Viiden tyttären isä kertoo.
Ajelemme iltapimeällä tyttäreni kanssa kotia kohti. Tällaisissa tilanteissa syntyy usein hyviä keskusteluja. Niissä huomaan välillä joutuvani vaikeuksiin yrittäessäni löytää hyviä perusteluja itsestäänselvinä pitämilleni kysymyksille.
Mutta jokainen sukupolvi kysyy samalla tavalla, uteliaasti, ehkä kyseenalaistaenkin. Ja vanhemman tehtävä on vastata.
Taaskaan ei jälkikasvu päästä vähällä. Keskustelu liikkuu tasa-arvoteemassa.
– Isä, miksi naiset eivät ole seuroissa puhujina? Miksi miehet ovat kuuluttajina, kantavat kolehtia, ovat järjestyksenvalvojina? Miksi naiset eivät ole johtajia?
Tyttö on kulkenut silmät ja korvat auki.
Kysymysten sävy ei ole vaativa vaan ihmettelevä.
– Miksi suviseuroissa esilaulajana ovat vain miehet?
Keskustelemme siitä, mikä on meille Raamatun perusteella luovuttamatonta.
Seurakunnalle saarnaaminen kuuluu Raamatun mukaan miehille.
Ei ole väärin kysyä, miksi.
Oikein on vastata, ettemme tiedä syytä tähän. On vain tyydyttävä siihen, mitä olemme saaneet lukea.
Työläämpää on selittää, miksi naiset eivät toimi esimerkiksi rauhanyhdistysten puheenjohtajina. Käsittääkseni tälle ei ole hengellistä estettä.
Ajattelen kuitenkin, että tasa-arvon tavoittelemista tärkeämpi päämäärä on yhteisen rakkauden säilyttäminen. Monille voisi aiheuttaa hämmennystä, jos menettelytapoja alettaisiin radikaalisti muuttaa.
Siksi on suhtauduttava maltillisesti niihin, jotka suhtautuvat varovasti uusiin toimintatapoihin.
On tärkeää ymmärtää, milloin menettelyä ohjaa Raamatun sana. Silloin ei voida tehdä kompromisseja, mikä koskee esimerkiksi naisten puhujan tehtävää. Vaikka ympäröivä yhteiskunta muuttaisi ihanteitaan, ei niitä tarvitse sellaisinaan ottaa oman toiminnan ohjenuoraksi.
Tällä kertaa suoriudun keskustelusta tyttäreni kanssa mielestäni kuivin jaloin.
Kotvan hiljaisuuden jälkeen tytär ilmoittaa edelleen ihmettelevänsä, miksei suviseurojen esilaulajina ole naisia.
En tahdo itsetarkoituksellisesti murtaa perinteitä, jos en erityisesti halua niihin takertuakaan. Toivon vain, että säilytän malttini nuorteni tullessa ikään, jossa monet asiat kyseenalaistetaan.
SRK:n vuosikokouksessa Torniossa ei edelleenkään valittu yhtään naista 12-jäseniseen johtokuntaan. Johtokunta valitsi keskuudestaan puheenjohtajat Viljon, Matin ja Valden.
* * *
Mäenpää on yhdeksän lapsen isä ja työskentelee historian ja yhteiskuntaopin opettajana Herttoniemen yhteiskoulussa.
* * *
Pohdintaa
– Tämä on hengellinen kotini. En kuitenkaan hyväksy sitä, että naiset on määritelty jostakin kohtaa liikkeen toiminnasta pois, vaikka naiset pyörittävät pitkälti tätä systeemiä. Se ei ole lapsille ja nuorillekaan hyvä malli uskonnollisesta todellisuudesta. – Pastori Mari Leppänen, Yle Uutiset 30.6.2012.
– Naisten sopivuudesta SRK:n johtokuntaan näyttää olevan johdolla monenlaisia mielipiteitä. Naisten pappeuteen suhtaudutaan liikkeen piirissä myös myönteisesti, mutta vie oman aikansa että johdon linja muuttuu.- Pastori Mari Leppänen, Helsingin Sanomat 6.t.2014.
– Vaikka naisen asema ei olisikaan erityisenä kysymyksenä liikkeen agendalla, se koskee jokaista vanhoillislestadiolaista naista tavalla tai toisella. – Pappi ja väitöskirjatutkija Meri-Anna Hintsala, Helsingin Sanomat 6.t.2014.
* * *
Lue lisää:
A.a. Tami: Naispappeus ja tasa-arvo
Pekka Aittakumpu: SRK:n johtokunta järjestäytyi Torniossa. Päivämies 2.7.2016.
Anonyymi: Ehdoton miesvalta hallitsee naisenemmistöistä uskonliikettä
Vuokko Ilola: Juho Mäenpää ja Taivaslaulun keskustelut. Blogikirjoitus 8.10.2015, Kotimaa24.
Vuokko Ilola: Lapsen usko. Blogikirjoitus 16.8.2016, Kotimaa24.
R. K.: Leppänen Turun Sanomissa: Vakaumustani on yritetty nujertaa 
K²: Naisten hengellinen syrjintä on syntiä
K²: Uskovaisten naisten työnteko
Kapu: SRK:n vuosikokous 2010: päätöksentekijät yksinomaan miehiä
Sauli Karhu: Lapselle ei saa kertoa helvetistä. Blogikirjoitus 4.10.2016.
Korpijaakko: Stiven Naatus: Vl-naispappeus on käytännön järjestely, ei hengellinen kysymys
K. P.: Nainen SRK:n johtokuntaan
Layman: Lestadiolaiset papit kirkossa: asemia, valtaa ja pelkkää feikkiä?
