Olen siis päättänyt luopua ja irtautua vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä. Tiedän, että moni muukin painii 
samojen ongelmien kanssa kuin minä. Toivon, että yksi tarina lisää auttaa teitä matkallanne. Muistakaa, että minäkin olen vielä kumpuilevan tien jyrkimmässä ylämäessä. – Nimimerkki Orava, nuori lestadiolainen perheenisä.
Intro
Omat polut -blogikokoelmassa on kirjoiteltu paljon kaikenlaista. Yksittäisiä kannanottoja tiettyyn aiheeseen, pitkiä kommentointipuheenvuoroja ja enemmän tai vähemmän provosoivaa (tämähän riippuu kirjoittajan mielentilasta) faktaa vanhoillislestadiolaisten elämästä.
Jos luet tekstini loppuun, olet lukenut osan minun elämäntarinastani. Vuorossa on pieni palanen rapiat parikymppisen perheenisän maailmasta. Pala niistä ajatuksista, jotka haluan niin kovasti jakaa muiden kanssa. Turvaudun helppoon vaihtoehtoon ja kirjoitan nimimerkin takaa.
Kirjoitan parhaillaan kirjaa, jonka tulen julkaisemaan oikealla nimelläni.
Omistan kirjan teille, jotka luette tämän tekstin ja kommentoitte, tsemppaatte tai haukutte.
Tuttu, mutta turvallinen elämä
Omistan (tai ehkä olisi jo pitkään pitänyt sanoa ”omistin”) lapsuuden uskon. Synnyin verraten pieneen vanhoillislestadiolaiseen perheeseen 90-luvun alussa. Kotini ja koko elämäni on toistaiseksi Pohjois-Pohjanmaalla, mutta muutto pois täältä ”Herran käden alta” on käynyt mielessä jo useaan otteeseen.
Lapsuuteni oli erittäin turvallinen. Minulla oli rakastavat vanhemmat, jotka eivät koskaan olleet ”liian tiukkoja”. 
Vanhempani antoivat meidän lapsien elää lapsuuttamme. Tietysti aina pyhäkoulussa ja seuroissa käytiin, oltiin aktiivisia Rauhanyhdistyksen töissä ja muutenkin palveltiin Herraa ilolla.
Kuitenkin saimme leikkiä ”epäuskovaisten” lasten kanssa, olla tietokoneella, katsella videoita tiettyyn rajaan asti (lähinnä piirrettyjä / animoituja lastenelokuvia tai dokumenttityyppisiä opetusvideoita). Teimme siis sellaisia asioita jotka olivat suurimmalta osalta uskovaisista ystävistämme kielletty.
Tämä kasvatusmetodi on purrut ja vanhoillislestadiolainen elämäntapa ja halu kilvoitella sillä ”ainoalla oikealla taivaantiellä” on säilynyt koko meidän porukalla (pl. allekirjoittanut).
Vaikka kaikki me lapset olemme muuttaneet pois kotoa, olemme edelleen hyvin läheisiä vanhempiemme, ja mikä ettei myös toisiemme kanssa. Tämä ei toki liity pelkästään vanhoillislestadiolaiseen uskoon, mutta näin on joka tapauksessa hyvä.
Elämä on ollut hyvää ja kaunista. Koskaan ei ole tarvinnut kyseenalaistaa mitään. Seuroissa oli mukava käydä, kun näki kavereita (kunhan lähdettiin kahvin jälkeen pois; hyvin usein ei lähdetty…).
Hyvän oloni ansoista minulta jäi lähes kokonaan elämättä se vaihe, joka monella uskovaisella varhaisnuorella tulee eteen jossain vaiheessa tulee eteen siinä 14-16 vuoden iässä. Tarkoitan siis musiikkia, elokuvia, salatupakointia (myönnän, tätä syntiä tein joskus), kiroilua, fyysisempää seurustelua, ”irstailua”, masturbaatiota, jne. Listaan mahtuisi vielä kaikkea jännää, mutta ainakin te jotka olette eläneet nuoruutenne uskovaisena, saatatte tietää, mitä tarkoitan.
Toki pieniä lipsahduksia aina sattui, mutta olin kovin kärkkäästi niistä tekemässä parannusta ja halveksuin sekä tuomitsin hyvin avoimesti niitä sen ikäluokan nuoria (osa oli ystäviäni), jotka elivät jatkuvasti uskovaista elämää ns. ”popit korvilla”.
Olin siis niin sanottu ”kymppilesta”, tai ehkä ysipuoli. Luotin varauksetta siihen, että kaikki minulle uskosta kerrottu on totta ja minun ei oikeasti tarvitse tehdä mitään muuta kuin noudattaa muutamaa helppoa perussääntöä (ei alkoholia, televisiota, seksiä ennen avioliittoa tai ehkäisyä).
Sitten kun kuuntelee seurapuheesta ne pari viimeistä lausetta, niin on taivaspaikka taattu ja täältä ajasta siirrytään ikuiseen iloon yhdessä parhaiden ystävien kanssa.
Miettikääpä, kuinka syvälle sielun kerroksiin tällainen ajattelutapa painuu, kun sitä toistellaan koko lapsuus ja itsekin uskoo siihen, että näinhän tämän uskon asian on pakko olla.
Miettikää myös sitä, kuinka hirvittävä tunne on se, kun oman ”uskohypen” kourissa tarttuu Raamattuun, lukee sen ja tajuaa, että jokin asia on todella, todella, todella pahasti pielessä . . .
Itsetutkiskelun aikaa
Kerran kuvittelin tulevani paremmaksi vanhoillislestadiolaiseksi, jos lukisin Raamatun, joka on kaiken opin ja uskonnon alku ja juuri. Idea oli todella typerä (kiitos Jumala, että johdatit minut tähän typeryyteen).
Se pohja, jonka olin omalle taivastielleni rakentanut mureni täydellisesti tämän uskomattoman lukukokemuksen myötä.
