Rakas veli -verkosto ja vl-uskonoppi syy hyväksikäytön yleisyyteen

 

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja rikosten piilottaminen ovat johdonmukainen seuraus vl-yhteisön opista, sen käytännöistä ja rakenteista. Kyse on yhteisöllisestä rakas veli -järjestelmästä.  – Tälläkin hetkellä liikkeessä toimii miehiä, jotka ovat käyttäneet lapsia seksuaalisesti hyväkseen. –  Tutkija Johanna Hurtig.

Yksilön oikeuksien riisto on jokaisen vl-uskovaisen arkea

– Kun tarkastelee vanhoillislestadiolaisen yhteisön oppia ja käytäntöä hyväksikäytön uhrien kokemusten kautta, havaitsee, että hyväksikäyttöön eli yksilön oikeuksien riistoon kuuluvat tekijät ovat osa yhteisön jokaisen jäsenen arkea, painottaa  YTT Johanna Hurtig selostaessaan lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan tutkimuksensa tuloksia. Tulokset julkaistiin kirjassa Taivaan taimet (2013). Kaleva haastatteli tutkijaa kirjan ilmestyessä.

– Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on johdonmukainen seuraus vl-yhteisön rakenteista, painottaa tutkija.

Mistä näissä rakenteissa on kyse?

– Odotus lapsenkaltaisesta luottamuksesta ja kritiikittömyydestä, suostuminen omia ajatuksia, hyvinvointia ja tunteita vastaan sotiviin asioihin, ajatus kyvyttömyydestä omiin moraalisiin valintoihin sekä itsensä ja heikompien puolustamisen uhkaavuus ovat kulttuurisia asioita, joita odotetaan kaikilta vanhoillislestadiolaisen yhteisön jäseniltä, analysoi Hurtig Kalevan haastattelussa.

– Olen surullinen ja pettynyt siihen, miten vaarallista heikompien puolustaminen on yhteisössämme. Olen nähnyt liian monen kohdalla, mitä vaikeuksia seuraa, kun yrittää toimia rehellisesti ja rohkeasti, totesi tutkija Tampereen kirkkosanomien haastattelussa 2012.

Tätä vahvemman puolelle asettumista voimistaa vanhoillislestadiolaisuuden vahva tottelemisen ja nöyrän kuuliaisuuden vaatimus. Pitää totella ja olla hiljaa, eikä ketään lähimmäistä sovi pyrkiä suojelemaan eikä puolustamaan.

– Lestadiolaisuudessa puhutaan ”lapsen paikalla pysymisestä”. Lapsihan ottaa annettuna mitä vanhemmat sanovat. Tämä merkitsee tyytymistä: yhteisön jäsenet asettuvat kannattelemaan vallitsevia rakenteita ja sosiaalista järjestystä, korostaa Hurtig. 

Vanhoillislestadiolaisuus ei salli aikuiseksi kasvamista, totesi hiljattain myös päätoimittaja ja pappi Mikko Salmi.

– Ollaan kuuliaisia Jumalan sanalle, mutta sama kyseenalaistamaton kuuliaisuus ulotetaan myös oman yhteisön valtajärjestelmään ja kollektiiviin, huomauttaa Hurtig.

– Lasten kärsimys on sivuutettu. Ensi sijalle on asetettu kuuliaisuus erehtymättömänä pidetylle kollektiiville. Yksilölle tilanne on harvinaisen selvä: se hyväksytäänkö hänet uskovaiseksi, riippuu yhteisön suhtautumisesta häneen.

Tämä asettaa yksilölle vahvan velvoitteen osoittaa kuuliaisuutta yhteisölle.

– Näiden yksilölle kohdistuvien odotusten, vanhoillislestadiolaisen yhteisön erityispiirteiden vuoksi sillä itsellään on yhteisönä merkittävä rooli väkivallan riskin tuottajana, ratkaisijana ja piilottajana, painottaa Hurtig.

Tutkimus osoittaa siten, että hyväksikäyttötapauksissa ei ole kyse pelkästään yksittäisten tekijöiden pahuudesta, vaan lestadiolaisuudessa itsessään piilevästä väkivallan ja alistamisen hyväksynnästä.

