Mun psalmia (1)

Veljet ja sisaret, entisetkin, ja muut etniset!

Sillä kussa paljo viisautta on, siinä on myös paljo mielikarvautta; ja joka lisää ymmärrystä, hän lisää myös vaivaa. [Saarn. 1:18]

Tätä ei välttämättä kannata lukea sinun, jos olet uskovainen ja haluat pitää tiukasti kiinni käsityksestäsi, että ”me uskomme niin kuin on aina ennenkin uskottu, Raamattuun perustuen”.

Kirjoitus sisältää enemmän kysymyksiä ja ihmettelyä kuin vastauksia, mutta pahimmillaan näistä voi herätä lukijalle jotain epäilyttäviä ajatuksia. Tuon tässä esille omia näkemyksiäni uskostamme ja uskonkäsityksistämme; niiden perusteista, Raamatusta.

Taustastani

Näkemykseni ja ihmetykseni ovat muodostuneet pitkän ajan kuluessa kuulemisen ja lukemisen kautta.

Sen verran taustaa kerron, kun kohta joku miettii, miksi tuokin vielä tuossa joukossa roikkuu tahi on siitä riippuvainen. Elin lapsuuteni aika hyvässä Siionissa, varsinkin ennen hoitokokouksia seuroissa ja kyläpaikoissa oli ehdottomasti mukavampaa kuin riitaisessa kodissa (vaikka se uskovainen olikin). Hoitokokousaikakin meni aika siedettävästi, yleisiä kokouksia oli vain yksi ja vaikka se monelle (ei minulle henk.koht.) kamala olikin, niitä ei enempää pidetty.

Kososlaisesta hengestäkin minua syytettiin vasta 1990-luvulla, silloin jo aivan muualla.

Minulla oli (ja on!) myös luotettava lähipiiri, johon kuului myös puhujia, jossa sain aika vapaasti käsitellä kipeitäkin asioita. Siellä oli siis minulla hyvä olla vaikka toki sielläkin omat vikansa ja virheensä oli, eikä siellä kaikkien ollut eikä ole hyvä olla.

Me ihmiset olemme niin kovin erilaisia jokainen ja tämä usein unohtuu, seurapuheissakin.

Kohta opin senkin, että yhdistykset ja puhujat ovat myös kovin yksilöllisiä ja on aivan selvää, että monilla paikkakunnilla hoitokokousten kanssa mentiin aivan äärimmäiseen raakuuteen ja pahoinpitelyyn. Tämä pitäisi ehdottomasti myöntää ja korjata ne virheet, mitä vielä korjattavissa on!

Opetuksemme pitäisi perustua Raamattuun

Kirjoituksen lähtökohtana on se, että uskotaan Raamatun olevan uskon peruskirja ja oikeastaan ainoa sellainen. Siis kaiken, mitä me uskosta opetamme, pitäisi perustua Raamattuun – jos joku tunnustuskirja tai Lutherin postilla on ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa, Raamattu on oikeassa.

Hankaluutta ilmenee siinä, että Raamatussa on aika paljon epäjohdonmukaisuutta ellei suorastaan ristiriitaisuutta. UT:n suuri ja suhteellisen johdonmukainen ajatus lienee se, että usko Jeesukseen (Hänen sovitustyöhönsä) pelastaa – yksin uskosta, yksin armosta jne.

En ole lukenut koko Raamattua läpi mutta toistaiseksi uskon niin kuin on saarnattu, että Raamatusta ei löydy sellaista esimerkkiä, että ilman uskoa oleva ihminen olisi voinut ’tulla uskoon’ tai ’tehdä parannusta’ yksin, ilman toisen henkilön apua – esim. Saulus eli myöhemmin Paavali, kamariherra ym.

Lapsuuden uskon säilyttäminen on oma kysymyksensä, pakanoiden lapsethan ovat myös uskovaisia (Lutherin mukaanko?). Tähän sitten selkeys alkaakin jo loppua.

