Ahola, Alaranta, Asikainen, Sulila, Pentikäisen Antti – Luottamus SRK:n johtoon murentunut

Kysymykseni on, vallitseeko tässä liikkeessä pelko. Keskustelukulttuuri puuttuu täysin. Kun halutaan jostakin asiasta keskustella, leimataan ihmiset, jotka ottavat asioita esille. Liikkuu huhuja ja aivan perättömiä juoruja. Tätä kulttuuria minä vähän ihmettelen.

– Oulun tuomiokapitulin hiippakuntasihteeri, teologian tohtori  Pekka Asikainen.

Luottamus SRK:n johtoa kohtaan on heikompi kuin koskaan – tai pitkään aikaan. – Anonyymi lestadiolainen Suomen Kuvalehdessä 23.6.2011, s. 43.

Sanomalehti Kalevan Taloustutkimuksella teettämässä mielipidemittauksessa 74 prosenttia kaikista vastaajista katsoo vanhoillislestadiolaisuuden johdon toimineen lasten hyväksikäyttöjupakassa joko erittäin huonosti tai melko huonosti. Noin neljännes liikkeeseen kuuluvista  katsoo herätysliikkeen johdon toimineen asiassa erittäin huonosti tai melko huonosti. Sitävastoin nelisenkymmentä prosenttia vanhoillislestadiolaisista katsoo johdon toimineen jupakassa melko hyvin tai erittäin hyvin.

Yli puolet kaikista kyselyyn vastaajista katsoo suhtautumisensa liikkeeseen muuttuneen kielteisemmäksi. Kysely tehtiin Oulun seudulla. – Kaleva 30.6.2011; Kotimaa24 30.6.2011.

Mitä hän [Lars Levi Laestadius] sanoisi, jos hän tietäisi oman liikkeensä kriisistä? Varmaan hän ottaisi liikkeen vallanpitäjät puhutteluun. […] ja ehkä hän toistaisi kuuluisan Juhannussaarnansa. Sen perusviesti kuului: Tehkää parannus!”  – Toimittaja Kustaa Hulkko, Suomen Kuvalehti 23.6.2011, s. 45.

*      *       *

Kritiikki herätysliikkeen nykyistä johtoa kohtaan on jatkuvasti voimistunut. Kyse on heikentyneestä luottamuksesta  ja uskottavuudesta, joka liittyy herätysliikkeen johdon haluun ja kykyyn toimia erityisesti lastensuojeluasian ja siihen liittyvien opillisten kysymysten hoitamisessa.

SRK:n johdon hitaus rikosvyyhdin tunnistamisessa ja toimenpiteisiin tarttumisessa on ollut merkillepantavaa, mihin on viitattu esimerkiksi  Kalevassa (24.6.2011). Hyväksikäyttötapauksia on ollut satoja, eikä kukaan tiedä mikä määrä lasten hyväksikäyttäjiä on saanut liikkua vapaasti herätysliikkeen omintakeisen rippisalaisuus-opin ansiosta (ks. esim. V-lestadiolaisessa yhteisössä tehty satoja seksuaalirikoksia).

Yhä uusien hyväksikäyttötapausten yhteydessä paljastuneet SRK:n johdon menettelytavat ovat herättäneet ihmetystä ja vastalauseita (esim. äskettäin paljastunut lestadiolaismiehen yli sukupolvien harjoittama insesti, johon liittyi erään SRK:n johtoon kuuluvan toiminta).

Kun on yritetty käydä keskustelua asiasta, johdon taholta saadut tiedot ja kommentit ovat olleet hämäriä, epäjohdonmukaisia ja jopa epätosia. Moni on pahastunut tässä vakavassa asiassa liikkeen johdon ulospäin antamista, usein omituisista  lausunnoista, jotka ovat paljastaneet johtotasolta varsin hämmentäviä asenteita ja ajattelutapoja liittyen lastensuojeluun ja seksuaalirikoksiin sekä kristityn ja lainkuuliaisuuden väliseen suhteeseen.  