Mieluummin hyväksytään väkivalta kuin käytäisiin joukolla taistelemaan sitä vastaan.

– Liikkeen johdolla ja tietyssä näkyvässä tai vahvassa asemassa olevilla henkilöillä on yhteisön opin tulkintaoikeutensa vuoksi mahdollisuus määritellä, kuinka väkivaltatilanteita ratkaistaan.

– Jotkut liikkeen uudistajista koettavat annostella muutosta pikkulusikalla, ja kriittistä keskustelua käydään paljolti piilossa, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Itse en kuitenkaan voi toimia lastensuojelun ammattilaisena niin – lasten lapsuus on siihen liian lyhyt, Johanna Hurtig on todennut aiemmin haastattelussa (Tampereen Kirkkosanomat 2012).

Rakas veli -järjestelmä

Kuva: ”Vahvista mua kädelläsi” (M-a.)

– Tuossa joukossa on mukana myös ihmisiä, jotka ovat itse väkivallan tekijöitä.

– Tälläkin hetkellä liikkeessä toimii miehiä, jotka ovat käyttäneet lapsi seksuaalisesti hyväkseen, muistuttaa Hurtig.

– Heiltä on saatettu evätä puhujan oikeudet tekojen vuoksi, mutta oikeudet on voitu palauttaa myöhemmin takaisin jos teot ovat esimerkiksi vanhentuneet rikosoikeudellisesti tai jos niiden tietoon tulemisesta on kulunut aikaa, tutkija kertoo.

Hurtigin tutkimustulokset ovat siis paljastaneet yhteisöllisten valtarakenteiden merkityksen lasten hyväksikäytössä. Samoin paljastuu ristiriita vanhoillislestadiolaisuuden opetuksen ja käytännön toimien välillä.

– Vaikka liike antaa kuvan selkeästi väkivaltaa vastustavasta linjasta ja vaatii puhujiltaan nuhteettomuutta, se käytännössä sallii lapsia hyväksikäyttäneiden miesten toimia liikkeen opin tulkitsijoina edelleen, korostaa Hurtig.

– Tämä on osoitus eräänlaisesta yhteisöllisestä rakas veli -järjestelmästä. Se osoittaa yhteisön valtarakenteita sekä tuottaa ristiriitaisuutta, jonka uhrit kohtaavat, sanoo Hurtig kirjan ilmestyessä Kalevan julkaisemassa haastattelussa (Kaleva 16.10.2013).  

Vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on kyse samasta ilmiöstä, joka on paljastunut myös katolisessa kirkossa, seurakunnissa eri puolilla maailmaa. Katolilaiset papit ovat käyttäneet hyväkseen tuhansia lapsia. Sekä paikallisten seurakuntien että katolisen kirkon ylin johto on ollut tietoinen asiasta vuosikymmeniä ja yrittänyt salailla ja pimittää sitä julkisuudelta. Tämän lisäksi monet muut asiasta tienneet korkeissa viroissa olevat ihmiset olivat päättäneet sulkea silmänsä liian järkyttävältä totuudelta.

Paavi Franciscus on todennut, että kaksi prosenttia kirkon papistosta on pedofiilejä. Mikäli sama sääntö pätee vanhoillislestadiolaisiin puhujiin, joita lienee SRK:n rekisterissä kaikki ikääntyneimmätkin mukaan lukien yli tuhat, heistä yli kaksikymmentä on lasten hyväksikäyttäjiä.

Vl-kasvatus tuottaa yhteisöön alistuvia ja sitä pönkittäviä nuoria

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön peittely ja salaaminen anteeksiannolla vuosikausiksi osoittaa, miten vakavalla tavalla ymmärrys moraalista ja oikeudenmukaisuudesta voi sumentua yhteisössä, jossa yksilön henkilökohtainen vastuu on hämärretty.

