Ensiksi kiitos nimimerkille Taneli kirjoituksestasi Uskon sana näinä aikoina. Oli täällä muitakin hyviä avauksia ja keskusteluja, mutta tässä on mielestäni kohtuuttoman vähälle huomiolle jätetty iso asia. Yhdyn siihen, että hoitokokouksissa yksityisiä ihmisiä koskevat ”tuomiot” ovat useimmissa tapauksissa jätetty kokonaan selvittämättä. Ne pitää saada vihdoin selvitetyksi rauhanyhdistyksellä, kaikkialla missä niitä erottamisia tapahtui.
Ilman sitä jää monilla ihmisillä tunnolleen asioita. Myöskään paikalliset rauhanyhdistykset jäävät kärsimään korjaamatta jätetyistä asioista. Asioita ei voida enää jättää tuonnemmaksi.
Vuosia sitten tapahtunutta ja silloisia vääryyksiä emme voi tänä päivänä muuksi muuttaa, mutta niistä on mahdollista tehdä parannus. Ja kutsua vääryydellä erotetut takaisin ry:lle täysivaltaisina Jumalan lapsina.
Parannuksentekohan se kannattaa aina.
Paikallisissa rauhanyhdistyksissä ei ryhdytty heti toimeen asioiden korjaamiseksi, vaikka ne teot ja opetukset SRK:n tasolla todettiin vääriksi jo aikoja sitten. Mitään ei ole tapahtunut vaikka SRK:n johto on useastikin kehoittanut hoitamaan asiat kuntoon paikallisesti.
Pallo on paikallisen ry:n johtokunnalla. Nyt on aika ottaa koppi.
Asioiden korjaaminen ja rakkauden palauttaminen on yhä mahdollista. Varsinkin niiden osalta jotka ovat vielä elossa, ja jossain määrin niidenkin osalta, jotka ovat jo muuttaneet ajasta iäisyyteen. Rauhanyhdistykselle ei ole oikein eikä viisasta jättää selvittämättömien tekojen taakkaa siitä, että on oltu piittaamattomia synnistä, joka on tehty rauhanyhdistyksellä uskovaisia vastaan.
Synnistä, johon silloin moni puhuja oli uskovaisten joukkoa viemässä.
Mutta ensin pitää ymmärtää mitä silloin sielunvihollinen pani uskovaiset tekemään toisille uskovaisille.
Hoitokokoukset lähtivät SRK:n aloitteesta
Täällä käydyssä keskustelussa nimimerkki Ajatus heitti kommenttina:
Monet ovat vuosikymmeniä laumasta erillään harhailtuaankin niin virheettömiä että lauman pitäisi heidän mielestään tulisi tulla sinne metsään heiltä anteeksi pyytelemään.
Ylimmäinen paimen tahtoisi kuitenkin johdattaa eksyneet takaisin siihen yhteen lammashuoneeseen.
Sinulla, hyvä Ajatus, ei ilmeisesti ole tietoa siitä, että ihmiset erotettiin siionista silloin ilman oikeaa syytä. Hoitokokouksissa vallitsi mielivalta ja moni nostettiin silmätikuksi aivan sattumanvaraisesti. Mitään eriseuraa ei ollut silloin ollut missään näkyvillä. Puheet ”kososlaisuudesta” on SRK:n johtokunta itsekkin osoittanut harhaopiksi.
Tämän on SRK:n johtokunta myöntänyt useaan otteeseen. jo 1980-luvun lopussa, ja myös julkisesti medialle jakamassaan lehdistötiedotteessa lokakuussa 2011. Silloinen pääsihteeri Tuomas Hänninen totesi itse, että tapahtui ”väärinkäytöksiä, jotka ovat aiheuttaneet ihmisille asioita, joita ei pitäsi tapahtua”. Esimerkkinä vääristä opetuksista on pj. Olavi Voittonen nimesi silloin muun muassa julkirippivaatimukset ja anteeksipyytämiseen pakottamisen.
”Maan tasalla” eli tavallisten uskovaisten piirissä ei ollut silloin mitään eriseuraa.
Vasta jälkeenpäin on selvinnyt että se ”eriseura” vallitsi SRK:n johtokunnassa ja työvaliokunnassa. Siellä oli käynnissä vakavat erimielisyydet. Silloiset johtajat kilpailivat vallasta ja asemista keskenään. Me rivimiehet ja -naiset emme tienneet mitään erimielisyyksistä. Silloin.
Jälkeenpäin on saatu tietää, että hoitokokoukset järjestettiin SRK:n työvaliokunnan alaisuudessa toimivan hoitokokousorganisaation vastuulla. Työvaliokuntaa johto maallikkopuhuja Heikki Saari. Mutta hän ei saanut hengellistä väkivaltakoneistoa aikana yksinään, kyllä hänellä oli kymmenitätin kavereita siinä työssä.
Esimerkiksi edellinen ja nykyinen SRK:n puheenjohtajista olivat kumpikin mukana hoitokokouksia järjestämässä ja sitä silloista harhaoppia levittämässä. Kuten SRK:n tiedotteessa sanoo: hoitokokouksissa ilmeni myös vieraita piirteitä, kuten opillisia harhoja ja niistä johtuneita väärinkäytöksiä.
Miten ulos heitettyjen kohdalla tapahtuneen vääryyden korjaaminen voidaan vuosikymmenien jälkeen käytännössä toteuttaa, sitä en osaa sanoa. Parannuksenteko ei yleensä on kovin monimutkaista! Se on paikallisten rauhanyhdistysten nykyisten johtokuntien velvoitteena hoitaa. SRK:n johto on ilmoittanut että se on tehnyt sen minkä se pystyy ja on kehottanut sovittelemaan asiat paikallisesti.
