Taivaslaulu, teatteria Jumalan vauvavarastossa


 

Taivaslaulu_Oulu_1

Yleensä väliajalle siirryttäessä yleisö hälisee, mutta nyt vallitseva tunnelma oli vaiteliaisuus. Takanani käveli katsoja, joka itki itkemistään ja sanoi, ettei kestä, että on päästävä pois. – Kulttulinaristi.

– Itkin eilen, itken edelleen, eikä tälle taida ihan hetkeen tulla loppua. TTT:n Taivaslaulu oli niin kaunis, niin koskettava, niin riipivä. Vaikuttavin teatteriesitys, jonka koskaan olen nähnyt.  – Emmi Nuorgam blogissaan.

– Voi olla, että kaikki tämä aiheuttaa hämmennystä Jumalan valtakunnassa. – Eeva Kauppinen Kalevassa.

– Päällimmäisenä ajatuksena mieleeni jäi Taivaslaulusta kirjana ja esityksenä se, että jokaisen, ihan jokaisen vanhoillislestadiolaisen ja varsinkin herätysliikkeen puhujan ja johtokunnan jäsenen pitäisi se lukea ja katsoa. Ehdottomasti! – Vuokko Ilola Vartijassa.

– Esitykseen mennessäni ajattelin, että kunpa mahdollisimman moni lestadiolainen näkisi sen. Toiveeni voi osoittautua turhaksi, koska yhteisössä teatteria pidetään synnillisenä. Esityksen päätyttyä tajusin, että Taivaslaulun tarina on aivan yhtä tärkeää ei-lestadiolaisille. Sen perushumaani viesti kertoo, että suurin osa ihmisistä pyrkii elämässään vilpittömästi hyvään, vain keinot vaihtelevat. Tämän oivaltaminen on ensi askel moniarvoiseen ja parempaan maailmaan.  – Jussi Kareinen Tampereen TT:n esityksestä 25.9.2015, KP24.

Tykkäsinkö: Erittäin vahva kyllä.
Menisinkö uudestaan: Aion mennä ja valkkaan paikkani keskeltä, koska haluan nähdä kokonaisuuden. – Kulttulinaristi.

Taivaslaulu_TTT_esitys

Lapset sulattavat jään

”Taivaslaulu on täsmäisku nyky-lestadiolaisuuden ytimeen”, se on kauden puheenaihe. Se on myös hämmästyttävän tosi ja onnistunut näköiskuva lestadiolaiskulttuurista, asenteista ja elämäntavasta tiiviissä yhteisössä.  Siitä miten liikkeen sisällä, ”jumalanvaltakunnassa”, talostellaan, aina ulkoista lookia ja puhujan seurapuhetta myöten.  Taustatyöt on tehty huolellisesti. Saarnamiehen puheen on muuten kirjoittanut pastori Stiven Naatus.

– Kaikki oli hyvin uskottavaa. Mikään ei särähtänyt korvaan, totesi Rebekka Naatus HS:n jutussa. Eipä ihme että katsomossa eletään täysillä mukana.

Sellaiselle katsojalle, joka ei yhtään tunne rauhanyhdistyksen sisäänpäin kääntynyttä menoa, eivät kaikki tarkkanäköiset ja hauskat huomiot luultavasti välity. Esityksestä saakin parhaan kokemuksen ja ilon, jos on tilaisuus mennä katsomaan se jonkun etnisen lestadiolaisen seurassa. (Oikeauskoiselle vanhoillislestadiolaiselle teatterissa käyminen on synti.)

– Teatterisyksyn tapaus! – Olli Seppälä, Kotimaa24.

– Koska Oulussa lapset esittävät lapsia, heidän uskonnollinen ohjauksensa, mielen manipulaatio ja mustat helvetin kuvat riipaisevat syvältä. Hellyys humahti ensi-illassa useita kertoja yleisöstä lapsinäyttelijöitä päin, kirjoittaa Eeva Kauppinen Kalevassa.