Lapsella on luonnostaan jo pienenä vahva oikeudenmukaisuuden tunto. On ilmeistä, että se usein vl-yhteisössä vääristyy ja tämä vääristymä tapahtuu lestadiolaisperheiden lapsissa jo kotikasvatuksessa. Tätä vahvistaa rauhanyhdistyksen lapsi- ja nuorisotyö. Siinä lapsista ja nuoriin istutettaan ehdoton kuuliaisuus auktoriteeteille ja kyselemätön tyytyminen yhteisön normeille. 

Makasin lapsena sängyssä ja itkin, koska pelkäsin joutuvani helvettiin. Syyllisyydentunto oli kolossaalinen, jos olin vaikkapa katsonut televisiota kaverin luona. Mietin silloin sellaisia asioita, joita lapsen ei kuuluisi edes miettiä. – Matias Säily.

Vanhoillislestadiolaisen moraalikasvatuksen seuraamukset ovat  paljastuneet havainnollisella tavalla nuorten moraalisia ratkaisuja koskevassa tutkimuksessa.

Psykologi, yliopistotutkija Annukka Vainio tutki vertaillen oululaisten 17-vuotiaiden lukiolaisnuorten moraalisia ratkaisuja erilaisissa elämäntilanteissa ja nuorten niihin esittämiä perusteluja. Nuoret joutuivat miettimään ratkaisun ja perustelun erilaisissa käytännöllisissä kysymyksissä,  joissa piti punnita oikeudenmukaista ratkaisua. Tutkimukseen osallistui ”tavallisia” ev.-lut. kirkkoon kuuluvia nuoria, ET-opetukseen osallistuneita sekä vanhoillislestadiolaisia, kaikki lukiolaisia.

Tuloksista yksi kiinnostavimpia oli, että muista poiketen lestadiolaisnuoret eivät nähneet moraalisissa ratkaisutilanteissa yksilön henkilökohtaista vastuuta yhtä merkittävänä kuin muut nuoret.

Henkilökohtaisen vastuun ja moraalin edellytys on autonominen moraali. Vanhoillislestadiolaisessa kasvatukssa ja SRK:n lapsi- ja nuorisotyössä olleille  vanhoillislestadiolaisille lukiolaisnuorille se ei ollut lähtenyt kehittymään.  Heillä ei näyttänyt olevan kykyjä eikä valmiuksia asioiden itsenäiseen arviointiin  moraaliselta kannalta, verrattuna samanikäisiin ei-lestadiolaisiin.

Lestadiolaisten nuorten vastauksissa olivat etusijalla yhteisön kollektiivinen toiminta ja erityisesti omasta itsestä etäännytetty jumalallinen valta,  yksilön vallan ja vastuun kustannuksella.  Lestadiolaisnuoret katsoivat, että erilaisissa moraalisissa ristiriitatilanteissa vain Jumalalla on mahdollisuus ja kyky puuttua asioihin. Puuttuminen itse tilanteeseen  ”ei kuulu” yksityiselle uskovaiselle ihmiselle.  Eettinen velvoite ohitetaan ajatuksella: ”Kyllä Jumala tietää.”

Lestadiolaisnuorelle nousi lisäksi tärkeämmäksi yhteisön harmonian ja hierarkian vaaliminen kuin autonomisen yksilön henkilökohtainen kanta ja itsestä lähtevä vastuullinen toiminta.

Tutkimustulokset osoittivat, että yksilön autonomisuus, valta päättää itse eettisistä ratkaisuista, on nykyiselle vanhoillislestadiolaisuudelle vierasta.  

Tämä johtaa  lestadiolaisnuoret väistelevään ja vakavat moraaliset näkökohdat ohittavaan asenteeseen. Tästä tulee mieleen Jeesuksen kertomus laupiaasta samarialaisesta, joka katsoi moraaliseksi velvollisuudekseen sitoutua auttamiseen,   kun taas edellä kulkeneet hurskaat asettivat muodolliset uskonnolliset velvoitteensa etusijalle.  

Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan, että yksilö ei voi itse tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, ja siksi hänen tulee seurata yhteisön ratkaisuja ja ylempien eli puhujien neuvoja. Nuori ei harjaannu pohtimaan asioita ja luottamaan omaantuntoonsa, vaan hänen pitää kuunnella sitä ”yhteistuntoa”, seurakunnan ääntä.