Nuori ja keskipolvi ei tunne hoitokokousten taustoja
Se mitä voitaisiin tehdä on levittää oikeaa tietoa siitä mitä hoitokokouksissa tapahtui. Jonnekkin on kadonnut tieto siitä, kun oli aika että hoitokokouksista ei saanut puhua mitään.
Kun sitten lukee tällaisia kuten esim. nimimerki Ajatus ”selityksen” hoitokokouksista, niin on se ymmärrettävää juuri tässä valossa että tieto tapahtumista salattiin nuorilta. Useimmat eivät ole saaneet koskaan oikeaa tietoa. Niinpä nimimerkki Ajatus esittää tällaista:
1970-luvun hoitokokouksissa hoidettiin eriseuraa nimeltä kososlaisuus, jonka opillisena harhana oli nimenomaan “parempien” uskovaisten lauman kokoaminen seurakunnan keskelle.
Asiahan oli täsmälleen päinvastoin. Tavalliset uskovaiset eivät suinkaan syyllistyneet ”kososlaisuuteen”. SRK:n silloinen pääsihteeri Voitto Savela piti alustuksen Ranuan suviseuroissa puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa 1989. Siinä hän osoitti miten pahasti oli virheitä tehty. Siitä seurasi kokouksessa melko avoimesti käyty keskustelu. Mutta asia ei edennyt käytäntöön paikallisesti.
Lisäksi, saman vuoden 1989 SRK:n vuosikirjassa julkaistiin Savelan kirjoitus, jonka pääviesti oli se että ”kososlaisuudesta puhuminen ja kososlaiseksi leimaaminen ” oli silloin harhaoppia. Juuri se sana toimi väärien syytösten ”peitenimenä”, leimana jolla ihminen leimattiin ja heitettiin ulos.
Puhujien puhe kososlaisuudesta oli siis ollut harhautusta.
Savela sanoo asian täsmälleen päinvastoin kuin sinä, nimim. Ajatus tuossa kirjoitit.
Näin pääsihteeri Voitto Savela:
”1970-luvun neuvonpidoissa puhuttiin kuivasta hengestä, isäntähengestä, hempeästä hengestä ja väärästä hengestä.
Vähitellen, vuosien kuluessa väärää henkeä, eikä vain väärää henkeä, vaan yleensäkin synnin vikaan joutumista, eräät alkoivat tulkita kososlaisuudeksi.
Tästä alkoi näkyä hälyttäviä piirteitä erityisesti vuosikymmenen loppupuolella. Huipentumansa tällainen harha sai vuoden 1979 aikana käsityksenä, ettei kososlaisuus ole avautunut vielä kenellekään, vaikka tuhannet veljet ja sisaret olivat tehneet parannuksen kososlaisuudesta. – –Tämä harha levisi nopeasti. Sen paineen alla monet hoitoihin osallistuneetkin väsyivät. Johtokunnittain yhdistyksissä tehtiin parannusta, kun oli syntynyt käsitys, että vasta sitten parannus on oikea, kun se tehdään kososlaisuudesta.
Etenkin nuoret ja herkät sydämet tulivat johdetuksi oman sydämen kaivamiseen ja julkirippiin.
Tässäkin oli kysymyksessä henkivalta uudenheräyksen kaivamisoppeineen ja uudelleen ja uudelleen tehtävine julkiparannuksineen. Tähän opetukseen liittyi myös rakkaudeton kielenkäyttö. Sanottiin, ettei kukaan ole selvinnyt esimerkiksi lapsuuden uskossa niin, ettei olisi kososlaisuuden saastuttama.”Voitto Savela: 1970 -luvun tarkastelua.
SRK:n vuosikirja 1989: ”Jumala rakentaa kaupunkiaan.”
Olisi ollut paras että SRK:n johtokunta ja vuosikokousedustajat olisivat silloin heti tuon julkaistun tunnustuksen pohjalta alkaneet kiireesti itse suunnitella käytännön ratkaisua sille, miten väärät erottamiset olisi voitu perua. Olisivatpa laittaneet pallon heti rauhanyhdistyksille.
Niin ne on sitten nyt yhä perumatta. Uskovaiset ihmiset heitettiin pois ry:ltä ilman syytä. Se oli suuri synti. Synti pitää panna pois, tehdä parannus ja korjata vahingot. Näin opettaa meitä Raamattu.
Asiat on korjaamatta, vaikka erottamiset on myönnetty vääriksi. Mitään kososlaisuutta ei oikeasti ollut olemassakaan siionissa. Savela kirjoituksellaan osoitti että oli tehty tosiaan väärin. Asia on todettu suoraan myös muutamissa muissa SRK:n vuosikirjoissa.
SRK:n työvaliokunta ja puhujat halusivat ”puhtaitten seurakunnan”
1970-1980-luvulla tavallisin syy hoitokokouksen koolle kutsumiseksi ei ollut se että sionissa olisi ollut huolta jostain yksityisestä uskovaisesta paikallisella ry:llä. Hoitokokouksia pidettiin siksi kun SRK tuki niiden pitämistä. Johdon viesti oli että nyt ”kuului pitää” semmoisia kokouksia. 
