On Jumalan aika: Meri-Anna Hintsala vihitään papiksi Jumalan valtakuntaan


Pappeus lähtee siitä, että kirkko kutsuu virkaan. Pappeus on tosi hieno tehtävä, jossa saa olla armon, Jumalan rakkauden ja vapauden asialla.  – –  Olen vain ollut rehellinen itselleni. Siinä mulla on hirveän hyvä olla.  – Teologi ja tutkija Meri-Anna Hintsala, vihitään papiksi 16.12.2012.

Kun jakaa leivän ja viinin elämän kuluttamille huulille, jotka juuri ja juuri avautuvat,  se on aika tunteisiin käyvä tilanne. Siinä ajattelee, että on oikeastaan aika sama, jos jotkut eivät pidä sitä oikeana. – Pastori, tutkija Mari Leppänen, vihittiin papiksi 4.3.2012.

(Kuva: ESSE ja Kotimaa 2012)

(Kuva: ESSE ja Kotimaa 2012)

Kiittäkää Herraa!

Jeesus sanoo: »Ota minun ikeeni harteillesi. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.» – Siunatkoon sinua kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, ja pyhittäköön sinut palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.

Teologian maisteri, uskonnonpettaja, sisaremme Meri-Anna Hintsala vihitään papiksi Espoon tuomiokirkossa tänään. Hänet on kutsuttu
seurakuntapapin virkaan Espoon Espoonlahden seurakuntaan. Vihkimyksen toimittaa Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma.

Lausumme tänään Meri-Annalle: Jumala siunatkoon sinua. Tämän jännittävän, historiallisen päivän saat ottaa vastaan levolisin mielin. Sinä tiedät, että ei tarvitse pelätä.

Tiesi tähän palvelusvirkaan on ollut pitkä ja aika ajoin olet epäröinyt ja kysellyt mielessäsi, onko juuri tämä sitoumus elämäntehtäväsi. Tämä kipuilu on tuttua monelle vl-teologinaiselle. Ja vakavassa mielessä jokainen kristitty joutuu väistämättä pysähtymään ja miettimään tehdessään elämäntehtäväänsä liittyviä ratkaisuja.

Vähän kerrallaan Taivaallinen Isämme on  avannut näkymäänsä ja osoittanut sinulle tarkoittamaansa tietä. Saman tien Hän osoitti jo keväällä sisarellemme Mari Leppäselle. Taivaallisella Isämme on jokaiselle oma tie näissä asioissa.

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Hän on tänä syksynä AD 2012 antanut sinulle kutsun, ja olet nöyrästi ja rohkeasti ottanut Hänen kutsunsa vastaan. Sinä et tehnyt sitä kevein perustein, ei. tapasi mukaan punnitsit asiaa, harkitsit sydämessäsi ja keskustelit siitä lähipiirissä.  Nyt olet vastannut Hänen kutsuunsa. Se on henkilökohtainen, iso ratkaisu, elämänmittainen sitoutuminen Jumalan työhön. Kysymys ei ole enää sinusta yksin, vaan kutsumuksesta, jolle tahdot osoittaa lahjaksi saamasi elämän ja työpanoksesi.

Me rukoilemme sinua:

Vahvista armollasi seurakuntaasi

ja anna sille uskollisia paimenia ja opettajia.

Katso armollisesti veljiimme ja sisariimme,

jotka vihitään tänään sananpalvelijan virkaan.

Anna heille Pyhän Henkesi lahja,

että he julistaisivat rohkeasti evankeliumia

nimesi kunniaksi ja kirkkosi rakennukseksi.

Tätä pyydämme Jeesuksen Kristuksen,

Herramme ja Vapahtajamme tähden.

Tätä siunausta pyydämme. Ja Kiitos! tahdomme lausua, sydämen pohjasta kiitollisina ja onnellisina. Voi miten monen uskovaisen sydän täyttyy kiitollisuudesta ja ilosta, Hänen suuren rakkautensa tähden, siitä että Hän antee sinut valtakuntansa ja kirkkonsa palvelukseen! Tämä on suuri armon päivä. Armon päivä erityisesti naisille.

Sinä tiedät, Meri-Anna, että sinua kannattelevat tänä päivän monien rukoukset ja siunauksen toivotukset. Tuokoon virka alkamasi mukanaan runsaan Jumalan siunauksen ja armon ja tuottakoon kaunista hedelmää työssäsi.

– Monet ovat kertoneet rukoilevansa puolestani. Se lämmittää ja kiitän siitä. Pappeus lähtee siitä, että kirkko kutsuu virkaan. – Olen iloinen, että pappeus on kohdallani mahdollista.

– Pappeus on tosi hieno tehtävä, jossa saa olla armon, Jumalan rakkauden ja vapauden asialla, sanoit eilen Hesarin jutussa. Niin isosta asiasta on kyse.

Sinä olet rehellinen mutta yhtä et osaa, et ole ikinä tylsä tosikko. Meitä liikutti ja samalla — luvalla sanoen — jopa nauratti luonteesi mukainen pohdintasi lehdessä:

– Pappeus on elinikäinen, vakava asia. Entä jos vaikka lakkaan itse uskomasta Jumalaan?

