Miksi teatteri on syntiä?


 Miksi teatteriesityksen katsominen on syntiä?

”Teatterista kieltäytyminen merkitsee lestadiolaisuskovalle samaa kuin musliminaisen huivi: oman uskon tunnustamista ulkopuoliselle maailmalle” totesi lestadiolainen pastori pohtiessaan kulttuurikieltoja.

Onko se  siten yksi elävän uskon merkki? Osoitus siitä rakkaudesta, joka on Raamatun mukaan kristityn tunnusmerkki, josta maailma tietää meidät Hänen opetuslapsikseen? (Joh. 13:35.)

Kun Oulun kaupunginteatteri esitti näytelmää Fundamentalisti, Kalevan toimittaja kutsui oululaisen vanhoillislestadiolaisen papin katsomaan kanssaan esitystä. Näytelmän aihe taustoitti harvinaislaatuista haastattelua hengellisistä asioista.

Oulun Tuiran seurakunnan pastori Stiven Naatus kävi toukokuussa 2007 Kalevan toimittajan pyynnöstä katsomassa Oulun kaupunginteatterissa  näytelmän  Fundamentalisti. Näytelmän kirjoittaja on palkittu teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija Juha Jokela.

Näytelmä käsittelee nimensä mukaan fundamentalistista kristillisyyttä ja ah, niin inhimillistä oikeassa olemisen tarvetta, jotka johtavat lopulta hengelliseen väkivaltaan.

Kalevan haastattelussa Naatus pohdiskeli näytelmän herättämiä ajatuksia fundamentalismista yleisellä tasolla, monipuolisesti ja omaperäisesti.

Naatus kertoi haastattelussa myös avoimesti vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kipukohdista. Hään esitti myös toivomuksen siitä, että oman herätysliikkeen sisällä voitaisiin käydä keskustelua sen lähihistoriasta.  

–  Jos ajattelen omaa liikettä, ihmisten on vaikea kuvailla omia tunteitaan avoimesti. Johtuu varmaan historiallisesta kokemuksesta. Haluaisin opetella puhumaan muiden kanssa, myös yhteisön sisällä.

SRK poisti pastorin rippikoulupapin paikalta:  ”Teatterissa käynti poikkeava teko”

Osa vanhoillislestadiolaisista piti Naatuksen puheita ja avointa teatterissa käyntiä uskovaiselle sopimattomana. SRK:ssa päätettiin pudottaa Naatus pois kesän 2008 rippikoululeirejä koskevasta suunnitelmasta. Hän ei saisikaan toimia rippipappina.

SRK:n menettelyn tarkoituksena ei ollut keskustelun tukahduttaminen, huomautti Hänninne, ja perusteli ratkaisuaan tapauksesta syntyneellä hämmennyksellä.

SRK:n leirityönsihteeri Tuomas Hänninen sanoi poistaneensa Naatuksen nimen vuoden 2008 rippikoulupappien joukosta sen ihmetyksen ja hämmennyksen tähden, jonka Naatuksen näytelmän katsominen ja Kalevalle antama haastattelu oli liikkeen sisällä aiheuttanut.

Hänninen kertoo, että uskovaiset olivat ottaneet häneen yhteyttä Naatuksen toiminnan tähden. Hänninen oli päätellyt tämän perusteella, että jos Naatus on järjestön rippikoululeirin pappi, vanhemmat ihmettelevät, miten heidän lapsiaan leirillä opetetaan. Hännisen mukaan rippilasten vanhemmat ovat ihmetelleet ”äkkijyrkkää muutosta suhteessa teatteriin”.

– Se oli niin poikkeava teko, että esimerkiksi ne vanhemmat, jotka lähettävät lapsia SRK:n rippikoululeireille, olivat hämmentyneitä, totesi Hänninen.

– Tämä oli syy. Sovimme asian Stivenin kanssa kaikessa ystävyydessä. Päätös ei tarkoita sitä, että emme pitäisi Stiveniä uskovaisena. Se on eri asia, Hänninen sanoi.