Lisäksi moni uskovainen on kokenut vieraaksi ja vastenmieliseksi uhkailut ja pelottelut sekä joidenkin tahojen harjoittaman mustamaalaamisen keskustelijoita kohtaan. Paikallisissa rauhanyhdistyksissä on niitä, jotka pyrkivät painostamalla estämään avointa keskustelua vakavista asioista.

Varsinkin nuorempi polvi on jo pitkään esittänyt kritiikkiä siitä, miten tätä herätysliikettä on johdettu.

Samaan aikaan SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen on kuitenkin kiistänyt epäilyt,  että keskustelua yritettäisiin SRK:n johdon taholta kontrolloida.

Perniöläinen pastori Johannes Alaranta asetettiin jokin aika sitten puhujakieltoon Salon rauhanyhdistyksen johtokunnan päätöksellä. Tiettävästi eräät muut SRK:n toimintaa kritsoineet puhujat ovat kokeneet saman, mm. Torniossa ja Helsingissä.

Eräät puhujat ovat puolestaan ilmoittaneet, että he eivät katso voivansa nykyisessä tilanteessa toimia rauhanyhdistyksen seurapuhujan tehtävässä. Puhujan tehtävästä luopumiseen on päätynyt esimerkiksi Pekka Asikainen. Asikainen työskentelee Oulun hiippakunnan hiippakuntasihteerinä. Hän on koulutukseltaan teologian tohtori  ja kuuluu vanhoillislestadiolaisuuden nuoremman polven teologeihin. Saman ratkaisun on tehnyt myös toinen lestadiolaispappi pääkaupunkiseudulta.

On tietenkin varsin ymmärrettävä ja rehellisenä pidettävä teko, että Asikainen ei pidä mahdollisena asettua osalliseksi sellaisen opin levittämiseen kuten maallikko-salarippi-oppi, joka on lastensuojelun asiantuntijan Johanna Hurtigin mukaan mahdollistanut lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden seksuaalirikosten salaamisen ja pitkittämisen. Kaiken lisäksi hyväksikäyttövyyhteen liittyy parhaillaan käynnissä oleva rikostutkinta.

Salon rauhanyhdistys asetti Alarannan puhekieltoon

Alarannan puhekielto merkitsee sitä, että hän voi saarnata edelleen luterilaisen kirkon, mutta ei rauhanyhdistyksen järjestämissä hartaustilaisuuksissa.

Alaranta kertoi kiellosta blogissaan. Alarannalle ei ilmoitettu syytä kieltoon. Ilmeinen syy on, että hän on nostanut julkiseen keskusteluun huolensa siitä, että liike opettaa lakien vastaista rippioppia. Hän on kritisoinut SRK:n johtokunnan menettelyä useissa julkisissa lasunnoissaan haastatteluissa mediassa sekä blogissaan.

Tiettävästi myös muualla eri rauhanyhdistyksissä on viime aikoina asetettu useampia puhujia puhekieltoon.

Pekka Asikainen: ”En voi toimia seurapuhujana liikkeessä, jonka piirissä tapahtunutta toimintaa tutkii keskusrikospoliisi”

Hiippakuntasihteeri Pekka Asikainen ei aio enää puhua rauhanyhdistyksen seuroissa.

Asikainen ilmoitti Kiimingin rauhanyhdistyksessä pitämässään puheenvuorossa 17.4. , että hän ei  ole käytettävissä puhujana vanhoillislestadiolaisuuden piirissä.

– En ole käytettävissä puhujan tehtäviin. Hoitamani kirkollisen viran keskiössä ovat lapset, nuoret ja perheet ja heidän kokonaisvaltainen hyvinvointinsa. En voi toimia seurapuhujana liikkeessä, jonka piirissä tapahtunutta toimintaa tutkii keskusrikospoliisi, Pekka Asikainen on kertonut Kotimaa24:n haastattelussa. Haastattelu julkaistiin myös Oulun seurakuntayhtymän Rauhan Tervehdyksessä.

