Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan toimittama kirja Usko, toivo ja raskaus – vanhoillislestadiolaista perhe-elämää tarkastelee lestadiolaisen liikkeen ehkäisykiellon ja ahtaan seksuaalikielteisen opin seuraamuksia tavallisten ihmisten elämässä.
Kirjan voi tilata tästä.
Uudessa kirjassa saavat äänen kirkon suurimmassa herätysliikkeessä vaikenemaan joutuvat, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan avoimesti yhteisössään. Niistä on vaiettava, sillä ahdistus, kipu tai joidenkin oppien kyseenalaistamisen tarve eivät saa näkyä, eivät sisällä eivätkä ulospäin.
Tärkeä kirja.
Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä suurperhe on ihanne ja ehkäisy tabu, toteavat kirjoittajat. Jokaisen lestadiolaisen avioparin tulee olla valmis ottamaan vastaan niin monta lasta kuin Luoja suo. Sitoutuminen ehkäisemättömyyteen katsotaan uskonopilliseksi kysymykseksi, josta uskovainen ei voi luopua luopumatta samalla uskostaan.
Miten uskomusta perustellaan, kun Raamatussa ei ehkäisyä kielletä? Uskon tulee Lutherin kristinopin mukaan perustua yksin Raamattuun. Tavallisin perustelu lienee nykyisin lausahdus, että ehkäisemällä ihminen ”estää Jumalan luomistyötä” ja ”Jumala on elämän ja kuoleman Herra”, jolloin ihmisellä ”ei ole lupaa ottaa omiin käsiin” lisääntymistään.
Naisen tulee vain luottaa ja ”uskoa Jumalasta hyvää”, vaikuttamatta itse mitenkään siihen, milloin tulee raskaaksi.
Eniten siitä kärsivät kaikkein puolustuskyvyttömimmät: lapset. Kirjoittajat ovat kertoneet järkyttyneensä siitä, miten yleistä suurissa perheissä on, että lapset joutuvat kokemaan väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Valtaosa kirjassa elämästään ja kokemuksistaan kertoneista lestadiolaisista oli kokennut lapsena suurperheessä fyysistä väkivaltaa.
Kiiltokuvan vaiettu, surullinen kääntöpuoli
Hääpäivänään moni lestadiolainen nuori nainen ei vielä haaveile lapsista, vaikka ympäristö osoittaakin kiinnostustaan siihen, milloin vatsa alkaa pyöristyä. Naimisiin mennään usein varsin nuorena, joskin viime vuosina on avioitumisikä hieman tuntunut olevan nousemassa. Samanlaisiahan kaikki nuoret ovat siinä vaiheessa, on motiivi tutustua puolisoon kunnolla ja iloita seksuaalisuudesta vapaasti. Esiaviollinen seksi on lestadiolaiselle syntiä.
Varmaan niitäkin naisia ja miehiä on, jotka naimisiin mentyään haaveilevat heti lapsista ja näkevät päiväunia vaaleanpunaisesta tai -sinisestä vauvaonnelasta. Lapsesta saakka vl-liikkeessä kasvaneet tietävät sydämessään, että perhe saattaa kasvaa nopeastikin. Heillä on tuttuja, jotka opiskelujen ja töiden ohella näyttävät selviytyvän huolehtiessaan jo yli kymmenpäiseksi kasvaneesta perheestään. Ilmeisesti valtaosa lestadiolaisista vanhemmista pystyykin kantamaan suurperheen velvoitteet mallikelpoisesti.
Kiiltokuvalla on kuitenkin kääntöpuolensa, josta uskonliike vaikenee, toteavat Aila Ruoho ja Vuokko Ilola. Kaikki vanhoillislestadiolaiset perheet eivät voi hyvin, ja osa voi todella huonosti. On tilanteita, jolloin lasten huostaanotto on vanhempien itsensä mielestä ainoa toivo.
Ulospäin onnellinen suurperheen äiti saattaa epätoivoissaan rukoilla keskenmenoa. Tai jotain muuta pakotietä ahdistavasta tilanteesta.
Olen rukoillut sairautta joka säästäisi hengen mutta veisi kohdun. (Nainen Pauliina Rauhalan romaanissa Taivaslaulu.)
…halusin vain, että vauva kuolee. Lopulta halusin itsekin kuolla. (Nimimerkki Maisa teoksessa Usko, toivo ja raskaus.)
Usko, toivo ja raskaus paljastaa Suomen kirkon suurimman herätysliikkeen nurjan puolen, rankat ja ahdistavat elämänkohtalot, joiden keskeinen taustatekijä on liikkeen ehkäisykielto ja ahdas, ymmärtämätön suhtautuminen ihmisen seksuaalisuuteen.
Aila Ruoho – kouluttaja ja hengellisen väkivallan tutkija
Tietokirjailija ja konsultti Aila Ruoho. (Kuva: Arotron.)
Aila Ruoho on teologian maisteri ja yrittäjä, joka on sekä tutkinut uskonnollissa yhteisössä tapahtuvaa väkivaltaa että kehittänyt menetelmiä ja palveluita väkivaltaa kokeneiden tukemiseksi. Ruoho toimii asiantuntijana ja konsulttina hengelliseen hyvinvointiin, neuvontaan ja koulutukseen liittyvissä kysymyksissä.