Kokemus oli niin valtava, että olen omistanut kirjanraakileessani yhteensä neljä pitkää lukua. Tässä kirjoituksessa en sano muuta, kuin sen, etten yhtään ihmettele, ettei seuroissa juuri muistutella Raamatun lukemisesta ja puhujatkin pysyttelevät niissä tutuissa ja turvallisissa Raamatun jakeissa.
Tietystikään mikään uusi ajatus ei syntynyt hetkessä, vaan taistelin jokaista ”epäilystä” ja ”kiusausta” vastaan. Yritin puhua niitä parhain päin ja kyselin ja keskustelin pappipuhujien, maallikkopuhujien, ystävien, ym. kanssa.
Ajatus ainoasta oikeasta taivastiestä oli uponnut niin syvälle sieluni kerroksiin, etteivät kysymykseni ääneen esittämäni ajatukset olleet siinä vaiheessa provokatiivisia tai haastavia, vaan ainoastaan uteliaan nuoren uteluita.
Teillä muilla epäilijöillä ei liene epäselvää, mikä oli yleisin vastaus liian vaikeaan kysymykseen? No sehän oli tietysti tuttu ja turvallinen ”Katsos, kun me uskovaiset haluamme uskoa, että Jumala on tarkoittanut tämän asian tällä tavalla, ja sen takia me emme tee näin, tai toisaalta teemme näin” tai ”Nyt sinä poika ajattelet liikaa ja teet syntiä käyttämällä omaa päätäsi järkeilyyn”.
Kyselin, että eikös Raamatussa se totuus kuitenkin ollut? Vastaus oli tietysti aina ”Kyllä”.
Siitä minun suunnaltani seurasi jatkokysymyksiä, joista yleisin koski omaa seurakuntaoppiamme, joka tuomitsee 7 miljardia ihmistä kadotukseen ja pelastaa 150 000 ihmistä.
Vastausta en saanut puhujilta, papeilta enkä ystäviltä. Ensimmäinen sivuaskeleeni vanhoillislestadiolaisesta opetuksesta oli pelastusoppini muuttuminen. Käsitys tästä typeryydestä vain vahvistui, kun otin käsittelyyn oppi-isä Lutherin selityskirjat.
Minulla ei ollut missään vaiheessa pakonomaista tarvetta selvittää itselleni yhä lisää ja lisää asioita, jotka ovat pielessä vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa, mutta valitettavasti näitä asioita nousi esille valtava määrä, kun aloin tutustumaan lestadiolaisuuden ja elävän kristillisyyden historiaan.
Sukellus em. historian kappaleisiin ovat edelleen yksi elämäni avartavimmista kokemuksista.
Oloni oli ja on edelleen erittäin tyhjä, koska tiedän nyt, kuinka perusteellisesti minua on narutettu (ei, en ole katkera kellekään, koska kaikki minua kasvattaneet ovat tämän saman irvokkuuden uhreja).
Ajatelkaapa, miltä nuoresta urheilullisesta miehestä tuntuu, kun tajuaa, että urheilusta on täysin suotta tehty sinun mielessäsi ruma ja iljettävä epäjumala, joka on askel kohti kadotusta. Tarkoitan nyt nimenomaan ”oikeaa” urheilua. Takuulla tiedätte mitä tarkoitan.
Ajatelkaapa myös, miltä tuntuu, kun musiikkia syvästi rakastava ihminen on koulutettu vain yhteen Jumalalle kelpaavaan musiikkigenreen. Lisäksi on opetettu, että aivan kaikki muu musiikki on syntiä, joka vie sinut suoraan kadotukseen.
Ajatusleikkiä jatkaaksemme voimme miettiä seuraavaa: ”Miksi minä voin lukea hyvän seikkailuromaanin pokkarina, kirjana tai e-kirjana. Voin kuunnella kyseisen kirjan äänikirjana. Voin kuunnella kyseisestä kirjasta tehdyn radioteatteri esityksen, mutta jos menen kuuntelemaan samoja repliikkejä teatteriin (siis katsomaan niitä puhuvia ihmisiä) tai katson elokuvan kyseisestä kirjasta, tulee siitä isomman luokan synti. 
Miten tarina voi muuttua synniksi, kun se muuttaa muotoaan tekstistä liikkuvasi kuvaksi? Yleensähän kirjat kertovat kaiken paljon tarkemmin, kuin mitä elokuvassa näytetään.
Herkällä ihmisellä tulisi ”kusetettu” olo. Minulla tulee inho itseäni kohtaan ja sääli niitä kohtaan, jotka viittaavat kintaalla esittämilleni kysymyksilleni ja ajattelevat ”ettei minun tarvitse tuollaista kuunnella”.
Toivon, ettei kukaan minun tunteva ala tälle linjalle. Kaikki minut tuntevat tietävät, etten provosoi tahallani.
Turmelus
Erään suomalaisen naisartistin kappale nimeltään ”Vapaa”, kuvaa minun elämääni tällä hetkellä sangen osuvasti. Tässä muutama säe muistutukseksi:
Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.
Joku mua piteli siinä,
se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
suurempi vuoria, merta,
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.
En ole itse runoilijatyyppiä, mutta on käsittämätöntä, miten joku on voinut kirjoittaa noin hienoja värssyjä, jotka osuvat minuun kuin nyrkki silmään.
Taistelen valtavasti nykyisessä elämäntilanteessani hämmästyttävän suurten asioiden kanssa. Kuinka kerron asian vaimolleni ja muille omaisilleni.
Minulla on velvollisuuden tunne siitä, että minun pitää kertoa kaikki. Ihan kaikki. Mitä, miksi ja milloin.
Tunnen myös suurta myötätuntoa niitä kohtaan, jotka surevat ”kohtaloani”. Voi rakkaat, älkää olko minusta huolissanne. Kunhan saan asiani sanottua, olen maailman onnellisin mies (olen sitä melkein jo nyt; oloni vain on tyhjä ja pelokas).
Olen päätynyt helppoon ja yksinkertaiseen ratkaisuun ajatusteni perusteluun. Kirjoitan tekstiä. Toki aion ilmaista julkaisuaikeeni läheisilleni ennen tapahtumaa, mutta isommalle joukolle haluan ilmoittaa asian kirjallisessa muodossa.