 – En olisi halunnut kytkeä tätä keskustelua meidän rippikoulukeskusteluumme. Odotetaan, että keskustelu laantuu. Ehkä voimme kutsua Naatuksen mukaan taas seuraavana vuonna.

Hännisen oma kanta teatteriin pysyy edelleen ennallaan:

– Teatteri ei ole uskovaiselle niitä ”ykköspaikkoja”. En ole kuullut, että kenenkään usko siellä vahvistuisi.

– En ota kantaa oliko Naatuksen teatterikäynti syntiä vai ei. Meillä on perinteinen käsitys, että uskovaiset eivät käy teatterissa, hän jatkoi..

SRK:n puheenjohtaja, rovasti Olavi Voittonen vakuutti haastatteluissa, että pastori Naatus saa edelleen vapaasti jatkaa lestadiolaisessa liikkeessä seurapuhujana.

– Se ei ole SRK:n vaan paikallisten rauhanyhdistysten asia. Pidän kuitenkin luonnollisena, että hän voi jatkaa, totesi Voittonen.

– Tämäntyyppisiä ratkaisuja joudutaan pitkän ajan suunnitelmissa tekemään terveydellisistä ja monista muista syistä. Nämä ovat arkirutiinia. Hiukan hymyilyttää, että asia nousee esille, Voittonen totesi Kotimaan haastattelussa.

– Olen päätöksestä surullinen, mutta toisaalta ymmärrän SRK:n kannan, totesi puolestaan Stiven Naatus.

Kaleva: ”Avoimuus auttaisi herätysliikettä”

Tapahtumien käänne sai Kalevan pääkirjoitustoimittajan julkaisemaan kriittisen pääkirjoituksen SRK:n ratkaisusta.

Naatuksen tavoin pääkirjoituksen kirjoittaja kannusti herätysliikkeen jäseniä sisäiseen keskusteluun. Lehti  huomautti myös, että kyseinen pappi ei ollut mennyt katsomaan näytelmää provokaatiotarkoituksessa, vaan sanomalehden kutsusta ja tarpeellisen keskustelun avauksena.

Kalevan pääkirjoitustoimittaja ansaitsee täyden arvonannon, sillä hän kantoi vastuunsa sekä yhteisön että myös yksittäisen henkilön aseman osalta.  Hän yritti pitää huolta siitä, ettei Stiven Naatusta ”kivitettäisi” omiensa joukossa teatterissa käynnin takia. Pääkirjoitus oli siis myös puheenvuoro papin puolesta yhteisön valtaa vastaan.  

Mitä Naatus itse asiassa sanoi?

Juha Jokelan näytelmä Fundamentalisti on sijoitettu Suomeen ja se kertoo kuvitellusta suomalaisesta hengellisestä yhteisöstä.  Tämä on ollut uutta keskustelussa fundamentalismista. On tavallista, että kun fundamentalisteista puhutaan julkisuudessa, sormet osoittavat herkästi muslimeihin päin. Mutta Kalevan jutussa todetaan, että  fundamentalismi saattaa olla lähempänä kuin uskommekaan. Jokaisessa meissä.

– Kyllä se elää meissä, Stiven Naatus myöntää. Fundamentalismi ei kuitenkaan aina ole pahasta. Hänen mielestään joissakin asioissa pitää olla tunne, että on oikeassa. Muuten elämiseltä katoaa mielekkyys.

Varsinainen kypsyyskoe onkin, kykeneekö ihminen tarkastelemaan omaa oikeassa olemisen tarvettaan.

Näytelmän Markus sanoo, että jos jokin asia on itselle tärkeä, sitä pitää pystyä peilaaman ja miettimään. Naatus on samaa mieltä.

– Jos tässä on jotain syvää ja kantavaa, pitäähän sen selvitä elämän testissä, Naatus sanoi. Hän korosti ettei fundamentalismi kuitenkaan ole vain pienten marginaalien vitsaus. 

