Puhujat opettavat rauhanyhdistyksellä, että Jumalan siunaukseen uskovaisen elämässä sisältyy sellainen lupaus, että Jumala antaa uskovaiselle aina sitä mukaa lisää uusia voimia, kun perheeseen syntyy lisää lapsia. Mutta Jumala ottaa siunauksensa pois, mikäli uskovainen syyllistyy ehkäisyn käyttöön.
Opetus on mennyt hyvin perille.
-Niinkuin ovat päiväsi, ovat myös voimasi, on Taivaan Isä luvannut, eli uskon että meille annetaan voimia sen mukaan myös. – Vanhoillislestadiolainen perheenäiti nettikeskustelussa.
– On jaksettava tai Jumala ottaa siunauksen pois. – Vanhoillislestadiolainen perheenisä Iltalehdessä 2012.
– Vaikka lapsen syntymään liittyy kipu ja leivän tienaamisen vaiva, Jumalan lapset ovat kokeneet, että lasten mukana elämään luvattu suuri siunaus on totta. – Puhuja Esko Puukko Siionin Lähetyslehdessä 2008.
Miten uskomusta ehkäisyn synnillisyydestä opillisena kysymyksenä voidaan hengellisesti perustella, kun Raamatussa ei ehkäisyä kielletä?
Puhujien seuroissa toistelema opetus kuuluu, että Jumala antaa uskovaiselle aina sitä mukaa voimia kuin lapsiakin syntyy. Siksi ei ole lupa turvautua raskauden ehkäisyyn, vaikka tuntisi että voimia ei enää sen viidennen, tai kymmenennen tai viidennentoista raskauden kohdalla ole.
Virallinen perustelu kuuluu, että ”silloin perheellä on Jumalan siunaus”.
Puhujat muistuttavat kuulijoita siitä,että Jumala ottaa siunauksensa perheeltä pois, mikäli pariskunta turvautuu ehkäisyyn (esimerkiksi Esko Lapinoja, Aatos Mehtälä, Raimo Kesäläinen jne.).
”Jumalan lupaus”, jota puhujat toistelevat, kuuluu: ’Niin kuin ovat päiväsi, niin ovat myös voimasi’.
Puhujat ovat lukeneet sen Vanhasta testamentista.
Mikä oikeastaan tarkoittaa kyseinen Jumalan lupaus? Missä yhteydessä se Raamatussa esiintyy?
Tiedätkö sinä, joka kuuntelit saarnan seurapenkissä?
Tiedätkö sinä, puhuja, joka tuon lupauksen taas kerran saarnassasi kuulijoillesi esitit?
Ei tullut suurta sukua, vaan sukupuutto
Puhujien opetus perustuu Raamattuun, mutta valitettavasti perin väärin ymmärrettyyn ja yhteydestään irrotettuun lauseeseen Mooseksen kirjan kertomuksessa.
Se on totta, että Raamatussa on mainittu tämä siunaus, mutta kyseessä on Mooseksen lausuma siunaus ja lupaus yhdelle Jaakobin kahdestatoista pojasta.
Toiseksi, kyseinen Mooseksen kirjan kohta ei käsittele ollenkaan lisääntymisvelvoitetta eikä suurperheessä selviytymistä. Eikä Raamattu ei tässäkään kohtaa aseta velvoita siihen, että naisen tulisi alistua seksiin ilman turvallista ehkäisyä.
Kolmanneksi: kyseinen lupauksen siunaus osoittautui ”suutariksi”. Se ei valitettavasti tehonnut, vaan tuloksena oli päinvastoin katastrofi. Valloittajat ajoivat väestön pakolaisiksi ja hajalleen, ja lopulta se sulautui uusilla alueilla asuneiden keskuuteen. Tai katosi sukupuuttoon.
Suhtautuvatko vl-puhujat vakavissaan tehtäväänsä selittäessään Raamattua seuroissa?
Jaakobin pojat saivat siunauksen
Sanonta, jota puhujat käyttävät perustellessaan ehkäisyn olevan syntiä ja rohkaistessaan naisia ehkäisemättömyyteen, on lause jolla Mooses siunasi vuorollaan Jaakobin Asser-nimisen pojan.