En halua yrittää vaikuttaa kenenkään uskoon kirjallani, mutta en myöskään pane pahakseni tervehenkistä keskustelua, jota esim. Taivaslaulu ja muut hienot vl-oppeihin liittyvät kirjat ovat herättäneet. Toki pienemmässä mittakaavassa kuin esimerkiksi Taivaslaulu (esim. oma tuttavapiiri riittää keskustelualueeksi).
Esirukouspyyntöäni ei luettu Suviseuroissa – pyydän rukoilemaan puolestani
Olen siis päättänyt luopua ja irtautua vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä. Tiedän, että moni muukin painii samojen ongelmien kanssa kuin minä (luopumisen syyt ovat toki moninaiset) ja toivon, että yksi tarina lisää auttaa teitä matkallanne. Muistakaa, että minäkin olen vielä kumpuilevan tien jyrkimmässä ylämäessä.
Elämäni on tällä hetkellä sävytetty haalealla harmaapastellilla. Olen jatkuvasti väsynyt ja en jaksa tavata ihmisiä. En uusia enkä vanhoja ystäviä. Perheeni seurassa yritän olla reipas, mutta sydämeltäni en tällä hetkellä ole onnellinen. Se on kamala tunne, kun tietää mitä pitää muuttaa, mutta kun se on niin vaikeaa…
Esirukouspyyntöäni ei luettu Suviseuroissa, joten pyydän teitä rukoilemaan puolestani ja kaikkien niiden puolesta, jotka taistelevat tämän asian kanssa.
Kiitos, jos olet jaksanut lukea alusta loppuun asti.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Orava.
Voit jättää kommenttejasi alla olevassa kommenttitilassa. Kirjoittajaan voi ottaa yhteyttä yksityisesti suoraan sähköpostilla osoitteeseen oikuttelevaorava [at] gmail.com
* * *
Lue myös:
Kaisa Alonen: Kiehtovan inhimillinen Raamattu. Mitä jokaisen tulisi Raamatusta tuntea? Professori Heikki Räisäsen haastattelu. Vantaan Lauri 24.5.2007.
Altti laidalta: Mun psalmia (1)
Askeleet irti SRK-lestadiolaisuudesta – miten valmistaudun ja mihin varaudun ennakolta, kun aion jättää SRK-lestadiolaisen yhteisön. (Artikkeli Hakomaja-sivustolla.)
Ensio: Puhujien kokouksessa korostettiin Raamattua, muttei kumottu harhaoppeja
Herpert: Minkä nuori kieltää? Syntien sovituksen… vai elämäntapanormin?
”Huumausaineesta” hyväksytyksi 30 vuodessa
Johannes Ijäs: Raamattu ei kulu vanhoillislestadiolaisten käsissä. Kotimaa24, uutiset 28.11.2010.
Vuokko Ilola: ”Sun ristis olkoon ainoa mun matkallain tienviittana.”
Jere: Meneekö usko rikki vai ihminen? (Maunu Holman kirjoituksen pohdintaa.)
Jumalan sana – vanhoillislestadiolaisten hyljeksimä armonväline
Juho Kalliokoski: Mitä jää puuttumaan, jos sitoo omantunnon vain Jumalan sanaan?
Sauli Karhu: Itseni vartija. Uskosta näkemiseen? -blogi 22.10.2016.
Sauli Karhu: Pakolaisena. Uskosta näkemiseen? -blogi 13.4.2014.
Sauli Karhu: Uskomisesta. Uskosta näkemiseen -blogi 22.2.2014.
Joona Korteniemi: Raamatun lukeminen ja rukous. Hulluinhuonelainen-blogi.
Taneli Kylätasku: Valtakunta vaihtui omaan ajatteluun. Kotimaa24 27.6.2012.
Topi Linjama (toim.): Nyt vapaa olen – Vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden kertomuksia. Hai 2014.
Topi Linjama: Olemmeko luterilaisia?
Mr. Lonely Man: Yksinäisimmistä hetkistä
Musiikkikiellot: turvallisinta kuunnella turvallista musiikkia
Perheellinen vl: SRK:n linjaus: Kun vl-perheen lapsi uskoo toisin, hän menettää vanhempiensa tuen
Terho Pursiainen: Kuolemansynnit 3: sosiaalinen riippuvuus
Salla Remes-Ylönen: Nyt vapaa olen. Blogikirjoitus 18.3.2014.
Salla Remes-Ylönen: Odotan sitä päivää. Suoria sanoja ja pehmoilua -blogi 4.2.2013.
SRK:n johtokunta: Television hankinta ja konsertissa käyminen on synti
Taija Teekkari: Johanna Hurtig: Saako lestadiolaislapsi kasvaa itsenäiseksi moraaliseksi toimijaksi?
Torvi: Hän meni maailmaan. Blogikirjoitus, Torvi-blogi 30.3.2008.
Tunnetko Raamattua. Minä lähdin pois -blogi.
Vastuu omastatunnosta puuttuu (Virpi H.)
Vl-vanhempi: Liian paljon lähipiirissä romahtaa, jos nostan asiat julkisuuteen
Yasmin: Minun tarinani
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Kiitos tarinastasi!
On niin samanlaisia ajatuksia mitä nyt itsellänikin ollut. Olen reilu parikymppinen nuori perheen äiti ja meillä on 4 lasta. En oikein osaa neuvoa muuten kuin että puhu vaimosi kanssa kaikki asiat halki! Minäkin puhuin miehelleni ja oli tosi vaikea aloittaa mutta nyt on puhuttu tosi paljon asiasta ja on tullut ilmi että meillä on melko samanlaisia ajatuksia! Meillä ehkä vielä enemmän askarruttaa tuo lasten lukumäärä myös. En voi ymmärtää miksei nainen saa itse päättää omasta kehostaan ja ennen kaikkea huolehtia omasta jaksamisestaan. Olen sitä mieltä että jos äiti ja isä voi huonosti ja on koko ajan tosi väsyneitä niin se heijastuu myös lapsiin. Haluaisin jaksaa huolehtia ja rakastaa jo olemassa olevia lapsiamme ja aikaa ei tunnu nytkään olevan tarpeeksi lapsille ja itselle ja parisuhteelle.
