Rauhanyhdistysten vuosikokousedustajat päättivät vuonna 1963 Ylivieskan suviseurojen yhteydessä pidetyssä vuosikokouksessa, että televisio
n hankkiminen on synti. Uskovaisella ei ole lupa hankkia vastaanotinta kotiin.
”Jumalan Sanan perusteella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia. – – Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat etsikööt sopivat henkilöt hoitamaan jäseniään tässäkin asiassa.” (SRK:n vuosikokous Ylivieskassa 10.7.1963.)
”Televisio ei ole kristityn kodin huonekalu”, todettiin julkisuuteen annetussa tiedotteessa ja monissa Päivämiehen kirjoituksissa. Tätä on toisteltu lähes 50 vuotta.
SRK:n johtokunta ryhtyi myös valvomaan, että televisiokieltoa noudatettiin. Asiaa seurattiin pitkin 1970-lukua, sillä SRK:n johtokunta nosti asian säännöllisin välein puhujienkokouksiin. Puhujienkokouksissa päätettiin vuosi vuodelta tiukentaa uskovaisten valvontaa ja asetettiin kieltoa rikkoneille sanktioita. Sanktiona toimi eristämine uskonyhteydestä, eli asianomaista lakattiin tervehtimästä Jumalan terveellä ja hänen katsottiin kieltäneen uskonsa. Jos hän sattui olemaan rauhanyhdistyksen jäsen, hänelle ilmoitettiin kirjeellä johtokunnan päätöksestä että hänet on erotettu yhdistyksestä – saatettiinpa erottaa ilman kirjallista päätöstä.
Televisiokielto oli ensimmäinen niinsanotuista kulttuurikielloista, jotka SRK:n johtokunta vakiinnutti uskomisen kriittiseksi osaksi 1970-luvulla puhujienkokousten päätöksillä ja Päivämiehen kirjotuksilla. Niinpä myös klassisen musiikin harrastamisesta tehtiin synti 1970-luvulla. Konsertit, ts. elävien musiikkiesitysten seuraaminen, sekä muusikon ammatti määriteltiin synniksi (lukuunottamatta musiikinopettajana ja kanttorina toimimista). Samaten vain osa soittimista katsottiin uskovaiselle sopiviksi.
Tämä kielto, samoin kuin televisiokielto, on sittemmin uudestaan ja toistuvasti vahvistettu Päivämiehessä myös 2000-luvulla. Konsertti- ja televisiokieltoa ei ole tähän päivään mennessä kumottu.
Kokous kokoukselta kiristyvä ”televisiokuri” pohjusti hoitokokouksia
Vuoden 1963 päätöksen jälkeen televisiokiellon perusteluksi vakiintui kaksi näkökohtaa. Ensinnäkin uskovaisenkin on SRK:n mukaan mahdotonta kyetä valitsemaan synnillisen ja ei-synnillisen ohjelman välillä ja jättää katsomatta niitä synnillisiä.
Toiseksi, TV:n hankkimisella uskovainen syyllistyy tottelemattomuuden syntiin, sillä seurakuntahan on jo päättänyt, ettei uskovainen saa hankkia vastaanotinlaitetta. Uskovainen oli velvoitettu osoittamaan kuuliaisuutta tälle päätökselle.
TV-päätökseen liitetty kuuliaisuuden valvonta loi käytännnössä perustan sille, että ihmiset myöhemminen alistuivat hoitokokousten tapaiseen julkiseen toinen toistensa häpäisemiseen ja nöyryyttämiseen. Tv-päätös oli avoimen alistamisen ensimmäinen askel.
Pelkkä vuosikokouspäätös ei ilmeisesti ollut osoittautunut sittenkään riittäväksi, vaan television juuriminen pois kodeista ja ehdottoman kuulaisuuden aikaansaaminen vaati SRK:n johtokunnalta seuraavina vuosikymmeninä yhä kovempia toimenpiteitä.