Kyseinen Raamatun lause on yksi Mooseksen lausumista siunauksista, jotka hän antoi jokaiselle Jaakobin pojista. Kullekin erillisen siunauksen. Kertomuksessa kuvataan, että profeetta Mooses siunasi kutakin Jaakobin poikaa erikseen ja lupasi jokaisen jälkeläisille menestyksekkään tulevaisuuden.
Lupauksen, johon puhujat seuroissa viittaavat, Mooses esitti Asser-nimiselle Jaakobin pojalle siunatessaan hänet.
Asserin äiti oli yksi Jaakobin Raakel-vaimon orjattarista, nimeltään Bilha (nimi esiintyy myös muodossa Bilhah). Raamattu kertoo, että Bilha synnytti Jaakobille kaikkiaan kaksi poikaa.
Jaakobilla (toiselta nimeltään Israel) oli Raamatun mukaan kaksitoista poikaa neljän eri naisen kanssa. Kaksi naisista oli virallisia vaimoja: Lea ja Raakel, ja kaksi ns. jalkavaimoja, nykykielellä avovaimoja: Lean orjatar Silha oli kahden Jaakobin siittämän lapsen äiti, ja Bilha samoin.
Mooseksen siunaus oli jokaiselle pojalle erilainen. Asserin kohdalla se kuului sanasta sanaan:
”Ja Asserista hän sanoi: ”Siunattu olkoon Asser poikien joukossa. Olkoon hän veljiensä lemmikki, ja kastakoon hän jalkansa öljyyn. Rautaa ja vaskea olkoot sinun salpasi; ja niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin.”
Vuoden 1992 käännöksessä :
”Siunatuin kaikista pojista on Asser. Olkoon hän veljiensä suosikki, saakoon hän kahlata oliiviensa öljyssä. Hänen salpansa ovat rautaa ja pronssia, hänen voimansa on uusi päivästä päivään.”
Lopuksi tekstissä ylistetään heimoja ja vakuutellaan Jumalan erityistä suojelua. (5. Moos. 33:24-29.)
Mooseksen kirjassa ei ole kyse suurperheestä
Bilha siis synnytti Jaakobille kaksi poikaa, eli mistään suurperheestä ei ollut kyse. Jaakobilla oli kaikkiaan kaksitoista poikaa, mutta hänellä oli
neljä vaimoa näitä lapsia synnyttämässä. Keskimäärin kolme lasta per synnyttäjä.
Se on paljon vähemmän kuin mihin nykyiset vanhoillislestadiolaiset äidit tavallisesti ovat velvoitettuja.
Tosin Vanhassa testamentissa ei ole tapana luetella tyttärien nimiä perheenjäseninä kuin harvoissa tapauksissa. Tyttöjä ei pidetty yhtä arvokkaina kuin poikia. Jaakobin perheen osalta Raamatussa mainitaan yksi tytär, Diina.
Puhetta Israelin heimojen menestykseksi
Mooseksen kirjan kuvaamassa tilanteessa ei ollut kysymys lasten saamisesta eikä myöskään suurperheen kasvattamisesta. Kyseessä on tyypillinen ”kansakunnan mielialoja” kohottava tarina siitä, että oma yhteisö on erityistapaus ja muinaisen profeetan erityisesti siunaama.
Tarinan tavoitteena oli profeetta Mooseksen auktoriteettia hyödyntäen voimistaa kansanryhmässä uskoa sen heimojen tulevasta ja loppumattomasta menestyksen ja suuruuden ajasta. Oman aikansa kansallista uhoa, voisi nykyaikaan verraten sanoa.
Kertomus itsessään on tyypillinen paimentolaisheimon sisäisen kertomusperinteen tarina heimojen ja klaanien mukaan järjestäytyneestä väestöstä. Karjanhoitoa harjoitettiin laajalla alueella sukuklaaneittain ja oli tärkeää tietää, kuka oli kenellekin sukua. Tieto siirrettiin suullisena perintönä seuraavalle sukupolvelle. Rohkaisuksi ja kannustimeksi luotiin yhteinen tarina siitä, että jo muinoin vanha pyhä mies, profeetta Mooses, oli auktoriteetillaan siunannut juuri nämä pojat, heimojen jokaisen esi-isän.