SRK:n johtokunnan jäsenet ja muutkin puhujat suoraan kehottivat siihen Päivämiehessä ja saarnoissaan. Jälkeenpäin on SRK:n asiakirjoista päätelty että niistä vastasi työvaliokunnan alainen ryhmä. Aktiivisia hoitokokousten pitäjiä olivat silloiset johtokunnan jäsenet ja muut johtavat puhujat: K-mäki, Le-stö, O ja V Sa-ela, A.H-ho, Voi-nen, Lä-kö, Ha-mäki, Kan-unen, Ka-inen, Mar-nen, Lep-nen, A-as, E.P-i jne. He tekivät satoja puhujamatkoja rauhanyhdistyksiin vuosittain. Tästä on SRK:lla yksiselitteiset tilastot.
Ja ainakaan meidän silloisen ry:n johtokunta omasta aloitteestaan niitä lähtenyt aluksi pitämään. Kehotuksia tuli keskusyhistyksestä ja siitä se lähti.
Päivämies-lehdessä julkaistiin kirjoituksia, joissa sanottiin, että nyt on siionissa sitä ja sitä väärää henkeä ja nyt täytyy puhdistaa seurakunta ”hengistä”. SRK:n lähetysmiehet kiersivät rauhanyhdistyksissä ja vaativat puhdistamista. Puhtaitten siionia sitä oltiin tekemässä, mutta ei riviuskovaisten suunnalta vaan SRK:sta käsin.
Hoitokokouksista tuli siionissa tapa
Olen lukenut, että monilla rauhanyhdistykseillä pidettiin yhä uudestaan puhdistamiskokouksia eikä tahtonut tarpeeksi puhdasta tulla. Voi päätellä, että ihmiset nähtävästi ”villiintyi” kokoustamisesta ja siitä sosiaalisesta jännityksestä joka niistä tuli kanssakäymiseen. Ehkä näin. Ota ja kysy vaan kuka vastaa?
Olisiko se tai mikä syynä mutta kokousten pidosta tuli ”tapa” rauhanyhdistykselle moneksi vuodeksi. Jotakin vain piti ”puhdistaa”. En tiedä pitiki keskusyhdistys kirjaa niistä miten monta kokousta milläkin ry:llä oli pidetty.
Siinä kurimuksessa me tavalliset uskovaiset olimme ymmällään että mitä on tapahtumassa. Emme ymmärtäneet siitä mitään alusta alkaen. Mutta nopeassa tahdissa meille tehtiin selväksi mikä se systeemi oli. Kyllä sen systeemin sitten oppi.
Suurin syyte oli “väärä henki”. Sillä ei tarkoitettu mitään “kososlaisuutta” sen historiallisessa merkityksessä. Olen vasta vuosien päästä kuullut että sellainen ”henki” taikka eriseura on todella ollut olemassa joskus 1900-luvun alussa jossain Viipurissa.
Meillä hoitokokouksissa se “väärä henki” oli tarkoittanut jostain asiasta eri mieltä olemista, tai sitä että kysyi jotakin asiaa jota ei ymmärtänyt. Yksinkertaisesti näin. Saattoi olla pieni tai iso kysymys mutta keskustelussa piti olla aina samaa mieltä. Jos ei ymmärtänyt, ei kannattanut kysyä. Sen oppi nopeasti.
Olin niin nuori että en muista itse muuta kuin sellaista että kun pelasimme leirillä shakkia niin siihen puututtiin ja meille sanottiin että se on ”väärän hengen hedelmä”.
Sukulaiset ovat kertoneet että kun laulukirja uudistuksen ollessa loppusuoralla uutta ehdotusta käsiteltiin rauhanyhdistyksellä, niin esityksestä poikkeavan mielipiteen sanominen oli “väärän hengen” merkki. Esityksestä ei saanut olla eri mieltä. Jos oli, tällainen henkilö tuomittiin “väärässä hengessä” olevaksi. Niin vakavaa oli se että samaa mieltä oli pakko olla.
Siitä kanssa sai otsaansa väärä henki -leiman jos oli käynyt kirkossa. Tai oli antanut käyttää lapsia seurakunnan kerhossa.
Väärä henki leima tuli myös, jos keskusteli hoitokokousten pitämisestä. Jos kyseli niistä tai arvosteli niiden pitoa, se oli “väärä henki”. Hoitokokouksen tarpeellisuudesta ei ollut lupa keskustella ollenkaan. Ehkä ne siitä syystä jatkui niin pitkään, useampia vuosia, kun ei kukaan uskaltanut lopettaa niitä? käsittääkseni ne lopetettiin yhtäkkiä, silloin kun silloinen arkkipiispa oli puuttunut asiaan julkisesti. Näin olen kuullut. Korjatkaa jos olen väärässä.
Yleensäkin tuomioissa oli käsittääkseni aniharvoin kyse siitä, että asianomainen uskovainen olisi joutunut johonkin julkisesti tiedettyyn syntiin. Jonka takia olisi sidottu tai jopa kokonaan erotettu yhteisestä rakkaudesta.
Tällä haluan vain sanoa sen, etteivät Ry:stä silloin erotetut olleet syyllistyneet ”paremman joukon” rakentamiseen, kuten nimimerkki ”Ajatus” väitti. Se mitä itse koin ja mistä sukulaiset ovat kertoneet, he eivät myöskään olleet synnin puoltajia eivätkä synnin “luvallisuuden”, tai maailmallisuuden kannattajia. He olivat aivan samanlaisia tavallisia uskovaisia kun muutkin.
Kaikkien pakko olla paikalla
Synnistä niissä kokouksissa ei parannusta tehtykään. Hengistä vain.