Vuodesta 2010 hän on järjestänyt Lohjan seurakunnan aikuistyössä teema- ja vertaistuki-iltoja hengellisestä väkivallasta.
Ruoho tutki pro gradussaan (2010) uskonliikkeiden piirissä koettua hengellistä väkivaltaa ja julkaisi aiheesta kirjan Päästä meidät pelosta (Nemo 2013).
Hengellistä väkivaltaa ovat tutkineet monet muutkin, mutta vasta Aila Ruoho on nostanut kysymyksen aktiivisesti esille mediassa ja samoin pyrkinyt kouluttajana kehittämään menetelmiä väkivallasta kärsineiden tukemiseksi ja asiantuntemuksen lisäämiseksi seurakunnissa.
Seurakuntien työntekijöiltä selvästi puuttuu tietoa hengellisen väkivallan vakavista seuraamuksista. Ennen kaikkea puuttuu asiantuntemusta siitä, miten uskolla lyötyjä on viisainta tukea toipumisprosessissa. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneet ovat saaneet vain harvoin tukea vaikeassa tilanteessa omalta seurakunnaltaan.
Ruoho on pyrkinyt levittämään tutkittua tietoa hengellisen väkivallan tunnistamiseksi varsin aktiivisesti myös suurelle yleisölle ja laajemmin yhteiskunnassa. Hän on osallistunut asiantuntijaluennoitsijana UUT:n seminaariin ja ollut haastateltavana esimerkiksi YLEn Radio1:n Kalle Haatasen tiedeohjelmassa, ollut pyydettynä puhumassa psykoterapeuteille, haastatteluissa mediassa (Henki ja Elämä 2013, Seurakuntalainen, Espoon Seurakuntasanomat ESSE 2013, ym.). Ruoho pohtii hengellisyyteen liittyviä kysymyksiä myös blogissaan Hitaita raapaisuja.
Aila Ruoho on hengelliseltä taustaltaltaan aktiivi karismaattinen evankelisluterilainen. Hänellä on myös henkilökohtaisia kokemuksia lestadiolaisuudesta isänsä suvun kautta. Aila Ruoho on kahden aikuisen lapsen äiti.
Vuokko Ilola – myötäelävä blogisti ja tunnettu keskustelija
Blogisti Vuokko Ilola. (Kuva: YLE.)
Vuokko Ilola on koulunkäyntiavustaja Kirkkonummelta, yhdentoista lapsen äiti ja entinen vanhoillislestadiolainen. Hän on jo usean vuoden ajan nostanut esille herätysliikkeen ongelmallisia oppeja blogikirjoituksissaan sekä muualla mediassa (esim. Vantaan Lauri, Ilta-Sanomat, YLE TV 1 , YLE Radio 1 , Eeva-lehden syyskuun numero 2014 ). Hän on tunnettu ja suosittu blogisti Kotimaa24-sivustolla. Viime vuosina Vuokko Ilola on noussut Kotimaan sivuston luetuimmaksi blogistiksi.
Ilola on kertonut itse, että hän oli lapsuuden uskovainen ja hoitokokousten väkivalta havahdutti hänet pohtimaan vl-liikkeen kysymyksiä kriittisesti. Hän joutui kyseenalaistamaan liikkeen opetuksia. Seurauksena oli, että hän ajautui syvälle ahdistukseen ja uskonkriisiin:
Jos kolme ystävääni ei olisi joutunut liikkeen mentaliteetin mukaisten kurinpidollisten toimenpiteiden kohteiksi yhden heistä kerrottuaan avoimesti kokemuksistaan, toisen sanottuaan julkisesti erään liikkeessä vallitsevan tosiasian ja kolmannen ilmaistuaan mielipiteensä, todennäköisesti en olisi koskaan lähtenyt kyseenalaistamaan liikkeen opetusta ja käytänteitä. Hoitokokoukset olivat siis asia, johon kompastuin. Ja se lennätti minut syvälle ahdistukseen ja uskonkriisiin. – Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa, s. 84.
Vuokko Ilola julkaisi vuonna 2008 henkilökohtaisen vetoomuksen SRK:n johdolle Kotimaa-lehden mielipidesivulla. Hän vetosi liikkeen johtoon, jotta se käynnistäisi selvityksen hoitokokousten väkivaltaisista tapahtumista. Kirjoituksessaan hän itse irtisanoutui henkilökohtaisesti tästä väkivallasta, todeten:
Muistoni hoitokokouksista ovat karmivia: ihmisiä seurakunnan edessä anelemassa syntejään anteeksi – niitä kuitenkaan anteeksi saamatta, ristikuulusteluita, kyykyttämistä, syytetyn puolustuspuheenvuorojen nurinniskoin kääntämistä ja niin edelleen.
Oliko se ihan oikeasti kristityn ihmisen toimintaa? Minusta ei.
Sanoudun irti 70-luvulla vanhoillislestadiolaisuudessa tapahtuneista hoitokokouksista tällä kirjoituksellani.