– Voi olla myös valtavirtafundamentalismia. Että joidenkin asioiden ikään kuin täytyy vain olla niin kuin enemmistö katsoo ja toimii. Sitä pidetään jotenkin enemmän oikeana kuin marginaalien näkemystä. Miksi? Miksi ei välillä pohdita ovatko enemmistön totuudet tosia ja hyviä?

Naatus painotti, että fundamentalismi on vaarallista silloin, jos ihminen ei ole oma itsensä. Tai ihminen ei kykene etsimään omaansa. Tai jos häntä käytetään hyväksi, kuten tässä näytelmässä, jossa uskonyhteisö käytti hyväkseen Heidiä. Seuraamukset voivat johtaa traagiseen lopputulokseen. Heidi joutui lopulta mielisairaalan suljetulle osastolle.

Yksi näytelmän puhuttelevimmista kohtauksista on, kun Heidi toteaa, ettei hän halua luopua uskostaan eikä seurakunnastaan, mutta hän haluaa pitää niistä lomaa.

– Heidi toivoi pääsevänsä omaan tilaansa, voivansa olla oma persoonansa. Tämä pani miettimään. Naisten ongelmahan on vuosisatoja ollut, ettei heillä ole omaa tilaa, omaa huonetta, vaan sen on aina joku muu määritellyt. Siis joku muu määrittelee sinun elämäsi.

– Mutta kristillisessä uskossa lähdetään siitä, että on oma tie. On tärkeää, että voi olla osa uskonyhteisöä aitona omana itsenään, pohtii Stiven Naatus.

Avoimen keskustelun pelko

Näytelmä Fundamentalisti  kertoo ihmisten keskinäiseen vuorovaikutukseen liittyvistä ristiriidoista. Vaikeudesta tavoittaa toinen ihminen, puhua samaa kieltä toisen kanssa, kyvyttömyydestä kunnioittaa häntä omana itsenään.

Esitys herätti Stiven Naatuksen pohtimaan, kuinka tärkeää on purkaa vaikeudet auki ja keskustella niistä avoimesti.

Aito vuorovaikutus voi syntyä vain silloin kun voidaan keskustella ilman pelkoa lyttäämisestä ja sulkemisesta kanssakäymisen ulkopuolelle.

Stiven Naatus puhui kuoresta, joka syntyy ihmisen ympärille, kun asiat jätetään puhumatta.

Sellainen aiheuttaa pahaa oloa ihmisen sisällä. Hän viittasi oman herätysliikkeensä historiaan, jonka vaikeat 1960- ja 1970-luvun tapahtumat on yhä jätetty muhimaan kuoren taakse.

– Aika usein törmään sekä omiin että muiden pelkoihin ja niihin liittyviin ennakkoluuloihin. Jos ajattelen omaa liikettä, ihmisten on vaikea kuvailla omia tunteitaan avoimesti. Johtuu varmaan historiallisesta kokemuksesta. Haluaisin opetella puhumaan muiden ihmisten kanssa, myös yhteisön sisällä. Pitää voida todeta, että sellaista ja sellaista on ollut ja että se kuuluu siihen kertomukseen, mitä me kannamme mukanamme, hän toteaa.

Miksi teatteri on synti?

Stiven Naatus perusteli Kalevan haastattelussa vanhoillislestadiolaisuuden kieltoja, jotka liittyvät teatteriin ja yleensä kulttuuriharrastuksiin.

Teatteriin tulo ei Stiven Naatuksellekaan  ollut aivan helppoa. Vaikka hän tunnustautuukin taiteen ystäväksi,  teatterissakäynnit ovat jääneet opiskeluun liittyneisiin pakollisiin tutustumisvierailuihin.

– Tiedän, että tämä saattaa painaa ihmisten mieltä, jopa ahdistaa joitakin. Mutta minulle on tärkeää olla avoin ja rehellinen.