Mooseksen lupaus ei auttanut
Valitettavasti siunauksen vakuuttama lupaus niin Asserin kuin monien muidenkaan Jaakobin poikien kohdalla ei kuitenkaan toteutunut. Sekä Asserin jälkeläiset samoin kuin myös
yhdeksän muuta, Jaakobin pojan nimiin luettua heimoa hajaantuivat ja katosivat kokonaan 700-luvulla ennen ajanlaskun alkua assyrialaisten valloitettua Israelin alueen ja ajettua heidät maanpakoon.
Vain etelämpänä eläneet Juudan, Benjaminin ja Leevin heimot säilyttivät alueensa. Asukkaita alettiin myöhemmin nimittää juutalaisiksi yhden heimon, juudan, mukaan.
Mooseksen lupaus ei siten täyttynyt, yli kaksi tuhatta vuotta sitten Välimeren pohjukassa Asserin heimon kohdalla. Hänen jälkeläisensä katosivat historian hämäriin.
Kysymys puhujille
Enää on jäljellä yksi kysymys. Kysymys puhujille.
Miksi Vanhan testamentin kertomuksessa oleva Mooseksen lupaus Asserille ja tämän sittemmin historian myrskyissä hävinneille jälkeläisille olisi tämän päivän uskovaisille hengellinen velvoite pitää ehkäisyä syntinä?
Kun teidän opetus on nyt iskostunut tuhansien suomalaisten mieliin, niin korjatkaa toki ensi tilassa opetusta. Vastuuta, puhujat!
Useimmat suomalaisparit haluavat lapsia. Perhe-elämä lasten kanssa ja heidän kasvunsa tukeminen koetaan yleensä antoisaksi ja rikkaaksi, Se itsessään koetaan siunaukseksi, palkitsevaksi elämänvaiheeksi, josta on kiitollinen.
On tervettä pitää mielessä, että kristinopin mukaan lisääntyminen ei ole mikään hengellinen asia. Halutessaan suomalainenkin voi vapaasti perustaa suurenkin klaanin. Raamatussa Jumala ei kuitenkaan ole asettanut ihmiselle vaatimusta lisääntyä rajattomasti.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Daniel.
* * *
Lue lisää:
Aatos: ”Ehkäisemättömyyden kätketty viisaus” = taikauskoa, ilman kristillistä sisältöä?
Ensio: Puhujienkokouksessa aika luopua ehkäisykiellosta ja pyytää anteeksi
Ensio: Puhujien kokouksessa korostettiin Raamattua, muttei kumottu harhaoppeja
Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla. Wiki-sivusto.
Ex-vl-isä: Vl-yhteisön säälimätön paine
Jumalan sana – vanhoillislestadiolaisten hyljeksimä armonväline
Vuokko Ilola: Kuplassa eläminen. Kotimaa24-blogi.
Vuokko Ilola: Totuus vai ”totuus”? Blogikirjoitus 11.3.2017, Kotimaa24.
Kapu: Yksi Kortti kadoksissa
Lestadiolaiset pitävät Pohjois-Pohjanmaan väkiluvun kasvussa. Seppo Lohen haastattelu, MTV3, 24.07.2002.
Maallikko: Uskon opista lestadiolaisuudessa
OHO! Siioni: Tee-se-itse -saarna
Torvi: Usko, toivo ja r…
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Kiitokset tekstistä ja aiheellisesta kysymyksestä. On totta, että ehkäisykiellolle ei löydy perusteita Raamatusta. Ainakaan suoranaista. Siksi se ihmetyttääkin se, että miten siitä on muotoutunut niin vahva opetus.
Asia on sellainen, josta ei välttämättä tarvitsisi opettaa lainkaan seurapuheissa. Asian käsittely kuuluu jonnekin muualle. Ymmärtäisin näin, että seurapuheen tehtävä on rohkaista ihmisiä elämään siinä valossa, jonka Jumala poikansa kautta antaa. Tuoda esiin kristinuskon keskeisimpiä ja selkeimpiä opetuksia Raamatun valossa juuri kyseisen puhujan suulla.
Minusta ainakin tuntuu, että puhuja ottaa liikaa vastuuta itselleen jos alkaa puheessa opettamaan jostain sellaisesta, johon ei ole valtuuksia ja jota tulisi pohtia aina tilannekohtaisesti kyseisten ihmisten luotetuimpien ystävien kesken.