Lisäksi Asikaisen vetäytymisen syynä on herätysliikkeen johdon uskottavuuden murentuminen. Asikainen kertoi todenneensa, että hän ei ole voinut tulla vakuuttuneeksi siitä, miten vanhoillislestadiolaisen liikkeen johto on puuttunut hyväksikäyttötapauksiin.

Hän katsoo, että lastensuojelun asiantuntijoita on pyritty vaientamaan ja heistä on puhuttu pahaa. Asikaisen mukaan liikkeessä ei käydä avointa keskustelua.

– Kysymykseni on, vallitseeko tässä liikkeessä pelko. Keskustelukulttuuri puuttuu täysin. Kun halutaan jostakin asiasta keskustella, leimataan ihmiset, jotka ottavat asioita esille. Liikkuu huhuja ja aivan perättömiä juoruja. Tätä kulttuuria minä vähän ihmettelen, Asikainen sanoo.

Asikainen viittaa leimaamiseen ja painostamiseen, johon lastensuojeluun liittyvistä ongelmista keskustelua käynet uskovaiset ovat joutuneet.

Mustamaalaaminen, huhujen ja pahantahtoisten juorujen levittäminen liikkeen sisällä on kohdistunut erityisesti niihin, jotka ovat yrittäneet nostaa liikkeen käytäntöihin ja opetukseen liittyviä vakavia ongelmakohtia esille, yrittäen siten saada aikaan rakentavaa  keskustelua siitä, millä tavoin tilannetta olisi käytännössä parannettava.

Tyypillisin menettely on mielipiteensä esittäneen uskovaisen leimaaminen ”eriseuraiseksi”, jota ovat harjoittaneet eräät vanhemman polven puhujat ja jopa SRK:n puheenjohtaja. Hän esitti puhujamatkallaan Yhdysvalloissa tänä keväänä, että Suomen lestadiolaista liikettä uhkaa nyt ”naisten käynnistämä eriseura”.

Eriseura-pelottelu on käyttökelpoinen pelote, sillä silloin epäilyksenalaiseksi nostetaan yksityisen kritiikin esittäjän henkilökohtainen sielun tila. Huomio siirretään tällöoin pois asiasta ja suunnataan taitavasti häneen ihmisenä. Ei ongelmalliseen asiaan josta hän on halunnut käydä keskustelua.  Ad hominem -menettelyn eli henkilökohtasuuksiin menemisen tarkoitus on ilmeinen,  eli tietysti estää keskustelu varsinaisesta asiasta ja nostaa ”viestintuoja maalitauluksi”.

Kuka tällaisessa yhteisössä uskaltaa keskustella mistään vakavasti, kun on aina olemassa pelko joutua leimatuksi eriseuraiseksi ja sitä myöden ulos suljetuksi uskovaisten yhteisöstä? Eriseura-kortin käyttö on epäeettistä vallankäyttöä, mutta se kertoo jostakin vielä vakavammasta.

Eriseura-pelottelulla on ilmiselvä tarkoitus sulkea lapsista ja nuorista huolissaan olevien suut ja leimata heidät poltinmerkillä. On lisäksi merkillepantavaa, että keskusteluun on osallistunut hämmästyttävän vähän lestadiolaisia naisia. Lastensuojelukysymyksestä käytyyn keskusteluun on lestadiolaisista naisista osallistunut Johanna Hurtigin lisäksi vain pari-kolme henkilöä. Vaikka liikkeen selkeä enemmistö on naisia, he ovat kasvottomia ja näkymättömiä julkisessa keskustelussa.

Kun lasten hyväksikäyttöasia nousi julkisuuteen huhtikuussa 2010, Pekka Asikainen kirjoitti blogissaan asiasta ja esitti toivomuksen asioiden avoimesta keskustelusta herätysliikkeen sisällä. Hän toivoi myös naisia mukaan liikkeen päätöksentekoon ja vastuullisiin johtoasemiin.

”Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä on kysyttävä rohkeasti, onko liikkeen taustahistoriassa läpikäymättömiä asioita, jotka heijastuvat nykyajan toimintaan. Onko liikkeessä edelleen vallalla lähihistoriaan kytkeytyviä mekanismeja, jotka pyrkivät tukahduttamaan avointa keskustelua, luomaan puhumattomuutta ja vaikenemista, kylvämään pelkoa ja ahdistusta, luomaan pelisääntöjä pelkästään vahvemman vallankäyttäjän näkökulmasta sekä ohjaamaan liikettä entistä tiiviimpään eristäytymisen tilaan? Onko miesvetoisessa järjestössä unohdettu naisten tuoma viisaus? Leimataanko pohdiskeleva ja avoin keskustelu epäilyttäväksi järkeilyksi, joka ei kumpua uskosta? Heijastuvatko puhumattomat 1970-luvun vaikutukset edelleenkin tähän päivään?

 Nyt olisi aika toimia ja selvittää perusteellisesti nämä kysymykset.”

Sulila odotti SRK:n johdolta pidättyvyyttä julkisista esiintymisistä rikostutkinnan aikana

Samaa epäluottamusta SRK:n johdon suhteen on ilmaissut myös Haaparannan kirkkoherra Kimmo Sulila. Hän epäsi SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittosen saarnan pidon toukokuussa Haaparannan kirkossa, koska katsoi että paljastunut lasten hyväkskäyttövyyhti, SRK:n sisäinen selvitys ja siihen liittyvä rikostutkinta herättävät siinä määrin hämmennystä, ettei SRK:n johdon julkinen esiintyminen ei ole asianmukaista.

Sulila perusteli päätöstään hämmennyksen aiheuttamalla pastoraalisella huolella.

– Tein päätöksen mietittyäni asiaa siitä näkökulmasta, että tämä on ollut hyvin paljon esillä Suomen mediassa. Lehdistö on kirjoittanut SRK:n myöntäneen, että kaikki mistä heitä syytetään, on totta ja SRK on myös antanut keskusrikospoliisille aineistoa. Lehdet ovat uutisoineet myös Olavi Voittosesta ja Aimo Hautamäestä tehdystä tutkintapyynnöstä, totesi Sulila Kotimaa24:n toimittajalle.

Sulilalle kantautunut palaute hänen ratkaisustaan oli myönteistä ja sitä tuli lähinnä vanhoillislestadiolaisten nuorten aikuisten sukupolvelta.

Antti Pentikäinen: ”En ymmärrä miksi johto haluaa kontrolloida keskustelua”

Julkista keskustelua herätelleet uskovaiset, kuten lastensuojelun tutkija Johanna Hurtig, toimittaja Topi Linjama ja pastori Johannes Alaranta ja teologi, tutkija Heikki Nenonen ovat joutuneet eriasteisen painostamisen ja/tai mustamaalaamisen kohteeksi. Hurtig joutui omien sanojensa mukaan SRK:n johdon taholta ohitetuksi, kuten hän totesi Helsingin Sanomien haastattelussa.

Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja, tätä nykyä New Yorkissa kansainvälisen Religions for Peace -järjestön tehtävissä toimiva vanhoilislestadiolainen pappi Antti Pentikäinen on moittinut SRK:n johtoa keskustelun tarpeettomasta kontrolloimisesta ja antanut tunnustusta hyväksikäyttökeskustelun käynnistäjille  haastattelussaan Kalevassa 29.5.2011.

– Minulle oli pettymys, että liikkeen johdossa ajateltiin niin pitkään omaa asemaa tai organisaation näennäistä etua, vaikka kyse oli puolustuskyvyttömiin lapsiin kohdistuneista raskaista rikoksista, Pentikäinen sanoo Kalevalle. 

– En ymmärrä miksi liikkeen johto haluaa kontrolloida selvityksen jälkeistä keskustelua. On luonnollista, että ihmiset haluavat puhua, ja keskustelua on voitava tarvittaessa käydä myös julkisesti.