Se että lauseen loppu alkoi naurattaa, vain lisää tuon alun voimaa ja painavuutta. Vakavasti otettava, elinikäinen ratkaisu.

Voiskos sitä enää inhimillisempi ja rehellisempi ihminen olla! Ja olet niin hyvä puhumaan, osaat havainnollistaa ja puhua niin että ne jutut jää mieleen.

Niin, että tuosta että jos loppuu usko Taivaan Isään. Ehkä harvemmin olemme kuulleet mitään samankaltaista miespuhujan tai -papin suusta (vaikka tunnemme kyllä monta omakohtaisesti sydämeltään aidosti nöyrääkin ja rehellistä puhujaa, ja hauskaakin puhuvaista miestä, ei siinä mitään sen puoleen).

Jumalan valtakunta elää ja toimii myös Internetissä

Huomattiin muuten, että piispa Luoma on pappisvihkimyksestäsi antamassaan Kotimaan haastattelussa korostanut sitä, että tulet nimenomaan pappina Jumalan valtakunnan palvelukseen. Hän tiesi kyllä mistä puhui, kun osoitteessa ”Jumalan valtakunta” arvellaan olevan monesti hyvinkin näkyvät aitaukset.

– Meri-Anna Hintsala on ollut tähänkin asti Jumalan valtakunnan palveluksessa ja nyt hän jatkaa niissä tehtävissä pappina, sanoi piispa.

Milloin se jumalan valtakunta tulee, kysyivät fariseukset  Jeesukselta.

Hän vastasi heille: ’Ei Jumalan valtakunta tule silmin nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Se on täällä’ tai ’Se on tuolla’, sillä Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk.17:20-21 ) ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” (Joh.1:12)

Tänä päivänä se on muun muassa internetissä. Se ihan huimaa kun sitä ajattelee.

Meri-Anna on yksi parhaita verkkokeskustelujen asiantuntijoita Suomen luterilaisessa kirkossa, jossa hän on työskennellyt pitkään kirkkohallituksessa sosiaalisen median parissa. Nettiasiantuntijana hän on alan kokeneimpia konkareita. some1

Hintsala siirtyykin pian kirkon viestintäsuunnittelijaksi. Työssään hän johtaa kirkon ulkoista mediaseurantaa tekevää luotaustiimiä, joka kerää ja systematisoi ajankohtaista mielipide- ja kokemusilmapiiriä kirkon strategisiin ja palvelujen kehittämistä koskeviin tarpeisiin. Tiimi seuraa esimerkiksi nettikeskusteluja ja muuta sosiaalista mediaa. Hintsala valittiin äskettäin myös kirkon tulevaisuutta pohtivan strategisen työryhmän jäseneksi, ainoana vanhoillislestadiolaisena.

Hintsalan perehtyi nettikeskusteluihin jo gradussaan (2007), joka käsitteli vanhoillislestadiolaisten äitien keskinäisiä, ulkopuolisilta suljettujen mammapalstojen keskusteluja.

Voiko olla enää enemmän ajan hermolla, kuulla ja tunnistaa aidosti ihmisten tuntoja. Verkkokeskustelut ja some ovat useimpien arkipäivää nykyaikana, ja siellä jos missä tarvitaan Jumalan työntekijöitä. Siellä on kysyjiä ja etsivää mieltä, siellä ihmiset nostavat esiin sydäntään painavia huolia ja elämän ahdistustaan.

Verkko on paikka kertoa evankeliumista ja armosta, juuri tänä päivänä. Se on myös paikka tunnistaa mitä ihmiset tarvitsevat ja miten kirkon pitäisi muuttua.

Olet itse sanonut, että netissä varsinkin kahdenväliset chattikeskustelut ovat sitä varsinaista sielunhoitoa tänä päivänä.

Nettihän on vain uusi (eikä enää edes uusi) väline, siinä samassa ketjussa joka lähtee face-to-face-keskustelusta, jota Jeesus ja apostolit toteuttivat levittäessään sanaa, ja jatkui käsin kirjoitettuina teksteinä, kuten apostolien kirjeinä, jatkuen sitten myöhemmin Lutherin ajasta lähtien painettuina teksteinä, leviten 1800-luvulta lähtien sähköisillä välineillä, radio, televisio, äänitteet … ja uusimpana netti-vuorovaikutus, multimediaan mahdolistava ja vastavuoroinen eli interaktiivinen viestintä.

media_old1

Ollaan siis pääsemässä teknisin välinein kohti samaa kahdenkeskistä keskustelua, jota Jeesus ja apostolit kävivät ihmisten kanssa, mutta nyt ajasta ja paikasta riippumattomasti. Ei Jumalalta lopu tekniikka, mutta osataanko ja antaudutaanko me valtakunnan työlle, käytännössä?