Lapset sulattavat näyttämöltä kaiken jään.

Taivaslaulu tulvii arkista rakkautta ja esimerkillisen eheitä ihmissuhteita. Ne tekevät kertomuksesta kauniin kaikesta huolimatta.

Oulun murretta viljelevä Viljan ja Aleksin tarina imee puolelleen. Samoin Viljan äidin kärsimyksen muisto.

Kun luki Rauhalan esikoisromaanin, ajatteli häntä rohkeaksi. Teatteriesityksen jälkeen aiheeseen pureutuminen tuntuu vielä rohkeammalta. – Eeva Kauppinen Kalevassa.

Taivaslaulu_perhe

Lapset…!

-”Kun Kaisla näytelmän lopussa kertoo isälleen pelkäävänsä äidin kuolevan, katsojan sydän on pakahtua. Miten voidaan lapselle sanoa, että äidin kuolema on hyvä asia, ettei sitä saa surra? Miten voidaan pelotella alle kouluikäistä lasta synnin tekemisen seurauksista ikuisessa tulijärvessä?”  – Kirsi Hietanen, Kirsin Kirjanurkka.

Hyvän esityksen tunnistaa siitä, että katsoja tuntee, tunnistaa, pakahtumiseen asti!

Seija Holma on onnistunut säilyttämään Rauhalan teoksen taianomaisen kauneuden ja keveyden. Kieli on osa tätä, mutta on siinä jokin muukin, jota en osaa edes pukea sanoiksi. Menkää itse katsomaan ja kertokaa sitten minullekin! Kirsi Hietanen, Kirsin Kirjanurkka.

Hyvän teatterikappaleen tunnistaa siitä, että koko ajan vähän itkettää. Että pakahduttaa. Että tuntee. Eikä sillä, voi se naurattaakin, mutta yleensä mieleenpainuvimpien teatterielämysten jälkeen on pala kurkussa. Ainakin näin vähän keskimääräistä enemmän teatterin penkkiä kuluttavan näkövinkkelistä.  taivaslaulu_Vilja

Ja kyllä vain, Taivaslaulu itketti useampaankin otteeseen niin, että sydämeen sattui.” – Kulttulinaristi.

”Vaikka näytelmässä ristiriidat ja ahdistus huipentuvat, esitys on tasapainoinen kokonaisuus, josta jää rauhallinen ”jälkikuva” katsojan mieleen.” – Leena Nygård, KP24.

  • Lue lisää Kulttulinaristin  teatterikokemuksesta Tampereen Työväen Teatterissa täältä.
  • Lue kulttuuritoimittaja Eeva Kauppisen arvio Oulun kaupunginteatterin esityksestä täältä.
  • Lue Katrin ajatuksia esityksestä, Paljon melua teatterista-blogista
  • Lue Kirsi Hietasen arvio Taivaslaulun esityksestä Tampereen Työväen Teatterissa 26.9.2015, täältä.

Jumalan vauvavarastossa

”Jo aikojen alussa Jumala on tiennyt pienet sielut, jotka juuri minun kohtuuni lähetetään kypsymään. Sitä ennen ne nukkuvat esiuntaan taivaan kehdoissa tuulten keinuteltavina.

Isä Jumala istuu joka päivä jykevän pöytänsä ääressä ja kirjoittaa kultaisella kynällä paksuun mustaan kirjaan aikatauluja. Hän valmistelee kehtolaisten lentomatkoja äidinmahoihin. Sateisina päivinä, kun taivas itkee iloaan ja aurinko pujahtaa nauramaan onneaan pulleiden harmaiden pilvien takaa, pienet sielut liukuvat pitkänä jonona sateenkaarta pitkin alas maahan ja lentävät voikukanhahtuvina kotikohtuisinsa, vaikka äidit vielä huolettomina kiskovat tiukkoja housunnappeja litteiden vatsojensa päälle. 

Minä näen, kuinka Isä Jumala suuttuu, jos paksun mustan kirjan aikataulut menevät sekaisin.