Voimia sinulle!
Kiitos Nuori äiti,
Ehkäisyasia on yksi niistä vl-opin dogmaattisista ongelmista, joka tulee mahdolliseseti hajottamaan yhteisön, ellei aiheesta saada aikaiseksi järkevää ja faktoihin perustuvaa keskustelua. Oman jaksamisen ja hyvinvoinnin lisäksi on ajateltava myös lasten hyvinvointia. Kuten sanoit, jos vanhemmat väsyvät, eivät lapset saa ansaitsemaansa rakkautta ja huolenpitoa. Olen sataprosenttisen varma, ettei Jumala ole tarkoittanut asiaa näin.
Hienoa, että olet miehesi kanssa ottanut asian puheeksi ja rivien välistä luin, että nyt on jo parempi olla. Tsemppiä jatkoon!
Hei sinä rohkea nuori Orava, olet löytänyt Totuuden, ja Totuus on tekevä sinut vapaaksi! Iloitsen kanssasi! Samoin sinä nuori äiti, kuuntele sydäntäsi ja käytä ymmärrystäsi, niin sinäkin ja sinun perheesi vapautuvat pakkolisääntymisen taakasta. Tutkikaa Raamattua, niin kuin Oravakin on tehnyt ja löydätte vastauksen! Rohkeutta ja iloa ja onnea elämäänne!
Kiitos Paula. 🙂
Minä heräsin ajattelemaan vasta kun yhteisö käveli ohi mutta yhteisön ulkopuolella otettiin kädestä ja nostettiin ylös, vaikka aina oli opetettu että liikkeen ulkopuolella on varkaat ja ryövärit, koin päinvastoin. Samaan aikaan Srk:n yhteydet lastenpuolustajien kaltoinkohteluun tuli julki, meni totaalisesti luottamus eikä se ole palannut kaiken Srk sekoilujen vuoksi laisinkaan.
Hyvä, että auttava käsi löytyi jostain ja samalla ”valaistuit”. Harmi kuitenkin kun kokemuksesi VL-yhteisöstä on tuollainen.
Minä en halua olla tuomitsemassa VL-herätysliikettä ollenkaan. En ole varsinaisesti katkera mistään mitä minulta on ”riistetty”, koska tiivis (myöhemmin kuitenki sairaaksi osoittautunut) yhteisö, rakastava perhe ja uskovaiset ystävät ovat tuoneet nuoruuteni kaiken, mitä siellä tarvitsen. Olen aina saanut tukea myös maallisen elämän puolella.
Unelmani onkin, että herätysliikkeen sisällä alkaisi järkikeskustelu siitä, miten lämmin ja rakastava yhteisö saataisiin pidettyä kasassa, vaikka pian joudutaan väistämättä myöntämään harhaopit . Uskottaisiin yhdessä Jumalan sanaan, käytäisiin seuroissa kuuntelemassa sitä, ymmärrettäisiin Jeesuksen pelastustyön merkitys ja se, että ihmisen tai ihmisjoukon päättämillä säännöillä ja niiden noudattamisella ei taivaspaikkaa saavuteta. Toki noudattamisessa ei itsessään mitään vikaa ole. Vika on siinä, että ne ovat autuuden ehtoja tai sulkevat kokonaan ulos Jumalan valtakunnasta.
kaikesta kirjoituksista paistaa läpi. että on lähdetty oman tahdon tielle, halutaan vain helpompaa elämää.. ei jakseta uskoa jumalaan eikä siihen että hän antaa voimat, kun itse vain jaksaa laittaa synnin syntinä pois,
Toki kirjoituksista paistaa se, että elämä on helpottunut runsaasti. Pystytkö vakavissasi väittämään, että Jeesus ei olisi kärsinyt tarpeeksi syntiemme vuoksi? Tosin, en usko, että kukaan on ajatellut tätä pointtia tekstejä kirjoittaessaan; en minäkään ole.
Uskoni Jumalaan on entisestään vahvistunut ja pyydän rukouksella usein sanoja näihin teksteihin. Pyydän ajatuksia ja taitoa Raamatun lukemiseen. Koen että rukouksiini on vastattu.
Olen joskus ajatellut aivan samoin, kuin sinä Anteeksi; ajattelin olevani virheetön ja omistavani satavarman taivaspaikan, kun en katsonut televisiota tai kuunnellut ”maallista musiikkia”. Ajattelin, että omat kieltäytymiset ja sunnuntaina seuroissa kuultu anteeksiantamuksen saarna pelastavat minut, en tiennyt, enkä edes välittänyt, kuka Jeesus oli. Sitten luin Raamatun. Erityisesti apostolien kirjeet puhuttelivat. Taistelin ISOJEN kiusausten kanssa kauan, mutta rukoilleessani Jumalalta neuvoja huomasin, että rohkaistuin haastamaan VL-seurakuntaopin ajatuksia pelastuksesta ja synnistä. Keskutelin myös useiden puhujien kanssa, joilla ei ollut vastauksia kysymyksiini.
Kehotan sinua tutustumaan herätysliikkeen historiaan sellaisten lähteiden kautta, joita ei ole sensuroitu. Jo kymmenien vuosien ajan herätysliikettä on johdettu ihmiskädellä, eikä Jumalan maanpäällinen seurakunta toimi siten.
En halua tuomita sinua ja toivon vilpittömästi, että uskosi Jeesuksen pelastustyöhön on puhdas, etkä kuvittele, että omilla tai toisen ihmisen päättämillä ”elämän esteillä” tulet autuaaksi. Jos näin on, ei ole väliä oletko lestadiolainen, tai mikä tahansa muu. Pelastus tapahtuu yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden (huom. Lainaus Raamatusta).