Uskovaisena minulle on aina opetettu niin että jokaisen ihmisen on tehtävä vain omista synneistä kohdalleen parannus, niinkuin Raamattu tästä opettaa. Se että joku tykkää jotain laulusta ja haluaisi sitä edelleen laulaa ei ollut ennen ollut mikään synti josta pitäisi tehdä parannus. Uskovaiset voivat käsittääkseni hyvin olla erikin mieltä hyvässä hengessä tavallisista pitämisistä ja ei-pitämisistä.
Mutta silloin hoitokokouksissa eri mieltä oleminen yhtään mistään asiasta oli paha synti. Sen tähden joutui tilille julkisesti ja pikatuomiolla ulkopuolelle ja tuomittiin ikuiseen kadotukseen. 
Päivämiehessä oli aina ilmoitus että nyt täytyy kaikkien tulla paikalle ry:lle kokoukseen. Jos jäi siitä pois niin jo siitä seurasi se että joutui ”sidotuksi synteihin”. Silloin niitä uskovaisia ei saanutkaan enää tervehtiä ”Jumalan terveellä” eikä pitää uskovaisina. Yleensä kukaan ei tiennyt syytä miksi jotkut pantiin sidotuksi, koska ei oltu tiedetty mitään näistä ”vääristä hengistä” aikaisemmin. Ei niitä kukaan osannut kuvatakaan että millaisia ne henget olivat. Savela kirjoitti niistä aivan suoraan, eli ne olivat ihmisten itse keksimiä ”höpö-henkiä”.
Sitomiset olivat mielivaltaisia. Sattumanvaraisia. Semmoinen ihminen joka ryhtyi kyselemään että miten asiat on ja miksi joku on sidottu, joutui usein itse samantien myös sidotuksi. Kysymyksiä ei saanut esittää. jos kysyi, niin siitä sai syytöksen että ”sinulla on liikaa kysymyksiä”.
Päivämiehessä oli kirjoituksia ”hengistä”. Niistä nähtiin että nimityksiä niillä kyllä oli monenlaisia. Oli hempeää henkeä, lakihenkeä, kososlaista henkeä, isäntähenkeä, pikkuesikoisuuden henkeä jne. Raamattu ei puhu tällaisista hengistä mitään.
Pelko
Me vain koitettiin käydä niissä kokouksissa kun käskettiin ja yritettiin tajuta ja pysytellä hiljaa penkissä, että ei ne ”hoitomiehet” olisi ottaneet juuri minua siinä silmätikukseen. Se oli sattumanvaraista kenet he milloinkin nosti kaikkien eteen ja alkoivat kuulustella häntä.
Kaikki olivat peloissaan. Mieleen on jäänyt erään vanhemman sukulaisemme huokaus eräänkin myöhään yöhön kestäneen hoitokokouksen jälkeen: ”Saapa nähä mikä henki se on seuraava.”
Se meno oli niin omituista ja poikkesi seuroissa käymisestä niin ettei sitä ei meinannut alkuun todeksi uskoakkaan. Varsinkaan siinä vaiheessa kun joku aika oli niitä ollut niin sitten melkeinpä joka ikinen ry:llä kävi tekemässä parannuksen jostain väärästä hengestä. Eikä ennen sitä ollut käsittääkseni esiintynyt mitään eripuraa eikä muutakaan huolen aihetta. Mutta sitten yhtälkkiä kaikki jonossa seurakunnan edessä. Ja useimmat oli itse sydämessä edelleen yhtä ihmeissään että mitä tämä meno on. Mutta tekivät niin kun muutkin tekivät.
Mutta siitäkään ei uskallettu toisilleen puhua. Kukaan ei uskaltanut epäillä ääneen hoitokokousten syytösten oikeellisuutta. Siitähän olis joutunut sidotuksi.
Kauna ja kosto saivat areenan
Vasta vuosia jälkeenpäin ollaan kuultu, että muutamissa hoitamistapauksissa meidän silloisella ry:llä oli ollut kyse yhden tietyn henkilön kaunasta tai kateudesta joitakin toisia uskovaisia kohtaan. Se oli ko. ihmisen tapa kostaa ja vahingoittaa ihmisiä joista hän ei tykännyt.
Mistä sen tietää miten monessa tapauksessa oli houkutus nostaa esiin omat kaunat ja kateudet kun kerran sai oikein julisesti toista ihmistä alkaa moittia ja haukkua. Sielunvihollinen löysi silloin sopivan tilaisuuden. Ihminen on heikko eikä jaksa taistella kiusausta vastaan, kun saa tilaisuuden vainota toista ihmistä.
En muista, että yhtäkään syytöstä olisi kokouksissa kumottu. Aina kun joku joku ihminen oli hoksattu ja nostettu syytettäväksi, niin koskaan ei meidän ry:llä käynyt niin että syytös olisikin todettu vääräksi. Tämäkin kertonee siitä, millaisessa ilmapiirissä tuomioita jaeltiin.
Siltä se näytti että syytetty piti väkisellä saada tunnustamaan itsensä syylliseksi ”väärään henkeen”. Se oli milloin kososlainen henki ja milloin joku muu. Moni oli siinä tilanteessa niin hämmästynyt että jäi sanattomaksi syytösten edessä. Silloin hänet sidottiin. Käskettiin mennä kotiin ”miettimään”. Myöhemmin moni alistui siihen heti ja myönsi olevansa siinä ja siinä hengessä, ja pyysi sitä seurakunnan edessä anteeksi.
Näin ihmiset tekivät vaikka ei tuntenut sitä lainkaan omassatunnossaan että olisi sydämessä joku väärä henki.
Koska, jos näin ei tehnyt, niin joutui sidotuksi ja usein saman tien myös erotetuksi ja heitetyksi ”ulkoiseen pimeyteen”.
