Ei meitä kukaan alista! Minä ainakin saan ihan itse päättää asioista, useimmat vanhoillislestadiolaiset naiset sanovat. – Sehän on ihan itsestä kiinni!
Kun naisen asemasta ja mahdollisuuksista puhutaan, asioita tarkastellaan niin Päivämiehessä kuin ”maailmankin mediassa” yksilöhaastattelujen kautta. Tällöin korostetaan sitä muka feministiseltä vaikuttavaa periaatetta, että ”sukupuolella ei ole mitään merkitystä”.
Yliopistonlehtori, kirkolliskokousedustaja Johanna Lumijärvi. (Kuva: Kotimaa24.)
Sukupuolen mukanaan tuomat normit ja rakenteet, eli patriarkaalinen sukupuolijärjestelmä, halutaan mielellään häivyttää näkyvistä ja korostetaan ”neutraalisti” vain yksilön omia kykyjä.
Päivämies tarjoaa kirjoituksissaan kuvauksia siitä, miten hyvin erinomaiset vl naiset voivat ja menestyvät, samalla kun suuren perheen lapset myös voivat hyvin ja menestyvät. Se ansaitsee kaiken arvostuksen, mutta yksilötason näkökulma on riittämätön kuvaamaan kokonaisuutta, rakennelmaa, jossa kaikkia kymmeniä tuhansia naisia yhdistää patriarkaatin sanelema normisto.
Päivämiehen lukijakyselystä paljastuikin, että monet lukijat pitävät lehden henkilöjuttuja todellisuudelle vieraana kaunisteluna.
Samaa individualistista ajattelua kuvastaa sattuvasti kirkolliskokouksen maallikkoedustajan, yliopistonlehtori Johanna Lumijärven kirjoitus muutama vuosi sitten Päivämiehessä. Lumijärvi onnistui
häivyttämään lestadiolaisuuden keskeisen tunnusmerkin, hengellisen ja rakenteellisen vallankäytön, eli seurakuntaopin ja patriarkaatin, täydellisesti.
– En näe naisten osallistumista liikkeen päätöksentekoon sukupuolikysymyksenä. Kyse on enemmän henkilökohtaisista ominaisuuksista, korosti Lumijärvi myös Iltalehden haastattelussa (2011).
Kun herätysliikkeen enemmistö koostuu naisista, joilla usein on keskimäärin parempi koulutus kuin miehillä, Lumijärven perustelu vaikuttaa keksityltä. Miten on mahdollista, että henkilökohtaisilta ominiasuuksiltaan SRK:n johtokuntaan, julkaisujen toimitusneuvostoon ja seurakuntiin papeiksi ja puhujiksi kelpaavia ei vain ole löytynyt? Että ei edes yhtä ainoaa osaavaa kymmenien tuhansien kouluttautuneiden uskovaisten naisten joukosta?
Ovatko uskovaiset naiset tosiaan henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan huomattavan paljon huonompia kuin lestadiolaiset miehet?
Samaan tarinaan patriarkaatin häivyttämisestä sisältyy asenne, että on yksittäisen yksilön vika, jos naisen voimat uupuvat ja lapset joutuvat kärsimään. Ja se sitten on vielä enemmän oma vika, ja ilmiselvästi synti tullut rakkaammaksi, jos ei jaksa täyttää sitä naisen mallia, johon rauhanyhdistyksellä tyttö ohjataan.
Vanhoillislestadiolaisuuden arvomaailmassa se heikompi osapuoli, ja uhri, on itse syyllinen ongelmiinsa.
Ne nähdään yksilöiden elämänhallinnan ongelmina.
Tällöin ohitetaan isoja asioita. Todellinen valta ja vallankäyttäjät häivytetään näkyvistä. Se tietysti sopii patriarkaatille mainiosti, että naiset ja tytöt eivät tule tietoiseksi liikkeen todellisesta valtakuviosta.
Mitä on valta?
Kysymystä vallasta ei voida rajata tarkoittamaan vain ihmisen omaa valtaa ja voimavaroja, kykyä hallita omaa elämäänsä. Valta ei myöskään ole yksinomaan siitä, että toisella yksilöllä on valta pakottaa ihminen toimimaan halutulla tavalla. (Tästä käy esimerkiksi työlainsäädännössä määritelty esimiehen direktiovalta.)
Yksilön mahdollisuuksia yhteisössä tulee jäsentää myös vallan rakenteellisten lähtökohtien kautta. Toisin sanoen liikkeen hengellisen opetuksen sekä käytäntöjen ja mallien kautta. 
Tällöin ei voi sivuuttaa kysymystä siitä, kenellä on valta muokata liikkeen jäsenten mielipiteitä ja asenteita Päivämiehen ja muiden julkaisujen avulla. Kyse on hengellisestä opetuksesta ja liikkeen käytännön toimia koskevasta päätöksenteosta. Tämä päätöksenteko levittää ja uusintaa haluttuja asenteita myös lasten ja nuorten piirissä.
Uskovaisilla naisilla ei ole mahdollisuutta itse vaikuttaa kumpaankaan.
Heillä ei ole omassa hengellisessä yhteisössään asemia enempää hengellisen kuin maallisenkaan päätöksenteon alueella. (Paikallisen yhdistyksen johtokunnan jäsenyyttä lukuunottamatta.)
Naisia tarvitaan liikkeen jäsen-määrän uusintajina, eli synnyttäjinä ja uskovaiseksi kasvattajina. Tämän lisäksi heidän työpanoksensa on ratkaiseva toimitalojen talouden turvaamisessa ja seuratoiminnan käytännön ylläpidossa. Rahat saadaan riittämään vain pyyteettömän talkootyön voimalla.