Pappi myöntää, että lestadiolaisyhteisöön kuuluminen edellyttää tiettyä lojaalisuutta muita yhteisön jäseniä kohtaan. Lojaalisuus merkitsee käytännössä että elämäntapanormeja on noudatettava silloinkin kun ei itse pidä niitä perusteltuina.

Opetetaan, että uskovaisen on pidättäydyttävä tekemästä sellaisia tekoja,  joita joku muu uskovainen saattaa pitää synnillisenä.  Tästä syystä vanhoillislestadiolaiselle ei ole luvallista mennä teatteriin.

Tätä sisäistä lojaalisuusvelvoitetta perinnetapoja kohtaan nimitetään heikon veljen suojelemiseksi. Käytännössä se merkitsee, että vaikka ei itse pitäisikään syntinä teatteriesityksen seuraamista, saattaa olla sellaisia uskovaisia, jotka pitävät sitä syntinä. Mikäli teaetteriharrastus tulisi heidän tietoonsa,  uskova tulisi silloin loukanneeksi lähimmäisen uskonnollisia tunteita ja omaatuntoa, joka saattaa ”tulla sairaaksi” teatterinystävän harrastuksesta.

Lestadiolaisuudessa uskotaan, että tiukkahenkisempi uskova joutuu kiusaukseen langeta syntinä pitämäänsä asian tekemiseen. Tämän seuraamuksena  tämän tiukkahenkisen ”heikon veljen” usko voi alkaa heikentyä. Epälojaalisuutta eli julkista yhteisössä luotujen normien rikkomisesta seuraakin yleensä kahdenkeskinen ja lopulta julkinen puhuttelu.

– Tiesin, että se aiheuttaisi hämmennystä. Tässä mielessä se ei ollut ansiokas teko. Pointtini oli kuitenkin siinä, että näistäkin asioista on pystyttävä keskustelemaan, Naatus kertoi teatterivierailustaan Kotimaa-lehden haastattelussa..

Stiven Naatus toisti haastattelussa usein esitetyn väitteen, että teatteri tai televisio, jotka eivät kuulu uskovaisten vapaa-ajan viettoon koska niitä pidetään sopimattomina ja jopa syntinä, eivät sinänsä ole pahoja, vaan kyse on niiden tarjonnan sisällöstä.

Tähän kai yhtyy jokainen normaalijärkinen ihminen. Mutta Naatuksen tarjoilema ajatus ei tarkkaan ottaen ole se ajatus, jonka varassa SRK:n kieltoratkaisut on tehty. Minkä hyvänsä teatteriesityksen seuraaminen on aina kiellettyä täysin riippumatta esityksen sisällöstä (lukuun ottamatta Tiernapojat-näytelmää) eikä televisiovastaanotinta ole luvallista hankkia kotiin, vaikka ilmoittaisi seuraavansa vain laatusisältöjä.

– Eikö juuri se ole fundamentalismia, että jollekin muodolle – vaikkapa teatterille tai televisiolle – lyödään kielletyn hedelmän leima arvioimatta kuitenkaan sen enempää niiden sisältöä? Eikö se ole alistumista fundamentalismin edessä? Kalevan toimittaja kysyi Naatukselta.

– Voi olla tavallaan, Stiven Naatus myönteli. Hän hakee kiellolle kuitenkin mieluiten perusteluja siitä ajatuksesta, että ”joillakin asioilla vain on puhtaasti hengellinen symboliarvo. Jokin seikka muodostuu ajan mittaan perinteessä uskon merkiksi tai tunnukseksi.”

Naatus  nostaa vertailukohdaksi musliminaisen huivin, jolla on tärkeä merkitys muslimille. 

– Joidenkin asioiden välttelyllä uskovainen suojelee itseään ja omaa uskoaan, toteaa Naatus.

– Kun suostun johonkin tällaiseen, ilmoitan sillä muille ihmisille kuuluvani tiettyyn ryhmään. Tällä ikään kuin jätän eriävän mielipiteeni.