Daniel kyllä nyt liiottelee. Onko raamattu jotenkin rajoittanut lisääntymistä? Siis onko Jumalan sanassa määritelty, mikä on ihmiselle sopiva määrä lapsia?
Väität tuon VTn kohdan olevan hengellinen velvoite pitää ehkäisyä syntinä. Sitä se ei todellakaan ole, eikä sitä varmasti ole sillä tavalla saarnattu.
Danielilla on humaanit linssit jonka läpi tsiigaat, sekä tietysti humaanit korvanapit, joilla kuuntelet.
Tämä tämänkertainen saarna on jälleen puhdasta epäuskon saarnaa.
Nimetön 220, mitä tarkoitat humaanilla? Itse ymmärrän ”humaanin” jota kuinkin rakkauden kaksoiskäskyn mukaiseksi toiminnaksi. ”Humaani” ei koskaan kohdistu toimijaan itseensä vaan toisiin ihmisiin.
Jumalan sanassa on määritelty, mikä on ihmiselle sopiva määrä lapsia. Tätä ei tietenkään ole ilmaistu numeroina, eihän raamatussa pidetä kirjaa ihmisistä.
Humaani humppaa. Mitä se on. Se on ihmisen omasta tahdosta, tarpeista ja järjestä kumpuava ajattelu-ja elämäntapa, joka mielellään verhotaan kristillishyveellisiin liturgioihin, kuten Jumala on rakkaus!
Humppa sen vuoksi, että siinä on piirteitä myös nykyajan Jess!Fantastista!-ilmiöstä, eli elämän tulee olla karkeloa. Tämä on varmaan jonkinlainen vastarintaliike perinteiselle luterilaiselle elämäntavalle. Jumalan sanan kanssa tällä HH-elämäntavalla ei mielestäni juuri ole, raamattua kyllä lainataan ja luetaankin, mutta juuri näistä Jumala on rakkaus! paikoista. Syntikäsitettä ei juurikaan ol2, paitsi ne kielletään, siis lähtökohtaisesti, koskapa Jumala on rakkaus!-synti on voitettu, sitä siis ei enää ole-hurlumhei! Unohdetaan vaikkapa Jeesuksen kehotus syntiselle naiselle-”mene, eläkä silleen syntiä enää tee.” Tai Hänen kehotuksensa ihmisen itsensä kieltämisestä. Nämä eivät ole HH-teologiaan sopivia juttuja, joten ne unohdetaan tyystin.
Rakkauden kaksoiskäsky on ennenkaikkea teologinen käsky. Sen Jeesus konkretisoi lukittujen ovien takana. Menkää ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille…. mikäli Jeesuksen elämän tarkoitus olisi ollut ”tehdä hyvää”HH-teologian mukaisesti, hän olisi muuttanut kivet leiviksi, joet virtaaviksi viineiksi, lopettanut sodat ja antanut miekkojen tilalle ruusukimput. Siihen hänellä oli valta.
Ei ihmisen vanhurskauttamisen ydin ole ”humaani rakkaus toista ihmistä kohtaan” vaan Jumalan sanalla lähestyminen, ja evankeliumin saarnaaminen. Laki ja evankeliumi. Kokonaisen Jumalan sanan ylläpitäminen ja saarnaaminen, jonka ydin on syntien anteeksi antaminen ja uskominen.
HH on lberaalia teologiaa, joka pohjautuu ihmisen omien mielihalujen ja mukavuusalueen sisään, ilman todellista ajatusta siitä, mikä on Jumalan vanhurkauttamisen ydin.
Lapsena minulle jäi saarnoista lähinnä mieleen vain ne maailmanlopun kuvaukset. Niistä tuli vuosia kestäneitä pelkoja. Usein nukkumaan mennessä olin kauhun vallassa, ajattelin peloissani että jos satun kuolemaan niin entä jos joudun kadotukseen, tulimereen. Isä ja äiti ei pysty auttamaan. Helvetin pelko oli itse asiassa se syy joka piti minua mukana ry:llä pitkälle yli kaksikymppiseksi asti.
Olin alaasteella monesti peloissani, kun en kunnolla osannut lukea ja kirjoittaa. Pelkäsin julmaa opetajaa ja kavereita, mitä ne sanovat kun en näitä osaa. Välillä pelkäsin kuollakseni!
