Kun Zumba-tunnit eivät mene uskon edelle


En mahdu ”oikean uskon” muottiin, mitä meille puheiden ja Päivämiehen mukaan toitotetaan, kirjoittaa Natriel. Hän haluaisi harrastaa Zumba-tanssia. Mutta  vanhoillislestadiolaisuudessa pidetään tanssia syntinä.

Natriel rinnastaa tanssin harrastamisen lentopalloon tai koiraharrastukseen, joita ei ole kokonaan kielletty vanhoillislestadiolaisuudessa. Hän osoittaa, että myös ne voivat sekä vieroittaa uskosta, jos niikseen käy, tai olla vieroittamatta. Samaa logiikkaa voitaisiin hänen mukaansa soveltaa myös tanssin harrastamisessa. Lisäksi hän viittaa Raamattuun, jossa on kerrottu tanssimisesta eikä kielletä sitä.

*     *     *

Olen vanhoillislestadiolaisten mukana kulkeva uskovainen ihminen. Synnyin vanhoillislestadiolaiseen kotiin ja olen lapsesta saakka ollut uskovainen.

Olen kuitenkin kasvanut joiltain osin ”oikean uskovaisen” muotista, sillä minä tykkään tanssia, joka ei ole seurapuheiden, eikä Päivämiehen mukaan ole uskovaiselle soveliasta.

Kuitenkin raamatussa puhutaan paljon tanssimisesta, kuinka ihmiset ylistivät Jumalaa tanssien.

Minä kiinnostuin tanssimisesta vasta viime syksyllä, kun rupesin käymään Zumba-tunneilla. En ole nähnyt sitä mitenkään uskoa heikentäväksi, vaikka toki joillain tanssi, tai ihan mikä tahansa voi nousta uskoa tärkeämmäksi.

Erään tutun vei maailmaan koira! Kyllä. Koira, tuo tavallinen harrastus.

Mutta koira vei talutus-hihnassa taluttajan maailmaan. Hänelle koiranäyttelyistä ja koiraharrastuksesta tuli niin tärkeitä, ettei hän enää jaksanut käydä seuroissa.

Eihän tällä perusteella koiria voi pitää sopimattomina.

Eräällä taas lentopallosta tuli niin tärkeä, että se rupesi pelaamaan sitä seurassa ja usko jäi.
Silti uskovaiset saavat harrastaa lentopalloa, kunhan eivät liity seuroihin (muutamia poikkeuksia toki tiedän).

Jos zumba, tai tanssit, on vain harrastus, niin eihän se ole sen kummempi juttu, kuin mikään muukaan harrastus. Miksi sitä ei voisi harrastaa vapaa-aikana, jos se ei mene uskon edelle?

Ite kyllä käyn seuroissa ja koen itseni muuten uskovaiseksi, mutta se vain häiritsee välillä, etten mahdu siihen muottiin, mitä meille puheiden ja Päivämiehen mukaan toitotetaan.

*    *     *

Ajattelemisen aihetta antoi Natriel  Suomi24-palstalla.

Lisää aiheesta:

Gepardi: Sieluton vanhoillislestadiolainen?

Herpert:  Armo vapauttaa elämään Kristuksessa

Herpert: Minkä nuori kieltää? Syntien sovituksen… vai elämäntapanormin?

Speedy: “Olinko hölmö -?”

Meitä on moneksi, sano vanhoillislestadiolainen (Hyrsyläinen)

Irtiotto kaksoiselämästä

Matti H.: Yksi usko?

Juliaana: Uskoni uskontoon teki kupperiskeikan

Lirlies: Hitsi mä en jaksa uskooo

M. K. & P. T.:  Haluammehan pysyä kuuliaisina kollektiiville

Vanhoillislestadiolaisuus ja Jehovan todistajat: eniten hengellistä väkivaltaa

Sivusta seurannut: Meistä on tullut kaksinaamaisia

Synti vanhoillislestadiolaisuuden opetuksen mukaan

Syntilista

Syntinen ja sairas: Äiti tyttärelle: “Kun lapsi kieltää uskon, se on pahempi kuin lapsen kuolema.”

1 kommentti

Kategoria(t): ahdistus, elämäntapa, forbidden things, kasvatus, kiellot, kontrollointi, kuuliaisuus, leimaaminen, normit, norms, nuoret, omatunto, painostaminen, pelko, pelot, retoriikka, suvaitsevaisuus, synnit, syntilista, syyllistäminen, totteleminen, tuomitseminen, vallankäyttö

1 responses to “Kun Zumba-tunnit eivät mene uskon edelle

  1. Tabasco

    Vakavaksi asian tekee se että lapsi tai nuori voi joutua koulussa kiusatuksi siitä että kieltäytyy jumppatunnilla musiikkiosuuksista. Ns. aerobic, afrotanssi ja zumba. Kaikki eivät halua ymmärtää uskonnon tuomia rajoituksia. Niitähän kuitenkin on monissa muissakin uskonnoissa.

Jätä kommentti