Pentikäinen viittaa SRK:n johtokunnan tilaamaan selvitykseen, joka koski johtokunnan ja SRK:n toimivan johdon menettelyä lasten hyväksikäyttörikosten yhteydessä. Johtokunta tiedotti selvityksestä Oulussa 7.4. 2011. Keskusrikospoliisi on pyytänyt julkaisemattoman selvityksen käyttöönsä.

– Minusta lestadiolaisten kannattaisi olla ylpeitä ihmisistä, jotka ovat nostaneet asioita esiin, eikä uskoa heistä levitettäviä pahoja puheita, Pentikäinen totesi.

Pääsihteeri Tuomas Hänninen: ”Keskustelua on käytävä kasvotusten”

SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen sanoo Suomen Kuvalehden haastattelussa, että hän ei pidä oikeana väitettä, että liikkeen hallinto tai johto olisi tietoisesti hidastanut tai estänyt hyväksikäyttöasian tuloa julki.  Samoin Hänninen kiistää keskustelun kontrollointipyrkimykset ja eri mieltä olevien leimaamisen.

Hänninen sanoo Kotimaa 24:n haastattelussa, ettei hän ole pääsihteerinä toimiessaan ollut tilanteissa, jossa SRK:n johto olisi yrittänyt vaientaa, peitellä tai salata lastensuojelun asiantuntijoita tai heidän tietojaan. Hänen tiedossaan ei myöskään ole, että joku SRK:n johdosta tai hallinnosta olisi levittänyt pahaa puhetta.

Hänninen toteaa, että SRK.n johtokunta on Hurtigilta saamiensa lukujen varassa, ja toteaa että SRK:n johtokunta yllättyi siitä että hyväksikäyttötapauksia on ilmennyt niin paljon. Asia lähti paljastumaan koko laajuudessaan 2010 alkuvuodesta, arvioi Hänninen.

– Toinen asia on se, mikä on myönnettykin, että ei ole osattu toimia niin kuin olisi pitänyt toimia siinä vaiheessa, kun asia tuli kokonaisuutena meille tiedoksi, Hänninen sanoo. Hänninen ”unohtaa”, että lastensuojelun tutkija Johanna Hurtig yritti saada hyväksikäyttötapausten luonteen ja laajuuden SRK:n johdolle tietoon jo vuonan 2008. 

Hännisen mukaan SRK:n johdolla ei ole  mitään tarvetta kontrolloida käynnissä olevaa keskustelua. Hän ihmetteleekin, mistä tällainen käsitys on syntynyt.

– Minä en ainakaan henkilökohtaisesti halua kontrolloida enkä estää keskustelua. Toive on ollut, että näistä voisi keskustella kasvotusten, kun on niin isoista asioista kysymys, hän sanoo.

Jos Hänninen tarkoittaa ”kasvokkain keskustelulla” keskustelua käyvien uskovaisten yksityishenkilöiden ja SRK.n johtokunna välisiä tapaamisia, hänen toivomustaan ei ole aivan yksinkertaista käytännössä noudattaa.

Vanhoillislestadiolaisia uskovaisia on 80 000-100 000. Miten kasvokkain keskustelut voitaisiin tosiasiassa käytännössä organisoida?

Onko Hännisellä itsellään tähän toimiva ratkaisu? Onko Hänninen itse aloitteellisesti ehdottanut ”kasvokkain keskustelujen” järjestämistä?

Onko hän itse siis käynnistämässä jonkinlaista kasvokkain keskustelujen sarjaa liikkeen sisällä? Kysymyksiin ei ole toistaiseksi vastauksia.

”Kasvokkain keskustelut” eivät ole poissuljettuja, mutta nykyaikana keskusteluja käydään tietenkin sosiaalisen median avulla internetin keskusteluyhteisöissä. 

Hänniselle ei liene mahdotonta perustaa SRK:n kehittämistä koskevaa keskustelua varten vaikkapa kokonaan omaa foorumia, mikäli hän todella aidosti keskustelua toivoo. 