Oman elämänsä subjekti
Naisten itsenäisen tilan arvioinnissa ei pidä kuitenkaan syyllistyä ihmisen subjektiutta mitätöivään yksinkertaistamiseen. Moni vanhoillislestadiolainen nainen on kyennyt luovimaan partiarkaatissa ja onnistunut rakentamaan tilaa henkilökohtaisille tavoitteilleen, sukupuolijärjestelmän normien rajoissa. On muistettava, että normit eivät koske kaikkia yksilöitä samalla ankaruudella. On myuös paikkakuntakohtaisia eroja.
Vaikka elämää ja identiteettiä määrittää vanhoillislestadiolainen alakulttuuri ja normisto, olisi erehdys nähdä se täysin suljettuna systeeminä. Kaikki lestadiolaiset naiset eivät suinkaan elä täysin toisessa todellisuudessa kuin muut suomalaiset. Useimmilla lienee hyvän suomalaisen koulutuksen ansiosta käsitys omista oikeuksista ja mahdollisuuksista, ainakin teoriassa.
Olisi tietenkin myös väärin arvostella yksityisinä ihmisinä niitä naisia, jotka epäkohdista tietoisina itse haluavat edelleen sitoutua olemaan lojaaleja liikkeen opetuksille, perinteelle ja tavoille. He ovat ratkaisseet asiat kuten siinä tilanteessa on heidän kannaltaan viisainta.
Huomio kritiikissä on kohdistettava herätysliikkeen sukupuolijärjestelmää tukeviin sisäisiin vallankäyttömekanismeihin ja piiloon jääviin rakenteisiin, yhtenä niistä liikkeen julkaisut.
Miehet päättävät, mitä Päivämiehessä saa sanoa
Naisen asemaan liikkeen opissa ja käytännössä kytketyt, rakenteelliset tekijät on harvoin tutkittu kysymys. Jotkut tutkijat ovat siitä kuitenkin kiinnostuneet. Yksi heistä on teologi Kati Toivio.
SRK:n julkaisema Päivämies-lehti alkoi ilmestyä vuonna 1954. Millä tavoin lehden kirjoituksilla on muokattu ja linjattu naisen asemaa, joka kävi läpi sodanjälkeisinä vuosikymmeninä suomalaisessa yhteiskunnassa suuren muutoksen? Kati Toivio selvitti tätä kysymystä gradussaan Päivämiehen nainen – vanhoillislestadiolainen naiskuva Päivämiehessä 1954–1978.
Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että herätysliikkeen viestintää naiseudesta on ohjaillut ja valvonut vahvasti miesvaltainen ryhmä (johtokunta, toimituskunta ja julkaisujen toimitusneuvosto).
Kun suomalainen nainen pitkäjänteisen poliittisen työn tuloksena on saavuttannut yhteiskunnallisen tasa-arvon, joka on tänään parhaimpia koko maailmassa, sama ei tapahtunut rauhanyhdistyksellä. Siellä ei ole haluttu minkään muuttuvan paremmaksi uskovaisten naisten elämässä.
”Miesvaltainen toimituskunta ei halunnut muuttaa herätysliikkeen naisille tarjottuja rooleja muuttuvassa yhteiskunnassa. Pääkirjoitusten ja artikkeleiden avulla lehti loi kuvaa naisesta nöyränä äitinä, joka voimiaan säästelemättä hoiti kodin ja lasten uskonnollisen kasvatuksen.
Kirjoituksissa esiintyneet voimakas ehkäisykielto, herätysliikkeen tapanormisto ja tiukka rajanveto herätysliikkeen ja ”maailman” välillä eivät tarjonneet naiskuvalle muutosmahdollisuuksia. Vaiheittaisia muutoksia kuitenkin tapahtui erityisesti naisten omissa kirjoituksissa, niiden määrässä ja sisällössä. Muutoksiin ja niiden suuntaan vaikuttivat paitsi vanhoillislestadiolaisuuden omat sisäiset kriisit ja vaiheet myös voimakas yhteiskunnallinen rakennemuutos, joka Suomessa tapahtui erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla.”
1950-luku: Perinteisellä naiskuvalla muutosta vastaan
”Yhteiskunnan murroskausi toisen maailmansodan jälkeen heijastui voimakkaana reaktiona Päivämiehen kirjoituksissa vuosina 1954–1960. Perinteinen perhemalli, jossa nainen oli kotona hoitamassa lapsia, näkyi erityisesti miesten laatimissa pääkirjoituksissa.
Syntymäpäivätekstien ja muistokirjoitusten ihanteena oli jalo ja väsymätön äiti. Ihanne oli tuskin käytännössä totta. Moni suurperheen äiti oli jäänyt leskeksi talvi- tai jatkosodassa tai aviomies eli loppuelämänsä invalidina.
Ammatteja, kuten kotiäiti, diakonissa ja sairaanhoitaja, korostettiin kirjoituksissa. Vanhoista naisista kirjoitettiin arvostavasti ”Siionin äiteinä”.
Naiset itse kirjoittivat lehteen muistokirjoitusten lisäksi pakinoita, runoja ja muistelmia sekä joitakin ”parannuspuheita” ja Raamattua selittäviä hartaustekstejä. Naisten kirjoitusten osuus Päivämiehessä oli 1950-luvulla kuitenkin vähäinen. Naiset eivät nousseet lehden palstoille vaatimaan muutosta, vaan vahvistivat kuvaa uskonnollisesta yhtenäisyydestä. Väsyneille suurperheiden äideille suunnatuista äitileireistä kirjoitettiin myönteisesti.”