Aihetta pohdintaan

Käsittelen tässä vain muutaman esimerkin, kokonaista kirjasarjaa en nyt ala kirjoittamaan. Erään Suomi24-ketjun ja muuten esillä olleiden asioiden pohjalta aiheiksi nousevat tässä avioliitto, ehkäisy, itsetyydytys ja ”naiseuden ongelma”.

Avioliittokysymyksissä usein vedotaan luomiskertomukseen ja se on ymmärrettävää. Sen jälkeen VT:ssa on varmaankin kymmeniä esimerkkejä suurista perheistä, monella uskovaisella profeetalla oli useita vaimoja, jotkut yhtyivät lisäksi orjattariensa kanssa.

UT taitaa melko järjestelmällisesti puhua yhdestä vaimosta, ainakin Paavalin kirjoituksissa.

Luther taisi tehdä aika ison työn määrittäessään avioliiton muotoa.

Jos VT otetaan perusteluksi avioliitto- ja siihen liittyvissä kysymyksissä, niin hypätäänkö vain yli nämä monivaimoisuudet ja orjattaret vai todetaanko vain, että niiltä osin ei  VT:n sanoma enää pidä paikkaansa? Entäs ne muut osat? No ainakin VT:sta ovat voimassa 10 käskyä, lienee selvä?

Onanin tapauksella on yleisesti perusteltu niin täysehkäisykieltoa kuin itsetyydytyksen synnillisyyttäkin, vihastuihan Herra Onaniin kovasti, kun tämä ’laski siemenensä maahan’ joka kerta maattuaan isoveljensä lesken kanssa.

Avioliitto ja seksuaalisuus Vanhan testamentin mukaan.

Onan oli muuten Jaakobin pojan Juudan toinen poika; Juudan käskystä hänen olisi pitänyt saattaa isoveljensä leskivaimo raskaaksi.

Rangaistukseksi pahasta teostaan Herra kuoletti hänen, Onanin.

Lukekaapa eteenpäinkin, jos ette ole heikkohermoisia, sitä 1. Mooseksen 38 lukua. Onanin isoveli Ger oli paha Herran edessä ja hänet kuoletettiin ja koska lasta ei ollut odotettavissa, olisi Onanin pitänyt korvata isoveli siittäjänä (saamatta lasta omiin nimiinsä), mutta tottelemattomuutensa tähden hänetkin kuoletettiin.

Sitä ei aivan sanatarkasti tuossa kerrota, mutta Onanin paha teko ei ollut ainakaan meidän mittapuumme mukaisen avioliiton sisäistä ehkäisyä; Onanin olisi pitänyt ’tehdä’ lapsi kuolleelle veljelleen, isänsä mielestä, ja tästä kieltäytyminen oli hänen paha tekonsa.

Ei ollut kyse itsetyydytyksestäkään, johon tätä kohtaa usein vertautetaan.

Mitä teki  tämän jälkeen Juuda, Jaakobin poika? Lupasi miniälleen vielä yhden miehen, nuorimman poikansa, kunhan tämä vähän kasvaisi isommaksi. Juuda jäi kohta leskeksi ja petti lupauksensa antaa nuorin poikansa mieheksi leskiminiälleen.

Tämä sitten pukeutui ilmeisen peittävästi, kasvotkaan eivät olleet näkyvissä, ja meni veräjälle, jossa Juuda näki hänet. Juuda luuli häntä portoksi ja makasi hänet (1. porton, 2. ilman avioliittoon vihkimistä!), ja miniä tuli raskaaksi.

Kolmen kuukauden kuluttua Juuda sai tietää miniän raskaudesta ja käski polttaa tämän salavuoteuden tähden. Paljastui kuitenkin, että lapsi onkin hänen omansa ja tuomio peruttiin.

En ole vielä lukenut enkä muista muuten, miten Juudan itsensä myöhemmin kävi.