Yhdellä valtikanheilautuksella tapahtuu rangaistus: siunaus on otettu pois.

Sillä hetkellä kun paksun mustan kirjan eräpäivä menee ohi, äidistä tulee murhaaja. Tottelemattomien äitien hylätyt vauvasielut uinuvat yhä taivaan kehdoissa pilvipeittojen alla.

Minulle on kerrottu, että syntymättömät lapset on synnytettävä helvetin tulessa kymmenkertaisessa kivussa. 

Helvetissä joudun myös synnyttämään puoli-ihmisiä, villieläimiä ja hirviöitä, jotka kerääntyvät ympärilleni piiriin nauramaan niljaisesti tuskilleni. – – –

Lapset katselevat langennutta äitiään taivaan riemusta yhdessä muiden autuaitten kanssa. Miehet katselevat myös, samalla kun soittavat ylistyslaulua harpuin, huiluin, kantelein.”   (Äitien kuoro Taivaslaulussa.)

”Teos on teatteriversiona vahvempi ja paikoin ahdistavampi [kuin romaani].  Pohjimmiltaan teos käsittelee uskon rajoja ja sitä, mitä lastensaannin sääntelemättömyys voi pahimmillaan aiheuttaa. – Lasten repliikit saavat yleisön nauramaan eikä iloa, rakkautta ja lämpöäkään näytelmästä puutu.” – Minna Koivunen, Oulun ylioppilaslehti nr0 7, 2015.

Taivaslaulu on suuri rakkaustarina Viljan ja Aleksin elämästä, lestadiolaisen parin elämästä tämän päivän Suomessa. Suomessa vuonna 2015 on tuhansia heidän kaltaisiaan perheitä. Koskettava, syvä, hilpeän hauska, jokaista lähelle tuleva kertomus.
– Vieressä istunut tyttö itki. Olen aika varma, että hän oli lestadiolaistyttö. – Rebekka Naatus Helsingin Sanomissa.
Mutta katsomossa myös hymyillään ja nauretaan ääneen tarinan koomisissa käänteissä.
Aivan kuin seuroissa. Itku puhdistaa. Itku lähentää meitä, valtakunnan lapsia ja maailmaan heitettyjä. Se on armoa. Hymy ja kyyneleet, ne seuraavat kun sydämessämme oivallamme, ihmisen kivun ja riemun. Kun ymmärrämme ja jaamme katsojana näyttämön kanssaihmisten kokemuksen. Me kaikki olemme ihmisiä.

Ihmisoikeuksien näkökulma

Koska lestadiolaisia on Suomessa arvoitu olevan kaikkiaan sata tuhatta tai ylikin, herätysliike koskettaa tavalla tai toisella satoja tuhansia suomalaisia. Tästä huolimatta kertomus Viljasta ja Aleksista ja lisääntymispakon laajakantoisista seuraamuksista yksityisen ihmisen elämässä on monelle katsojalle täysin uutta. Lapsen ja vanhempien kohtaloista ei julkisuudessa eikä kirkossa ole ilmeisesti vieläkään aivan riittävästi tietoa, jotta vakaviin epäkohtiin olisi millään viranomaistaholla nähty tarpeelliseksi puuttua.

Ainoastaan Ihmisoikeusliitto on todennut, selvitettyään asiaa perusoikeuksiin erikoistuneiden juristien avulla, että vanhoillislestadiolisuuden ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia.  (Taustamuistio 4.3.2009</a

Enempää sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tai lapsiasiavaltuutettukaan eivät ole viranomaisina puuttuneet lisääntymispakkokysymykseen.

Julkista tietoa ja tosiasioita on kuitenkin ollut jo pitkään kaikkien saatavilla.

Nyt myös teatterissa Oulussa ja Tampereella.

Lopuksi näkökulma sellaiselta lukijalta, jolla ei ole ennestään tietoa vanhoillislestadiolaisuuden uskonopeista, normeista eikä elämäntavasta.