Alaranta:  vastakkain jyrkkä siipi ja uudistusmieliset, enemmistö on ”keskitien kulkijoita”  

Kotimaa 24:n haastattelussa Johannes Alaranta on esittänyt käsityksensä herätysliikkeen ajankohtaisesta tilanteesta. Hänen näkemyksensä mukaan vanhoillislestadiolainen liike on polarisoitunut siten, että liikkeessä on hyvin vanhoillinen ja tiukka siipi, ja  toisaalta uudistusmielinen joukko, johon Alaranta itse lukeutuu, useiden muiden nuuorten teologien tapaan. Kumpikin ryhmittymä on Alarannan mukaan pieni, vaikkakin hän uskoo ”uudistusporukan” olevan isompi kuin moni tietää tai uskoo.

Valtaosa vanhoillislestadiolaisista on ”keskitien kulkijoita”. He haluavat olla liikkeen toiminnassa mukana ja käydä seuroissa eivätkä he halua ottaa kiistakysymyksissä kantaa suuntaan tai toiseen.

– Oma toiveeni on se, että vähitellen alettaisiin luottaa ihmisten omiin tuntoihin. Kun sanaa saarnataan, tulee halu itse kilvoitella kristittynä sen sijaan että kytätään kaverin uskoa, kun omassa uskossakin on tarpeeksi miettimistä, Alaranta sanoo.

Johannes Ahola vaatii johdolta selkeää kantaa naisten valitsemisesta SRK:n johtokuntaan

Rovaniemeläinen juristi ja SRK:n vuosikokousedustaja Johannes Ahola, joka lukeutuu uudistusmielisiin uskovaisiin, ei pidä vastakkainasettelua yhtä selvärajaisena kuin Alaranta. Hänen mukaan herätysliikkeessä on nykyisin mahdollista pysytellä mukana vaikka ei olekaan kaikesta samalla kannalla kuin virallinen linja.  Esimerkiksi suhtautuminen krikon virkakysymykseen eli naispappeuteen on Aholan mukaan tällainen kysymys.  

Liikkeessä on enenevässä määärin mukana selkaisia ihmisiä, jotka haluavat olla mukana vaikka heidän opillisetkin kantansa poikkeavat SRK:n virallisesta teologiasta. Ahola muistuttaa lisäksi, että uudistajat eivät ole mitenkään yhtenäinen ryhmittymä. Ahola ei myöskään usko että SRK:n johtokuntaan pääsisi läpi uudistusmielisiä kristittyjä.

– Itse pitäisin erittäin toivottavana naisten ja nuorten edustuksen saamista päättäviin elimiin, toteaa Ahola Suomen Kuvalehdessä.

Ahola vaatiikin liikkeen johdolta selvää kannanottoa siihen, onko naisten saaminen SRK:n johtokuntaan suotavaa vai ei.

– Jos ollaan sitä mietä, että ei ole tarpeen tai hyväksi taikka sallittua, sanottakoon se suoraan. Ellei taas olla sitä mieltä, sanottakoon sekin suoraan, vaatii Ahola. Itse hän yritti herättää keskutelua naisten panoksesta herätysliikkeen johdossa SRK.n vuosikokouksessa vuonna 2009 – turhaan. SRK:n silloinen pääsihteeri Aimo Hautamäki poisti suviseurojen nettisivulta jo julkaistun vuosikokoustiedotteen, jossa oli mainittu, että naisten osuudesta oli esitetty kysymys. Jo pelkkä tosiasiatieto siitä että naisten asema ylipäätään oli vuosikokouksessa nostettu esiin, oli liian vaarallista SRK:n johdolle.  

