ei suositella.

Muutama viikko sitten ovelleni koputti tv-lupatarkastaja. Hän kertoi nähneensä paljon uskovaisia koteja, joissa on televisio. Itsekin olen tavannut perheitä, jotka avoimesti asian ”tunnustavat”.

Lestadiolaisten perheiden innokas videokuvaharrastus esimerkiksi Suviseuroissa ja perhejuhlissaan ei kai ole mikään salaisuus. Eikä se, että lestadiolaislapsillakin on pitkät rivit videokasetteja ja dvd-levyjä.

Salaisuus taitaa olla se, että uskovainen perheenäiti katsoo netistä taitoluistelua tai että uskovainen perheenisä ruuvaa videonkatselumonitoreista näkyviin formulat, jääkiekon MM-kilpailusta puhumattakaan. Kun Suomi pelaa, uskovaiset nuoret valloittavat lähiseudun huoltoasemat.

Olen joutunut tukemaan niitä uskon sisaria ja veljiä, jotka kilvoittelevat traumaattisten kokemustensa kanssa. He haluaisivat ehkä tunnustaa heikkoakin uskoaan, mutta ”siioni” ei pidä heitä oikealla tavalla uskovaisina – esimerkiksi television omistamisen takia.

Harmillista on, että tämän tähden niin monessa kodissa televisio on ja pysyy piilossa. Itsekin olen tämän takia pakotettu kirjoittamaan nimimerkin takaa.

Olisiko SRK:lla tässäkin kysymyksessä viimein tosiasioiden tunnustamisen ja todellisen avautumisen paikka?

JUMALA ARMAHTAA, SRK EI
(Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä)

Mielipidekirjoitus Kotimaa-lehdessä 20.8.2009.

Lue lisää:

Televisiokiellon tausta

Meillä oli salatelevisio: keskustelu Suomi 24 -palstalla

Väiski: Onko kaikki pajunköyttä, eli onko SRK:n puheenjohtajalla televisio, ja ehkä urutkin?

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): historia, kiellot, Kotimaa, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, lähihistoria, manipulointi, normit, painostaminen, retoriikka, synnit, syntilista, televisio, televisiokielto, vallankäyttö

One response to “Vanhoillislestadiolaiset katselevat televisiota salaa

  1. Luvan kysyjistä

    Kerrotaan, etttä muuan opettajana toiminut vl-uskovainen mies oli mennyt SRK:n konttorille kysymään lupaa, että saako hän erityisoikeuden pitää televisiota, koska hän käyttäisi koulu-tv:n opetusohjelmia oppimateriaalina. Vastaus oli ollut tyly EI. Koulu-TVn katsominen koulussa menettelee, mutta jos sen varjolla ollaan hankkimassa kotiinkin televisiota, se ei käy. Yhden opettajan kohdalla ei voitaisi tehdä poikkeusta, oli SRK:n pääsihteeri sanonut. Monet muutkin voisivat vedota ties mihin asioihin ja uskovaisten kodeissa alkaisi näkymään televisioita. En tiedä hankki tämä opettajamies sitten salatelkkarin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s