Myös toisia syytellyt paikallinen vl henkilö saattoi itse joutua kuulusteluihin ja kiusatuksi. Siitä se sitten laajeni se kuulustelu usein niin isoon joukkoon että ihmiset päätti vaan sitten käydä tekemässä parannuksen ”varmuuden vuoksi” että pääsivät rauhaan. Mutta seuraavassa kokouksessa saattoi joutua uudestaan syytetyksi jostain muusta asiasta.
Tulos oli se että monelle kokoukset olivat muutaman vuoden ajan mieltä kiinnittävä ”jännittävä” tapahtuma jonne kiinnosti mennä seuraamaan kun ihmisiä kiusattiin. Ei sinne jumalan sanan kuuloon menty.
Kirjoitin tämä siksi että jos jollain kiinnostaa tietää niin ei ne asiat niin menneet kuin moni täälläkin väittää. Ja siksi että rauhanyhdistyksellä johtokunta alkaisi järjestää asiaa vääryydellä erotettujen kohdalta.
Kun monta kertaa netissä kysellään kirjoittajan motiiveja, niin kirjoitin tämän siitä syystä, että nykyisinkin olisi tietoa näistä asioista. Osalle uskovaisista nämä on tuntemattomia asioita. Hyvä olisi että ne ajat ei ikinä toistuisi.
Nythän edelleen olisi hyvä mahdollisuus tarttua asiaan ja korjata nuo väärät erottamiset. Ihan kerralla vaan ja kaikissa paikallisissa rauhanyhdistyksissä. Kun kerran Savela ja Voittonen moni muukin on näin SRK:n julkaisuissa asian todennut.
Savelan alustuksesta vuosikokouksessa ja kirjoituksesta vuosikirjassa olisi pitänyt tietenkin vetää heti johtopäätökset ja hoitaa niin että asia olisi selvitetty ja väärät erottamisen peruttu.
Mutta ei se ole vieläkään myöhäistä. Siihen tarvitaan että Pyhä Henki pehmittää kovettuneet sydämet, siihen tarivtaan sovittelu paikallisella rauhanyhdistyksellä ja vääryyksien myöntäminen avoimesti. Ihan normaali parannuksenteko ja anteeksi pyytäminen niiltä joille vääryyttä tehtiin.
Vääryydellä erotettu voi tulla ry.lle vapaana armolapsena ja häntä tervehditään Jumalan terveellä ja pidetään uskovaisena. Siitä se lähtee. Taivaallisella Isällä on kyllä keinonsa auttaa tässä.
Vaiennettu omatunto ry:llä?
Surulliselta tuntuu että näiden kipeiden asioiden selvittelyä vaatineet nuoremman polven uskovaiset papit yksi toisensa perään on vaiennettu hiljaisiksi. Kaikitenkin heidät on kuin hengellisesti kivitetty kuoliaaksi. Ihmisen vaientaminen onnistuu. Enää ei sitten ole ketään oikeamielistä omantunnon äänenä vaatimassa vääryyksien korjaamista. Semmoinen ei ole hyväksi herätysliikkeelle eikä se ole hyväksi Jumalan valtakunnassa.
Sitten ei ole enää ketään joka olisi huolissaan siitä että oman rauhanyhdistyksen ihmiset hyväksyivät aikoinaan tuon harhaisen henkiparannusopin ja ”muka-kososlaisuuden” ja sen kylkiäisinä julmat, rakkaudettomat puhuttelut ja yölliset ihmisten kiusaamiset. Se ei ollut eikä ole tänäkään päivänä jumalansanan mukaista toimintaa.
Kun se on SRK:ssakin vääräksi tunnustettu, niin nyt viimein on seuraavan askeleen aika.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Kairankävijä.
* * *
Lue lisää hoitokokouksista:
Avoimuus auttaisi herätysliikettä. Kaleva 12.9.2007. Pääkirjoitus.
Hautamäki: “Keskustelutilaisuuksissa jokaisella on vapaus ilmaista mielipiteensä”
Vuokko Ilola: Kaikki johtuu Systeemistä. Blogikirjoitus, Kotimaa24 3.3.2014.
Kapu: SRK irtisanoutuu väkivallasta eikä järjestä enää hoitokokouksia, mutta ohitti uhrit
Joona Korteniemi: Muistin virkistykseksi
Lestadiolaiset: 70-luvun hoitokokouksissa tehtiin hengellistä väkivaltaa. Helsingin Sanomat 10.10.2011.
Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö:Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Vastapaino 2012.
Janne Metsänheimo: Synteihin sidotut: hoitokokousten opillinen perusta 1960-70-lukujen vanhoillislestadiolaisuudessa. Oulun yliopisto, Historiatieteet. Aate- ja oppihistorian pro gradu -tutkielma, 2016.
Pekka Mikkola: Anteeksipyyntö on vaikeaa hengellisille yhteisöillekin. Kaleva 12.7.2006.
Nestori: Järkyttävintä toimittajan uralla: kollektiivin pelko mursi perhesiteet
A-A-. Tami: Henkioppi ja muita hoitokokousten harhaoppeja
A-A. Tami: Jumalan vai ihmisten vuoksi? Miksi hoitokokouksia järjestettiin?