SRK:n johtokunta käsitteli televisiokysymystä kokouksessaan keväällä 1971 ja päätti viedä asian uudestaan puhujienkokouksen käsittelyyn, jotta voidaan yhteisesti laajalla joukossa sitoutua aikaisempaa tiukempaan kuriin asiassa.
Ruukin suviseuroissa pidetyssä puhujienkokouksessa 1971 tehtiinkin SRK:n johtokunnan ennalta valmistelema päätös, että jokainen television kotiinsa hankkinut uskovainen puhutellaan ja, mikäli asianomainen ei luovu televisiostaan, hänet katsotaan epäuskoiseksi, koska asianomainen on television ostamis-teollaan kieltänyt uskonsa. Samalla päätettiin että kaikki tällaiset uskovaiset erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä.
Päätös merkittiin SRK:n vuosikokouspöytäkirjaan: ”Televisiokysymyksessä tottelemattomia tulee paikallisten yhdistysten tai SRK:n kerran tai kahdesti joko yksityisesti tai yleisessä kokouksessa puhutella. Elleivät nöyrry parannukseen, pidetään heitä pakanoina ja publikaaneina eikä heitä oteta rauhanayhdistysten jäseniksi. Tottelemattomia ei myöskään tervehditä Jumalan lasten tervehdyksellä.” (SRK:n vuosikokouspöytäkirja 1971.)
SRK:n pääsihteeri lähetti sittemmin rauhanyhdistyksille ohjeet erottamismenettelystä. Televisioon liittyvän kurinpidon loppuvarmistus tehtiin vielä puhujienkokouksessa Sievissä 1976. Tällöin päätös kuului: ”Asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneiksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistysten jäsenyydestä.” (SRK:n vuosikokouspöytäkirja 3.7.1976.)
Vanhoillislestadiolaista kansaa valmisteltiin ennalta vuonna 1971 Ruukin suviseurojen puhujienkokouksen päätöksiin kirjoituksella Päivämiehessä kesäkuun alussa (alla). Siinä todetaan, että SRK:n johtokunta oli käsitellyt televisioasiaa kesän suviseuroja valmistelleessa kokouksessaan.
Kuten tunnettua, normien kiristäminen ja niiden noudattamisen entistä tiukempi valvonta oli sittemmin erottamaton osa hoitokokousvuosien väkivallan leimaamaa uskonelämää rauhanyhdistyksissä. Ne olivat seurausta pappishajaannuksen jälkeen aloitetusta syntilistan rakentelusta, jolloin siitä mitä pidetään syntinä, alettiin tehdä uskovaisten omiatuntoja sitovia kokouspäätöksiä, joiden nojalla ihmisiä sittemmin kuulusteltiin.
”Elävä kristillisyys ei ole konserttikristillisyyttä”
Kirjoitus on merkittävä historiallisesti myös siitä syystä, että siinä valmisteltiin musiikkiin liittyviä laajempia kieltoja, joista Ruukissa myös päätettiin ja joita edelleen tiukennettiin Pudasjärven suviseurojen yhteydessä 1972. Kirjoitus ei kuitenkaan kerro, olivatko kaikki SRK:n johtokunnan jäsenet myös musiikkia koskevan tiukennuksen takana. Tämä on kuitenkin todennäköistä.
Päivämiehen kirjoitus osoittaa, että konserttiharrastus oli julistettu SRK:n johtokunnassa synniksi jo ennen kuin asiasta päätettiin puhujienkokouksessa. Konserttiharrastus oli SRK:n johtokunnan mukaan ”murheellinen ajanviete” josta kehotettiin tekemään parannusta, jos sellaiseen oli sortunut, kuten monen uskovaisen oli todettu sortuneen.
Tällaista erikseen korostettua konserttikieltoa ei lehteen tietenkään painettaisi ilman todettua tarvetta. Vielä 1950- ja 60-luvulla monet koulutetut kaupunkilais-uskovaiset harrastivat myös elävää musiikkia ja kävivät konserteissa. Klassisen musiikin harrastusta ei pidetty syntinä. Sen harrastajia oli tosin siihen aikaan suhteellisen vähän, koska silloinen vl-joukko eli valtaosaltaan vielä maaseutukylissä.
