Alaranta: Kokousta pukkaa, ”ollaan hänestä huolissaan”, porukalla


Seurakunnan pastorin kännykkä pirahti, tuli tärkeä puhelu. Hoitokokousta pukkaa. Jälleen.

Huolinkaisia

Erään ”veljen” kanssa olin puhelimessa. Kuulin, että ollaan ”huolestuneita” eräistä henkilöistä. Tällainen ”huolestuminen” on tietyissä piireissä aika yleistä. ”Huolestutaan” milloin mistäkin ja milloin kenestäkin.

”Huolestumisen” kohteelle ei anneta puolustautumismahdollisuutta vaan ”huolestujat” ”huolestuvat” ihan omin neuvoin ja yleensä vielä isolla porukalla. ”Huolestuminen” kun on paljon mukavampaa porukassa.

Jos halutaan lähestyä ”huolestuttavaa” hankitaan tietysti ensin iso porukka ja järjestetään painostava tilanne, jossa ”huolestuttava” saa olla kuunteluoppilaana ja syytteiden kohteena. Kahden kesken ei tietenkään tarvitse kertoa ”huolinkaisia” vaan se on mukavampaa isolla porukalla.

Voisi olla paikallaan joskus ”huolestua” ihan itsestä. Se on terveellistä jos mikä.

*    *     *

Hengellinen väkivalta on vaarallista ja tappavaa. Vuosien saatossa moni on laskenut matkasauvansa ennenaikaisesti hengellisen väkivallan uhrina. Joku oman käden kautta, joku toinen mielenterveyden petettyä, kolmas siksi, ettei sydän kestänyt.

Jos kohtaat hengellistä väkivaltaa puutu siihen aina. Älä sulje silmiäsi vaan estä väkivalta. Jos joudut hengellisen väkivallan uhriksi, ilmoita asiasta eteenpäin ja tee tapauksesta julkinen.

Kiusaaminen on AINA väärin.

*    *    *

Ajattelemisen aihetta antoi Johannes Alaranta, pappi 30 ja risat, joka pitää blogia ”Huutavan ääni korvassa”.  Hän on varoitellut hoitokokouksista, jotka ovat jälleen alkaneet yleistyä.  Hän  kirjoittaa blogia sekä Ioannis Gostaja -nimimerkillä tänne että keskustapuolueen Verkkoapilaan.

Aiheeseen liittyvää:

Ioannis Gostaja: Huolinkaisia

Ioannis Gostaja: VäkiVallaton?

Puhuja rauhanyhdistyksellä: “Olet noussut Jumalanvaltakuntaa vastaan!”

Matias Haukkala: Vanhoillislestadiolaisuuden modernisaatioprosessi: näkökulmia yhteiskunnan muutokseen ja yksilöllisyyden käsittelyyn Alajärven vanhoillislestadiolaisuuden kautta. Historian pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto 2010.

Nestori:  Hoitokokous on väkivaltaa, ei sielunhoitoa

Juho Kalliokoski:  Laittomuuksista ja pelokkaasta hiljaisuudesta tukeen ja rohkaisuun

Topi Linjama: Vanhoillislestadiolaisuuden hiljaisuus ja pelko   

Vuokkko Ilola:  Hoitokokoukset pitää selvittää!

Tanja Kukkula: Mikä tekee uskonnosta painostavan? Tutkimus uskonnollisen painostuksen kokemisesta kokijan näkökulmasta. Turun yliopisto 2007.

Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta: hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä. Helsigin yliopisto, 2010.

Speedy: “Olinko hölmö -?”

Vanhoillislestadiolaisuus ja Jehovan todistajat: eniten hengellistä väkivaltaa

Tuiralainen: Väkivallan peittely leimaa vanhoillislestadiolaista liikettä – ja samoin kirkkoa

Uskonnollinen väkivalta (Wikipedia)

2 kommenttia

Kategoria(t): 2000-luku, eettisyys, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, ihmisarvo, ihmisoikeudet, kontrollointi, kuuliaisuus, manipulointi, nettikeskustelu, painostaminen, pelko, pelot, puhujat, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, sielunhoito, suvaitsevaisuus, syrjintä, syyllistäminen, tasa-arvo, totteleminen, tuomitseminen, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö, vapaus, väkivalta, vihjailu, yhteisö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys, yksilöllisyys, yksinäisyys

2 responses to “Alaranta: Kokousta pukkaa, ”ollaan hänestä huolissaan”, porukalla

  1. Nestori

    Oikein tehty, Gostaja. Kaikki hoitokokoustapaukset kannattaa heti julkistaa. Se saattaisi estää, että ”hoitamista” pystyttäisiin yhä jatkamaan salassa ja vaivihkaa julkisuudelta piilossa.

    Jokaisesta hoitamistapauksesta tulisi lähettää tieto hiippakunnan piispalle ja tuomiokapitulille. Herätysliike tomii kirkon sisällä, ja kirkko on sanoutunut julkisesti irti hengellisen väkivallan käytöstä. Eikö ilmoittaminen kuulu luonnostaan kirkon palkkalistoilla olevan papin virkavelvollisuuksiin, Gostaja?

  2. Hienoa, että...

    Hienoa, että tuotte noita asioita esille. Vaikka vähän mietin, eikö olisi yksinkertaisinta vain erota vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä ja elää omaa elämää?
    Itse erosin reilut 10 vuotta sitten. Ajattelen, että elämästäni melkein 20 vuotta kului liikkeen parissa sen omituisia sääntöjä noudattaen. Sen jälkeen on ollut mukava keskittyä muuhun.
    Hyväksikäytettyjen ja muuten kaltoinkohdeltujen lasten – kokemusteni mukaan kuritusväkivalta on joissain lestadiolaispiireissä laajalti hyväksyttyä – kannalta on tietysti hyvä, mitä enemmän näistä asioista puhutaan.

    Mieheni huikkasi, että kirjoittaisin tänne: ”Ps. Ei sitä Jeesusta ole. Tiedän varmasti.” Oli Jeesus jumalanpoika tai ei, toivotan teille aktiiveille nuorille kaikkea hyvää. Onhan hienoa, että joku jaksaa yrittää parantaa maailmaa, vaikka vähän vaikuttaakin taisteluita tuulimyllyjä vastaan.
    Tai ei sitä tiedä, omatkin sukulaiseni ovat alkaneet katsoa televisiota netin välityksellä. TV-lupamaksuja ei sentään makseta🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s