Ihmiset kaipaavat nytkin paikkoja ja tiloja jossa puhua elämän tarkoituksesta tai tarkoituksettomuuden kokemuksestaan, surusta, yksinäisyydestä ja toivottomuudesta, jota moni kokee elämän helteen keskellä. Aikamme aineellisuuden korostus on pintaa, sillä monella on minkäkin kulissin takana ahdistusta ja kaipaus löytää kestävää pohjaa, kaipaus löytää anteeksianto ja armo. Jumala kutsuu yhä ihmisiä, ja kutsua viemään tarvitaan jumalanlapsia myös Internetissä.

– Verkossa tarvitaan pappeja kohtaamaan ihmisiä ja kuuntelemaan heidän elämäänsä. Erityisesti siellä voidaan kohdata niitä, joiden suhde kirkkoon ja uskoon on muuten väljä tai katkennut, totesit  juuri hiljattain julkisuudessa, kun sinua haastateltiin. Sinulla on tuoreita ja tavallista ihmistä puhuttelevia näkemyksiä.

 – Myös netissä voi kokea pyhän. Kohtaamisessa ja kommunikaatiossa on pyhä läsnä, sanoit eilen HS:ssa.
Guercino_Jesus_and_the_Samaritan_Woman_at_the_Well

Rauhanyhdistyksen raamattuopettajalle potkut lasten opetustehtävistä

Hän, tänään papiksi vihittävä Meri-Anna Hintsala on myös uskonnon opettaja, ja hän on väitöskirjaa valmisteleva tutkija. Väitöskirja käsittelee sukupuolisuuden teemoja vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa.Hintsala on parhaillaan toimittamassa yhdessä FT, dosentti Mauri Kinnusen kanssa artikkelikokoelmaa Tuoreet oksat viinipuussa, jossa tarkastellaan vanhoillislestadioalisuuden nykyisiä polttavia kysymyksiä ehkäisykiellosta homoseksuaalisuuteen useamman tutkijan voimin. Teos ilmestyy tulevana keväänä (Kirjapaja).

Kirkkohallituksessa verkkokeskustelijan ja koordinaattorin virkatyönsä rinnalla tämä kolmen lapsen aktiivinen ja ehtiväinen espoolaisäiti on toiminut pitkään rauhanyhdistyksen lapsi- ja nuorisotyössä opetustehtävissä, Espoossakin yli kuusi vuotta. Kuten tunnettua, se on palkatonta vapaaehtoistyötä.

Entä nyt?

– Olen saanut liikkeen piiristä tukea ja kannustusta. Olen kohdannut myös huolta ja kipua. Minulle ilmoitettiin, että pappeuteni myötä en voi enää toimia rauhanyhdistyksen hengellisissä tehtävissä. Haluaisin kuitenkin katsoa eteenpäin. Uskon keskusteluun ja toivon keskusteluyhteyden säilyvän, kertoi Hintsala lehtihaastattelussa.

Espoon rauhanyhdistyksen johtokunta puheenjohtaja Jukka Liukkosen johdolla päätti erottaa Meri-Anna Hintsalan ry:n lasten- ja nuorten opetustehtävistä välittömästi kuultuaan pappisvihkimyksestä. Taikka siis, puheenjohtaja Liukkosen hallinnollisesti eksaktin lausunnon mukaan johtokunta ”valtuutti yksimielisesti nuorisotyön toimikunnan vapauttamaan Hintsalan toimikunnan alaisista tehtävistä”. Toimikunta vastaa  mm. raamattuluokka- ja nuorteniltatyöstä. Lehdessä ry:n Liukkonen pe­rus­te­li syrjäyttämispää­tös­tä sil­lä, et­tä Hint­sa­la on opet­tanut hen­gel­li­siä asioi­ta. ”Pää­tös pe­rus­tuu opil­li­seen nä­ke­myk­seen”.

Liukkonen on myöntänyt olleensa asiasta yhteydessä SRK:hon ja keskustelleensa erään SRK:n johtokunnan jäsenen kanssa. Hän on kuitenkin kiistänyt, että kyseinen johtokunnan jäsen olisi välittänyt Liukkoselle johtokunnan kannan (lue käskyn) asiaan.

– Ei, kyllä tässä on Espoon rauhanyhdistys toiminut ihan itsenäisesti, Liukkonen vastasi Kotimaa24:ssä.

Meri-Anna  on toi­nen nai­nen tä­nä vuon­na, jol­ta yhteisömme johtomiehet ovat ottaneet teh­tä­vät pois pap­pis­vih­ki­myk­sen ta­kia. Ke­vää­llä pa­pik­si vi­hit­ty Ma­ri Lep­pä­nen jou­tui läh­te­mään Tu­run rau­han­yh­dis­tyk­sen luot­ta­mus­toi­mis­ta. Tapauksilla on kuitenkin ratkaiseva ero.