*        *        *

Ajattelemisen aihetta antoivat Kirsi Hietanen kirjablogissan,  Eeva Kauppinen Kalevassa ja Kulttulinaristi  ja monet muut. Kommentteja kokosi Tilda K.

Kerro Taivaslaulun teatteriesityksen herättämistä ajatuksistasi tutkijalle

Taivaslaulun katsojia kutsutaan osallistumaan tutkimukseen ja kertomaan esityksen herättämistä vaikutelmista. Kerro tutkijalle mitä tunsit ja koit  katsoessasi esitystä!

Kyselylomake löytyy  Oulun kaupunginteatterin sivulta ja vastaaminen tapahtuu netissä. Nimettömästi annettavia mielipiteitä kerää  Lapin yliopistossa väitöskirjaa valmisteleva tutkija Sandra Wallenius-Korkalo.

*         *        *

Lue lisää:

Outi Airola: Taivaslaulu kuohuttaa – lestadiolaisäidin väsymyksestä syksyn teatteriteko.  Katso video. MTV 28.8.2015.

Daniel: Puppua puhujilta

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla.  Anonyymi Wiki-sivusto.

Ex: Miksi teatteri on syntiä?

Kirsi Hietanen: Taivaslaulu Tampereen Työväen Teatterissa. Kirsin kirjanurkka 27.9.2015.

Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. Taustamuistio 4.3.2009.

Vuokko Ilola: Kuplassa eläminen. Blogikirjoitus, Kotimaa24 9.8.2014.

Vuokko Ilola: Kärsimys vai rakkaustarina? Vartija 11.9.2015.

Sari Jaatinen: Taivaslaulu lunasti ja ylitti odotukset. Raahen Seutu 14.9.2015.

Timo Juntunen: Kun enkelit katosivat näyttöruudulta. Rauhan Tervehdys nro 28, syyskuu 2015.

Tilda K.: Taivaslaulun kantaesitys tänään 28.8. Tampereella ja 12.9. Oulussa

Katri: Lapset ovat Jumalan lahja, hinnasta välittämättä

Sauli Karhu: Rajaseutupohdintaa

Sauli Karhu: Sukupolvet vaihtuvat – muuttuuko oppi?

Eeva Kauppinen: Taivaslaulu kantaa kauas. Kaleva 16.9.2015.

Mari Koppinen: Lestadiolaisten lisääntymispakkoa kuvaava Taivaslaulu vetää väkeä teatteriin Oulussa. Helsingin Sanomat 22.9.2015. – Eistystä katsomassa mukana ja haastatteltavana toimittaja Rebekka Naatus.

Koululaisten äiti: Teatteriesitys koulussa…

Kultulinaristi: TTT: Taivaslaulu – Tarina Viljan ja Aleksin uskosta rakkauteen.

Lestadiolaisuuden tabu: raiskaus avioliitossa

Emmi Nuorgam: ”Kohdunpoisto on suomenkielen kaunein sana.” Blogikirjoitus 19.9.2015.

Leena Nygård ja Jussi Kareinen: Taivaslaulu soi Oulun murteella –  Uskosta ja rakkaudesta ymmärtävästi Tampereella. KP24 25.9.2015.

Roosa Pelkonen: Taivaslaulun kantaesitys Tampereella. Pauliina Rauhalan haastattelu. Tamperelainen 22.2.2015.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu. Gummerus 2013.

Olli Seppälä: Rakkautta tiukan yhteisön keskellä. Kotimaa24 30.8.2015.

Ulla Siren: Teatterin yleissivistyksen mestari. Palkittu: Dramaturgi Seija Holmalle myönnettiin suuri tamperelainen teatteripalkinto. Sydän-Hämeen Lehti 29.5.2015.

Ulla Siren: Uskon ja rakkauden törmäyksestä syntyy toivo. Sydän-Hämeen Lehti 9.5.2015.