En lähtisi kirjoittamaan ylläolevan kaltaista tekstiä ilman perusteluja kaikkeen. Olen täysin vakuuttunut siitä, ettei lestadiolaisuus, eikä mikään muukaan yksittäinen kirkko tai herätysliike ole ”tie pelastukseen”. Ainut merkittävä asia on oma usko ja Jeesuksen pelastustyö.
Jos haluat lukea Luterilaisia käsityksiä asiasta, suosittelen lukaisemaan ajatusten kanssa Lutherin selityskirjat. Erityisesti Galatalaiskirjeen selitys on valaiseva.
Kirjoitat tuossa Anteeksin sanoneen olevansa virheetön???? Mistä moinen ajatus tuli mieleesi? Ei ainakaan hänen kirjoituksestaan saa sitä käsitystä, päin vastoin, hänen kirjoituksestaan voi ennemminki ymmärtää hänen uskoneensa omat syntinsä anteeksi. Ja syntejähän ei voi uskoa anteeksi annetuiksi, ellei niitä ole;), eikö niin?
Olen samaa mieltä oman tahdon tiestä, tämä asiahan oli yhdessä puheessa myös suviseuroissa hyvin esillä, VT profeetalle valittivat, että onko meidän itseämme kiusattava Herran Seebaotin edessä. Samasta asiasta on kyse.
Kukapa ei haluaisi helppoa ja lokoista elämää? Jokainen sen tahtoisi. Jumalan sanassa kuitenkaan ei sitä luvata, päin vastoin. Helppoa ja lokoista elämää luvataan vain kuolemattomalle sielulle, jo tänne aikaan, kun uskoo evankeliumin omalle kohdalleen, saa rauhan tunnolle, sitä se on. Lihassa me ei saada rauhaa koskaan, eikä millään opilla. Aina se olisienemmän vailla, ja on.
”Mitä siis auttoi hurma, hekuma hetkinen, kun sielun on se surma, ja itku iäinen” voisiko sitä selvemmin kuvata?
”Kukapa ei haluaisi helppoa ja lokoista elämää? Jokainen sen tahtoisi. Jumalan sanassa kuitenkaan ei sitä luvata, päin vastoin. Helppoa ja lokoista elämää luvataan vain kuolemattomalle sielulle, jo tänne aikaan, kun uskoo evankeliumin omalle kohdalleen, saa rauhan tunnolle, sitä se on. Lihassa me ei saada rauhaa koskaan, eikä millään opilla. Aina se olisienemmän vailla, ja on.
”Mitä siis auttoi hurma, hekuma hetkinen, kun sielun on se surma, ja itku iäinen” voisiko sitä selvemmin kuvata?”
Millä tavalla tämä nimetön 220 kommentin loppu liittyy tähän aiheeseen, en ymmärrä? Olkinuken rakentaminen näyttää olevan monelle Srk:laiselle tuttua puuhaa.
Pointtini ei ollut väittää nimimerkkiä Anteeksi, virheettömäksi tai mitään muuta sellaista, vaikka ehkä vähän typerästi niin annoinkin ymmärtää. Pointtini oli, että tiedän hyvin läheisestä omasta kokemuksestani mistä tuollaiset tekstit kumpuavat; olen itse ollut kirjoittelemassa tuollaisia tekstejä vielä kolmisen vuotta sitten.
Ymmärrän pointtisi ”itsensä kiusaamisesta” ja muistan myös Pietarin puhuneen tästä eräässä kirjeessään. Mielestäni tässä ei (tietenkään) ole samasta asiasta kyse. Kuten todettu, minusta on väärin Jumalan nimessä tehdä jostain maallisesta asiasta itselleen ja muille uskoville sellainen asia, joka mittaroi kelpaavuutta viimeisellä tuomiolla. Valitettavasti tällaisia asioita on vanhoillislestadiolaisuudessa ja monessa muussa herätysliikkeessä paljon. Se juuri on herätysliikkeiden tarkoitus, pitää erottua joukosta, jotta voidaan edes jollain tasolla ajattella olevansa ”se ainoa oikea usko” ja ”jumalan valtakunta maan päällä”. Tiedät varmaan mitä tarkoitan?
Myönnän, että oli siinä mielessä ”helpompaa” olla lestadiolaisessa herätysliikkeessä ja noudattaa niitä sääntöjä, joita liikkeen sisällä on määrätty. Synnin raja oli niin selvä. Nyttemin ”joutuu” jatkuvasti tarttumaan Raamattuun ja lukemaan jotain kohtia uudestaan ja uudestaan, jotta voisi ymmärtää edes murto-osan siitä sanomasta, mitä Jumala sanansa kautta haluaa ilmoittaa. Olen luopunut vain niistä säännöistä, joita ei Raamatusta löydy. Muuten YRITÄN noudattaa Jumalan lakia, mutta usein joudun heikkoudessani uskomaan ja luottamaan siihen, että Jumala antaa syntini anteeksi ja minulla on edelleen oikeus omistaa uskonvanhurskaus. Sitten ne asiat, jotka ovat tuntuneet väärltä, jätän seuraavalla kerralla tekemättä. Kyselen myös paljon neuvoa viisammilta.
Oma käsitykseni Jumalan valtakunnasta muuttui täysin Raamatun ja Lutherin selityskirjojen jälkeen. Olinkin jo jonkin aikaa sitä ennen miettinyt, onko Jumala oikeasti tarkoittanut valtakuntansa näin kapeaksi ja lakihenkiseksi. Ymmärsin Luterilaisen vanhurskauskäsitteen ja tajusin, ettei omilla teoillani ole mitään merkitystä täällä maailmassa. Toki uskonvanhurskauden omistaminen ei oikeuta pahoihin tekoihin eikä rikkomaan Jumalan sanaa vastaan, joten syntejä pitää pyytää ja uskoa anteeksi mutta:
”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Herra Jeesus Kristus” (1. Tim 2:5)”
Eli toisen ihmisen siunaama anteeksiantamus ei voi olla autuuden ehto; Jumala yksin tietää kenen sydämellä on puhdas usko ja aidosti omistaa ja uskoo siihen lahjavanhurskauteen, jonka Jeesus lunastustyöllään meille antoi. Pyhä henki tekee työtään sydämestään uskovien välillä ja tietysti on tärkeää, että syntejä sovitetaan myös ihmisten kesken.
”Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
Kirjoituksissa sanotaan: ”Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään”
(Room. 10:10-11)”
Orava, jatka pohdiskelua kuuntelemalla oman tunnin ääntä. Silloin ymmärrät että sinun ei tarvitse liittyä vanhoillislestadiolaisuuteen muttei myöskään erota siitä. Kuten Paavali opettaa, yksi asia voi olla toiselle synti, toiselle ei. Mutta tosin kuin Paavali ymmärtämättä linjansa mahdottomuutta opettaa, emme voi lähteä siitä, että naapurin Maijan taivaspaikka olisi siitä kiinni, katsonko minä tai sinä ja missä määrin televisiota vai ei: Emme usko toistemme puolesta ja toisten teot eivät vaikuta omaan uskoomme. Minä en halua kaikkea katsoa, lukea tai kuunnella (muodolla ei ole väliä vaan sisällöllä ja esitykseen voimakkaasti liittyvillä arvoilla/elämän tyylillä).
Saadaksemme elävän uskon ja pysyäksemme siinä tarvitsemme seurakunnan. Tämä ilmenee Raamatusta, kuten kaikki sitä lukeneet tietävät. Muistelkaamme miten Paavali sai elävän uskon: Ei suoraan enkelin kautta; Jumala vain valmisti Paavalin kohtaamaan toisen uskovaisen. Näin siitä huolimatta, että Jumalalla olisi valta ottaa ihminen sisälle valtakuntaansa ilman välikäsiäkin.
Jumalan sanan mukaan lapset ovat siunaus. Niinkuin Luther kirjoittaa: #Mikä on kuitenkin jalompaa, kuin rakkaus lapsiin erinomattain kun se on pääasia Jumalan siunauksessa.
Tässä tarvitaan jälleen uskoa; sillä maailma ei pidä sitä siunauksena, että ihmisen täytyy elättää itseänsä käsillänsä, että hänen täytyy kantaa ja kärsiä rasitusta lapsilta.
Kaikkia näitä pitää maailma kirouksena ja onnettomuutena; mutta vahvistaaksensa ja lohduttaaksensa kristittyin sydämiä nimittää Pyhä Henki kaikkia näitä sillä jalolla, suloisella nimellä : siunaus, herättääksensä meitä oikein tuntemaan Jumalaa ja hänen lahjojansa, ettemme suuttuisi, niin kuin maailma tekee.
Sentähden tulee meidän ahkerasti ottaa vaaria siitä, että Hän nimittää tämän säädyn, joka järjen mukaan on niin viheliäinen ja vaivalloinen, siunatuksi, sanoessansa : Katso näin tulee ihminen siunatuksi, ikään kuin hän sanoisi : Mitäs enempää tahdot. Että sinulla on lapsia, se on tottakin Jumalan siunausta; sen tähden älä ensinkään pahene siitä, vaan pikemminkin kiitä Jumalaa siunauksestansa.
Mutta kuinka vähän on niitä, jotka tämän uskovat. Ja vaikka muutamat sen uskovatkin, tulevat he usein vietellyiksi pois semmoisesta uskosta ja unohtavat tämän siunauksen, tulevat kärsimättömiksi siinä , juuri kuin se olisi kirousta ja onnettomuutta.
Sen tähden olisi toivottava, että tämä Pyhän Hengen sana korkeimpana lohdutuksena aina olisi kristittyin silmäin ja korvain edessä. # (Luther: Neuvoja pitämään Jumalalle otollista ja siunattua perhe- ja avioelämää)
Jumalan sanan mukaan lapset ovat siis siunaus. Se, että sitä ei uskota on epäuskoa. Ehkäisyssä on ennen kaikkea kysymys uskosta ja epäuskosta. Siksi se on niin tärkeä asia näille median epäuskon saarnaajille, joiden mielestä lapset syöksevät meidät perikatoon, aiheuttavat sairautta ja onnettomuutta.
Se siunaus ei kuitenkaan aina ole sitä mitä me helposti itse kuvittelemme, vaan ihan tavallista arkista työtä ja vaivaa, jossa välistä väsymme ja napisemme mutta joka aina kääntyy kuitenkin meidän parhaaksemme.
On eri asia joutua syntiin ja suostua syntiin. Ehkäisy on suostumista epäuskon syntiin. Siksi siinä on niin suuri vaara kadottaa Jumalan armovaltakunta.
Luther toisaalla kirjoittaa : ”Mitä enemmän lapsia sen suurempi siunaus”
Tärkeä ja edelleen ajankohtainen tämä Lutherin puheenvuoro.
Minä uskon näin:
Jeesus Kristus on Jumalan poika, erehtymätön opettaja. Minä pidän Herrani opetusta totena.
Remonttireiska Luther ei ole Jumalan poika, eikä siis erehtymätön opettaja. Hänen sanoissaan voi piillä totuuden hiukkasia. Pyhä henki on johdattanut Lutheria kohti totuutta. Lutherilla oli elävä usko.
Lasten rakastamisessa piilee siunaus. Mutta joka lapsiaan kaltoin kohtelee, sen kaiken hän tekee Herralleen.
Joka ottaa luokseen lapsen, ottaa luokseen Jeesuksen. Lapset ovat meistä suurimpia, ihmisistä puhtaimpia, meille esimerkiksi. Sen tähden on meidän kilvoiteltava, että lapsia oikein palvelisimme ja kasvattaisimme. Tässä piilee suuri siunaus.
Voi siis niitä, jotka lastaan kaltoin kohtelevat.