Hyväksikäyttäjät salanneet rikoksiaan vuosikymmeniä SRK:n maallikko-salarippi-opin avulla

Vanhoillislestadiolaisuus on noussut esiin erityisesti siitä syystä, että liikkeessä huomattavan auktoriteettiaseman omaavia, arvostettuja puhujia on syyllistynyt lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Asiaa selvitelleen tutkijan Johanna Hurtigin mukaan tiedossa 10-15 seurapuhujaa, joista osa on tuomion saanut, osa pääsyt kuin koira veräjästä koska rikokset ovat juridisesti vanhentuneet. Hurtig otti yhteyttä SRK:n johtoon jo 2008, mutta silloin hänen tietonsa ja ehdotuksensa asiaan puuttumisesta torjuttiin SRK:n johdossa.

Kaikkiaan hyväksikäyttäjiä lienee tiedossa 70 – 100, osa vanhempia, osa vuosien takaisia, osa aivan tuoreita tapauksia.

Syy miksi rikoksista on liikkeen sisällä vaiettu ja rikollinen on voinut jatkaa vuosikausia lasten raiskaamista, on liikkeen omintakeisessa rippiopissa.

Opetus poikkeaa luterilaisen kirkon opetuksesta ja on kolmella tavalla lakien vastainen. Tästä huolimatta liikkeen johto on ilmoittanut pitäytyvänsä yhä edelleen tässä opetuksessa, julkisesta kritiikistä huolimatta. Kritiikkiä opetus on saanut sekä liikkeen sisältä että jonkin verran myös ev.lut. kirkon piiristä. Tosin kirkon edustajat ovat olleet hämmästyttävän hiljaa asiasta.

Ensimmäinen lainvastaisuus rippiopetuksessa on se, että se rikkoo kirkkolakia. Kirkkolain mukaan ripissä tietoon tulleesta rikoksesta saa vaieta vain pappi. Rippisalaisuus velvoittaa vain pappia ja seurakunnan virassa toimivaa lehtoria.

Tavallisen maallikon, jolle joku tunnustaa rikoksen ja pyytää synninpäästöä, tulee viipymättä tehdä rikoksesta ilmoitus viranomaiselle. Rippisalaisuus ei ulotu maallikoihin. Tässä SRK:n johtokunnan levittämä käsitys ja samaten puhujien puheet seuroissa opettavat lainvastaisesti.

Vanhoillislestadiolaisten lehdessä Päivämiehessä oli hiljattain kirjoitus jossa todettiin, että rikostapauksessa rippi-isän tai -äidin tulee kehottaa anteeksi saanutta rikollista, että tämän tulee ITSE hakeutua viranomaisten puheille ja tunnustaa rikoksensa.

Tämä on lisäksi rikoslain ja lastensuojelulain vastainen opetus. Rikoslaki velvoittaa, että jos kuka hyvänsä meistä on saanut tietoonsa rikoksen tai jos epäilee että joku lapsi on vaarassa, silloin jokaisen velvollisuus on tehdä ilmoitus viranomaisille. Rikoslaki säätää että jos laiminlyö rikoksesta ilmoittamisen, voi saada käräjillä maksimissaan 6 kuukautta vankeutta.

Vanhoillislestadiolaisen lastensuojelun asiantuntijan Johanna Hurtigin tutkimusten mukaan kaikissa  hänen tutkimissaan tapauksissa lasten hyväksikäyttörikokseen syyllistyneet lestadiolaismiehet olivat käyttäneet hyväkseen tätä kieroontunutta anteeksipyytämis- ja antamis-oppia, siten että ovat ottaneet rippinsä vastaanottajaksi ja synninpäästön julistajaksi lapsen, hyväksikäyttönsä uhrin.

Aina raiskattuaan lapsen he olivat pyytäneet tältä sitä tekoa anteeksi. Lapselle on opetettu että on aina annettava anteeksi kun toinen pyytää, eikä asiasta saa tämän jälkeen enää puhua. Kun on se ehdoton rippisalaisuus.

Lestadiolainen rikollinen käyttää siis uhriaan samalla myös rippi-isänään. On tavallista että lapselle opetetaan jo pienenä anteeksipyytämisen ja anteeksiantamiseen liitetty synninpäästön sanamuoto: ”Jeesuksen nimessä ja veressä synnit on anteeksi annettu”. Lapsi totutetaan perheen arjessa ymmärtämään myös sen sinänsä kristillisen ja arvokkaan periaatteen, että anteeksi annettuja asioita ei saa jälkeenpäin enää muistella.