Ilola kuului tuolloin vakaumuksellisten vl-uskovaisten joukkoon. Siksi hänen suora ja julkinen kysymyksensä herätti tavattomasti huomiota vanhoillislestadiolaisten piirissä. SRK:n edustajat eivät vastanneet vetoomukseen julkisuudessa.
Vuokko Ilolan panos julkiseen keskusteluun on ollut merkittävä tekijä vuosien mittaisessa prosessissa, joka lopulta johti siihen, että hoitokokokousten väkivallasta laadittiin tieteellinen tutkimus Lapin yliopistossa 2012. YTT Aini Linjakummun selvitys Havoittunut yhteisö herätti kiinnostusta suuren yleisön parissa, ja teos sai hyvän vastaanoton myös tutkijoiden piirissä.
Keskustelu johto lopulta siihen,että herätysliikkeen johtokaan ei voinut enää vaieta. SRK:n johtokunta ilmoitti vuonna 2011 pahoittelevansa 1970-luvun hoitokokouksissa harjoitettua väkivaltaa. Moni piti tätä vl-yhteisön julkisena anteeksipyyntönä, mm. liikkeen silloinen pääsihteeri. Vuonna 2012 nousi kuitenkin esille, että hoitokokoustyyppinen painostus edelleen jatkuu rauhanyhdistyksissä.
Vuonna 2014 valittu uusi SRK:n puheenjohtaja, tosin johtokunnassa vuosikymmeniä toiminut Viljo Juntunen 2.7.2014 pyysi YLEn radiohaastattelussa julkisesti anteeksi toisinajattelijoiden kohtelua, liittyen erityisesti pedofiliaskandaalin selvittelyprosessiin. Juntunen myös kertoi, että liikkeessä on sanouduttu irti ”hoitokokousten ilmapiiristä”, jossa ihmiset olivat kokeneet hengellistä väkivaltaa. Juntunen totesi haastattelussa, että hänen itsensä tekee mieli pyytää anteeksi vaiheita, joita liikkeessä on ollut.
Vuokko Ilola on tullut tärkeinä pitämiensä asioiden tähden rohkeasti julkisuuteen ja perustellut ajatuksiaan ymmärrettävästi ja ”kansan kielellä”. Tuloksena monet ihmiset ovat löytäneet väyliä ja tapoja keskustella vaikeista asioista ja saaneet tukea.
Vuokko Ilola ei ole jättänyt kertomatta myöskään lestadiolaisuudessa arvokkaiksi kokemistaan piirteistä. Hänen ansiotaan pitkälle on, että vanhoillislestadiolaisuutta tunnetaan nykyisin myös ev.lut.kirkon piirissä laajemmin ja aiempaa monipuolisemmin. Myös hyvässä mielessä.
Usko, toivo ja raskaus -teoksen voi tilata tästä. Teos julkaistaan samanaikaisesti myös sähkökirjana.
PS. Vl-liikkeen naisten asema TV1:n Inhimillinen tekijä -ohjelmassa: katsottavissa 13.9.2014 saakka YLEn Areenassa.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Kapu.
* * *
Lue lisää:
Jaana Haapaluoma: Lestadiolaisliikkeestä eronnut 11 lapsen äiti Vuokko: “Olisin ollut valmis kuolemaan synnytyssaliin”. Vuokko Ilolan haastattelu. Ilta-Sanomat 15.9.2013.
Kalle Haatanen: Hengellinen väkivalta. Aila Ruohon haastattelu YLEn tiedeohjelmasarjassa 18.4.2013. Kuunneltavissa YLEn Areenassa.
Johanna Hurtig: Taivaan taimet: Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Vastapaino 2013.
Eija Huusari: Selviytymistarina: Vuokko Ilola uupui saatuaan yksitoista lasta ja erosi lopulta vanhoillislestadiolaisuudesta. Eeva 9, syyskuu 2014.
Vuokko Ilola: Herran vai herrojen tahto? Teoksessa Vanhoillislestadiolaisuus tienharassa. Toim. Mikko Ketola ja Matti Myllykoski. Vartijan e-kirja. 2013, s. 83-89.
Vuokko Ilola: Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta. Blogikirjoitus 5.8.2013.
Jäsen J. A.: Hengellinen väkivalta tunnetuksi – Kaikille avoin seminaari Helsingissä
Kai Kortelainen: Suljettuja yhteisöjä tutkineet Aila Ruoho ja Janne Villa: ”Sosiaalinen media ehkäisee hengellistä väkivaltaa”. Seurakuntalainen 24.10.2013.
Mauri Kinnunen: Kipupisteet kohdattava avoimesti
Kirjavuorenpeikko: Usko, toivo ja raskaus. Kirjavuori-blogi 27.10.2014.
Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö:Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Vastapaino 2012.
Topi Linjama (toim.): Nyt vapaa olen – Vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden kertomuksia. Hai 2014.
Noora Melaanvuo: Kontrolloivasta yhteisöstä lähtevä tarvitsee tukea. Kotimaa24 9.11.2011.
