Jolla on korvat, se kuulkoon


Owe Wikströmin mukaan Bach antaa passioissaan ilmaisun ”ihmiskunnan yhteiselle murheelle”. Matteus-passiota kuunnellessa tarjoutuu mahdollisuus käsitellä kiellettyjä tunteita, ahdistusta, pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä. Matteus-passiossa mieltä rakennetaan pohjakivistä lähtien.  – Topi Linjama: Matteus-passion teologiaa ja etiikkaa.

Jeesuksen kohtalonhetkissä on suuri yleisinhimillinen sisältö. Ei se ihme ole, että kertomus kiehtoo nykytaiteilijoitakin ja katujen jokamiehen teatterinäytöksiä. Kertomus itsessään on vaikuttava evankeliumissakin, luettuna. Mutta mielestäni vasta Bach tekee siitä suuren ja puhuttelevan Matteus-passiossa.

Bach kohottaa kertomuksen voimat ihan toisiin sfääreihin, tavalla jonka tuntee luissa ja ytimissä. Pilatus tuskailee, ylipappi ja “seurakunnan vanhimmat” taitavina kansankiihottajina panevat sanat väkijoukon suuhun. Eliitin antama kannustus ja massan oma voima ruokkivat jotakin niiden – meidän – sisimmässä kurkkivaa pahuutta. Joka on vain odottanut päästäkseen esiin.

Sehän menee (ja meni) samoin “hoitokokouksissa”, kun porukalla käydään yhden kimppuun. Siihen tarvitaan taitavaa manipulointia, pelaamista sillä, mikä meissä on alhaisinta ja häpeällisintä. Ei tätä konstia ihan eilen keksitty. 

Ja kun kuoro yksimielisenä joukkona jyrähtää “Lass ihn kreutzigen”, kuulija penkissä tietää että siltä tieltä ei ole paluuta. Ja siitä penkistä ei pääse karkuun, syyllinen istuu tässä.

Ich bin’s, Ich sollte Büssen!

Ich bin’s, ich sollte büßen,
An Händen und an Füßen
Gebunden in der Höll.
Die Geißeln und die Banden
Und was du ausgestanden,
Das hat verdienet meine Seel.

Ja sitten se “Oh Haupt voll Blut und Wunden, Voll Schmerz und voller Hohn”, virsi 63 Hans Leo Hasslerin alkuperäisenä versiona 1600-luvun alusta, sillä ammattimiehenä Bach osasi luovasti lainata kuten kaikki suuret säveltäjät.

Monen mielestä kaikkien aikojen koskettavin sävelmä, myötäelämisessään, syvässä inhimillisyydessään ja taivaallisessa kauneudessaan. Bach osoittaa, että ihmiskunnassa on sittenkin myös jotakin, joka voi ylittää pahuuden. Ehkä. Sitä jää kuulija miettimään. Ich bin’s, Ich sollte Büssen.

 

Münchenin Bach-kuoro ja orkesteri tulkitsee, uruissa Karl Richter-vainaa, Peter Schreier ja kumppanit solisteina.

Tämän sanottuaan Jeesus huusi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”  (Luuk.8:8; Mark. 4: 23.)

O Haupt voll Blut und Wunden,
Voll Schmerz und voller Hohn,
O Haupt, zum Spott gebunden
Mit einer Dornenkron;

O Haupt, sonst schön gezieret
Mit höchster Ehr’ und Zier,
Jetzt aber höchst schimpfieret:
Gegrüßet sei’st du mir!

Du edles Angesichte,
Davor sonst schrickt und scheut
Das große Weltgewichte,
Wie bist du so bespeit!

Wie bist du so erbleichet!
Wer hat dein Augenlicht,
Dem sonst kein Licht nicht gleichet,
So schändlich zugericht’t?

*     *      *

Ajattelemisen aihetta antoi Galatalaiskirje.

*        *        *

Lue lisää:

Jukka Kemppinen: Matteus-passion päivä

Topi Linjama: Matteus-passion teologiaa ja etiikkaa

Auli Särkiö: Matteus-passio ei vanhene

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): concept of sin, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, ilo, musiikki, omatunto, sielunhoito, synnit, syyllisyys

One response to “Jolla on korvat, se kuulkoon

  1. Nyt kuulolle. Antti Pentikäinen kertoo mielimusiikistaan ”Näistä levyistä en luovu” -ohjelmassa lauantaina 23.3. klo 16 ja sunnuntaina 24.3. klo 7, YLE radio 1.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s