Toisaalta tiedetään, että on ollut olemassa vanhoillislesatdiolaista uskoa tunnustavia säveltäjiä, joiden ammattiin musiikin julkiset esitykset ovat tietenkin liittyneet luonnollisena osana.
Tästä seuraakin absurdeja kuvioita, kuten että uskovainen säveltäjä saa hyvällä omallatunnolla seurata konserttia, koska on kyse hänen ammatistaan ja työstään, mutta sen sijana vl-uskovainen musiikinystävä tulee langenneeksi syntiin joka jää omalletunnolle taakaksi jos saapuu paikalle, koska konsertissa istuminen on hänelle syntiä. Hän joutuu tästä parannuksen askelille, mutta vl-uskovainen säveltäjä ei (eihän? Ei kai sentään?).
Omituiset perustelut konserttikiellolle
”Konsertti-synnin” perustelu jää kirjoituksessa oudon epämääräisesti ilmaan. Toteamus ”elävä kristillyys ei ole mitään konserttikristillisyyttä” on tietenkin ontto retorinen hölynpöly-lause, pelkkää demagogiaa joka ei perustu mihinkään.
Kirjoituksen vihjailevaa tyyliä tulkiten siitä on mahdollista lisäksi saada sekin käsitys, että kaikki muut konsertit olisivat syntiä, paitsi sellaiset (mitä ne sitten olisivatkaan), joissa kokoontuvat ”kaikki joilla henki on”. (Sic! Erilaiset henget olivat suostitua selitysarsenaalia 1970-luvulla.)
Ainoana ”raamatullisena” perusteluna konserttikiellolle kirjoittaja esittää irrallisen viittauksen psalmiin 1, muotoilulla ”vanhurskaat eivät istu siellä missä pilkkaajat istuvat eivätkä käyskentele syntisten tiellä”.
Lukija jää miettimään, tarkoittaako kirjoittaja, että konsertissa muusikoiden esitystä kuuntelemaan asettuvat ihmiset olisivat ikään kuin erityisen syntisiä? Syntisempiä kuin vanhoillislestadiolaiset ihmiset, jotka eivät voisi kirjoittajan mukaan juuri muiden ihmisten syntisyyden takia tulla ”istumaan” konserttisaliin ja iloitsemaan musiikista? Mutta tuonkaltainen ajatus ei tunnu lainkaan istuvan lestadiolaiseen uskonperinteseen ja tuntuu lisäksi pöyristyttävän omahyväiseltä.
Onkin varsin kiusallista ja häpeäksi kristillisyydelle, että omassa hengellisessä lehdessä esitetään tämäntasoista höpinää muka totena pidettäväksi.
Oma teologinen kysymyksensä on, missä määrin nimenomaan psalmeilla on ylipäätään mahdollista perustella kristittyä sitovia tapoja, määräyksiä ja lakeja. Psalmien asema Vanhassa testamentissa ei ole tietenkään ollenkaan samantasoinen kuin esimerkiksi kymmenen käskyn. Psalmit edustavat lähinnä hengellistä runoutta, eivät samalla tavoin ytimeltään Jumalan sanaa kuin vaikkapa Uuden testamentin Jeesuksen puheet.
Kyseinen psalmin säe on lisäksi sisällöltään sen laatuinen, että sillä on hyvin vaikea perustella konserttikieltoa:
”Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa, vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu.
Hän menestyy kaikissa toimissaan. Niin ei käy jumalattomien. He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa. Väärintekijät saavat kerran tuomionsa, syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa. Herra ohjaa omiensa tietä, mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon.” (Ps. 1:1-6, 1992.)
Kaikkien psalmien on perinteisesti uskottu olevan Daavidin kirjoittamia, mutta nykyiset tutkijat pitävät niitä useiden kirjoittajien tai kirjoittajaryhmien tuotoksena. Suurin osa kirjoittajista on jäänyt tuntemattomaksi.