Turun ry:llä johtokunta (ja SRK:n varapuheenjohtajaa myöden) tulkitsivat, et­tä Ma­ri Lep­pä­nen pap­pis­vih­ki­myk­sel­lään samalla läh­ti pois Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Es­poos­sa ei teh­ty sa­maa tul­kin­taa. Espoon rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Liukkonen vahvistanut tämän julkisesti. Kun Mari Leppänen erotettiin samantien myös uskovaisten piiristä, sitävastoin Espoossa rauhanyhdistyksen johtokunta sallii, että Meri-Anna Hintsala saa säilyttää paikkansa hengellisessä kodissaan, tässä liikkeessä. Häntä pidetään edelleen uskomassa olevana. (Tosin Liukkonen lisäili lehtijutuissa epämäärisesti, että hän ei tiedä, mikä asiassa on tämän hetken tilanne.) Liukkonen esitti arvionaan, että Hintsalan asemaa uskovaisena ei ole ainakaan tässä vaiheessa tarkoitus käsitellä enää erikseen seurakunnan kesken rauhanyhdistyksellä.

Liuk­ko­sen mu­kaan Es­poon rau­han­yh­dis­tys on kui­ten­kin teh­nyt pää­tök­sen­sä ”it­se­näi­ses­ti, opillisten näkemysten” pohjalta. Turun rauhanyhdistyksen  johtokunnalla saattaa olla hieman erilaiset opilliset näkemykset-kö?

– Ei me Espoossa millään toisella tavalla asioita tulkita kuin muuallakaan, on Liukkonen ilmoittanut arvoituksellisesti Kotimaa24 :n haastattelussa. Näkeehän tästä jokainen, että ”laki voi olla sama, mutta tuomiot vaihtelevat”… eli selvästihän tuossa on erilainen tuomio samasta asiasta, pappisvihkimyksestä naisena. Sekavaa. Onneksi muutos on kuitenkin menossa oikeaan suuntaan, kuten on Hintsalakin julkisuudessa rakentavasti todennut:

Siinä on edistystä. Uskooni ei sovi käsitys, että joku ihminen voisi sanoa niin [erottaa uskovaisten piiristä], sanoi Hintsala Helsingin Sanomien haastattelussa.

Mari Leppäsen kohdalla kävi Turussa lisäksi niin, että  aviomies Risto Leppänen, joka on pappi ja toiminut rauhanyhdistyksen seurapuhujana, joutui samaan aikaan tehdyllä Turun rauhanyhdistyksen yleisen kokouksen päätöksellä puhujakieltoon, rangaistuksena naispappeuden hyväksyvästä kannastaan. Häntä ei kuitenkaan erotettu ”siionin rakkaudesta”.

Syrjäyttäminen kerrottiin puhelinsoitolla

Puheenjohtaja muuten oli ilmoittanut hyllyttämisen törkeästi noin vain – puhelimitse.  Aivan samalla lailla kuin muutamien muidenkin teologien kohdalla. Ikäviä ratkaisuja ei tietenkään koskaan pitäisi ensimmäistä kertaa ottaa esiin ihmisen kanssa noin vain puhelimitse. Tämä on johtamisessa niitä ensimmäisiä käskyjä. Liukkonen, menikö hengellisten asioiden hoitamisen tyylipisteet penkin alle… Eikö ole rohkeutta tulla ja keskustella asioista kasvokkain?

Aina ikävissä ja opillisissa asioissa kasvokkain, on usein ollut seurakuntapäivillä toisteltu.  Mutta näin te vaan nyt teitte, veljet ja sisaret rakkaat… jossain määrin anteeksipyynnön tarvetta liikenteessä!

Olen vain ollut rehellinen itselleni

Mutta tähänkin tilanteeseen, olet Meri-Anna saanut ylhäältä voimaa asennoitua luonteellesi ominaisella vakaalla ja rehellisellä tavallasi. Kuten totesit Hesarin haastattelussa:

– Tähän ei liity erityistä dramatiikkaa. Osasin varautua tähän aikaisempien tapausten perusteella. Suhtauduin rauhallisesti, vaikka tämä on surullista.

Vaikka oman liikkeen ja hengellisen lähiyhteisön, Espoon rauhanyhdistyksen johtohenkilöt torjuivat sen, että  sinä päätit myöntyä Taivaan Isän kutsuun, olet saanut läheisiltäsi ja monelta, monelta meistä tukea ja kannustusta papin tehtävään. Kantakoon tämä tuki sinua työssäsi ja lohduttakoon surussasi, joutuessasi luopumaan ry:llä opetustyöstä, jossa olet tosi hyvä. Et ehkä tiedäkään miten moni on tykännyt tyylistäsi ja taidostasi opettaa ja olla nuorten kanssa! Ja yksi syy on sinusta aistittava peräänantamaton pyrkimys rehellisyyteen, Se on aitoa, ja juuri nuoret aistivat sen. Lapsia ja nuoria ei oikein pysty hämäämään. Salaisuutesi on luultavasti kyky olla läsnä ja kuunnella.

Meitä on monia joita ratkaisusi pappisvihkimyksestä ei ole hämmästyttänyt eikä yllättänyt sinänsä. Sinulle on olut aina selvää, että ihmisellä on oikeus elää omannäköistään elämää. Sanoit Hesarissa, että et itse pidä itseäsi rohkeana.