Naatuksen mukaan joidenkin yhteisön kieltämien asioiden asioiden välttelyllä – silloinkin kun ei itse näe välttelyyn varsinaista hengellistä tai raamatullista  syytä – on oman henkilökohtaisen uskon tunnustamisen merkitys.

*     *     *

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. (SRK)  järjestää vuosittain yli 30 rippikoulua yhdeksällä eri paikkakunnalla. Vuosittain leireille osallistuu lähes kaksituhatta nuorta. Oulun Tuomiokapitulin myöntämä rippikoululupa edellyttää, että rippikoulussa opiskellaan luterilaisen tunnustuksen mukaista kristinoppia  kirkon laatiman opetussuunnitelman mukaisesti.

(Ex)

*    *    *

Lue lisää:

Aimo Hautamäen vastine

Juhani Huttunen: Raamatulla päähän. Kirkko ja kaupunki 20.9.2010. Katsaus fundamentalismin kansaninvälisistä historiallisista juurista sekä sen vaikutuksista.

Ilkka Lappalainen: Jokaisessa meissä on fundamentalistin vikaa. Stiven Naatuksen haastattelu, Kaleva 27.5.2007.

Avoimuus auttaisi herätysliikettä. Kaleva 12.9. 2007, pääkirjoitus.

SRK tyynnyttelee Naatus-jupakkaa. Kaleva 8.9.2007.

Heikki Rusama: Teatterivierailu sulki papin pois SRK:n rippileiriltä. Kotimaa 7.9.2007.

Pertti Julkunen: Rippileiri & Naton nopeat murharyhmät. Voima 8/2007.

Armoneuvot päälaellaan

Vuorisaarnasta (K-ma)

*   *    *

Paavali kirjoittaa (Kol. 2.):

20 Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin

21 ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”?
22 Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.
23 Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Mainokset

5 kommenttia

Kategoria(t): elämäntapa, erehtymättömyys, eristäminen, fundamentalismi, hengellinen väkivalta, itsesensuuri, johtajat, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, Kaleva, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kiellot, kirkko, Kotimaa, kristinoppi, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, lakihengellisyys, lähihistoria, luterilaisuus, manipulointi, normit, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, rippikoulu, sananjulistajat, seurakuntaoppi, SRK:n johtokunta, suvaitsevaisuus, synnit, syntilista, syrjintä, taide, teatteri, totteleminen, tuomitseminen, ulossulkeminen, vallankäyttö, yhteisö, yhteisöllisyys, yksilöllisyys

5 responses to “Miksi teatteri on syntiä?

  1. Teatterissakävijä

    Onko vl itse teatteria, johon liittyy monenlaisia naamioita ja rooleja?

  2. O tempora

    Pappi Stiven Naatus sanoi tuossa: ”Teatterista kieltäytyminen merkitsee lestadiolaisuskovalle samaa kuin musliminaisen huivi: oman uskon tunnustamista ulkopuoliselle maailmalle.”

    Tätä en jaksa ymmärtää. Uskon tunnustaminen tapahtuu uskontunnustuksessa ja arkielämässä suhteessa kanssaihmisiin, lähimmäisiin. Kristinopin mukaan.

    Ulkonaiset merkit ovat uskon päälle kertynyttä tauhkaa, roskaa eli tapoja ja perinnettä. Vertaus muslimitapoihin on sinänsä osuva. Vaatiihan myös Paavali naisia liikkumaan erityisesti kirkossa pää peitettynä. Mutta se tapa on jäänyt Suomessa jonnekin 1900-luvun alkuun.

    • Ihmeissä

      Perusteluja ja selityksiä läytyy hyvinkin. Mutta miten perustellaan että korvakoru ei ole sovelias pohjoismaissa, mutta ok esim venäjälla ja afrikassa?

      En ole selitystä tähään kuullut.

  3. jaa

    Miksi sallitaan ”television” katsominen, kun kuva ja ääni tulevat esim. kotitietokoneen digivirittimestä? Ketä uskovainen pettää, naapureitaan, Jumalaa, vaiko itseään?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s