Psalmit ovat lähinnä laulu- ja mietelmärunoutta, siis kaunokirjallisuutta. Niitä on ryhmitelty aiheittain: kiitospsalmit sisältävät kiitosta ja ylistystä Jumalalle, valituspsalmit kuvaavat ihmisen murheita ja vastoinkäymisiä elämässä, kuningaspsalmit kertaavat Israelin historiaa ja matkalauluja laulettiin erityisten juhlapäivien aikaan juhlakulkueissa.
Psalmit kuuluvat nuorimpaan osaa Vanhaa testamenttia. Lopullisesti Psalmien kirja on koottiin lopulliseen muotoonsa vasta noin vuonna 175 ennen ajanlaskun alkua.
”Televisio ja konsertit kristityn näkökannalta”
Päivämies no 23, 2.6.1971
”Kristillisyyden selvä kannanilmaisu television sopivaisuudesta kristityn kodin huonekaluksi on tehty kaikkien tiettäväksi.
On syytetty, että kuolleesta kappaleesta on tehty vaarallinen ja sieluja surmaava, vaikka selvästi on aina puhuttu televisiosta ohjelmineen. Kappale sinänsä on kuollut, mutta kun se alkaa elää, ei se enää ole kuollut. Ohjelma on selvästi osoitettu ala-arvoiseksi ja lihaa ruokkivaksi roskaksi, mutta mikään ei näy auttavan.
Uudelleen on asiaan puututtava vain siksi, että television ohjelman tuoma hedelmä puhuu niin sanomattoman murheellista kieltä. Melkein kaikille niille, joille televisio on tullut rakkaaksi, ovat seuravälit tulleet pitkiksi. Kotiseurat ovat melkein loppuneet ja jäljelle on jäänyt vain paha omatunto.
On myös niitä, joille televisio ohjelmineen on kirkastunut synniksi, mutta monelle on tullut heikkous sen hävittämiseen nähden. On keksitty puolustuksia jos jonkinlaisia, lapset eivät anna hävittää, lapset pysyvät kotona, ympäristö on niin paha, että siltä suojellaan lapsia istuttamalla television äärelle jne.
Ajatelkaa rakkaat ystävät millainen suojamuuri. Onko parempaa turmella lasten ja aikuisten sielunelämä kotona kuin kylässä. Jos televisio on kylässä, ei sitä ainakaan niin ahkerasti käydä katsomassa.
Turha on kenenkään luulla olevansa niin vahva, että pystyy valitsemaan sopivan tai sopimattoman ohjelman. Vanha osa on voimallinen vaatimuksissaan. Siksi se, mikä tänään on kielletyn tuntoista, on huomenna sopivaa. Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden.
Monella on jäänyt huomaamatta, että tässä on kuitenkin tullut tottelemattomuuden synti. Seurakunta on sitä mieltä, että televisio ei ole sopiva ja kuitenkin on sellainen hankittu. Esimerkkinä toisille se saattaa olla vaarallinen.
SRK:n johtokunta käsitteli televisioasiaa viime kokouksessaan. Televisio käsitettiin erittäin murheellisena ilmiönä ja toivottiin, että sen vaarallisuus kirkastuisi jokaiselle.
Toinen yhä enemmän jalansijaa saanut murheellinen ajanviete, johon kristitytkin ovat sortuneet, on konserttiharrastus. Vanhurskaat eivät istu siellä missä pilkkaajat istuvat eivätkä käyskentele syntisten tiellä.
Elävä kristillisyys ei ole mitään konserttikristillisyyttä.
Psalmien kirjassa puhutaan kyllä paljon lauluista ja soitoista, mutta siellä on kaiken ehtona: Kaikki, joilla Henki on.
Oman sielun autuuden tähden kannattaa kaikista näistä luopua ja palata Herran tykö Hänen seurakuntaansa ja kysellä vieläkö nämäkin synnit saa anteeksi. Varma on se, että Jumalan sydämellä on paljon anteeksiantamusta Ja seurakunnassa hyviä neuvoja uskon kuuliaisuudessa vaeltamiseen.