Kiitos Orava. Voisin yhtyä kirjoitukseesi täysin. Ikää tosin puolet enemmän enkä kirjoita kirjaa. Puolison kanssa en ole puhunut enkä uskalla vielä ottaa lopputiliä. En myöskään lue aktiivisesti raamattua, mutta olen huomannut monen kohdan ristiriitaisuuden vl-opetuksessa. Toimin omantuntoni mukaan, joka poikkeaa vl-opetuksesta. Pitikin kysymäni, että kuoliko uskosi vai vahvistuiko se. Taisitkin jo vastata että vahvistui. Niin täälläkin. Uskon Jeesukseen, en suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistykseen. En koe hakevani helpompaa elämää. Elämäni on ulospäin melko vl opetuksen mukaista edelleen vaikka en niin uskokaan. En esimerkiksi kykene huijaamaan ja riistämään vl liikkeen ulkopuolisia asiakkaita, mikä tuntuu olevan yleistä toisilla yrittäjillä. En tuomitse muita, ettei minua tuomittaisi. Yritän rakastaa lähimmäisiäni niinkuin itseäni. Uskon muidenkin kuin vl pääsevän taivaaseen. Jumalan seurakuntana pidän uskovia en ry:llä istuvaa porukkaa, vaikka uskovia sielläkin on. Olen löytänyt aitoja välittäviä ihmisiä liikkeen ulkopuolelta. Tuntuu että liikkeen sisäpuolella ei edes välitetä lähelle aitaa joutuneesta lampaasta. Olen todella yksinäinen.
Haluan kommentoida tulppaanin kirjoitusta siltä osin mitä minä itse olen kokenut näiden ns. uskovaisten kauppamiesten tekemisiä. Olen ostanut talopaketin keittiökalusteet ym. luottaen että he toimivat rehellisesti kaupanteossa mutta minun on todettava että ns. uskottomat kauppamiehet eivät ole ongelmien kohdatessa antaneet ymmärtää että ethän sinä uskovaisena voi olla tyytymätön niihin epäkohtiin mitä on ilmennyt kaupanteon jälkeen. Minä olen kokenut että uskovainen kauppamies ”uskoonsa vedoten” voi toimia tosi epärehellisesti.
Hohhoijaa taas! Uskovainen kauppamies ei toimi oikein, uskoton toimii. Siispä uskovaisen kauppamiehen edustama usko ei ole oikeaa? Vl porukan ulkopuolella on välittäviä ihmisiä, siispä vl porukka ei ole, tai ainakaan itse oppi ei ole oikeaa!?
Johan on suurta totuutta!
En ole väittänyt että kaikki uskovaiset kauppamiehet ovat kieroja. Älä sekoita yksittäisten kauppamiesten kieroiluja vl uskon syyksi. Mutta se on tosi ettei uskottomat kauppamiehet voi vedota omaa rehellisyyttään siihen että ovat uskossa, heistä monet haluaa olla rehellisiä moraalinsa vuoksi ja siksi että työllä on jatkuvuutta ”siunausta” sekin.
Hohhoijaa! Eihän se mikään salaisuus ole, että vl-kauppamiehet huijaavat ja pettävät epäuskoisia pötköjä mennen tullen ilman omantunnontuskia. Mutta se on kyllä jo pieni uutinen, jos on alettu pettämään jo omiakin. Tätä en ole kuullut tapahtuneen koskaan aiemmin.
En ole ainoa kauppamiesten kieroilun kohteeksi joutunut. Olen kuullut muillekin käyneen näin, mutta eihän kukaan ainakaan julkisesti voi tästä puhua.
Kertokaapa yksikin synti, joka olisi vl porukoissa jänyt tekemättä? Vastaavasti yksikin synti, joka on jäänyt kaikkialla muualla tekemättä?
Ei vl porukan väki ole ihmistä kummempi. Samallaisia kuin kaikki muutkin.
Onko tässä jotain uutta? No ei.
Muuta eroa ei ole, kuin se, että vl porukassa uskotaan, että omat synnit anteeksi uskomalla pääsee taivaaseen. Ja että tuo anteeksiantamuksen saarna on peräisin Jumalalta, ja saarnataan Pyhän Hengen kautta ennen uskoneen ihmisen suulla.
Ja se on vaikeus. Kun sitä niin mielellään vaan itse junailis kaikki asiansa…mihin toista ihmistä tarvii? Varsinkin, kun sattuu olemaan vielä pahempi syntinen kuin mitä minä itse ole!
Kyllä kyllä me kaikki olemme syntisiä. MUTTA ei ole oikein vedättää muita ihmisiä uskonsa varjolla. Siellä taitaa kirjoittaa sellainen ihminen josta sanotaan että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Ok, oikia rakki täällä räksyttää!
Eipä tietenkään ole oikein vedättää, ei minkään syyn varjolla.
Jos kauppamies vedättää, se lienee hienoa, koska on niin hyvä kauppamies.
vl kauppamies kun vedättää niin ompahan törkeä!
Niin, kuinka vaikkapa lionsveljet käyvät keskenään kauppaa, tai demariveljet, tai muurarit, tai mustilaiset, tai ompeluseuran sisaret…. veikkaan, ettei siinä ole juurikaan eroa miten ihmiset toimii…
mutta että vl vedättää! Hallelujaa! Semmosia neun!
Hohhoijaa….
Kirjoituksessasi puolustat synnin tekemistä. Nöyrää ja oikeaa mieltä uskonkilvoitukseesi.
Kuinka niin puolustan syntiä?
Eikös tuossa aiemmassa tekstissäni juuri sanota, ettei ole oikein vedättää?
Tällä nämä kommentit saavat usein erityisen värin, ja on ”hurskasta” tuoda esiin juuri vl-uskovaisten virheet. Se panee provosoimaan, esittämään erityisen väritettyjä kommentteja, kuten tuo 30.7. komentti.
Sitten on teillä vielä ”hurskaampaa” kommentoida, sormi pystyssä opettaa, kuten tuo 2.8. ojennus osoittaa…;)
Se hirsi siellä silmässä….
”Kaikki ovat poikenneet pois, ei yhtään hyväntekijää…”
Kirjoituksestasi paistaa, että olet käsitellyt asioita ja suhtaudut asioihin aika samalla tavalla kuin itsekin pari vuotta sitten kun lähtöä tein. Voin sanoa, että sukulaisille ratkaisun kertominen oli vaikeaa ja otti aikansa että elämä normalisoitui, mutta sen jälkeen on kaikki ollut aikalailla ennallaan. Ratkaisu on ollut oikea ja olen siitä suunnattoman onnellinen. Se miten hyvänä välit pysyy sukulaisiin on aika paljon kiinni myös itsestä 🙂 Tsemppiä sulle suunnattomasti!