— Olen vain ollut rehellinen itselleni. Siinä mulla on hirveän hyvä olla. — Edes Nyky-Suomessa ei ole vielä selvää, että nainen voi toteuttaa kutsumustaan. Ei ole kyse minun kapinastani, vaan kysymyksestä, joka on todellinen monille lestadiolaisille teologinaisille.

Samaa osoittavat Mari Leppäsen tekemät uskovisten teologinaisten haastattelut. Onhan selvää, että siinä ei ole mitään ramaatullisuutta, että uskovaiset miespapit voivat vailla painostamista ry:n taholta toimia kirkossa pappeina, ja he työskentelevät yhdenvertaiseen virkakäsitykseen  sitoutuneena – mutta sitten sama ei koskisikaan uskovaisian naisteologeja!

Miten ne miespapitkaan voivat silloin oikeasti väittää sitoutuvansa kirkkomme virkakäsitykseen? Eikö tuossa jo mennä epärehellisyyden ja ulkokultaisuuden puolelle? Ja lisäksi,  työura kirkossa nyt ja varsinkin tulevaisuudessa tosiaan katkeaa niiltä naisteologeilta, joilla ei pappisvihkimystä ole.

Pitkä tie papin palvelusvirkaan – Meri-Annan taustaa

Meri-Anna Hintsala kertoo, että hänen pappistiensä on ollut pitkä ja hän on keskustellut asiasta erityisesti läheistensä kanssa jo vuosia. Lapsesat saakka oli mielessä ollut toiveammattina opettajan työ. jo silloin jotkut tuttavat kehottivat häntä hakeutumaan papiksi.

Hintsala on lähtöisin vanhoillislestadiolaisesta perheestä ja on lapsuususkossa. Hän on kuvannut koskettavan lämpimästi ja monisävyisesti kodin uskoa Oisko tulta -blogissa:

Olen syntynyt kristittyyn kotiin, jossa usko oli elämässä voimavara ja elämään puitteet luova arvokas asia.  Usko loi tavalliseen kiireiseen, kärttyiseen, iloiseen, onnelliseen, väsyneeseen ja joskus toivottomaankin arkielämään laajemman ulottuvuuden.

Muistan erään tapahtuman ajalta, jolloin olin noin nelivuotias. Minulla oli tapana vanhempieni kanssa käydä seuroissa, kirkossa ja pyhäkoulussa. Useimmiten aika meni hiljaa leikkiessä tai vanhemman sylissä, mutta joskus jotain puhutusta saattoi jäädä mieleenkin. Kerran olin jäänyt miettimään kuulemaani kertomusta, jossa sanottiin, että ihmisen ajan loppumisen hetkeä ei tiedä kukaan. Lapsen mieleni askarteli maailman loppumisessa ja muissa syvissä vesissä, joissa lasten mieli useinkin askartelee. Asia tuntui pelottavalta ja arvaamattomalta, vaikken sitä silloin osannut niillä sanoilla kuvata. Kotona ihmettelin asiaa äidilleni. Sieluuni syöpyivät kuva kattilaa hämmentävästä äidistäni ja hänen turvalliset sanansa: ”Ei tarvitse pelätä”. Tämä muisto on yksi varhaisimmistani. Edelleen se on ihmeellisen elävä.

Hintsala on toiminut lukioikäisestä saakka vapaaehtoisena rauhanyhdistyksellä. Hän on opettanut lapsille, nuorille ja SRK:n rippikoululaisille Raamattua ja tehnyt keittiövuoroja.

Hintsala on jo vuosia sitten ollut mukana käynnistämässä keskustelua naisten asemasta yhteisössämme. Gradussaan, joka  kuuluu aiheeltaan edelläkävijöihin, Meri-Anna selvitti uskovaisten äitien kysymyksiä ja vertaistukea, joka tapahtuu silloin erityisen aktiivisena toimineilla suljetuilla verkkokeskustelupalstoilla. Pro gradu ”xx” valmistui 2008?.

”Naisten tila on yhteisössämme kapea”

Naisten tila on liikkeessä usein kapea, Meri-Anna toteaa Helsingin Sanomissa vihkimystä edeltävänä päivänä.  –  Yhteisön normit tuottavat painetta, jonka puristus hioo timantteja. Tällä Hintsala vastaa kysymykseen, mistä mahtaa johtua että juuri naiset ovat niin usein kyenneet arvioimaan liikkeen kysymyksiä mediassa. He ovat usein myös joutuneet enemmän tai vähemmän maksamaan asiantuntemuksestaan ja lausunnoistaan, eli kärsinmään ankarastakin arvostelusta. Esimerkiksi jaispappeutta puoltavat näkemykset eivät ole SRK:n johtokunnan mieleen.

Niin, meidän keskuudessamme ei nainen voi pyrkiä papiksi eikä ottaa vihkimystä, virallisen eli SRK:n johtokunnan linjauksen mukaan. Mutta niin nyt kuitenkin tapahtuu, jo toisen kerran!