Virallinen oppi ehkäisystä 1960-luvulla
”Päivämiehen linjassa tapahtui selkeä muutos vuonna 1960. Herätysliike hajaantui ja päätoimittaja vaihtui. Lehdessä oli yhä enemmän hartauksia tai saarnapuheita muistuttavia tekstejä. Herätysliikkeen erottautumista ”maailmasta” ja sisäisten erimielisyyksien vuoksi erotetusta ”eriseurasta” korostettiin. Myös Päivämiehen toimitusneuvoston sensuuri alkoi toimia 1960-luvun alussa.
Naisten asema yhteiskunnassa muuttui yhä 1960-luvulla ja tasa-arvo työelämässä lisääntyi. Myös vanhoillislestadiolaiset naiset kävivät yhä useammin töissä kodin ulkopuolella. Muutamat lestadiolaisnaiset kirjoittivatkin myönteisesti opiskelun, ansiotyön ja äitiyden yhdistämisestä. Vanhoillislestadiolaisuus ei halunnut tarkistaa kantaansa naisen ja miehen asemaan. Vapaampi pukeutuminen ja avioliitto ”uskottoman” kanssa tuomittiin jyrkästi. Kotiäidin rooli ja kasvatustyö olivat Päivämiehen kirjoitusten mukaan yhä vanhoillislestadiolaisen naisen tärkeimmät tehtävät.
Nykyaikaisen ehkäisyn käyttö alkoi Suomessa 1950- ja lisääntyi erityisesti 1960-luvulla.
Päivämiehessä sekä miehet että naiset torjuivat ehkäisyn. Naisia varoitettiin terveydenhuollon henkilökunnasta, joka saattoi rohkaista rajoittamaan suurperheiden lapsilukua. Monitahoinen ja jatkuva ehkäisykiellon perustelu viikosta toiseen yhtenäisti kirjoittajien kannanottoja. Virallinen herätysliikkeen oppi ehkäisystä muodostui 1960-luvulla erityisesti Päivämiehen kirjoitusten välityksellä.
Ehkäisy oli SRK:n mukaan syntiä kaikissa muodoissaan. Herätysliike tahtoi tehdä selvän eron piispojen kannanottoon (1952), jonka mukaan ehkäisy ei luterilaisen kirkon opin mukaan ollut syntiä, vaan perheet saivat itse päättää sen käytöstä.
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen mukaan naisten oli alistuttava Jumalan tahtoon jopa terveytensä tai henkensä uhalla.
Päivämiehen kirjoittajat korostivat äitileirien merkitystä väsyneiden ja masentuneiden äitien virkistäytymisessä. Vuonna 1960 tapahtuneen hajaannuksen jälkeen myös äitileireillä koettiin erityisen tärkeäksi vanhoillislestadiolaisen opin vaaliminen.”
Yhteiskunta muuttuu – me emme
”Yhteiskunnallista radikalismia ja maallistumista kritisoivat kirjoitukset lisääntyivät Päivämiehessä 1970-luvulla. SRK:n piirissä alkoivat 1970-luvun alussa ns. hoitokokoukset, joissa paikallisten rauhanyhdistysten valtuuttamat henkilöt puhuttelivat heitä, joiden katsottiin poikenneen vanhoillislestadiolaisesta opista.
Perhe-elämä ja naisen asema muuttuivat yhteiskunnassa säädettyjen lakien myötä. Avioerojen määrä kasvoi 1970-luvun alussa. Staattinen perhemalli ja lestadiolaista uskoa ja tapaperinnettä suojaava perusyksikkö olivat hajoamassa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Erityiseksi uhaksi koettiin uudistuneen perhelainsäädännön vaikutukset lestadiolaisen naisen asemaan.
Uudistuksia kritisoitiin ja lestadiolainen naiskuva haluttiin pitää ennallaan. Abortti ja ehkäisy tuomittiin yhä jyrkästi.
Ehkäisykielto olikin yhä 1970-luvulla yksi pääkirjoitusten vakioaiheista. Kirjoituksissa toistui ihannekuva ”entisajan” äideistä, jotka saivat ”rauhassa tehdä ja kasvattaa lapsensa”. Sukupuolten tasa-arvo erityisesti koulutuksen suhteen näkyi kuitenkin jo nuorten lestadiolaisnaisten kirjoituksissa. Kotiäidin ja emännän rooli ei ollut enää ainoa vaihtoehto lestadiolaisille tytöille.
Naisten laatimien hartauskirjoitusten määrä kasvoi jyrkästi koko tutkimuskauden ajan. Näyttääkin siltä, että naisten kirjoitukset siirrettiin aiemmin kaikkien hartaustekstien julkaisukanavana toimineesta Siionin Lähetyslehdestä Päivämieheen.
Vuonna 1976 SRK:n julkaisujen toimitusneuvostossa keskusteltiin naisen sopivuudesta hartaustekstien kirjoittajana. Kiristynyt sisäinen tilanne ja jälleen uhkaava hajaannus vaikuttivat naisen aseman uudelleen arviointiin herätysliikkeen julkaisuissa. Toimitusneuvosto kuitenkin hyväksyi naisten kirjoitukset, koska ne eivät liittyneet herätysliikkeen opin mukaan julkiseen saarnavirkaan.”