Taneli: Uskon sana näinä aikoina
Uskovainen mies: Liian paljon lähipiirissä romahtaa, jos nostan asiat julkisuuteen
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Itsessään hyvä ja asiallinen kirjoitus. Kiitos tästä. Tosin anteeksipyyntö, jota pyydetään ei ehkä tuota toivottuja tuloksia. Voisi olla parempi, jos Jumala saisi sytyttää omantunnontuskat ja paranus tehtäisiin siltä pohjalta. Monet noista henkisesti pahoinpidellyistä ovat jo taivaassa. – Ehdottaisinkin, että alettaisiin jollakin tavalla lopettaa toisten kilvoittelun mollaaminen. Jos joku muu on eksynyt Suomi 24 vanhoillislestadiolaisten keskustelupalstalle, niin siellä on menossa jatkuvasti imetön toisten halveksunta. Jotkut nuoret yrittävät kysyä, mutta heidät lynkataan. Mitään ei saisi lukea , ei Raamattua, ei tietokirjoja, ei mitään, vain käydä seuroissa ”ylioppimassa” samoja fraaseja. Missään ei taida olla sellaista toisten loukkaamisen areenaa kuin tuolla. – Olisiko mitenkään mahdollista tai löytyisikö teitä, että tuollainen kaiken kristillisyyden ale saataisiin loppumaan..
Keneltäkään ei voi toinen ihminen vaatia eikä velvoittaa että sen täytyy pyytää anteeksi. Vaadittuna anteeksi pyytäminen olisi juuri sitä samaa, joka oli silloin hoitokokousten käytäntö! Ei sille tielle pidä lähteä.
Se halu ja ymmärrys täytyisi syntyä ihmisessä sisällä, itsekseen. Tulee se halu kun tajuaa oman syyllisyytensä ja vastuunsa asiassa. Silloin ihminen kauhistuu omaa tilaansa. Sen kirkastaa Pyhä Henki ihmisen sydämessä. Tulee hätä ja halu korjata asiat omalta osalta.
Kokovikaisia ja syntisiä – niin me kaikki olemme tietysti. Mutta kyllä siellä oli oikeasti ihmiset jotka julistivat vääriä tuomioita ja kurmuuttivat lähimmäisiään, omia uskonsisaria ja veljiä. Oli monia, jotka tekivät näin. Eivätkä ole näitä rikkomuksia sovittaneet. Teot olivat julkisia. Myöskin jotkut meistä istuivat hiljaa seurapenkissä hoitokokouksissa tätä seuraamassa, eivätkä puolustaneet niitä jotka vääryydellä erotettiin. Eivät ”ottaaneet omaansa pois” siitä menosta.
Rauhanyhdistyksellä pitäisi syntyä oikea henki, ymmärrys ja halu korjata asioita. Eihän kukaan halunnut alkuaan vääryyttä tehdä, mutta sielunvihollinen näki tilaisuutensa silloin. Sielunvihollinen käytti aseena puhujia ja muita uskovaisia ihmisiä. Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea.
Nyt kun aikaa on jo kulunut, pitäisi löytyä se näkemys että muutetaan asennetta niitä kohtaan jotka silloin erotettiin ilman syytä.
Kun ry:llä olisi henki että tuetaan ja rohkaistaan niitä uskovaisia, jotka ovat saaneet tunnon ja haluavat edetä sovinnon askelissa loukattuja kohtaan, niin silloin kyllä ne käytännön tavat löytyvät aivan itsestään.
Anteeksipyytämisessä ja anteeksi antamisessa on Jumalan voima. Se on oikeaa rakkautta, ja armo voi parantaa syvätkin haavat. Niiin suuri ja ihmeellinen on anteeksiantamuksen voima.
Kiitos sinulle Kairankävijä tästä hyvin realistisesta ja rehellisestä kuvauksestasi harhaopin hoitokokouksista! Tuot kuvauksessasi hyvin esiin, kuinka hoitokokoustoiminnan prosessi ajettiin ja eteni. Jos alkaisimme avata lisääntyvässä määrin tapausten muistelua ja purkamista julkisuudessa, mitähän siitä seuraisi?
Olen samaa mieltä kanssasi, että tämä vaiettu ja yhteiseksi kollektiiviseksi traumaksi muodostunut harhaoppi raahautuu matkassamme niin kauan, ennenkuin se tulee oikealla tavalla hoidetuksi.
”Asiat on korjaamatta, vaikka teot on myönnetty vääriksi”.
En tiennyt, että SRK olisi kehoittanut rauhanyhdistyksiä selvittämään oman alueensa hoitokokousten ulos hoidettuja uhreja. Missähän vaiheessa sellaista on tapahtunut?
Harhaoppi teetätti vuosikymmeniä uskovaisilla pakkoparannuksia, joita jatkettiin myös varsinaisten massahoitokokousten jälkeen aina kun löydettiin ”aihetta”. Aiheet saattoivat edelleen olla yhtä ”oikeita ”syntejä kuin henkiopeissakin. Sama harhaoppi jatkui, vaikka se oli jo tunnustettu.
Vaikea on tehdä parannusta, jos ei ole tuntoa. Se onnistui vain kuvatun kaltaisella menettelyllä.
Hoitojen kuvaukset avaisvati tuhansien uskovaisten pihdein suljetut muistilokerot näille ahdistaville ja pelottaville tapahtumille, jos niitä tuotaisiin julkisesti esiin. Siitä voisi seurata monille yksityisille hoitomiehiksi leimautuville vaikeat ajat ja uskovaisten laajempaan vainoon.
Nyt olisi otollinen aika korjaamiselle ja kaikille opiksi, ettei sellainen vääryys enää toistuisi.