Lähemmin nämä kysymykset tulevat keskusteluun ensi kesän suviseuroissa pidettävissä kokouksissa.
Jäämme uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.”
Päivämies 2006: tahdommehan karttaa konsertteja
Onko mikään muuttunut vuodesta 1971?
”… onkin nähty hyväksi, että uskovainen karttaa konsertteja – niin kuulijoina kuin esittäjinäkin – silloin kun ne eivät kuulu koulunkäyntiin, opiskeluun tai työhön ja kun ne turmelevat omaa tai lastemme uskonelämää. Toisenlainen menettely tuottaa kristittyjen keskuudessa murhetta. Kirkkokonserttienkin suhteen olemme kriittisiä edellämainituista syistä. Myös kuoroissa laulamista on haluttu kotisiioneissa tarkastella uskossa varjeltumisen ja Siionin rakkauden vaalimisen näkökulmasta.” (Päivämies, syyskuu 2006.)
”Televisiokantaa ei ole syytä muuttaa.” Näin totesi SRK:n silloinen johtokunnan jäsen Aarno Haho lehdistötilaisuudessa Sotkamon suviseuroissa (Helsingin Sanomat, kuukausiliite, elokuu 2006). Samaa vakuutti myös SRK:n pääsihteri Aimo Hautamäki seuraavana vuonna Kotimaa-lehden haastattelussa (19.4.2007).
PS. Huomiota kiinnittää että vielä 1970-luvulla Päivämiehessä oli ihan OK kirjoittaa lehteen sanallinen synninpäästö perinteelliseen vl-tapaan, kuten yllä olevankin kirjoituksen lopussa. Tämä kiellettiin 2000-luvun alkuvuosina ja päätettiin virallisesti puhujienkokouksessa vuonna 2008.
Jotkin asiat siis voivat muuttuakin! Eihän toki televisio- eikä konserttikieltopäätös – mutta niinkin keskeinen opillinen seikka kuin syntien anteeksi uskominen…!
* * *
Aiheeseen liittyvää:
Lassi Hyvärinen: Lestadiolaisuuden vaikea kulttuurisuhde
Puhujain- ja seurakuntavanhinten kokouksen päätös (Ruukki 1971), jossa kielletään kirkkokuoroissa ja muissa kuoroissa laulaminen, solistina esiintyminen ja oopperaharrastus sek varoitetaan kuvataiteilijan ja musiinkinopettajan ammateista. Päivämies nro 37, 8.9.1971: ”Kristitty ja taide”. (Nimim. Pölyttynyt: suothan esittää parhaimmat kiitokset jälleen historian havainnnollistamisesta nostamalla esiin autenttisia dokumentteja.)
Televisiopäätös (Wikipedia)
Puhujat 2008: “1970-luku oli rakkauden ja anteeksiantamisen aikaa”
Vanhoillislestadiolaiset katselevat televisiota salaa
Musiikkikiellot: turvallisinta kuunnella turvallista musiikkia
”Mitä ne oikein ajattelee?”: kulttuurikiellot (Kaltio)
Synti vanhoillislestadiolaisuuden opetuksen mukaan
Miksi teatteri on syntiä? (Ex)
Magdalena: Onko uskominen harkittua näyttelemistä?
”Meistä on tullut kaksinaamaisia” (Sivusta seurannut)
Nestori: Lestadiolaiset estivät v. 1966 jumalanpalveluksen televisiolähetyksen
Teatteriesitys koulussa (Koululaisten äiti)
* * *
Välittäköön Alban Berg -kvartetti Schubertin sävelin kiitoksemme Mopin Palstan Pölyttyneen aarre-arkistolle, josta hän on siirtänyt ylläolevan Päivämiehen kirjoituksen nettiin. (Toimitus.)