Tällä menettelyllä yksilön henkilökohtainen moraalinen vastuu joutuu siirretyksi ihmiseltä itseltään pois. Silloin hänen ei myöskään tarvitse piitata, miten toisen ihmisen käy.

”Jumalan lapsia ei ohjaa porukkahenki eikä henkilökohtainen omatunto; meitä ohjaavat Saara-äidin neuvot, Siionin ääni.” – Päivämies no 15, 14.4.2010.

Lisäksi Vainion tutkimuksessa vanhoillislestadiolaisille nuorille oli tyypillistä, että heillä ei ollut kykyä erottaa toisistaan ihmisten sosiaaliseen elämään liittyviä tapasääntöjä ja vakavia moraalisia kysymyksiä toisistaan, vaan ”kaikki teot ovat heille moraalisia”.

Siitä tulee  hakematta mieleen kynsilakka ja ripsiväri, joista nuorten leireillä ja rauhanyhdistysten seurakuntapäivillä on vuosikymmeniä käyty keskustelua, mutta samalla on vaiettu lasten raiskaamisesta ja hengellisestä painostamisesta.  Absurdeimmillaan tämä moraalinen sokeus paljastuukin ns. syntilistassa.

Vainion tutkimus osoitti, että hyväksikäytön salailu ja peittely oon edelleen mahdollista jatkossakin rauhanyhdistyksissä. Liikkeen auktoriteetteihin turvautumiseen ja epäitsenäisyyteen koulituilla lapsilla ja nuorilla ei todennäköisesti ole jatkossakaan kykyä eikä halua puuttua väärinkäytöksiin.

Susanna Kemppainen: ”Hyväksikäyttö on osa rakenteita”. Kaleva 13.10.2013. Luettavissa osoitteessa: http://i.imgur.com/t3xjFK6.jpg

Ajattelemisen aiheetta antoi Lucas.

*       *       *

Lue lisää aiheesta:

Maunu Holma: Vanhoillislestadiolaisuuden moraalinen luonne. (Artikkelissa Meneekö usko rikki vai ihminen?)

Johanna Hurtig: Taivaan taimet: uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Vastapaino, 2013.

Susanna Kemppainen: Hyväksikäyttö osa rakenteita. Kaleva 13.10.2013.

Kivitasku: Miksi lapsen täytyy antaa raiskaajalle anteeksi?

Lucas: Ja seurakunta vaikeni lasten kärsimyksistä

Lucas: Perheen sisäisen ripin väärinkäyttö voi olla monenlaista

Nestori: Aarno Haho: Kuuliaisuus tärkeämpi kuin omatunto

Perheellinen vl: SRK:n linjaus: Kun vl-perheen lapsi uskoo toisin, hän menettää vanhempiensa tuen

Seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset katolisessa kirkossa. Wikipedia.

Taija Teekkari: Johanna Hurtig: Saako lestadiolaislapsi kasvaa itsenäiseksi moraaliseksi toimijaksi?

Annukka Vainio: One morality – or multiple moralities? Religious Ideology, Conceptions of Morality and Rule Systems of Finnish Evangelical Lutheran, Conservative Laestadian and Nonreligious Adolescents. University of Helsinki 2003.

Annukka Vainio:  Uskonnollisuus, moraaliarvioinnit ja käsitykset sääntöjärjestelmistä – lukiolaisnuorten arviointitapojen vertailua. Psykologia 2003, nro 5, s. 310-315.

Suvi Vihavainen: ”Lestadiolaisjohtaja kiisti hyväksikäytön”: Mariaa loukkaa, että insestin hoitokokouksissa kiistänyt johtaja toimii edelleen maallikkosaarnaajana. Helsingin Sanomat 20.5.2012. A4.e

Janne Villa: Suojelkaa edes lapsia. Tampereen Kirkkosanomat 6.6.2012.

Vl-liikkeen jättänyt Matias: Elämä on lahja