Peltonen: Alustaja rauhanyhdistyksellä: Uskovaisen ei sovi lapsia sääliä
Minna Pölkki: Ehkäisykielto ajaa lestadiolaiset äärirajoille. Helsingin Sanomat 7.9.2014.
Minna Pölkki: Lestadiolaisäidin unelma muuttui painajaiseksi. Helsingin Sanomat 7.9.2014.
Aila Ruoho: Mitä hengellinen väkivalta on? Arotron-sivusto.
Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta. Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä. Nemo 2013.
Olli Seppälä: SRK:n Viljo Juntunen pyytää anteeksi ja kiittää tutkijaa. Kotimaa24 3.7.2013.
Torvi: Usko, toivo ja r…
Torvi: Usein kohtaamme täällä ajassa niitä ihmisiä
Valta turmelee myös hengellisissä yhteisöissä. Vuokko Ilolan haastattelu YLE Radio 1:n Horisontti-ohjelmassa 14.4.2013.
Sari Valto: Vanhoillislestadiolaisten naisten jaksaminen puhuttaa taas. YLE 21.5.2014.
Janne Villa: Hengellinen väkivalta. Kirjapaja 2013.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
32€, kallimpi kuin monet monet srkn julkaisemat kirjat.
onko tätä mahdollisuus saada ihan ilmaiseksi jostakin, kun satun olemaan vähävarainen vl?
Kirjastosta tämän saa lainata ihan ilmaiseksi.
Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Aila Ruoho tosin menetti taannoin uskottavuutensa minun silmissni tällä blogikirjoituksella : http://hitaitaraapaisuja.blogspot.fi/2012/10/arkkipiispa-ja-hengellinen-vakivalta.html
Pidän aika jännänä sellaista ihmistä, joka esiintyy hengellisen väkivallan asiantuntijana ja kirjoittaa kirjan koskien vanhoillislestadiolaisuuden seksuaalikielteistä oppia, mutta ei näe homojen eheyttämistä vääränä.
No, olenpa nyt edelleenkin sitä mieltä, että jos joku homoseksuaalinen henkilö haluaa itse mennä tilaisuuteen tai ryhmään, jossa hänen seksuaalisuuteensa liittyvän ahdistuksen puolesta rukoillaan painostamatta ja syyllistämättä, se ei ole hengellistä väkivaltaa.
Jos taas joku homoseksuaali pakotetaan johonkin eheytysryhmään väkisin, hänet demonisoidaan, häntä kartetaan tai hänet heitetään ulos seurakunnasta seksuaalisen suuntautumisensa takia, se on hengellistä väkivaltaa.
Näen siis vääränä, että se tuomitaan, jos joku homoseksuaali haluaa itse muutosta ja uskoo, että Jumala voi muuttaa. Henkilön hengellistä vakaumusta tulee kunnioittaa.
Vertaa: Lestadiolainen aviopari iloitsee kahdestatoista lapsestaan. Kaikki ovat aidosti toivottuja ja rakkaita. Kyse ei ole hengellisestä väkivallasta.
Toinen lestadiolainen pari on uupunut. Isä ei ole koskaan halunnut isoa perhettä, äiti rukoilee keskenmenoa joka raskauden alettua, mutta ottaa kaikki lapset vastaan, koska muuten hän uskoo joutuvansa helvettiin. Lapset kokevat olevansa ylimääräisiä ja ei-toivottuja. Kyse on hengellisestä väkivallasta.
Väkivalta on sitä että vaaditaan ja pakotetaan tekemään vastoin omaa halua. Jokaisella on oikeus pyytää apua ahdistuksiinsa, myös silloin kun oma seksuaalisuus jostain syystä ahdistaa. Myös heteroilla voi olla ahdistusta seksuaalisuuden alueella.
Jokaisen ihmisen puolesta tulee saada rukoilla syyllistämättä, jos henkilö pyytää esirukousta ja apua.
Vuokko kertoo radiossa vlporukan sanovan, että ristin kantaminen kuuluu uskoon, ja että lapset ovat risti.? En ainakaan minä ole koskaan näin ymmärtänyt. Risti on se, että esim Vuokko ja hänen kaltaisensa saarnaavat itse lapset ristiksi. Äidit saarnataan tahdottomiksi ja vanhojen partojen vallan alle lytätyiksi. Oma kokemukseni on, että juuri tämä epäuskon saarna tekee isosta perheestä raskaan. Jos yhteiskunta suhtautuisi isoihin perheisiin kannustavasti ja ymmärtävästi mikä risti se on?
En minäkään ole kuullut sellaista että yksilönä ketään lasta pidettäisiin ”ristinä”. Lapsia rakastetaan ja he ovat tärkeitä. Mutta kyllä se on puheissa ollut aina että suurperhe on yksi niistä ”risteistä” jotka uskovaisen on otettava kantaakseen. Vastuu ja ”elannon huoli” suurperheestä. Seuroissa puhujatkin viittailevat usein tähän.