Onhan se harhaoppia jos luulee vl liikkeen tuovan pelastuksen, kyllä yksin usko Jeesukseen sen tekee, ainakin Jeesuksen sanoin, joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Jäikö vl liikkeen mielestä Jeesukselta jotain sanomatta jonka nyt he ovat oivaltaneet?
Niin, eihän mikään ajallinen liike tai yhdistys tuo pelastusta, mutta yksinkään ei kilvoittelu onnistu. Tarvitsemme matkamiehiä, seurakunnan ja Jumalan valtakunnan kansalaisuuden. ”Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja kaikki muu teille sen myötä annetaan”. Jumalan valtakunnan löydät seurakunnan kautta. Seurakunta on siellä, missä kaksi tai useampi uskovaista kokoontuu.
Hei Orava! Kiitos hienosta kirjoituksestasi, se kosketti ja liikutti. Olen samoin myös vl-liikkeestä irtautunut, nykyisin neljän lapsen äiti. Lähdin yhdessä mieheni kanssa yhteisöstä kun meillä oli kolme lasta. Vanhin alkoi lähestyä kouluikää ja mietimme, että he joutuvat kokemaan saman hirveän lapsuuden kuin me, älyttömine kieltoineen ja rajoituksineen. ”Emmehän me halua elokuviin, konserttiin, teatteriin, tanssimaan …” Aina piti erottautua joukosta ja jäi paitsi isosta osasta normaaliin elämään kuuluvaa kulttuuria ja sivistystä. Sen olen tajunnut kokonaisuudessaan vasta aikuisena. Mutta muistan miten se lapsenakin ahdisti. Itse olisin halunnut nuorena aina kokea sitä kaikkea. Ja tietenkin myös lapsiasia on painanut ratkaisussamme. Ei ole lapsia kohtaan oikein että hankkii suuremman perheen kuin on voimia huoltaa ja kasvattaa…
Pitkällisen pohdinnan ja öisten keskustelujen tuloksena me ilmoitettiin läheisille, että seurat yms. saa nyt jäädä, me eletään tästä eteenpäin oman perheen tarpoeiden mukaan, emme enää toisille. Emme luovu uskosta Jumalaan mutta lakkaamme palvelemasta yhteisöä ja sen normeja jotka eivät ole oikeastaan ikinä tuntuneet syvimmiltään oikeilta.
Se oli elämäni suurin, vaikein ja ihanin päätös, ja ei olla ikinä hetkeäkään kaduttu, päin vastoin. Se päätös antoi mielenrauhan ja onnellisuuden.
Vietämme rauhallista ja rikasta perhe-elämää, nyt meillä on neljä lasta. Alkoholi ei meitä houkuta, eikä ns. viihteellä olo ole alkanut kiinnostaa. Ainoa asia mitä kaipaan on se mitä en voi koskaan saada: normaalia vapaata ja iloista lapsuutta. Ilman niitä älyttömiä kieltoja, helvetin pelkoa ja muita vl-lapsen ahdistuksia. Sen haluamme tarjota lapsillemme.
Tsemppiä vaan sinulle, Orava, ja muillekin kohtalotovereille!
Orava ja muut raamattua tutkivat uskovat! Olette oikealla tiellä sen voin vakuuttaa. Jeesus siunatkoon teitä! Onhan se täysin raamatun vastaista ajatella että vain vl- uskovat pääsisivät taivaaseen. Tälläinen harhaoppi on mahdollista juuri sen takia että he eivät itse tutki raamattua vaan uskovat pienestä pitäen kuultuun opetukseen ja näin muodostavat käsityksen uskosta. Aika harva ihminen aikuisena liittyy heihin, vaan aikuisena uskoon tulevat löytävät hengellisen kodin muista yhteisöistä. Tuollaista oppia ei usko kukaan muu kuin siihen lapsesta saakka opetetut ihmiset. Rukoilen että vanhoillislestadiolaisten keskuudessa ihmiset heräisivät ja löytäisivät totuuden. Uskon että Jeesus on murheissaan kun katselee tätä uskovaisten touhua, miten voi hyvä asia mennä pieleen mokoman ainoa oikea lauma ajatuksen takia. Raamatussa puhutaan yhdestä ainoasta uskosta ja se on usko Jeesukseen, ei vanhoillislestadiolaisten oppiin! Hävetkää ihmiset jotka syytätte toisianne helpon elämän onkimisesta. Kyse ei todellakaan ole siitä jos ihminen alkaa rukoillen tutkia raamattua ja löytää sieltä totuuden! Siinä mielessä se voi olla helpompaa sillä totuus vapauttaa!
Miten Kornelius pääsi sisälle siihen Jumalan valtakuntaan, jota Jeesus kehotti ensisijaisesti etsimään?
Kiitoksia kaikille mukavista vastauksista ja ajatuksista. Erityisesti sinulle Hanna. Tarinasi valaa minuun uskoa. Uskoa siihen, että tästä myllystä voi joskus päästä pois.
Olen puhunut lähimmän perhepiirini kanssa tietyistä asoista ja kertonut kuinka ajattelen monista asioista eri tavalla. Yllättävää on, kuinka he ovat suhtautuneet; ei pahaa sanaa (ehkä muutama huolestuneennäköinen katse) eikä mitään muuta kuin kuuntelevia korvia. Olen perustellut asiat itselleni niin hyvin, että keskustelut ovat melkoisia monologeja, kun ei toiselta puolelta oikein löydy mitään ”vasta-argumentteja”.
Kautta rantain olen kuullut, että osa ystäväpiiristäni on alkanut puhumaan minusta pahaa selän takana. En jaksa välittää siitä. Odotan sitä hetkeä, kun he tulevat keskustelemaan kanssani.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Prosessi on hidas, mutta mukava huomata, että asiat etenevät. 🙂