Naiskirjoittajat naiskuvan tulkkeina
”Päivämiehen vakituisena avustajana 1950-luvulta lähtien toimi teologi ja uskonnonopettaja Maija-Leena Ylimaula. Ylimaulan palsta ”Pappilan äiti pakinoi” ilmestyi lähes viikoittain ja sai positiivista palautetta lehden naislukijoilta. Pakinoiden aiheet käsittelivät vanhoillislestadiolaisen naisen ja suurperheen äidin kysymyksiä. Aiheet nousivat Ylimaulan omasta elämästä. Useimmat ”Pappilan äidin” pakinat korostivat naisen asemaa ja tehtävää kotona, perheessä ja yhteiskunnassa. Naiset saivat pakinasta vertaistukea, iloa ja lohtua.
Ylimaula nosti esille arkojakin aiheita ja rohkaisi naisia kouluttautumaan.
1960-luvulla kirjoituksista alkoi paistaa iän myötä tullut avoimuus. Ylimaula vertasi muutamissa pakinoissaan vanhoillislestadiolaiseen naiseen kohdistunutta ihannetta ja todellisuutta herätysliikkeen piirissä. Iän tuoma kokemus ja osittainen katkeruus olivat havaittavissa pakinoista. Korkeasti koulutettu ja kirjoittamista rakastanut nainen ei saanut perheenäidin roolissa toteuttaa kaikkia unelmiaan. Hän kulki tehtävässään suurperheen äitinä ja yhteiskunnallisesti aktiivisena naisena julkisen ja yksityisen rajalla. Hän sanoitti lehden sivuilla asioita, joita kaikki lestadiolaisäidit pohtivat, mutta pitäytyi tukemaan yhä tiukemmat rajat omaksunutta herätysliikettä.
Suurperheen äitiyden varjopuolten esiintuomista ja aikuisen naisen rehellistä pohdintaa ei hyväksytty toimitusneuvostossa.
Vuonna 1970 [Ylimaulan] pakinointi loppui kokonaan.
Vuonna 1974 Päivämiehen vakituisena avustajana aloitti sairaanhoitaja Eeva Holmi pakinapalstallaan ”Kotipiirin kuulumisia”. Useat Holmin kirjoitukset liittyivät 1970-luvulla tapahtuneeseen herätysliikkeen sisäiseen hajaantumiseen. Hän otti voimakkaasti kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin. Holmin kirjoitusten linja oli SRK:n opin mukainen ja kirjoitusten tyyli suora. Hän kirjoitti huomattavan usein naisille suunnattuja pakinoita, joissa hän varoitti ehkäisystä, abortista ja sterilisaatiosta. Holmi kuvaili arkisesti myös oman suurperheensä elämää: onnea, väsymystä, iloja ja pettymyksiä sekä äidin ja lasten arkea. Ylimaulan sielunhoidollisten kirjoitusten sijaan Holmi tuomitsi vääräksi kokemansa asiat selkeästi. Holmin suorat kirjoitukset herättivät lukijoissa tunteita, ja hän sai niistä runsaasti palautetta.
Holmi näki naisen osan olevan suurperheen äitinä eikä epäillyt julkisesti naisille varattua osaa.”
Nainen ja pappisvirka Päivämiehen palstoilla
”Naisteologien asema nousi puheenaiheeksi Suomessa 1950-luvulla, ja kirkolliskokous asetti toimikunnan pohtimaan kysymystä. Päivämiehen kirjoitusten mukaan luterilaisen kirkon pappisvirka ja vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen saarnaajan tehtävät kuuluivat yksin miehille.
Päivämiehen kielteinen asenne naisten pappisvirkaan 1960-luvulla vastasi lehden pääkirjoituksia, joissa suhtauduttiin kielteisesti moneen yhteiskunnan ja kirkon uudistukseen. Tässäkin taustalla oli vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen yhtenäisyyden ja identiteetin vaaliminen. Pappisviran ohella mainittiin usein saarnaajan tehtävät, jotka kuuluivat yksin miehille.
Keskustelu naisen suhteesta pappisvirkaan jatkui 1970-luvulla. Pappeuden ja lestadiolaisen saarnaviran rinnastaminen Päivämiehen teksteissä oli yleistä. Kirjoittajat tuomitsivat myös virkapappeina toimivat ei-lestadiolaiset miehet. Rinnastamisen syynä saattoi olla ennemminkin pelko siitä, että naiset ottaisivat saarnaajan roolin, kuin pelko itse naispappeudesta.
Luterilaisen kirkon pappeina naiset eivät sinänsä olisi olleet vanhoillislestadiolaisen näkemyksen mukaan huonommassa asemassa pelastukseen nähden kuin virkapappeina toimivat miehetkään.”
Lähde:
Kati Toivio: Vanhoillislestadiolainen naiskuva Päivämies-lehdessä 1954–1978. Teologia.fi 25.3.2011. Kirjoitus perustuu kirkkohistorian pro gradu -tutkielmaan Päivämiehen nainen. Vanhoillislestadiolainen naiskuva Päivämiehessä 1954–1978 (Joensuun yliopisto, 2008).
Ajattelemisen aihetta antoivat Maria, ja Kati Toivio graduartikkelissaan.
PS. Maija-Leena Ylimaula kuoli Oulussa 10.1.2014. Hän oli syntynyt Sortavalassa 1918. – Toim.huom.
* * *
Lue lisää:
Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. Taustamuistio 4.3.2009.
Kimmo Jylhämö: Herrain huoneissa. Voima nro 6, 2011.
Anna-Reetta Korhonen: Naisten himot, miesten synnit. Tulva nro 1, 2013
Mari Leppänen: Lestadiolaisen herätysliikkeen naispappeuskanta murroksessa? Vartija 1/2011, s. 9 – 21.
Mari Leppänen: Monet lestadiolaispapit kannattavat naispappeutta – SRK tyrmännyt toistuvasti ehdotuksen
Mari Leppänen: Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosina 1975-2010. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. 2011.
Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille. (Terveydenhoitaja Terttu Holmin haastattelu Kotimaa-lehdessä 28.1.2009.)
Johanna Lumijärvi: Keskustelua kasvokkain. Päivämies 29/2010.
Maria Sofia & ESA: Leppäsen haastattelemat naiset: suorat sanat kutsumuksesta, syrjinnästä ja SRK:sta
Maria Sofia, R. K. ja ESA: Hurtig ja Kallio: Naisten on aika saada tilaa lestadiolaisessa liikkeessä
Munkki: Söpöt Solsidan-vaimot ja vaaralliset vl-naiset
Naiseus puhuttaa lestadiolaisuudessa. Iltalehti 28.6.2011. (Johanna Lumijärven ja Mari Leppäsen haastattelu.)
Seurakuntavanhinten ja puhujain kokous Ruukissa kesällä 1971. Päivämies 28.7.1971.
SRK:n vuosikokous 27.6.2009: johdossa edelleen vain miehiä
SRK:n vuosikokous 2010: päätöksentekijät yksinomaan miehiä
Stiven Naatus: Vl-naispappeus on käytännön järjestely, ei hengellinen kysymys
A. A. Tami: Jumalan vai ihmisten vuoksi?
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Paikkakunnallani sisarillassa oli miesalustaja, joka yritti herättää naisen asemasta keskustelua. Kuuntelin ensin tyytyväisenä seuraavia kysymyksiä: Pitääkö mielestänne median puheet paikkaansa? Onko naisen asema alistettu? Kuinka koette? Kunnes hän asetti viimeisen kysymyksensä pöytään: Voiko olla niin, että olette tässä alistuneina näin isolla joukolla kokoontuneet keskustelemaan? Tuosta latistuin. Muutama pää pudisteli hämillään ja ehkä pelokkaina. Ei keskustelua.
Voisiko olla mahdollista, että nainen itse tekee valinnan? Päättää olla kuuliainen Jumalan sanalle ja uskoa? Sitten elää sen mukaan miten uskoo ilman, että kukaan häntä siihen pakottaa?
Nyt, 2010 luvun ihme maassa Suomessa? Onhan se kummallista, mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta!
Eikö se ole kiusallista, että joku nainen voi ihan itse sanoa, että on uskon kautta valmis ottamaan lapsia vastaan, synnyttämään ja niitä kasvattamaan sen, mitä Taivaan Isä antaa. Ja sanoo sen vielä hymyssä suin ja vaikuttaa vilpittömästi onnelliselta!
Ja vielä kiusallisempaa se on, jos hän vielä vilpittömästi sanoo sen henkilökohtaiseksi valinnakseen, eikä ole painostettuna tätä valintaa tehnyt vaan ihan Jumalan lahjaksi uskonsa kokee.
On se kiusallista…
Miten tuon porukan saa kuriin ja ajattelemaan järjellä inhimillisesti tämän uskon asiankin!
Voisiko osa syy tai kenties pääsyy olla se että yhtä ainoaa totuutta on syntymästä asti opetettu kaikin tavoin, kotikasvatus, pyhäkoulu, päiväkerho, raamattuluokka, rippikoulu, seurat, nuorten illat jne. Joka paikassa luodaan pelkoa ja rajan vetoa maailmaan, jota ei oikeasti ole olemassakaan, luodaan kuva vihollisesta joka on itseasiassa vain jokaisen omassa sisimmässä. Valheella on pas..nen loppu, näin ruukataan sanoa meillä päin. Järjen käytön synnillistäminen niissä asioissa jotka sopii omaan pirtaan on valhetta, paholaisen viekkautta eksyttää elävästä uskosta, saada ihminen näiden eksyttäjien kautta lain alle, toteuttamaan lain tekoja joilla luullaan autuus saavutettaman. Siinä unohtuu suurimmat käskyt, rakasta Jumalaa ja lähimmäistä.
Olen vl ja minulla on 5 pikkulasta. Harmittaa, kun nuorimmainen on jo toisella vuodella ja uutta pikkusta ei vain kuulu. Oikein odotan, et odotus mahdollistaisi taas vauvaloman ja kotiaitiyden. Tyossakin viihdyn, mutta silti… Varmasti kaikki vl aitit ei ajattele samoin, mutta muistutan, etta vl opin kriitikkojakin on vl joukossa varmasti vahemmistona.
Ymmärränkö nyt oikein, että esim 12 lasta synnyttänyt äiti on kuoleman oma? Ei mitään mahdollisuutta selvitä taivaaseen? Järki on uskon vihollinen, sitä ei nykyajan teologit voi miksikään muuttaa. ”Minä kiitän sinua Isä siitä, että salasit nämä viisailta ja toimellisilta ja ilmoitit pienille”, sanoo Jumalan Poika. Mitäpä tuota kiistämään….
Eli jos suostuu synnyttämään enemmän kuin kaksi lasta, ei siis rakasta lähimmäistään eikä Jumalaa? Miten kukaan ennen ehkäisyvälineiden ja menetelmien kaupallistamista on tullut autuaaksi? Miten raamatun monet ihmiset sitten Jumalan sanan mukaan tulivat autuaaksi, näitähän on lueteltu raamatussa vaikka kuinka, ja suurimmalla osalla oli järrrrkytttävän isot perheet, huh huh mitenkähän ovat jaksaneet…..?
Ei kyllä minua vakuuta tuo Stillin argumentointi.