Mari Leppänen: Monet lestadiolaispapit kannattavat naispappeutta – SRK tyrmännyt toistuvasti ehdotuksen
Mari Leppänen: Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosina 1975-2010. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. 2011.
Maria Sofia & ESA: Leppäsen haastattelemat naiset: suorat sanat kutsumuksesta, syrjinnästä ja SRK:sta
Maria Sofia, R.K. ja ESA: Hurtig ja Kallio: Naisten on aika saada tilaa lestadiolaisessa liikkeessä
Rebekka Naatus: Pakolaiseksi ei lähdetä noin vain. Sielun silmin -blogi, Kaleva 10.1.2012.
Stiven Naatus: vl-naispappeus on käytännön järjestely, ei hengellinen kysymys
Naisilla pitkä taival Suviseurojen puhujiksi. Yle Uutiset 30.6.2012.
Skribentti: Naiset tulossa sananjulistajiksi
Petra Sneck: Lestadiolaisten uudelta johdolta toivotaan muutoksia naisten asemaan. Helsingin Sanomat 6.7.2014.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Mie olen ollut pappi 4.11.1988 lähtien ja minua on tarvittu monessa seurakunnassa apulaisena aina tähän kevääseen asti, jolloin menin lonkkaleikkaukseen ja pyydin vapautta tehtävistä. – Rauhanyhdistyksen puhujan tehtäviin en menisi edes pyydettäessä. Siellä istuu niin arvostelevaista ja ”nurjasilmäistä” väkeä, että puhumisesta ei tulisi mitään. Sen verran herkkä olen huomaamaan katseitten sanomaa. Olen tyytyväinen siihen, että lopulta pääsiin haaveitteni tehtäviin. 33 vuotta ehdin olla lehtorina ja opettajana.
En yhtään ihmettele, ettei Juho Mäenpää miehenä halua olla muuttamassa perinteitä. Sehän olisi häneltä ja hänen kaltaisiltaan pois, jos myös naiset saisivat valtaa. Raamattu on siitä kumma kirja, että sieltä lestadiolaiset tuntuvat löytävän vain naista rajoittavia käskyjä, mutta miestä rajoittavilta kohdilta suljetaan silmät. Uskon, että liike pehmenisi ja inhimillistyisi kovasti jos myös naisille annettaisiin ääni (muuallakin kuin päiväkerhossa).
Meikattua naista tervehditään jo perinteisin sanoin rauhanyhdistysläisten parissa, korvakorut vielä vaientaa tervehdyksen, ellei sitten ole kyseessä venäläinen tai muu kulttuurilinen syy. Nuori polvi muuttaa käytäntöjä, srk ei voi asialle mitään. Ehkäisy tulee yhä voimallisemmin nuoren polven mukana myös, on suorastaan kuvottavan kieroa kun srk:n julkaisuissa lausutaan että sairauden kohdatessa asia on pariskunnan oma asia, eli omantunnon kysymys, muulloinko mustapukuiset miehet päättää toisten puolesta? Oppi ei kestä totuuden valoa.
Juho Mäenpään logiikka on hämäräperäistä. Eikö juuri epätasa-arvosta kiinnipitäminen ole se nimenomainen asia, joka aiheuttaa yhteisen rakkauden särkymistä ja hämmennystä liikkeen sisällä?
Miesvaltaan kyllästynyttä porukkaa valuu virtanaan ulos liikkeestä, silti yhä vain hymistellään, että perinteistä kiinnipitäminen muka säilyttäisi yhtenäisyyttä.
Tietysti on selvää, että Juho Mäenpää on tätä mieltä. Miehenä vallitsevassa olotilassa pysyminen on tietysti edullisempaa kuin muutokset, jotka vähentäisivät hänen sukupuolensa valta-asemaa.
Olen omassa blogissani:
linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi
jutussa Ystävä sä lapsien herättänyt kysymystä onko uskonnollisessa yhteisössä pedofilian runsaan esiintymisen ja naisia syrjivän käytännön välillä yhteyttä ja minkä takia niin saattaa olla.
”Uskonyhteisöt sisältäpäin ovat olleet käsittämättömän avuttomia pysäyttämään ja saamaan oikeuden eteen keskuudessaan mellastavia lastenraiskaajiaan, silloinkin kun asia on ollut jo ainakin sisäpiirin tiedossa. Vasta poliisien puuttuminen asiaan ja isot otsikot iltalehdissä ovat saaneet rikolliset häpeään ja oikeuden eteen.”
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/08/ystava-sa-lapsien.html
Eipä niitä perinteitä tarvi rikkomisen takia rikkoa. Syntiä kuitenkin tapahtuu heti siinä, kun perinteitä puolustellaan puolikkaalla jakeella tai jätetään seuraava jae lukematta, kun se kumoaisi vanhan perinteen. Syntiä tapahtuu myös siinä, kun esim. lausutaan julkisuuteen, että ei ole koskaan ehdotettu naista SRK:n johtokuntaan (oliko tämä v 2015 vai 2014? – OV?). Olen itse lukenut suviseurojen sivustolta (2010:nkö?) vuosikokouksen pöytäkirjan, jossa rehellinen pöytäkirjan pitäjä kirjoitti, että vähintään keskusteltiin aiheesta. Muutama tunti myöhemmin pöytäkirja tosin poistettiin verkosta
Ainakin Helsingin ry:llä on ollut esilaulajana nainenkin.