Onko tästä käsitystä millä lailla lestadiolainen siihen suhtautuu jos esimerkiksi lääkäri tai psykologi sanoo, että nyt on vakavasti muutettava suuntaa ja pakko ottaa ehkäisy käyttöön? Eli kun nainen on lääkärissä tai tarapiassa ja asiantuntijan mielestä uusia raskauksia ei saisi tulla vähään aikaan. Kokeeko lestadiolainen potilas loukkaavana sen? Millä lailla lestadiolaista potilasta olisi syytä asiassa lähestyä?
Neuvosta kiitolliselle, senhän jokkainen kokkee niinku kokkee.
Kuuntelee asiantuntijaa ja tekkee päätöksensä minkä tekkee.
Kukapa sen ossaa sanua, mitä kukanenki aattelee ja miten päätöksesä tekkee….
Ei ole siunauksellista ollut vl liikkeelle tuo oppi ehkäisyn kiellosta heikoimmassa oleviltakin, liike ei kasva enää edes sisältäpäin vaan eroavia on kokoajan enempi. Taitaa liike kuihtua omaan oppisekoiluunsa ennen maailmanloppua. Tais lähteä lapasesta koko oppi silloin aikanaan.
Luin Me Naiset lehdestä Vuokon haastattelun. Jutussa sanotaan näin ”Useimmat perheet saavat kuitenkin enemmän lapsia kuin jaksavat hoitaa”
Toimittaja on sen kirjoittanut, mutta mistä tämä ”tieto” on peräisin? Varmaan Vuokolta.
Mielestäni on täysin käsittämätöntä, miten tälläistä suoraan sanottuna valhetta voidaan lausua ja kirjoittaa kuin totena?
Eihän tähän väittämään ole ihan minkään valtakunnan faktaa olemassa. Siis todellakin, useimmat perheet. Eli tarkkaan ottaen yli puolet vl perheistä eivät pysty hoitamaan lapsiaan.
Minun täytyy sanoa, että tiedän kyllä muutamia perheitä, joista voisin sanoa että EHKÄ eivät pysty, mutta en millään pysty väittämään, etteivät pysty.
* * *
[Viestin loppuosa on nimeltä mainitulle henkilölle henkilökohtaisesti suunnattu viesti, jota emme voi blogin sääntöjen vastaisena julkaista. – Toimitus]
Voisitko kertoa mikä tuossa sanassa on se ongelma sinun mielestä, onko se niin merkityksellinen, olisiko helpottavaa kun sanotaan että vähemmistö perheistä, sekö oikeuttaa enemmistön vaientamaan tämän vähemmistön, enemmistön ehdoilla taitaa mennä vain nuo poliittiset päätökset, Raamatun opetus on että ensimmäiset viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi ja Jeesus oli aina heikkojen puolella. Oppi joka sysää heikot syrjään ei ole Raamatusta.
Tuo lehden juttu siis kertoo, että yli puolet vlperheistä ei jaksa huolehtia lapsistaan, eikö niin. Pitääkö semmonen väite paikkansa, sitä tässä kyselen. Onko todella niin, että vlporukasta voi totena väittää ihan mitä tahansa? Mielestäni tuollainen väite on loukkaava. Eikä sillä ole mitään uskon kanssa tekemistä, se suoraan väittää ihmisen elämästä väärää.
Tälläinenkö uutisointi ja julkisuus rakentaa ja vahvistaa perheitä?
En ole vielä kirjaa lukenut, jonotan kirjastosta. Olen lapsuuden uskovainen ja myös mies on. Tuli tätä ”kohua” seuratessa mieleen että onkohan kirjan tekijöillä aivan tämän päivän tietoa uskovaisten pariskuntien ajattelusta tänä päivänä. Ei ehkäisyn käyttö ole nykyään mikään kauhu eikä enää monikaan enää ajattele että siinä usko menee. Meillä on eri menetelmiä kokeiltu ja onneksi löydetty meille sopiva.
Enkä usko sitäkään että myöskään seksiä olisi nykysin tapana harrastaa heti kun on synnäriltä kotiin päästy (se urbaani legenda you know). Esim. meillä ekan lapsen syntymän jälkeen meni ainakin neljä kuukautta ennen kuin edes aloitettiin taas. Kun sitten jo heti toisesta yhdynnästä tulin uudestaan raskaaksi, niin ensi järkytyksestä toivuttuamme todettiin että se oli meille ookoo. Ei siihen ollut vaikea sopeutua. Mutta toisen lapsen jälkeen raskaannuin taas samaan tahtiin alle puolen vuoden päästä. Siinä näki jo kummankin naamasta että oisi saanut olla pitempi tauko.
Heräsi pelko tulevaisuudesta: montako lasta vielä tulee? Ja kolmannen raskauden loppuvaiheilla loppui meiltä seksi täysin kun olin huonossa kunnossa. Synnytyksen jälkeen minulla menikin melkein kaksi vuotta ennen kuin vasta alkoi taas vähän kaivata seksiasioita. Miehelle tämä on ollut tosi rankkaa.
Ja kolmannen vauvamme jälkeen me alettiinkin uudelleen keskustella keskenään että minkä kokoinen perhe me ihan rehellisesti ajatellen halutaan ja toivotaan. Oltiin kaikesta yhtä mieltä, se oli hyvä. Muutenkin olen siitä onnellinen että ollaan löydetty tapa miten pystymme puhumaan kaikesta.