En ole kovin toiveikas siihen että näitä tämän sukupolven aikana korjataan. Erään ry:n puheenjohtaja aivan vasta piti puheenvuoron jossa ylisti hoitokokouksia siunauksellisiksi ja sanoi että ketään ei ole erotettu vaan ihminen itse päättää jättääkö ”jumalan valtakunnan” vai ei. Tämä puheenvuoro vaiensi kaiken keskustelun avoimuuden, tavallinen liirum laarum jatkui seuravissa puheenvuoroissa, jos jotain korjausta tulee niin vasta kun nämä poistuvat valheineen roskittamasta. Ilman Pyhää henkeä ei asiat korjaannu, ja sen voi antaa vain Jumala sinne missä halutaan seurata Kristusta, uskovien paimenta.
Here is the section in my book “An Examination of the Pearl” about the hoitokokous in America. I remember going to the meetings as a boy. It was quite dramatic.
http://examinationofthepearl.org/html/section-0011.html#auto_bookmark_24
Hyvä kirjoitus Kairankävijältä, noin ne asiat olivat.
Mieleen on jäänyt myös, että ei riittänyt, että teki parannusta kososlaisuudesta, vaan se piti tehdä tietyllä sanamuodolla. En muista enää mikä tuo sanamuoto oli, mutta ainakaan sanaa ”kokovikainen” ei saanut käyttää kun se oli peräisin jostakin muusta herätysliikkeestä tms. Oli raastavaa kun joku yritti satapäisen yleisön edessä tehdä epätoivoisesti parannusta kososlaisuudesta, mutta ei hoksannut sitä oikeaa sanamuotoa… ja seurakunta oli hiiren hiljaa.
Jotkut pakottivat myös lapsensa mukaan näihin kokouksiin. Omat vanhempani olivat sitä mieltä, ettei minun tarvitse tulla kaikkiin kokouksiin (olin varhaisteini tuohon aikaan), mutta kuulin jälkikäteen, että ikätoverini oli pakotettu vaatimaan isältään parannusta väärästä hengestä jossakin yöhön asti kestäneessä kokouksessa. Minkähänlaiset traumat tuostakin on jäänyt?
Pitää myös paikkansa, että yksityisissä hoitokokouksissa ei suostuttu selvästi kertomaan, mihin syytetty oli syyllistynyt. Muistan hyvin hoitomiesten nyrpeät naamat. Syytetty oli aivan hädissään. Ja nämä sadistit vain jatkoivat kiusaamistaan.
Jotkut hoitomiehet aivan selvästi nauttivat hoitokokouksissa saamastaan vallasta. En usko, että heillä on tekemistään vääryyksistä minkäänlaisia omantunnontuskia. Olen kuullut, että jotkut erotetut ovat yrittäneet asioiden selvittämistä hoitomiesten kanssa, mutta nämä ovat kieltäytyneet puhumasta asiasta.
Sitten vielä, vaikka te vl:t suostuisittekin ottamaan erotetut takaisin, niin voi hyvin olla, ettei suurin osa halua enää tulla vl-liikkeeseen. Itselleni on jäänyt niin vaikeat traumat näistä hoitokokouksista, vaikka en siis hoidettavana ole koskaan ollutkaan, että en missään tapauksessa halua enää ikinä kuulua vl-liikkeeseen.
Minun mielestäni hengellistä väkivaltaa ja muita epäselvyyksiä on ollut vl-liikkeessä niin paljon, että koko liike olisi parasta lakkauttaa.
Hyvä kairankävija!
Mitä edellä kirjoitit tuntui todella tutulta. Muistan kun istuin hoitokokouksessa ja pelkäsin milloin minun vuoroni tulee joutua tuonne eteen. Olin silloin vielä lapsuuden uskossa ja kummastelin sittä, kun Saari Heikki löi nyrkkiä pöytään ja huusi että koko seurakunta menette helevettiin, jos ette tee parannusta. Minusta tuntui silloin, että paholainen on tullut keskuuteemme, joka huutaa. Parannusta tehtiin kososlaisesta hengestä jota en todella edes ymmärtänyt ja kaikkien edessä. Muistan tapauksen kun parannuksen tekijän sanat menivät väärin, niin syntienanteeksiantaja sanoi edeltä miten pitää pyytää anteeksi ja sitten vapautettiin.
Kun vaihdoimme paikkakuntaa, isolle paikkakunnalle, siellä kaikkien piti tehdä parannus kosolaisesta hengestä ja taas sitä oltiin jonossa.
Näin kun jälkeen päin on miettinyt asioita, on tullut varmuus siitä että neuvot olivat vääriä, ei pyhä henki opeta näin. Uskovaisen elämä pitää olla iloa ,rauhaa ja vapautta.ONNEKSI TILANNE ON MUUTTUNUT ARMOLLISEKSI JA OIKEAKSI.
Mutta edelleen on uskovaisissa ihmisiä,jotka ovat kateellisia, pahansuopia,toisten ihmisten arvostelijoita,parempia uskovaisia, jotka luulevat toimivansa oikein. PUUTTUU RAKKAUS JA ENNENKAIKKEA LÄHIMMÄISEN RAKKAUS.
Te, jotka koitte vääryyttä tuohonaikaan, masennuitte,jättäydyitte pois väärän kohtelun seurauksena,te jotka olette kärsineet tosi vaikeita traumoja neuvonpitojen vääränlaisista toimintatavoista.KANNATTAA SILTI USKOA JA LUOTTAA, ETTÄ JUMALA TIETÄÄ KAIKEN. TÄRKEINTÄ ON SE KUN TÄÄLTÄ LÄHDEMME ON SYNNIT ANTEEKSI JA RAUHA JUMALAN KANSSA,.