Onneksi oli koti, jossa lohdutettiin, kaikella on aikansa auringon alla-sanottiin. Oli ihana kuulla seuroissa tuo sama lause! Sehän jostain päin raamattua!
Ei tuntunut maaiilmanlopun saarna missään, vaikka niitä lapsena kuulin paljon minäkin. Lapsen pinessä päässä jotenkin käsitin, että myös maailmalla on aikansa auringon alla, sekä meillä ihmisillä. Lohdullista!
Uskon, että ahdistus, epätoivo, pelko jne on enemmänkin ihmisissä, asenteissa niiden luomassa ilmapiirissä kuin jonkun uskonyhteisön opetuksessa tai opissa. Ilmapiiriin voi jokainen vaikuttaa, ilman että siihen mikään oppi tai opetus vaikuttaisi.
Tuosta Jaakobista, mies tiesi ainakin sen miten järjestää vipinää makuuhuoneessa. Neljä vaimoa.
Mutta hän ei ollutkaan kristitty mies.
Nimetön 220: Olet aivan oikeassa kun vastustat ”humaania humppaa” sellaisena kuin sen määrittelet. Ajattelen että oman tahdon -teologia ei mahdu Kristinuskon sisälle, koska siinä kyse on itse luodusta uskonnosta: Valitaan itselle mieleiset ainekset ja uskotaan siihen. ”Minulle Jeesuksen sovitustyö näyttäytyy niin täydellisenä, että ei haittaa vaikka tahallaan tekisin syntiä; kaikki pääsevät taivaaseen.” Näinkin sitä kuulee sanottavan.
Lähimmäisen rakkaudesta: Eihän nimetön 220 ole niin, että laki tulisi täytetyksi evankeliumin saarnalla kun kohtaamme maassa viruvan, ryöstetyn ja haavoille lyödyn ihmisen? Että hengellisen avun tarjoaminen riittää? Pysähtyisitkö sinä toisen vierelle vain rukoilemaan, että tämä jaksaa luottaa siihen, että Jumala (voi) auttaa? (Laitoin sanan ”voi” sulkuihin, koska lestadiolaisuudessa niin usein tällaisia tilanteita silmällä pitäen väitetään: ”On luotetteva siihen, että herra pitää huolen ja auttaa”. Mitään ajallista siunausta ja hyvinvointia Jumala ei kuitenkaan ole uskovaisille luvannut taata, vaikka hänellä siihen kaikki valta olisikin.)
Mielestäni on siis väärin sanoa, että rakkauden kaksoiskäsky olisi ennenkaikkea teologinen lähetyskäsky. Toki lähetyskäskykin on meille annettu. Kun rakastamme Jumalaamme yli kaiken, haluamme tulla hänen sanansa kuuloon ja levittää tätä sanaa muillekin. Ei meidän pidä oleman uskomassa sen vuoksi että välttäisimme helvetin, vaan puhtaasta rakkaudesta Jumalaamme kohtaan. Jumalaa yli kaiken rakastava ihminen haluaa palvella herraansa ja levittää hänen sanaansa, kuten hänen tahtonsa on, vaikka ei tästä mitään palkkiota saisi. Näin vaativa on ensimmäinen käsky.
Olipa hyvä teksti, pitkästä aikaa, kiitos siitä! Voisivat tosiaan vähän puhujat miettiä millaisia sammakoita suustaan päästävät ja millaiselle yleisölle. En ole koskaan käsittänyt miksi lapsia pitää ottaa vastaan sellaisella mentaliteetilla että niitä nyt vain tulee ja ne pitää koittaa kestää samalla kun rukoillaan että Jumala ei heitä enää yhdelläkään lapsella ”siunaisi”. Tämä näkyykin sitten mielenterveystilastoissa kun rakkaudetta jääneet lapset kasvavat isoksi, kriiseilevät ja pahimmassa tapauksessa siirtävät saman taakan omille lapsilleen. Koko ajatus siitä että lapset tuovat elämään siunauksen on ihan typerä ja itsekäs (ovatko lapsettomat jotenkin huonompia ja vähemmän siunattuja, entä perheettömät? Entä alkaako Jumalan siunaus siis vasta siitä hetkestä kun saa lapsia?) ja havaintojeni mukaan sitä käytetään vain pönkittämään uskoa omiin elämänvalintoihin.