Ymmärrät väärin. Autuus ei ole kiinni lasten lukumäärästä. 12 lasta synnyttänyt on voinut ehkäistä kun voimat on loppuneet hoitaa enempää lapsia. Lapseton on voinut olla ehkäisemättä ja on edelleen lapseton. Henkisesti sairas on voinut ehkäistä kun ei ole kykyä eikä voimia hoitaa lapsia. Onko sinun mielestäsi nämä äidit kadotuksen omia kun ovat rakastaneet lähimmäisiään(olemassa olevia lapsia). Nämä äidit on rakastaneet Jumalaa, käyttäneet Hänen antamaa järkeä, eivät ole halunneet laiminlyödä suurimpia käskyjä, He luottavat omantunnon ääneen eivätkä ole uhmanneet Jumalaa holtittomuudella. Tässä on se ero jota sinä et halua ilmeisesti ymmärtääkään, minusta on aivan sama jos äiti synnyttää kuinka monta tahansa kun hän jaksaa ne hoitaa. Mutta jos opetus on sitä että ei saa ehkäistä missään olosuhteissa, vaan ainoastaan lääkäri voi tehdä tästä synnistä ei synnin, sitä en minä ymmärrä. Tähän ei ole selitys että ehkäisy on sairauden hoitoa, miten synti on sairauden hoitoa, ristiriitaista on näiden miesten laatimat säännöt. Jumalan sanan mukaisia ne ei ole, Srk on sekoamassa näiden oppiensa kanssa, näin käy kun luovutaan Raamatusta.
onko siis eutanasia lähimmäisen rakastamista? kun käyttää järkeään, kuoleman sairas siis, ei ole enää mitään mahdollisuutta tervehtyä niin otan pillerin tai piikin. Sehän on mitä suurinta rakkautta kaikkia kohtaan, ei kuluja eikä vaivaa kenellekkään, ei edes itse sairaalle.
Kyllä nämä syntymän ja kuoleman kysymykset kaikkinensa ovat ihan jonkun toisen asioita kuin ihmisen. Niihin ei Jumalan sanan mukaan ole ihmisellä oikeutta puuttua.
Jos kerran on ihan sama, montako lasta ihminen synnyttää, miksi vl-äidit ovat koko ajan teidän hampaissa?
Ymmärrättekö ollenkaan minkä tuskan aiheutatte heille/meille? Vaan se lienee teidän tarkoituskin.
Miten on niin käsittämättömän vaikea hyväksyä ihminen joka vilpittömästi uskoo niin, että Jumala taitaa auttaa ja antaa voimaa ihan arkisiinki asioihin, ”Etsikää ensin Jumalan valtakunta, niin kaikki muu sen ohella annetaan” Srk tuskin sekoaa, Mooseskin lupasi erokirjan avioliitossa oleville tietyin ehdoin. Mitä Jumalan poika siihen sanoi? Varmaan muistat, ”Teidän sydäntenne kovuuden tähden, vaan alussa ei ollut niin” Eli ei mitään uutta auringon alla tässäkän asiassa: Sanoipa srk mitä tahtoo, vilpittömällä sydämellä jos tahtoo vaeltaa, ehkäisy ei ole Jumalan lapsen valinta.
” ehkäisy ei ole Jumalan lapsen valinta ”
” Jumala taitaa auttaa ja antaa voimaa ihan arkisiinki asioihin ”
Ei se noin helposti elämässä aina mene kuin yrität väittää. Kun ihminen väsyy ja sairastuu, eikä pysty huolehtimaan kasvavasta perheestä, silloin on tosi kysymyksessä. Korupuheet ei silloin auta!
Meillä oli väistämätön elämäntilanne, että piti aloittaa ehkäisy. Kuuluttiin silloin vielä VL-liikkeeseen. Se on jännä miten suuressa osassa sitä talostelua oli se että oli koko ajan raskaana ja puhuttiin raskauksista ja vauvoista ja lapsista yleensäkkin. Tunsin, että en kuulunut porukkaan, kun en ollut jatkuvasti raskaana. En tosin kertonut avoimesti syytä, miksi meillä ei ole niin usein vauvailtoja kuin muilla. Ei ollut mitään mahdolisuutta puhua todellisista elämän asioista, sillä se olisi vaarantanut niinsanotun yksimielisyyden.
Pikkuhiljaa liukenin pois joukosta, kun uskomisen ja taivaaseenpääsyn ehto tunnuttiin mittaavan sillä, kuinka monta lasta sinulla on. Kyllä se ry:n henki ja tunnelma oli sellainen, jostain syystä. Jälkeenpäin olen monta kertaa pohtinut, että onko se oikein raamatullistakaan, että juuri lisääntyminen on niin suuressa osassa oppia ja opetusta?
Haluaisin rohkaista sinua, joka kamppailet ja uskomisen ehdot tuntuvat julmilta. Omilla aivoilla ajattelu auttaa. Minun elämäni kirkastui ja helpottui, kun lopetin pähkäilyn ja tulin siihen tulokseen, että minulle riittää Jumala ja Jeesus, en tarvitse kahlitsevaa lahkoa määrittelemään elämääni. Tilalle on tullut rohkeus ja ennen kaikkea syvä kiitollisuus.
En ole hylännyt rakkaita ystäviä, vaikka minut on moni vl aikainen ystävä hylännyt. Moni uskoo minun muuttuneen joksikin pelottavaksi ja kaihdettavaksi. Mutta tiedän itse mikä olen, ja Jumala tietää, ja se riittää.
Tuommonen lauseet että ”ehkäisy ei ole Jumalan lapsen valinta” on sillkkaa höpötystä. Uskon tulee perustua Raamattuun! Raamatussa ei ole mitään semmoista kieltoa, eikä Jumala vaadi rajoittamatonta lisääntymistä.