Kuten ensimmäinen papiksi vihitty lestadiolainen nainen Mari Leppänen on tutkimuksessaan osoittanut, tämä kanta on kuitenkin aikoinaan 1980-luvulla tullut päätetyksi kyseenalaisella, puutteellisella ja senaikaiseen tilanteeseen sidoksissa olleella tavalla. Uskovaiset naiset eivät päässeet silloin ollenkaan mukaan keskusteluun eivätkä päätöksentekoon. Naiset on valitettavasti edelleen rajattu pois opetukseen ja Raamatun tulkintaan liittyvien asioiden päätöksenteosta, sillä puhujien kokoontumisiin enempää kuin SRK:n johtokuntaankaan ei edelleenkään ole naisilla ollut pääsyä.

Myönteistä kuitenkin on se, että nykyisin jo keskustellaan sisäisestikin naisten osallisuudesta liikkeen eri tasoilla ja jopa SRK.n vuosikokouksessakin – tosin vasta epävirallisesti. Ajan mittaan päästään jo etenemään myös käytännössä. Juuri siihen tarvitaan päättäväisä uskovaisia naisia, jotka ottavat askeleen, johon Jumala kutsuu. Ja niitä jotka antavat tukensa heille.

Papin kutsumusta naisille kannattavia puhujia ja vl-pappeja on useita. Ne jotka ovat julkisesti asettuneet kannattamaan, on toistaiseksi yksi toisensa jälkeen asetettu rauhanyhdistykseissä puhujakieltoon. Toisinaan, mutta ei aina, on saatettu syrjäyttämisen jälkeen myös erottaa ”yhteisestä rakkaudesta” eli lakattu pitämästä uskovaisena. Silloin ei juuri kukaan enää uskoalla tervehtiä Jumana Terveellä. Seuraa eristäminen. Sanktio on silloin kova. Sekä ihmiselle itselleen että hänen lähipiirilleen. Tämä on äärettömän surullista.

Ehkä se ei monia lohduta, mutta kannattaa pitää sydämessä se tieto, että tämä on tilapäinen vaihe, jossa ensimmäiset joutuvat kovimman kokemaan. Kovista asioista onkin kyse.

Naisten pappeuden torjumisessa onkin kysymys keskeisestä miesten vallan puolustamisesta herätysliikkessä.

–  Vanhoillislestadiolaista liikettä johdetaan SRK:sta, vaikka liikeestä sanotaan, että se ei ole keskusjohtoinen,Meri-Anna Hintsala on todennut.

– Valta näkyy myös saarnaajainstituutiossa. Lisäksi meillä on vahva sosiaalinen todellisuus, jossa vallankäyttö on piilotettua. Tällä Hintsala tarkoittaa asenteita siitä, mitä naisten odotetaan tekevän.

– Kotiäiti-ihanne on liikkeessä vahva, mutta nykyvanhoillislestadiolaiset äidit eivät enää samalla tavalla vastaa ihannetta. He kouluttautuvat, käyvät töissä ja perustavat perheen.

Kyseessä ei siten ole hengellinen asia, vaan pitkälle valtapoliittinen asetelma, jossa naisten työura papin tehtävässä kirkossa nähdään uhkaavan miesten yksinvaltaa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Tästä syystä miesvaltainen johto yrittää käyttää valtaa naisiin erilaisin sanktioin eli rangaistuksin.

Meri-Anna Hintsala onkin osunut asian ytimeen äskeisellä teteamuksellaan:

Naispappeus uhkaa vallitsevaa sukupuolijärjestelmää. Joidenkin mielestä jotain perustavanlaatuista särkyy, jos nainen saa olla puhuja tai pappi. Lisäksi tämä on myös sukupolvikysymys. Minun sukupolveni on kasvanut aivan erilaiseen todellisuuteen kuin suuret ikäluokat. (Kirkko ja kaupunki, 4.6.2012).

Mutta tässä hengellisesti raskaassa helteessäkin Taivaan Isä antaa voimaa vaeltaa. Ajalliset rakenteet ja järjestelmät ovat lopulta muuttuvia ja murtuvia. Krisinuskon historia kertoo tästä monta tapausta. Jumalalla on aikansa ja paikkansa, jolloin asiat hitaasti asettuvat uudestaan, ja myös ulkonaiset käytännöt uusille, paremmin Raamatun sanomaa ja tarvetta vastaaville urille. Yhden ihmisen elämä täällä on kuin kämmenen leveys, lakastuva ruoho, me ollaan kiinni omassa inhimillisessä ahtaudessamme. Silloin se ei mahdollista aina että nähtäisiin laajemmin asioita siinä valossa, jossa Jumalan antama tehtävä ja käsky ihmiselle näkyisi Raamatun valossa koko yhteisössä kaikille. Inhimillinen ihminen on inhimillinen tässäkin. Ehkäpä itsekkäästi ja mukavuudenhaluisesti ei tahdota nähdä sitä, mikä on evankeliumin työssä tärkeintä.

Oululainen vl-pappi Stiven Naatus on yksi uskovaisista papeista, joka kannattaa pappisvirkaa myös vl-naisille. Hän on perustellut näkemystään kolmella seikalla.

Raamatulla. Ja liikkeen vahvalla traditiolla yleisestä pappeudesta, jossa sukupuolella ei ole väliä. Kolmas tekijä on tietysti oma pappeuteni, jossa sitoudun kirkon järjestykseen. (Kotimaa 24 21.3.2012.)