Tässäkö meille toimiva malli aviollisten asioiden hoitamiseksi?

Lähimmäisenrakkaus todesta

Ehkäisykieltoa paljon tärkeämpää olisi keskittyä siihen, miten meitä kehotetaan hoitamaan ja rakastamaan lähimmäisiämme, joihin muuten kaikkien naapurien ym lisäksi (joillekin yllätyksenä) kuuluvat myös oma elämänkumppani ja vieläpä lapsetkin! Ei löytyne yhtään kohtaa, jossa Raamattu laittaisi olemassaolevien lasten ja puolisoiden hyvinvoinnin edelle vielä syntymättömät lapset!

”Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä,…”. Itsetyydytyksen syntisyyttä miettiessä ei voi olla ajattelematta, kuinka paljon parempi olisi monien vääryydentekijöiden ollut käydä yksikseen heittämässä siemenensä maahan sen sijasta, että ilmeisesti pidättäytymisen yrittämisen tai saamattomuuden nostattamassa himon aallossa tekivät sitten vääryyksiään.

Paavalin puhe naisen asemasta

Naisen sopimattomuus kirkon virkapapiksi tai peräti puhujaksi on melkein yhtä heikolla pohjalla tai jos pidetään tiukasti kiinni sanoista ’vaietkoon seurakunnassa’, niin olisi kai luettava myös ne seuraavat jakeet, vai mitä? 1. Kor.: ”34 naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. 35 Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.”

Ihan totta, tässä ei jää lupaa minkäänlaiseen puhumiseen eikä kysymiseen, ei seurakuntapäivillä sen enempää kuin raamattuluokassakaan!

1. Timoteuskirjeessä 2. luvussa Paavali ottaa ehkä kantaa ehkäisykysymykseen, kun kirjoittaa:

Lasten synnyttäjänä hän [nainen] on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.

Lasten synnyttäminen ei siis naisen pelastukseen riitä yksinään, siinä on myös muita vaatimuksia, eikä tässäkään puhuta lasten määrästä mitään paitsi ilmeisesti yksi ei riitä, ”lasten” on monikossa.

Samassa kirjeessä vähän aikaisemmin Paavali antaa käyttäytymisohjeita sekä miehille että naisille varsin selväsanaisesti:

Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja ilman epäilyä. Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys (?),  eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet.

Siis ei kampaamoille, ei kultakoruille, ei helmiä EIKÄ KALLIITA vaatteita (kuitit mukaan vai hintalaput näkyviin?). Vanha käännös puhuu kahara-hiuksista, 1933/38 -käännös palmikoiduista, näitä vanhempiahan me enemmän suosimme.

Syntiinlankeemuksen seuraamukset miehelle ja naiselle

Paavali perustelee käskyään naisen hiljaa olemiseen ja miehen alamaisuuteen sillä, että mies luotiin ensin (?!!) ja nainen antoi pettää itsensä (sama luku kuin edellisessä kappaleessa).

Ensimmäinen perustelu on hieman kyseenalainen yleensäkin, ja toinen unohtaa sen, että myös Adam antoi pettää itsensä. Mielenkiintoinen yksityiskohta tässä on se, että Adam antoi ihan tavallisen ihmisen, vieläpä vähän itseään alempiarvoisen (?!?), naisen siis, pettää itsensä.

Ajatelkaa nyt. Jos tuolla kadulla kohtaatte jonkun ihmisen, joka on teitä alempiarvoinen (?, edelleen), ja hän ehdottaa teille jotakin aivan hölmöä tai jopa selvästi lainvastaista, totteletteko te häntä?

Muuttuuko tilanne jotenkin, jos ehdottajana onkin itse ”tuhansien juonten konstimestari” (sielunvihollinen), joka viekkaudella ja kavaluudella teitä huomaamatta houkuttelee?

Jos leikitellään ajatuksella, että molemmissa tapauksissa joku uskoo houkuttelijaa ja tottelee häntä, niin kumpi tapauksista on ”heikompi”?