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Heh, vai niin, ”elävä kristillisyys ei ole mitään konserttikristillisyyttä”. Noh, sanotaanko seuraavaksi niin että ”elävä kristillisyys ei ole mitään mersukristillisyyttä”. 🙂
Ari-Pekka Palola kirjoitti Päivämiehessä: ”Olympialaiset kiinnostavat tänäkin vuonna myös suurta KATSOJIEN joukkoa, kuten antiikin aikanakin. Nykyisin kisojen seuraaminen ei enää edellytä kisapaikalle matkustamista. Modernin TEKNIIKAN ansiosta kisojen tapahtumien ja tunnelmien seuraaminen on mahdollista OMASTA KODISTA KÄSIN, jopa tarkemmin kuin itse kisapaikalla.”
Tarkoittaako Palola, että KOTONA voi olla hankittuna modernia tekniikkaa – eli televisio, josta on mahdollista seurata olympialaisia kisoja ”kotoa käsin”?
Onko televisio nyt vaivihkaa uskovalle sallittu ”huonekalu”?
http://www.srk.fi/index.php?p=ajankohtaista_jalo_kilpailu_j
Minä olen onnellinen ollessani lestadiolainen. Tämän ”parempaa” elämää en haluaisi. En haluaisi luopua siitä kallisarvoisesta mitä usko tuo, kun on rauha Jumalan kanssa. Enkä kaipaa mitään tilalle. Esim. tv:tä en edes haluaisi kotiini vaikka en olisikaan lestadiolainen, ihan turha kapistus. Muuten, kaikki ei-lestadiolaiset ystäväni valittavat kun ei telkasta tule ikinä mitään järkevää.
Lähestyvä Pääsiäinen on muistojuhla. Monet passiot tarjoavat meille hetken elää ja mukautua Herramme Jeesuksen kärsimyksen hetkiin. Nuo passiot ovat korkeinta musiikkitaidetta mitä tiedän – loistavia konsertteja. Kirkkosalissa oli lukuisa määrä lestadioloaisia, myös konservatiivisia. Kukaan ei tuntenut synnin tuskaa – päinvastoin, suurta lohdutusta tässä kovassa arjessa.
On ikävä havaita miten konservatiivit sääntöineen pyrkivät vain vahvisamaan omaa valtaansa pienissä yhteisöissä. Naiset, lapset ja nuoret aikuiset ovat häviäjiä. Itsemurhat ja itsensä vahingoittaminen ovat kaikille tuttuja – ei synnin taakka vienyt voimia – tuska lohdun ja tuen puutteen takia kaikki ikävä tapahtuu. Nuoret, elämä on ihana asia – aivan liian ihana asia hukattavaksi ahdasmielisen ja itseä syyttävään asenteesen. Minun elämäni on minun käsissäni – ei kenenkään muun.
Tervetuloa ihana elämä!
Parasta mitä vl-taustaisille ihmisille on tapahtunut, on suomalainen universaali koulutusjärjestelmä, internet ja etnisten lestadiolaisten palsta.
Tämä tosin on suuri haaste vl-johdolle, kun tiedon jakamista ei enää mitenkään voi kontrolloida
Puhkeava kupla
Lestaliike on hirveä valhe. Sen voi löytää, jos uskaltaa katsoa. Ensin hajoaa sääntökupla. Sitten se, että ollaan ainoita oikeita, muita parempia. Sitten johdon nuhteettomuus, pyytettömyys, ja lopuksi opetus, kaikki se, mitä yhteisön teologiassa on pimitetty, opetettu väärin, jätetty kertomatta. Kuten se, ettei Jeesus ollut oikeaoppisuuden valvoja. Hänhän meni ja puhui samarialaisille niille vääräoppisille, niille joita halveksittiin. Nyt raja muihin on terävä kuin veitsi. Ja kun kupla puhkeaa, paljastuu vallankäytön, hallinnan ja konrollin rumat kasvot.
naisen hallinnan kohdalla ne ovat rumimmillaan….
Tehokastahan se kyllä on ollut, 40 – ja sitä vanhemmat naiset ovat kuin haamuja, värittömiä, elottomia, aivottomia.