Miksi otit eutanasian puheeksi? Onko elvyttäminen oikein, onko oikein pelastaa hukkuvaa kun hänen tiensä Jumala ohjasi niin että putosi jäihin ja veteen? Onko oikein käyttää järkeä sairaan ihmisen parantamiseen, miksi Jumala antoi syövän tulla ihmiseen, tarkoittiko Hän sen ihmiselle kuolemaksi mutta lääkäri puuttui elämän ja kuoleman kysymykseen kaikkinensa ja hoiti sairaan kuntoon.
Näitä esimerkkejä löytyy äärettömästi. Miksi järkeä saa käyttää kun ihmisen elämän jatkamisesta on kysymys? Miksi silloin ei saa hoitaa ihmistä kun hän ei ole mieleltään terve ottamaan vastaan lasta? Ehkäisy on silloin hoitoa jolla varjellaan elämää. Mieletään sairas on kuitenkin fyysisesti terve, elimistö toimii ja lapsi saa alkunsa normaalisti. Miten suhtaudut ihmisen tai omaisten tekemään elvytyskieltoon?
Vl äidit ei todellakaan ole kenenkään ”hampaissa” vaan enemmänkin on huoli niistä heikoista äideistä jotka eivät jaksa sitä holtitonta lisääntymistä kaikkine seuraamuksineen, jopa itsemurha yrityksiin johtavina pahimmillaan, joku jopa onnistunut siinä. Onko tällainen äiti sinulle tienoheen heitettävä, päälle syljettävä ja ohitettava epäuskoinen vai rakkautta tarvitseva lähimmäinen, oletko kieltämässä häneltä elämän parisuhteessa, elämän onnen ja hyvinvoinnin sekä hoidon?
Kysyn vielä sinun perustelusi Raamatun sanalla ehkäisykielteisyyteen, uskon perustana oleva kirja kun ei ehkäisystä anna ohjetta mutta sinulla on ehdottomat ohjeet. Ja kun ahdistut tai sanot että jotkut ahdistuvat, mielestäni ahdistus liittyy tässä voimakkaasti tunteeseen, totuuden Sana koskettaa mutta omatunto on vaiennettava. Syytetty joka kiistää syyllisyytensä mutta tietää että häntä syytetään oikeista asioista, ahdistuu kun hänen omatunto siitä muistuttaa, mutta hän voi olla kuuntelematta sitä ja ulkoistaa sen äänen asianajajallensa, älkää te ulkoistako samalla tavoin sitä ”seurakunnalle”, kuunnelkaa sitä ja ahdistukaa vapaasti, se on vain Jumalan rakkauden työtä. Tämän ahdistuksen myötä moni on löytänyt omakohtaisen uskon, silmien avautumisen siitä harhasta jota ”seurakunnan” nimissä harhailevat eksyttäjät opettavat.
Teidän blogin varsinaiset kirjoittajat onnistuvat ongelmitta todistamaan ihmisiä eksyttävän saatanan olemassaolon ja sen ,että srklainen inja jyrkimmilläänkin on ehkä ollut kaikki nämä vuodet enemmän kuin oikea onnistuessaan niinki kauan laittamaan jarruja saatanan eksytyksille.
Eikö teidän olisi parempi ihan vaan kokonaan ottaa eroa ( lestadiolaiseen )uskoon, joka tellä on ehkä ollut mutta tuskin on enää, ja kunnolla ilmoittaututa sen isännän palvelukseen , joka teitä vie ja ohjaa.
Voiko uskon ymmärrrys todellakin noin pimentyä niin kui teidän riveissä itseään esittelevillä ateisimin valossa paistattelevilla onnettomilla graduihinsa tai milloin mihinkäkin räpellyksiin perustuviin oppeihinsa kompastuvilla poloisilla ihmisillä näyttää käyneen..
Kannattaisi , jos uskottelee itselleen olevansa vielä jkuitenkin jonkin sortin kristitty alkaa miettiä mitä tarkoittaa kadotus ja ero Jumalasta, jos nyt sitten ylipäättän edes itsekään enää tiedätte , kuka tai mikä teidän porukoissa on teidän jumala, ….ja uhkaako teitä niinkään ero siitä oliosta kuin ikuisuus sen seurassa. Järkyttävää luettavaa.nämä vääräistelevät jutut näillä sivuilla jokatapaksessa.. . lähinnä jonkinlaista yhteisöllisen luonnevian tai tietoisen ja harkitun vääristelyn retorikkaa alusta loppuun asti.
Ja nyt en siis tarkoita noita selvästi uskosvaisten kirjoittajien vastineita, vaan näitä suomalaisia gradu-uskovia, jotka perustavat kaiken noihin grduihinsa ja siten lopujen lopksi itseensä, eikä ainakaan raamattuun, josta aina sopivissa kohdissa mainnitsevat silloin kun se sopii heidän väärämieliseen retotiikkaansa.
Itse onnekseni olen saant tilaisuuden hakea uskovaisen elämän haasteisiin ratkaisuja mm katolisesta kirkosta, joka edustaa kristinuskoa ilman lestadiolaisen kristikansan taakaksi tullutta luterilaista sekaannusta. joka nyt alkaa oikein kukkia teidän pimeydessänne okein jonkilaisena mustana kuoleman ruusuna..