Naatus on itse joutunut puhujana rauhanyhdistyksellä puhujakieltoon kantansa takia.

pyhähenkikyyhky1– Toivon, että liike säilyttäisi ytimensä. Syntien anteeksiantamus on luterilaisen uskon kivijalka. Toivon, että armolle ei asetettaisi ehtoja, että armo ei suodattuisi sukupuolijärjestelmän kautta.
– Pappi ei tarvitse matkaansa kovin paljon tavaraa, enemmänkin sydäntä, korvia ja oikeudentuntoa sekä nöyryyttä kuulla Jumalan ääni kaikenlaisen melun keskellä. – – Pappina pääsee lähelle ihmistä: kipuja, suruja, taakkoja, mutta myös lähelle Jumalan hyvyyttä, luomakunnan kauneutta ja elämäniloa. Kuitenkaan papin ei itse tarvitse näitä kohtaamiaan asioita kantaa, vaan ne kuuluvat Jumalan huomaan. – Meri-Anna Hintsala
 Messu1
*         *          *

Ajattelemisen aihetta antoivat Maria Sofia & ESA.

*        *         *

Lue lisää:

Johannes Alastalo: Tutkija: Kiihtynyt keskustelu voi haastaa liikkeen eheyden. Kotimaa24 3.12.2012.

ESA: Voimalassa: Nainen lestadiolaisyhteisössä (Meri-Anna Hintsala, Mari Leppänen ja Johanna Hurtig tv-haastattelussa.)

Pauliina Grönholm: Tutkija: Naispappeus koettelee lestadiolaisliikettä. Helsingin Sanomat 16.6.2011.

Meri-Anna Hintsala: Mammapalstat : Voimaantuminen vanhoillislestadiolaisten äitien internetyhteisöissä . Helsingin yliopisto 2007.

Meri-Anna Hintsala: Papillinen iltalaukku. Lily: Oisko tulta -blogi 25.8.2012.

Meri-Anna Hintsala: Verkkokeskustelijan blogi. Kotimaa24.

Johannes Ijäs: Piispa: Hintsala vihitään Jumalan valtakunnan palvelukseen. kotimaa24 3.12.2012.

Johannes Ijäs: Rauhanyhdistyksen puheenjohtaja: Hintsala vapautettu hengellisistä tehtävistä. Kotimaa24 3.12.2012.

Johannes Ijäs: Toinen vanhoillislestadiolainen nainen papiksi. Kotimaa24 3.12.2012.

Outi Ikonen: “Verkkokeskustelu on lestadiolaisuuden toinen todellisuus”. Kirkkohallituksen verkkokeskustelun koordinaattori, teologi Meri-Anna Hintsalan haastattelu.Kotimaa24, 26.9.2010.

Saila Keskiaho: Meitä ei voi ohittaa. Kirkko ja Kaupunki 4.6.2012.

Mauri Kinnunen: Kadonneen jäljillä – lestadiolaisia naissaarnaajia etsimässä

Mari Leppänen: Monet lestadiolaispapit kannattavat naispappeutta – SRK tyrmännyt toistuvasti ehdotuksen

Mari Leppänen: Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosina 1975-2010. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. 2011.

Maria Sofia, R.K. ja ESA: Ensimmäinen nainen 4.3.2012 – uskovaisten naisten uskon, toivon ja rakkauden messu Kristuksessa

Maria Sofia, R. K. ja ESA: Hurtig ja Kallio: Naisten on aika saada tilaa lestadiolaisessa liikkeessä

Raisa Mattila: Paine tekee timantteja: espoolainen Meri-Anna Hintsala on toinen lestadiolaisnainen, joka tänä vuonna vihitään papiksi. Helsingin Sanomat 15.12.2012.

Miesvalta lisää sukupuolisen hyväksikäytön ja väkivallan riskiä

Rebekka Naatus: Pakolaiseksi ei lähdetä noin vain. Sielun silmin -blogi, Kaleva 10.1.2012.

Tiina Rajamäki: Lestadiolaiset veivät tehtävät tulevalta naispapilta. HS 4.12.2012.

Eira Serkkola: Verkko on aina auki. (Meri-Anna Hintsalan haastattelu.) Kirkko ja Kaupunki 5.7.2010.

Skribentti: Naiset tulossa sananjulistajiksi

Vanhoillislestadiolainen nainen papiksi. ESSE – Espoon seurakuntasanomat 3.12.2012.

Advertisements

5 kommenttia

Kategoria(t): 2010-luku, arvot, bans, eettisyys, Espoo, evankelis-luterilainen kirkko, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, julkaisutoiminta, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kiellot, kirkko, kontrollointi, kuuliaisuus, leimaaminen, naisen asema, naispappeus, naissaarnaajat, nettikeskustelu, normit, norms, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, sensuuri, sielunhoito, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, suvaitsevaisuus, syrjintä, tasa-arvo, tuomitseminen, tutkimus, ulossulkeminen, vallankäyttö, vapaus, vihjailu, yhteisö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys, yksilöllisyys

5 responses to “On Jumalan aika: Meri-Anna Hintsala vihitään papiksi Jumalan valtakuntaan

  1. Pirjo Vähäkuopus

    Tässäpä sitä tutkittavaa asenteissa piisaakin.Onnea jaTaivaan Isän Siunausta tehtävääsi Meri-Anni Hintsala!