Jaana Skyttä: Taivaslaulun rakkaustarina koskettaa jokaista. Rauhan Tervehdys nro 28, syyskuu 2015.

SRK:n johtokunta: Television hankinta ja konsertissa käyminen on synti

Taija Teekkari: Johanna Hurtig: Saako lestadiolaislapsi kasvaa itsenäiseksi moraaliseksi toimijaksi?

Reija Ypyä: Tampereen Taivaslaulu riipaisee syvältä. ET-lehti 14.9.2015.

Mainokset

5 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, avioliitto, äitiys, ban of birth control, bans, elämäntapa, epäily, erehtymättömyys, fundamentalismi, hengellinen väkivalta, huumori, identiteetti, identity, ihmisarvo, irrottautuminen yhteisöstä, isyys, kannanotot, kontrollointi, kristinoppi, kulttuurikiellot, lapset, lähihistoria, lisääntyminen, luomiskertomus, manipulointi, mielenterveys, naiseus, nettikeskustelu, normit, norms, painostaminen, pelko, pelot, perhe, raskaudenpelko, sananjulistajat, suru, suurperhe, syyllistäminen, teatteri, totteleminen, tuomitseminen, uhkailu, ulossulkeminen, uskon perusteet, vallankäyttö, vapaus, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys

5 responses to “Taivaslaulu, teatteria Jumalan vauvavarastossa

  1. Melissa

    Tämä on taas niitä asioita, joista olen koululaisesta asti ihmetellyt. Mikä siinä on että tarinan lukeminen kirjasta on uskovaiselle sallittua mutta kun se tarina kerrotaan näytelmänä, siitä tuleekin synti. Mikä mahtaa olla perustelu? Raamatusta ei käsittääkseni löydy siihen tukea että Jumalalla olisi sellainen käsky.

    • Laiteilla

      No mutta kyllähän Taivaslaulunn lukemisestakin kannatti miettiä, kenelle kertoo. Ehkei suoraan sanottu että se on syntiä, mutta varoiteltiin miten se voi ”hämmentää” ja ”tekee ehkäisyä luvalliseksi” jne, ”ei ole uskoa ruokkiva”, ”ei ole sopivaa ja hyvää kirjallisuutta”… 😉

  2. Nimetön 348

    nii…mitä se Jumalan sana oppettaa? ”koetelkaa kaikki ja pitäkää mikä hyvä on” Paljonko tetterissa esitetään sellaista, mikä rakentaa omakohtasita uskoa ja yhteistä rakkautta…vie lähemmäs Jumalaa? ei kai kovinkaan paljon….
    Ja väittämänne nyt tähän ko esitykseen, mietin kovasti sitä, mikä saa ihmisen käyttäytymään kuten ko kirjan kirjoittaja? Arvioimaan ihmisiä, luokittelemaan heitä omiin lokeroihinsa kuten kirjassa tehdään… Huono IT? Kirja kuuluu sarjaan ”mitä tehtäisiin että mainittaisiin” Takuu varmaa julkisuutta saa kun vähän raippaa antaa vl-porukalle ja varsinkin tähän tyyliin kuin nyt tehtiin….miehet vallankäyttäjinä ja naiset alistettuja! Varma myynti!

    • Still

      Olisiko yhteisössä mitään aihetta miettiä näitä asioita oikeasti uskon näkökulmasta. Mikä on uskon perusta, onko se tapakultuuri ja ”vanhojen miesten” neuvot vai Raamattu ja Jeesuksen uhriteko?

  3. Anonyymi

    Minä, vl-isä, kävin katsomassa. Shokeeraavan hyvä. Realistinen, herätysliikettämme kunnioittava, rosoinen, upea. Varmasti hyvä niille, jotka haluavat tietää kuinka elämme. Nähtyään tämän esityksen ihminen ei voi ohittaa vl-äitiä synnytyskoneena tai vl-isää siemenlinkona. Yksilöitä olemme kaikki. Kaikkien pitäisi nähdä tämä vuoden taideteko!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s