Mehän yritettin toisen lapsen jälkeen varmoja päiviä mutta se systeemi kun petti, niin meille tuli selväksi että normaali ehkäisy vaan. Olen helposti sikiävää sorttia sillä olen joka kerta jo ensimmäisestä tai toisesta yhdyntäkerrasta tullut raskaaksi. Eli emme ota enää riskejä.
Nyt käytämme kondomia kun ei ole vauvankaipuuta kummallakaan. Ei yksinkertaisesti jakseta. Annetaan lasten tässä nyt kasvaa ja katsotaan sitten, ihan rauhassa. Eikä tämä ole herättänyt ainakaan vielä mitään ikäviä kyselyitä muiden taholtakaan. Että ihan kaikki ei pidä paikkansa mitä kohussa puhutaan.
t. kolmen lapsen onnellinen vl-äiti
Kertoisitko tuon seuraavassa seurakuntapäivässä, julkisesti vaikka vähän sensuroituna. Jos mainitset että olette ehkäisseet kun ette jaksa, niin seuraavan puheenvuoron pitää Srk henkinen puhuja ja olette leimattuja. Tähän on aivan turha väittää vastaan, sen jälkeen moni ei enää tervehdi kuin moi ja moro tai terve. Ennen kun puhujat korjaa väärän opetuksen ei kukaan uskalla ry:llä puolustaa ehkäisyä edes väsymisen hoitona.
Olennaistahan tuossa on tuo, kummallakaan ei ole vauvankaipuuta. Se kertoo sen todellisen ehkäisyn syyn ja luonteen.
”’Paholainen vei Jeesuksen Jerusalemiin, asetti hänet temppelimuurin harjalle ja sanoi: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas.
10 Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua.
11 He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'”
12 Jeesus vastasi: ”On myös sanottu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'”
Jos lapseni on vaarassa niin enkö tee kaikkeni hänen pelastamisen eteen, jopa kuolemaa uhmaten, se on kuitenkin lapsen elämän suojelemisen vuoksi tehty.
Jos äiti on vaarassa niin enkö tee kaikkeni sen eteen että hän ei enää ole vaarassa. Kysyikö Jeesus tuossa keneltäkään neuvoa tai ohjetta kuten vl äitejä kehotetaan kysymään lääkäriltä tai muulta ulkopuoliselta ”oikeita” neuvoja.
Ei Jeesus kysynyt, Hän perusteli Jumalan sanalla, ei sinun pidä kiusaaman Jumalaa, Jeesuksen omatunto ohjasi näin tekemään.
Vl äidiltä kielletään yhteisön opin mukaan omantunnon käyttäminen ja pelotellaan niin että jos äiti tai isä päätyy rajoittamaan vaikeassa tilanteessa lapsen tulon, tämä tapahtuu vetoamalla tähän Jumala on elämän ja kuoleman Herra.
Oppi on suoraan sielun vihollisesta, hänhän kiusasi Jeesusta, aivan kuin nämä fariseukset jotka opettaa vl liikkeessä tätä Jumalan kiusaamiseen johtavaa oppiaan, elämän suojelu ei merkitse tässä mitään verrattuna siihen miten vielä syntymätöntä, mistään tietoisuudesta olematonta suojellaan (omahyväinen yhteisön kasvun suojelu).
Ja tätä on opetettu vl äiteille niin että kysytään kenestä lapsesta sinä olisit halunnut luopua, tuo on täydellisen absurdi kysymys vailla mitään pohjaa, sillä vain lastataan äitejä sielunvihollisen oppia noudattamaan ja hylkäämään Jeesuksen opetus.
Niin selkeä on tuo yo. vertaus että ei jää mitään epäselväksi, Jeesus ei vaadi äitejä hukkumaan väärien oppien alle, ei vaadi uhmaamaan Jumalaa, vaan ohjaa rakkaudella elämän suojeluun, kuormien alla uupumaan vaativa oppi ei lähde Pyhästä hengestä.
Kuormien alle uupuminen.
Tästä on keskusteltu, mikä on kuormaa uskontiellä, mikä on kuormaa ajallisessa elämässä.
Onko lapset esteenä uskomiseen? Vai ovatko he kuormana ajallisessa elämässä?
Kun kuuntelee uskovaisia äitejä, heillä on yhdenkaltainen käsitys tästä asiasta. Lapsista on ajallisesti vaivaa, huolta, välillä väsyttää välillä ei. He kokevat elävänsä täyttä elämää, ajallisesti. Hengellisessä mielessä kukaan heistä ei ole kokenut lapsiaan ristiksi, kuormaksi. Tämä viesti on vuokoilta. Se on epäuskonsaarnaa, jota he saarnaavat. Kun vuokot kieltävät uskonsa, syy on jonkun toisen, ei omissa synneissä. Ja mikä onkaan kunniallisempi syy vaihtaa hiippakuntaa kuin rakkaus! Rakkaus on hot! Miten tämä rakkaus sitten ilmenee? Se on luettavissa lehdistä, kuunneltavissa medioista. Syyttämistä, halventamista, lyttäämistä, panettelua. Ketä kohtaan tuo rakkaus sitten kohdistuu, jonkavuoksi ollaan luovuttu isien uskosta? Se kohdistuu omaan lihaan, itseensä. Samoin still, sinulla. Vl äidit ovat sielunvihollisen välikappaleita. Synnyttävät lapsia tuolle perkeleelle. Senhän tuossa kirjoitat. Rakkautta?