    • PENTTI

      EI KETÄÄN OLE USKOVAISTEN PIIRISTÄ EROTETTU KOSKAAN! vAA ´N ITSE OVAT SIITÄ ERONNEET JA KIELTÄNEET USKON TEOILLAAN KUTEN TÄMÄKIN TOINEN NAISPAPPI . TURHA ON MUUTA VÄITTÄÄ VANHOILLISLESTADIOLAISET EIVÄT HYVÄKSY NAISPAPPEUTTA . JA NÄMÄ SEN TIETÄVÄT SEN HYVIN!

      • Still

        Pentti! Puhuisitko kuitenkin Srk:kristillisyydestä eikä uskosta, et sekoittaisi Raamatun tarkoittamaa uskoa tähän. Sanot että ketään ei ole Srk kristillisyydestä erotettu koskaan, väitän toisin, tämä on myös julkisuudessa todistettu useiden kohdalla, vielä useampien kohdalla tehty piilossa julkisuudelta. Sanot että on kieltänyt Srk kristillisyyden teoillaan kuten tämä toinenkin naispappi, se on totta. Kertoisitko esimerkin myös niistä muista mm. 70-luvun harhaisen henkiopin vuoksi erotetuista, miten he kielsivät Srk kristillisyyden teoillaan?
        Sanot että vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksy naispappeutta, kiistän väitteesi, tarkoitat varmaan tässäkin yhteydessä Srk kristillisiä. Sinulla ei kuitenkaan ole valtuuksia puhua kuin omasta puolestasi, älä sano sellaista mikä ei ole totta. Henkilökohtaisesti tunnen paljon vanhoillislestadiolaisia jotka hyväksyvät naisen papiksi. En tunne kaikkia vanhoillislestadiolasia joten en voi heidän kaikkien mielipidettä tietää, etkä varmaan sinäkään.

  2. Still

    Meri-Annalle Taivaan Isän siunausta! Tulet olemaan Mari Leppäsen kanssa aikanaan historian kirjoituksissa uran uurtajan ja eräänlaisen marttyyriyden edustaja. Saatte hengellisen kotinne virallisen tahon puolesta sitä lokaa puoleenne joka tullaan toteamaan vääräksi. On tärkeää kuunnella omaa tuntoaan, mikäli jättää sen ulkopuolisen tahon huomaan niin hylkää yhden suurimmista Jumalan lahjoista. Itse huomasin tuon vasta hiljattain omien kokemusten kautta, seurakunnan omatunto liukui helpommalle tielle, valheen tielle. Sillä vastassa oli vain tielle jätetty kerjäläinen, hänet oli helpompi ohittaa kuin vahvat ja äänekkäät fariseukset. Taivaan Isälle kiitos niistä laupiaista samarialaisista jotka nostivat ja hoitivat, he olivat eräiden mielestä ”epäuskoisia”. Minulle heillä oli kuitenkin sydäntä ja aikaa.

  3. Mielipiteeni

    Pyhinä oli kyläpaikassa juttua tästä. Että onko esimerkisi se nimenomaan tärkeä opillinen asia, voiko nainen toimia pappina, ja puhujana. Vai onko se puhtaasti vain ns. kulttuurista riippuva asia. Se tarkoittaisi että eri aikoina voisi uskovaisilla olla erilaista tapaa tässä asiassa. Monet ei näe välttämättä opillistakaan estettä sille, että papin ja myös seurapuhujankin tehtävän voisi avata myös naisille.

    Mutta sekiin on tässä, että kannattaako jossain kulttuurin asioissa lähteä ajamaan jotain muutosta, kun helposti voidaan sitten ruveta vaatimaan muutoksia myös joihinkin muihinkin asioihin ja saatetaan joutua eksyksiin.

    Itselleni tämä ei ole täysin kirkastunut, että miksi se on nimenomaan vain miesten tehtävä. Silti en kuitenkaan toivo muutosta tähän. koska naispappien ja puhujien salliminen voisi olla liian radikaali muutos. Tuntuisi vieraalta, että seuroissa saarnaisi naishenkilö. Toisaalta naispappeus on vähän eri asia. Mutta tarviiko uskovaisille naisille sallia sananpalvelijan tehtävä pappina tai puhujana?
    Onko se välttämätöntä? Ja miksi?

    Tietysti jossain vaiheessa asia voi käydä ajankohtaisemmaksi, jos miespuhujista ja papeista rupeaa olemaan pulaa. Itse en ainakaan haluais hötkyillä tässä asiassa. Jotenkin olen tottunut siihen, että puhujanpöntöstä kuuluu miehen ääni. En ole koskaan ajatellut että kaipaisin tähän muutosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s