Tämä ripittäytymisopetus on tehnyt mahdolliseksi, että rikollinen on onnistunut jatkamaan lapsen hyväksikäyttöä jopa vuosia. Teot ovat olleet pääosin insestiä (useimmiten isät, veljet ja sedät yms. sukulaismiehet käyttävät seksuaalisesti hyväksi perheen tyttäriä), mutta rikollisten joukossa on myös pedofiilejä, jotka hyväksikäyttävät hyvinkin pieniä lapsia ja joka tapauksessa alle murrosikäisiä.

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtajat ja puhujat pitävät omasta rippiopistaan edelleen tiukasti kiinni. Kirkko on ilmoittanut. että se ei pysty vaikuttamaan  suurimman herätysliikkeensä rippiopetukseen.

( Kirj. Lucas)

*     *     *

Lue lisää:

Johannes Alaranta: Kaleva Today!

Simo Alastalo: Haaparannan kirkkoherra laittoi lestadiolaisjohtajan ”lepäämään”. Kotimaa24 19.5.2011.

Simo Alastalo: Pentikäinen: En ymmärrä miksi keskustelua halutaan kontrolloida. Kotimaa24, 30.5.2011.

Pekka Asikainen: Nyt olisi aika toimia

Kustaa Hulkko: Tehkää parannus! Suomen Kuvalehti 25-26, 23.6.2011, 36-45.

Johannes Ijäs: Hiippakuntasihteeri Pekka Asikainen ei aio enää puhua lestadiolaisseuroissa. Rauhan Tervehdys 20/2011, s. 20.

Johannes Ijäs: Kaleva: Mielikuvat vanhoillislestadiolaisuudesta huonontuneet. Kotimaa24 30.6.2011.

Johannes Ijäs: Krp-tutkinta liikaa – hiippakuntasihteeri ei enää puhu lestadiolaisseuroissa. Kotimaa 24 7.6.2011.

Johannes Ijäs: Lestadiolaisjohtajan saarnaamisen estänyt kirkkoherra valottaa ajatteluaan. Kotimaa24 25.5.2011.

Johannes Ijäs: Pappi menetti puheoikeutensa vanhoillislestadiolaisten seuroissa. Kotimaa24 2.6.2011.

Susanna Kemppainen: Anteeksipyyntö viivytti apua. Kaleva 27.6.2011. (Julk. Hakomajan sivulla.)

Susanna Kemppainen: ”En ota kantaa asiaan”. Kaleva 27.6.2011. (SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittosen haastattelu.) (Julk. Hakomajan sivulla.)

Korpijaakko: SRK:n linja: hierarkkisesta miesten ”vanhinten neuvostosta” myös naisten lahjoja hyödyntäväksi palveluyksiköksi?

Lucas: SRK:n johtokunta torjui tiedon levittämisen lasten hyväksikäyttörikoksista

Lucas: Voittonen hyllylle Ruotsin puolella – Hänninen turvautui katkeruus-korttiin

Pekka Mikkola: Herätysliike tuli tienhaaraan. Vallankumous jäänee näkemättä. Kaleva 24.6.2011.

Piispa Häkkinen: Kirkko ei kykene puuttumaan SRK:n rippioppeihin 2

SRK:n toiminta hyväksikäyttöjupakassa saa haukut kansalaisilta. Kaleva 30.6.2011.

SRK:n vuosikokous 27.6.2009: johdossa edelleen vain miehiä

Tutkija Salomäki: Kirkko ei kykene puuttumaan SRK:n rippioppeihin 1

V-lestadiolaisessa yhteisössä tehty satoja seksuaalirikoksia (uutiskooste Lapset ja vanhemmat ry:n sivustolla).

Ääni muuttui SRK:n kellossa. Kaleva 9.4.2011, pääkirjoitus.