Me lestadiolaset olemme mielestäni tehneet kohtalokkaan virheen ollessamme kykenemättömiä oivaltamaan kuluvamme katoliseen kirkkoon …eikä ollenkaan kuolleeseen luterilaiseen pohjoiseurooppalaiseen lahkoon eli evlut kirkkoon ….
no eipä tuo ole ihme kun ottaa huomioon sen kuinka on mennyt puurot ja velllit sekaisin satojen vuosien ajan uskovien , siis leastdiolaisten ihmisten yrittäessä ymmärtää itseään ja uskoaan luterilaisen puhdasoppisuuden kipeästä maaperästä nousseella mustalla evankeiumilla,joka vain pahentuu koko ajan pikkuhiljaa kollen kokonaan pois niin kuin näyttää täällä Suomessa käyvän…. mitäpä kuollutta kummempaa voisikaan kuolleesta nousta ihmisten omilla keinoilla, sen uskon , joka lestadiolaisessa yhteisössä elää ollessa vain Pyhän Hengen synnyttämää ja todistaessa Jumalan voimasta sen voidessa ylipäätään synnyttää uskoa , ja vieläpä eävää uskoa,joka elää omavanhurskaudelle rakennetussa , ihmisten itse perustamassa kirkoksi kuvittelemassaan yhteisössä, siis evlut ”kirkossa”….
Kristus on perustanut vain yhden kirkon eikä toista tule perustamaan, ja uskovaisten paikka on vain siinä kirkossa SAATANAN VIEDESSÄ LAHKOLAISIA IHAN OMAN TAHTONSA MUKAAN MINNE MILLOINKIN,…. LOPULTA AINA HELVETTIIN. jos eivät saa tilaisuutta palata armon tilaan.., ja lahkolaisilla tarkoitan esim tuota ”stilliä” ja ja näitä muita pikkuleppäsiä ;Leppäsen itse noustua jonkilaiseksi vääräksi profetissaksi ja ylipapittareksi tälle joukolle…surullinen kohtalo kivalle tytölle.sekin….
Kuinka te entiset uskovaiset kehtaatte ja julkeatte häpäsitä oman kotipesänne ja prra sitä kättä joka teitä on aikoinaan ruokkinut., eikö tässä ala olla jo pian kyse synnistä pyhää henkeä vastaan..jos niin ette te koskaan enää herääkään henkiin:(
Jeesus rukoili ristinpuulla, Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät. Tämä rukous on voimassa vieläkin. Raamattu uskon perustana ja Pyhä henki sydämessä näkyy hengen hedelminä, rakkaus on ihmeellinen voima joka vetää puoleensa, ei työnnä luotaan. Kun ajattelet tuota mitä kirjoitat niin onko se Pyhästä hengestä, vetääkö se puoleensa? Teit kuitenkin hyvin kun olet lukenut näitä kirjoituksia(vaikka et ole kuuliainen ”seurakunnan” neuvoille), herääminen on usein ensin taantumista kun oman tilan näkee selvästi, se saa sydämessä aikaan torjunta reaktion, sielun vihollinen kun ei tykkää totuudesta. Lähimmäisen panettelu lähtee omasta sydämestä, ei sieltä toisen sydämestä.
Kevät terveisin, Still
Se riittaa, etta jokainen saa itse uskoa tavallaan. Minusta ei yhteiskunnan tarvitse olla huolissaan erityisesti uskovien naisten jaksamisesta. Jaksamisen kanssa on ongelmia niin uskovissa kuin ei uskovissakin. Apua voi tarjota, mutta apu ei saa olla kenenkaan uskon nujertamista tai opin muuttamista. Ihmetyttaa, miksi me vl naiset ja varsinkin aidit olemme niin usein kriitikkojen ja median hampaissa. Itse koen olevani vasynyt, mutta perustyytyvainen vl aiti. Jos tuo vl liite lahtisi edestani, voisi vasymys toki helpottaa, mutta tyytyvaisyystaetta ei olisi.
Meillä on uskonnon vapaus, onneksi, se on Jumalan antaman esivallan ja viisaiden, oikeudenmukaisien ihmisten aikaansaannosta ja Jumalan siunaama. Onko näin kuitenkaan kaikilla, onko meillä lahkoja, jotka käyttävät sosiaalisia suhteita, tervehtimiskäytäntöjä, lapsien opetusta, pelottelua, yksilön omantunnon mitätöintiä, Raamatun erilaisia tulkintoja, yhteisön painostusta ja muita erilaisia Raamatun vastaisia toimia jäseniään kohtaan, henkilökohtaisen uskon jäädessä yhteisöllisyyden jalkoihin. Synnytyspakko oppia tai käskyä ei ole Raamatussa, se on ihmisten omaa tulkintaa ilman Pyhän hengen johdatusta, tästä oleellisimmasta erosta miehen ja naisen välillä on tehty vallankäyttö väline. Naisen keho on alistettu miehisyyden vallankäyttöön, siinä on naisen heikoin kohta, ja muutenkin nainen on raskaana haavoittumimmillaan, monessakin mielessä. Ilman näitä lapsesta asti synnytyspakkoa oppineita naisia vl liike kutistuisi pieneksi marginaaliseksi ryhmäksi jolloin moni mies menettäisi valta asemansa liikkeen sisällä, vl liikehän koostuu useista rauhanyhdistyksistä ja jokaisessa on oma uskonnollinen miesvaltakoneisto, puhujat ja mm. johtokuntien pj:t. Näihin tehtäviin valitaan yleensä sellainen joka vähiten pyristelee vastaan eli on eniten haluamassa valtaa omissa ympyröissään.
Minusta nämä naiset ei ole valinneet tätä osaa itse vaan se on kymmenien vuosien lapsityön tulosta, miesten keksimää ja se on ollut suurimpia syitä erota kirkon lapsi ja nuorisotyöstä aikoinaan.