Jumalan terve,
Asia liittyy kuurojen kulttuuripäiville Ouluun 25,-27.5.2012 mukaan osallistumiseen. Voisiko joku kuuro vl-uskovainen käydä kuurojen kulttuuripäiville, jossa esitetään näytelmiä, viittomakuoroja, pantomiineja ja kaikkia tanssinäytelmiä ? Ajattelisitteko kuurojen kulttuuripäivillä käyminen ja istuminen syntinä mikä ei sovi vl-uskovaisille ?
Pystyisittekö selittämään siitä asiasta meille?
Jrt Kati ”eläinrakas”
Itse olen lestadiolainen ja se on kaikkein tärkeintä minulle elämässä. Tuo telkkarihöpötys tuossa on minusta kyllä todella hassua. Alunperin telkkareita ei siis ole ostettu meidän koteihin siitä syystä kun sieltä tulee niin paljon huonoa ohjelmaa. Mutta telkkari ja ohjelmat ei todellakaan ole syntiä! Sieltähän tulee paljon myös hyviä ohjelmia. Uskovaiset ihan itse päättävät mitä sieltä katsoo, ja itselläni ainakin omatunto kertoo mitkä ohjelmat minulle sopii.
Elise, minun on aivan pakko kommentoida vaikka en jaksaisi. Sanot että sen vuoksi ei ole aikoinaan hankittu televisioita kun sieltä tuli huonoja ohjelmia. En ota kantaa ohjelmiin mutta tuohon tv:n omistamiseen kyllä. Voisitko tutustua asiakirjoihin ja esim. Ruukin suviseuroissa julkaistuun puhujienkokouksen julkilausumaan. Siinä oli kehoitus erottaa hengelisestä kodistaan jokainen jolla on televisio. Silloin ei luotettu Pyhän hengen totuuden omistavaan omaantuntoon vaan ihminen omine oppineen lähti tielle joka vei koko liikkeen tähän missä nyt ollaan. Seurapuheet on kuivaneet todistelemaan vain kuinka oikeassa olemme ja kuinka maailma hyökkää meitä vastaan. Omia toimia ei nähdä hengellisen sokeuden sokaisemilla silmillä. Johto on erkaantunut kentästä, he puhuvat eri kieltä kuin vl seurakunta, heille ihmiskunnia on tärkeämpi kuin Jumalan kunnia. He toimivat toisin kuin puhuvat. Johtuuko tämä kirkon toimista? He pelkäävät että totuus opetuksista tulee julki, Raamatun perusteita ei niille löydy, on turvauduttava siihen viimeiseen oljenkorteen, opetuksissa alkaa enemmän painottua vastakkainasettelu maailmaa vastaan, sitä yhteistä vihollista, sillähän on tunnetusti suuri pelote vaikutus ja sillä saadaan omat riidat maton alle kun on kaikki voimat keskitettävä yhteiseen viholliseen. Ei toimi enää tämän julkisen asioiden käsittelyn aikana, ennen se toimi. Tuo sinun käsitys television ja ohjelmien synnittömyydestä on valtaosan vl ihmisten kanta, mutta Srk antaa vieläkin lausuntoja jotka kieltävät television hankkimisen, omien tuntojen luottamukseen ei siellä anneta sijaa.
Nimetön 151 kirjoitti äärettömän hyvin ja täyttä asiaa.
”Silloin ei luotettu Pyhän hengen totuuden omistavaan omaantuntoon vaan ihminen omine oppineen lähti tielle joka vei koko liikkeen tähän missä nyt ollaan. Seurapuheet on kuivaneet todistelemaan vain kuinka oikeassa olemme ja kuinka maailma hyökkää meitä vastaan. Omia toimia ei nähdä hengellisen sokeuden sokaisemilla silmillä.”
Raamatussa Paavali ja muut varoittelevat uskon vangitsemisesta ihmisopeilla. Luther samoin kirjoitti samasta asiasta taistelleessaan katolisen kirkon rakennelmia vastaan. Vl-liikkeessä näin kävi 60-luvulla ja jälki on sen mukaista.