Vaimo sai teostaan rangaistuksena raskauden vaivat ja synnytyskivut, mutta Aadamin lankeemuksen tähden kirottiin koko maa ja sen lisäksi hänet määrättiin vaivaa nähden elättämään itsensä koko elinajan [1. Moos. 3:16-17].

Kumman lankeemus oli siis raskaampi, jos ajatellaan, että rangaistus on suhteessa lankeemukseen?

Seuraavatkin Timoteuskirjeen jakeet ovat mielenkiintoisia, mutta niitäkin on aika valikoivasti käytetty saarnateksteinä. Seurakunnalla on niiden mukaan selkeästi yksi johtaja ja lisäksi seurakunnanpalvelijoita, joille on molemmille omat vaatimusensa, orjuus ja isännyys vahvistetaan pysyväksi instituutioksi ja parissakin kohdassa kehotetaan viinin juomiseen. Jätetään ne nyt lukematta, tulee jo aivan liian pitkä teksti muutenkin.

Suoraa puhetta ilman kiertelyä

1. Piet. 1:25 Mutta Herran sana pysyy ijankaikkisesti, ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on.

Ajattelen niin, että hieman selventämistä kaipaavat meidän antamamme perustelut uskomme perusteista. Mehän saamme uskoa niin kuin haluamme. Esimerkkien pitäisi osoittaa, että monet asiat eivät ole Raamatun mukaan yksiselitteisiä.

Älkäämme siis väittäkö, että Raamattu näin selvästi osoittaa, silloin kun on kyse asioista, jotka ’ovat meidän uskonkäsityksemme mukaisia’ taikka peräti yhteiskunnallisista oloista johtuvia tahi pitkän perinteemme mukanaan tuomia opittuja tapoja, tai pahimmoillaan ilmeisesti välillä vain vähän itsekkäästi miehekkään ylemmyydentuntomme aikaansaamia sukupuolikysymyksiä.

Ja kun vaikka jotakin asiaa pidämme syntinä, sanotaan se suoraan eikä sanoiteta kierrellen jotensakin, että ”me haluamme” tai ”me emme halua”. Tunnustan kyllä itsekin nuorena miehenä ja liian pitkään vielä isänäkin tähän sortuneeni, hyvässä uskossa.

Monessa asiassahan ei todellista omaa valintaa ole kuin siinä, että haluanko kuulua tähän yhteisöön vai en, koska usein näillä ”emme halua”-valinnoilla kuitenkin katsotaan itse lähteneen pois joukosta.

Puhe lammashuoneesta

Sitten jos mentäisiin todella suuriin asioihin, olisikin jo kovempi paikka miettimiselle. Viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana en muista kertaakaan kuulleeni kunnollista selitystä, mitä tarkoittavat Jeesuksen sanat ”monesta lammashuoneesta” tai Ilmestyskirjan viimeisten aikojen kuvauksen yhteydessä esilletuomista ”Herran seitsemästä hengestä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan” [Ilm 5:6].

*       *        *

Ajattelemisen aihetta antoi  Altti Laidalta.

*       *        *

Aiheesta toisaalla:

A-A-Tami: Voiko uskovainen erota puolisostaan?

Vuokko Ilola: ”Sun ristis olkoon ainoa mun matkallain tienviittana.”

Jes-mies: Onanin tapaus ja Juudan vapaa seksuaalisuus

R. K.: Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille

R. K.: Risto Leppänen ja Martti Nissinen: Raamattunäkemykset ja homoseksuaalisuus

Kapu: Valde Palolan irtiotto “seurakunnan neuvoista”

Matias: Kristityn vapaudesta – Hannu Vapaavuoren saarna Huopalahden kirkossa

Pekko: Autuaita ovat Vapaamatkustajat

Pekko: Wanted: Paavali rauhanyhdistykselle!