Millä perusteella nimeämäsi johtokunnan jäsenet ovat olleet ”kovia hoitomiehiä”. Yksi noista on sukulaiseni ja tiedän, että hän on osallistunut noihin hoitokokouksiin 1-2 kertaa eikä ole ollut hoitomiehenä vaan paikalla olijana. Tuntuu kohtuuttomalta leimata ”julmureiksi” ihmisiä täysin vailla lähteitä ja perusteita.
Hyvä nimimerkki Komment
Kävimme asiasta keskustelua kirjoittajan kanssa. Nimimerkki Kairankävijä totesi menettelynsä perusteluna, että suurin osa mainituista henkilöistä toimi kirjoituksen käsittelemään aikaan julkisessa luottamustehtävissä yhdistyksen johtokunnassa. Ko. tehtävässä toimineen henkilön toiminnasta ko. tehtävässä on luvallista käydä julkista keskustelua. Ei ole kuitenkaan syytä aiheuttaa ulkopuolisille tarpeetonta kärsimystä.
Toimituksessa päätimme tästä syystä pyytää Kairankävijää muuttamaan nimet vähemmän tunnistettaviksi.
Ystävällisin terveisin
Toimitus
Kiitos siitä, että otatte huomioon kommentit!
Korjaustoimenpiteet eivät kuitenkaan poista varsinaista ongelmaa. Tekstissä todetaan, että ”aktiivisia hoitokokousten pitäjiä olivat”, minkä jälkeen on vieläkin hyvin tunnistettava nimilista. En ole kommentissani ollut sitä mieltä, ettei keskeisissä asemassa olevien henkilöiden toiminnasta saa keskustella. Kirjoittajan olisi syytä kuitenkin vakuuttua, että laittamalla tuollaisen listan, hänen tietonsa perustuu johonkin muuhun kuin siihen, että henkilöt ovat tai ovat joskus olleet keskeisessä asemassa SRK:ssa tai että he ovat käyneet saarnamatkoilla.
Tietojeni perusteella lista on siis ainakin osittain virheellinen ja siten leimaa ko. henkilöä aiheettomasti.
Yt, komment
Onko henkilö Komment aivan varma asiastaan? Onko hän ollut sukulaisensa seurassa hoitokokousten aikaan ja pystyy vannomaan, milloin ja missä roolissa hän on niissä käynyt ja milloin ollut käymättä? Omat sukulaisetkin voivat vähätellä ja valehdella välttääkseen joutumasta häpeään nuorempien sukulaistensa silmissä.
Olen itsekin kokenut tällaisen valitettavan tilanteen oman isäni kohdalla, tosin ei liittynyt mitenkään hoitokokouksiin tai uskontoon yleensäkään. Oli kipeää myöntää, että hän oli syyllistynyt asiaan, jonka äitinikin oli aina leimannut kuulopuheiksi ja juoruiksi, mahdollisesti vastoin parempaa tietoaan.
Osa listassa olevista on ollut hoitokokousaikoihin 20-30 vuotiaita. On jo osittain sen vuoksi vaikea kuvitella heidän olleen ”nokkamiehinä” näissä asioissa. En ryhdy spekuloi nimillä sen enempää.
Ajasta on keskusteltu. Pidän luotettavana henkilön omasta suusta tullutta ajankuvaa ja kokemusta kuin nimettömän nettikeskustelijan (jollainen tässä olen tosin itsekin :)) esittämiä arvailuja.
Onko alla kommentoinut ”Tiedossani ovat” ollut itse paikalla kaikkien edellä mainittujen henkilöiden pitämissä hoitokokouksissa, kun väität, ettei minun kertomani pidä paikkaansa?
Jos oli silloisen Srk:n lähettämänä jossain ry:llä niin kyllä tämä henkilö on ollut vähintäänkin osallinen vaikka ei olisi aktiivisesti osallistunut itse kurmuutukseen, jokainen joka ei ole, siinä laajuudessa kuin hoitokokouksia on järjestetty, irtisanoutunut vääryyksistä tai sopinut tekemiään julmuuksia asianosaisten kanssa, on edelleenkin samassa harhassa. Ei synti vaikenemalla tai kieltämällä poistu, ainoastaan parannukseen nöyrtymällä siitä pääsee, edelleen ahtaanportin kautta käymällä. Vaikka tässä on suurin vääryys tehtykin Jumalaa vastaan niin paljon on rikottu lähimmäistä kohtaan ja siten toista tärkeimmästä käskystä Jeesuksen opettaman mukaan. Jotain syyllisyyden tunteesta todistaa sekin että näiden hoitoihin osallistuneiden on kaikista vaikein puhua niistä, he haluavat eniten niistä vaieta.
Nimim. ”Komment”, kirjoitat tekstissä olevan hoitokokousten pitäjien listan olevan virheellinen. Itse tunnistan kaikki listalla olevat nimet SRK:n mandaatilla toimineiksi hoitokokousten pitäjiksi. Toivoisin, että mainitsisit ne henkilöt, jotka eivät mielestäsi kuulu tuohon listaan. Ps. Voit käyttää heidän kohdalla samoja kirjainyhdistelmiä.
Vain muutama vuosi sitten eräs listalla oleva tunnettu hoitohenkilö saarnasi seuroissamme täällä, että 70-80 luvulla ei syyllistytty mihinkään väärään, vaan annettiin syntejä paljon anteeksi. Surullisena tästä kovuudesta olen pyrkinyt välttämään seuroissakäyntiä hänen saarnavuorollaan. Hoitomiehillä on vaikea nöyrtyä parannukseen, niin kuin meillä itse kullakin. Tarvii sukupolvien vaihtua..?