Kiitos television hankinnan ja konsertissa käynnin kommentista!
Televisio on nykyinen uudempi tietoväline, johon voi kytkeä internet-yhteys(verkkoyhteys – internetiin /sähköpostit, kuurojen /kuulovammaisten kuvapuhelut, messengerit, webkamerat) kaikki valmiina sekä lisäksi Yle Puhe (radiopuheet).
Laitteiden historian kehitysvaiheet aloitettiin käynnistyä puhelinlaitoksia, radiolähetyksiä, televisioita, televisiolähetyksiä, tietokoneita (näyttötietokoneita, pöytätietokoneita, näppäimistöjä, hiiriä, kannettavia tietokoneita…)
Tietokone ja nykyinen uudempi televiso tulevaisuudessa, esimerkiksi; Sonera Laajakaista Extra on Soneran nopea kaapelitelevisioverkon kautta toimiva kiinteä laajakaistainen internetyhteys. Yhteyden peruskaista LOAS:n asunnoissa on 10 Mb/s/2 Mb/s( nopeus verkosta verkkoon.) Nopeuteen vaikuttaa verkon kuorimitus ja oman koneen käyttö..
Minusta tuntuu tärkeältä että kuurot ihmiset saavat katsella ”visuaalisesti” viittomakielisiä uutisia ja tekstitettyjä uutisia televisiolähetyksen kautta, kommunikoida kuurojen kanssa omalla äidinkielelään ja tietoa maailman tapahtumista, esim. Televisiossa otsikkotiedotus lukee: Poliisi varoittaa menemästä ulos vaikka metsään vaikka kadulle, iso karhu kulkee kaupungilla vaikka kerrostalon pihalla, ja kehoittaa ihmisiä pysymään sisällä turvallisesti.
Toinen asiaa: Paperiset loppuvat tulevaisuudessa, kaikki sanomalehtitilaukset muuttuvat ”sähköisiksi” digilehdiksi nettiin, se tarkoittaa että lehtitilaajat pääsevät lukemaan esim. eKalevaa netistä. Myös laskupaperiset siirtyvät verkkopankkiin eLaskuiksi, vaikka sähköisiä asiakirjoja.
Olen kuullut arkiston johtajalta että arkistopaperiset muuttuvat vähitellen sähköisiksi asiakirjoiksi tietokoneella tulevaisuudessa, jos asiamuutokset toteutuvat onnistuneesti???
Jatkuu… television hankintaan ja konsertissa käyntiin liittyvistä asiasta kommentti:
Oman kuurouteni puolesta toivomme että kuurojen / kuulovammaisten ihmisten täytyy olla TASA-ARVOISIA kaikkien kuulevien kanssa, jotka voivat kuunnella viittomakielisiä uutisia ja tekstitettyjä uutisia televisiolähetyksen välityksellä.
Ajatelkaa tietokoneen ja television tulevaisuuttaan, että VANHOJA kuvaputkitelevisioita ei ole enää myytäviä kaikilla markkinoilla, koska ne ovat kelvottomia nykyisten tv-kanavamuutoksen takia. Ne joudutaan hävittämään pois.
Nykyiset uudemmat televisiot kyllä kelpaavat tv-kanavamuutoksiin, koska siihen voi kytkeä internetyhteys.
Lukijat, yrittäkää tutustua nykyisiin uudempiin televisioihin, olisko mahdollista kytkeä internetyhteys, ja lisäksi Yle Puhe (radiopuheetkin), kokeilkaa niitä, onko sopiva uskovaisille nykyisen uudemman television hankinta. Kiitos teille vaivannäöstänne etukäteen!!!!.
Näin jälkeenpäin ajateltuna huvittaa nuo eletyt hoitokokousvuodet, vaikka sinänsä aika oli kamala ry: n historiassa.
Nimittäin: silloin heitettiin saatanalle ihmisiä, joka olivat ostaneet television, ei niitä, jotka olivat katselleet tv- ohjelmia.