Väitteesi ei pidä paikkaansa, se on suorastaan valhetta. Vlporukassa korostetaan omantunnon äänen kuuntelemista. Se on ihan selvä asia. Miksi valehtelet, kun siitä jäät heti kuitenkin kiinni?
Ei ole ollenkaan väärä kysymys, kysyä kenestä luovut. Sehän kertoo siitä, että vaikka toisinaan on väsynyt, lapset ovat rakkaita, heidät koetaan siunauksena ja lahjana. Toisin kuin vuokoilta, hehän suoraan sanovat, etteivät olisi halunneet lapsiaan. Miltä näistä lapsista tuntuu?
Olen samaa mieltä, ettei Jeesus opeta hukkumaan väärien oppien alla. Siihen on helppo yhtyä.
Kuorma on syntiä. Lapset ovat elämän lahjaa. Siinä on pieni ero. Lapsista tulee myös uskomiselle kuorma, kun heidät saarnataan kuormaksi, silloin oppi muuttuu vääräksi ja silloin se on hukuttava oppi. Kuka/mistä tälläistä hukuttavaa väärää oppia saarnataan. Ei ainakaan Jumalan valtakunnasta.
Tekisin pienen eron Jumalan Pojan ja ihan tavallisen ihmisen välille. Olisitko sinä still jaksanut kantaa sen ristin, jonka Hän kantoi? Ensinnäkin, kulkea synnittömänä elämäsi, tai oletko ehkä sen jo kulkenut?
Odotan edelleen vastausta siihen kysymykseen laupias-samarialainen vertauksesta, kenen asemaan itsesi siinä vertauksessa asetat?
Hmm.. kyllä ne uupuneiden tarinat on heiltä itseltään, älä anna väärää todistusta lähimmäisestä eli Vuokosta. Ne tarinat on vl äideiltä, totuuksia ja heidän omia kokemuksia.
Kysyt mikä on minun asema laupias samarialaisvertauksessa, olen siihen jäävi vastaamaan, sen tietää oikeasti vain Jumala, kuten sinunkin sydämen tilan.
Onko tämän vertauksen mukaista kulkea ohi ja jättää huomiotta näiden sisarten ja veljien kokemukset, uupuneiden ja sairaiden, tähän sopii se miten Naatan sanoi Daavidille, sinä olet se mies.
Miten tuo liittyy asiaan ettei Jeesuksen toimintaa voi verrata tähän omantunnon kuuntelemiseen, en ymmärrä. Ja muut kysymyksesi ovat populistisia.
Ehkäisystä. Julkisuuteen puhujat ym. sanovat ettei ehkäisykieltoa ole, mutta tämä on hieman ristiriitainen. Sillä mikäli joku kokee omassatunnossaan että voi käyttää ehkäisyä ja ettei halua enää lapsia niin häntä ei enään pidetä uskovaisena, vaan epäuskoisena helvettiin matkalla olevana. Asia on siis joko raskaudtu ja olet uskomassa tai ehkäiset ja et ole enää uskomassa. Näin se ikävä kyllä on. Hengellistä painostusta valitettavasti on yhä ja uskonvapaudelle jää vähän tilaa.
Kirjoitin tämän kaiken nyt ihan suoraan koska usein kaunistellaan ja peitellään tiettyjä epäkohtia. On ihan hyvä että asiasta keskustellaan, sillä hengellisen painostuksen vuoksi ahdistuneita ihmisiä yhteisössämme valitettavasti on. Toivottavasti mustavalkoajattelu ja samojen kliseiden käyttö loppuu.
T: Yksi vl muiden joukossa
vuokksoet kertovat omaa tarinaansa, sekä nyt julkaistussa kirjassa oli 30 ihmisen/perheen tarina väsymisestä. Näitä tarinoita voisi kirjoittaa varmaan 300000 tarinaa. Siis väsymisestä. Mikä väsymisen aiheuttaa, on toinen tarina.
Nykyaikana on vallalla tapa hoitaa väsymiset eri tavalla kuin ennen. Kun väsyy puolisoon, erotaan. Kun väsytään työhön, vaihdetaan työpaikkaa. Kun väsytään lapsiin, ne annetaan yhteiskunnan hoitoon, eikä varsinkaan lapsia enää synnytetä.
Erinomainen yhteiskunta antaa tähän mahdollisuuden. laki ja yhteiskunnan vallalla oleva mielipide suosii yksilön oikeutta toimia täysin itsekkäästi, eli ei hyväksytä/olla valmiita kestämään mitään, mikä itselle ei ole mieluisaa. Riippumatta siitä, mitä muu lähipiiri on asiasta mieltä, miten lapset asian kokevat tai mitä yksilön ratkaisu vaikuttaa ympäristöön, yhteiskuntaan yleensä.
Perinteinen luterilainen ajatus yksilön vastuusta itseensä, perheeseen ja lähimmäiseen ei lähde siitä, että perheet hajoitetaan, puolisot vaihdetaan ja lapset estetään syntymään ja pahimmassa tapauksessa abortoidaan.Tämä on se vallala oleva käsitys nykyään lähimmäisen rakkaudesta, jota vl-liberaalitkin kannattavat.
Lähimmäisen rakkaus tarkoittaa siis nykyaikaisessa ajattelussa yksilön subjektiivista oikeutta mukavaan elämään sellaisena kuin yksilö sen kokee olevan mukavaa. Tämän eteen on uhrattava perhe, puoliso, sukulaiset, yhteiskunnan varoja rajattomasti, sekä Jumalan Sana.
Päin vastoin. Lutteri itse kirjoittaa eräässä teoksessaan että mikäli mies on kyvytön, hänen veljensä voi olla apuna jotta pariskunta saisi lapsia ja tästä konsultoinnista tulee olla vaiti;)
Ehkäisystä on enää erittäin pieni askel rodunjalostukseen, jota länsimainen kulttuuri jo pääasiassa kannattaa, lapsivesitutkimukset jne… jotka johtavat abortteihin. Samat ihmiset tuomitsevat jyrkästi fasismin, mielestäni tässä on huutava ristiriita.
Huh mitä kirjoitat, unohdat mitä ovat Raamatun mukaan Hengen hedelmät. Onko Luther sinun Jumala?
Ei lutteerus ole Jumala. Viittasin tuossa luterilaiseen ajatukseen, elämänmuotoon ja tapaan. Eikö se ole suomessakin aiemmin vallalla ollut tapa elää ja uskoa?
Muistelen 50-60 luvun vaihteessa oppi-isien ja tunnustuskirjoken olleen osalla herätysliikkeen keskustelijoidan argumentoinnissa jopa suuremmassa roolissa kuin raamatun. Kuten tiedämme, Lutteri ei kaiken aikaa ollut lainkaan oikeassa uskon käsityksessä ja hänenkin kirjoituksissaan on suuriakin opillisia harhoja. Jonkinlainen pikku profeetta hän lienee ollut sen jälkeen kun sai armon tulla sisälle Jumalan valtakuntaan. Aivan kuten LLLkin.
Mistä hengen hedelmistä puhut? Raamattu opettaa synnistä puhumaan niin, että se herättää paatuneita sydämiä. Se ei lienee sinun oppisi mukaan ole Hengen hedelmää?
”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.”
”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.”
Tarkoitan näitä ylläolevia Raamatunkohtia. Sinä yleistät mielipiteessäsi vakavasti syyttäen yhteiskuntaa ja lähimmäisiä sellaisesta mistä sinulla ei ole näyttöä. Vetoat perinteisiin ja mm. väität että ns. vl liberaalit kannattaa aborttia ihmisen mielhalusta johtuvaksi teoksi. Sanot että ehkäisystä on pieni askel rodunjalostukseen ja rinnastat lapsivesitutkimuksenkin rodunjalostukseen.
Vielä tuohon kirjaan, sanot että väsymisestä voi kirjoittaa lukuisia tarinoita, se on totta, kirjassa on näistä tarinoista osa, kirjan pointti on väsyneeet äidit vl yhteisössä, toisen kirjan pointti voisi olla väsyneet alkoholistiäidit, väsyneet abortin tehneet äidit, väsyneet yksinhuoltajaäidit tai mitkä tahansa väsyneet äidit tai isät tai lapset. Kirjassa pureudutaan omakohtaisten kertomusten kautta siihen mistä he kokevat väsymyksen ja uupumuksen johtuvan, ja myös miten siitä väsymyksestä ja uupumisesta on mahdollisesti vapauduttu, osa on turvautunut ehkäisyyn. Sanot että Luther on saanut armon tulla sisälle Jumalan valtakuntaan kuten LLLkin, kerrotko tarkemmin miten ne liittyvät nykyiseen Srk:laiseen oppiin, ettei mene aivan retoriikan puolelle, minusta se ei liity siihen mitenkään. Kuten ylhäällä näet, sen perustelen tällä Hengen hedelmällä, niitä en näe Srk laisen opetuksen teoissa, sanoissa kyllä. Koska on myös sanottu, usko ei ole mitään ilman tekoja.
Erottuva nimimerkki!
Pankaas laittaen muista erottuva nimimerkki aina siihen omaan kommenttiin. Kattokaa mallia noista kavereista tyyliin Ajatus, Luukanvalma, Still, vs ja niin edelleen.
Tähän saakka toimituksessa on eroteltu ilman nimimerkkiä lähetetyt kommentit juoksevalla numerolla ne. Hauskempiakin tapoja olisi.
Yritäthän myös muistaa sen oman, muista erottuvan nimimerkkisi seuraavassakin kommentissasi. Keskustelusta tulee näin mukavampaa lukijalle seurata. Kiitos aktiivisesta keskustelusta.
Ystävällisesti
Toimitus